Eritoten viimeisen sadan vuoden aikana on ihmiskunnan usko tieteeseen ja tieteen saavutuksiin ollut suurta. Tieteellisten läpimurtojen on jo tavallisen kansankin parissa oivallettu tuovan "kaikkea kivaa ja mutavaa" elämäämme. Ihmiset ovat siis osaltaan näiden mukavuuksien vuoksi avosylin ottaneet vastaan tietoja tieteen tuloksista.
Usko tieteeseen alkaa monen kohdalla rapistumaan siinä vaiheessa, kun sieltä pukkaa informaatiota elintapojemme muuttamisen tarpeesta, mikäli haluamme planeettamme vielä ihmiselle ja sen vieläpä yhä kasvavalle populaatiolle suotuisana asuinpaikkana nähdä. Näiden aiemmin niin luotettujen tiedemiestenkin taholta yhä useammin kuulee, että ihmisten olisi yksinkertaisesti vain kyettävä karsimaan aineellisten mukavuuksien vaateistaan. Yksi kohutuimmista puheenaiheista on ollut ilmastonmuutos. On esitetty, että ilmastomme radikaali muuttuminen välttääksemme meidän olisi kyettävä alentamaan eli muuttamaan nykyään vallalla olevia elintasostandardejamme ja -vaatimuksiamme.
Monissa edellinen on aiheuttanut närää. Jotkut ovat jopa spekuloineet, että kaikki tämä on laajaa huijausta tiedemiesten taholta. Syöttävät vain silkkaa roskaa meille. Kaikkien silmissä tiede ei siis olekaan enää niin uskottu taho, kun siellä kehdataan jopa esittää tinkimistä meidän ihmisten "mutavuudenhaluisuudesta". No toisaalta koirahan kyllä älähtää, kun siihen kalikka kalahtaa.
Edellistä uskottua huijausta paljon pitempäänkin ovat median ja valtaa pitävien suilta löytyneet muun muassa seuraavat suuret huijaukset:
* "Talouden jatkuva kasvu on välttämätöntä"
Tämähän on vain mieliimme istutettu illuusio. Talouden ei ole mikään pakko kasvaa. Talous kuuluu sarjaan ihmisen toimintavat. Kun jo yksittäisten perheiden ja kansalaisten taloudessa riittää JOKIN vuosittainen vakaa tulo, ei edelleenkin yksittäisten ihmisten muodostamien yritystenkään talouteen eikä sitä myöten valtiontalouteen sisälly vaadetta talouden jatkuvasta kasvusta.
Jatkuvan kasvun vaade muodostuu ihmisten itsensä mieliinsä synnyttämänä. Tai hiukan tarkemmin ilmaisten taloushierarkian huipulla olevien ihmisten mieliimme synnyttämänä ja muun muassa nk. reaalipoliitikkojen ylläpitämänä illuusiona. Ja miksikähän? Sopii miettiä.
* "Suomessa monet joutuvat tahtomattaan kokemaan (absoluuttista) köyhyyttä"
Niin vähemmän yksiselitteinen käsite kuin köyhyys onkin, Suomessa ei kenenkään tarvitse tahtomattaan kokea absoluuttista sellaista, vrt. esim. Bangladesh. Suomessa köyhyys on suhteellista, joka syntyy ihmisen tavasta vertailla omaisuuden määräänsä toisten vastaavaan ja kokea närää siitä, jos itsellä ei olekaan sitä, mitä monella muulla on. Jopa vihreätkin puhuvat köyhyyden poistamisen tarpeesta. Tarkentaisivat edes, että suhteellisen köyhyyden. Minäkin olisin ja lapsuuteni pienviljelijäperheessä oli vallalla olevien mittareiden mukaan köyhä, mutta niin en KOE. Olennaista nimenomaan onkin, kokeeko ihminen itse olevansa köyhä ja miksi kokee, jos kokee.
"Yhyy, minä olen köyhä". Todellakin, henkisesti ainakin näköjään hyvinkin köyhä.
* Eritoten suurpuolueiden edustajien suusta usein kuultuna: "Edustamme reaalipolitiikkaa"
Reaalipolitiikka. Absurdi ja jopa surrealistinen käsite. Mikään Suomen tämän hetkisistä puolueista ei ole esittänyt epärealistisia ehdotuksia, vaan kaikki kyettäisiin toteuttamaan, mikäli niin haluttaisiin. Reaalipolitiikka, realismi, reaalipoliitikko jne. ovat lähinnä suurinta valtaa pitävien poliitikkojen omien päämääriensä eduksi hyödyntämiä, kansan keskuuteen muodostuneita illuusioita.
Lisää saa ehdottaa. Ittelle ei just nyt tule mieleen.
Usko tieteeseen alkaa monen kohdalla rapistumaan siinä vaiheessa, kun sieltä pukkaa informaatiota elintapojemme muuttamisen tarpeesta, mikäli haluamme planeettamme vielä ihmiselle ja sen vieläpä yhä kasvavalle populaatiolle suotuisana asuinpaikkana nähdä. Näiden aiemmin niin luotettujen tiedemiestenkin taholta yhä useammin kuulee, että ihmisten olisi yksinkertaisesti vain kyettävä karsimaan aineellisten mukavuuksien vaateistaan. Yksi kohutuimmista puheenaiheista on ollut ilmastonmuutos. On esitetty, että ilmastomme radikaali muuttuminen välttääksemme meidän olisi kyettävä alentamaan eli muuttamaan nykyään vallalla olevia elintasostandardejamme ja -vaatimuksiamme.
Monissa edellinen on aiheuttanut närää. Jotkut ovat jopa spekuloineet, että kaikki tämä on laajaa huijausta tiedemiesten taholta. Syöttävät vain silkkaa roskaa meille. Kaikkien silmissä tiede ei siis olekaan enää niin uskottu taho, kun siellä kehdataan jopa esittää tinkimistä meidän ihmisten "mutavuudenhaluisuudesta". No toisaalta koirahan kyllä älähtää, kun siihen kalikka kalahtaa.
Edellistä uskottua huijausta paljon pitempäänkin ovat median ja valtaa pitävien suilta löytyneet muun muassa seuraavat suuret huijaukset:
* "Talouden jatkuva kasvu on välttämätöntä"
Tämähän on vain mieliimme istutettu illuusio. Talouden ei ole mikään pakko kasvaa. Talous kuuluu sarjaan ihmisen toimintavat. Kun jo yksittäisten perheiden ja kansalaisten taloudessa riittää JOKIN vuosittainen vakaa tulo, ei edelleenkin yksittäisten ihmisten muodostamien yritystenkään talouteen eikä sitä myöten valtiontalouteen sisälly vaadetta talouden jatkuvasta kasvusta.
Jatkuvan kasvun vaade muodostuu ihmisten itsensä mieliinsä synnyttämänä. Tai hiukan tarkemmin ilmaisten taloushierarkian huipulla olevien ihmisten mieliimme synnyttämänä ja muun muassa nk. reaalipoliitikkojen ylläpitämänä illuusiona. Ja miksikähän? Sopii miettiä.
* "Suomessa monet joutuvat tahtomattaan kokemaan (absoluuttista) köyhyyttä"
Niin vähemmän yksiselitteinen käsite kuin köyhyys onkin, Suomessa ei kenenkään tarvitse tahtomattaan kokea absoluuttista sellaista, vrt. esim. Bangladesh. Suomessa köyhyys on suhteellista, joka syntyy ihmisen tavasta vertailla omaisuuden määräänsä toisten vastaavaan ja kokea närää siitä, jos itsellä ei olekaan sitä, mitä monella muulla on. Jopa vihreätkin puhuvat köyhyyden poistamisen tarpeesta. Tarkentaisivat edes, että suhteellisen köyhyyden. Minäkin olisin ja lapsuuteni pienviljelijäperheessä oli vallalla olevien mittareiden mukaan köyhä, mutta niin en KOE. Olennaista nimenomaan onkin, kokeeko ihminen itse olevansa köyhä ja miksi kokee, jos kokee.
"Yhyy, minä olen köyhä". Todellakin, henkisesti ainakin näköjään hyvinkin köyhä.
* Eritoten suurpuolueiden edustajien suusta usein kuultuna: "Edustamme reaalipolitiikkaa"
Reaalipolitiikka. Absurdi ja jopa surrealistinen käsite. Mikään Suomen tämän hetkisistä puolueista ei ole esittänyt epärealistisia ehdotuksia, vaan kaikki kyettäisiin toteuttamaan, mikäli niin haluttaisiin. Reaalipolitiikka, realismi, reaalipoliitikko jne. ovat lähinnä suurinta valtaa pitävien poliitikkojen omien päämääriensä eduksi hyödyntämiä, kansan keskuuteen muodostuneita illuusioita.
Lisää saa ehdottaa. Ittelle ei just nyt tule mieleen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juu juu, kirjoita kirja jossain muualla, kuka noita virsiäsi jaksaa tavata.
että "vittu mitä pelleilyä" -viestimisen tasolla olevat näinkin pitkiä tekstejä jaksaisi lukeakaan. Saati sitten kommentoida muutoin kuin "vittu mikä vittu".
tiedemiehet on valjastettu tuon halutun jatkuvan talouskasvun naruihin aika pitkälti. jos muuta esitetään, niin semmoiset suut tukitaan vaikka rahalla.
jos edes osa olemassa olevasta vauraudesta käytettäis näiden absoluuttisten köyhyys ja suojeluasioiden todelliseen hoitoon, sekä maapallon eläjäkunnan välttämättömien perustarpeiden tyydyttämiseen, ihmis- ja eläinkunnassa kaikilla menisi aika hyvin.tahtoo vaan pyrkiä ylimäärä pääomista rajoitetulle ylirikkaalle tuhlaajajoukolle
maailman tiedeponnistuluista kuuluu erilaisten sotateollisuuden hankkeiden piiriin, ei talouskasvun edistämiseen.
Ja sitten on vielä naistutkimus... :)
mihinkäs se sotateollisuus oikeasti tähtää? itseköyhdyttämiseenkö?
ei ei. kyllä siellä on tämä ahneusintressi ja oman talouskasvun maksimointi aina ensimmäisenä pyrkimyksenä. katseleppas vähän missä mennään.
mitä on "naistutkimus"?
http://cc.oulu.fi/~nt/nt_on.htm
on tietysti talouspiirien intressit (missäpä ei olisi) mutta myös uskonnolinen fanaattisuus, yltiöpatriotismi ja pelkästään (väki)vallankäytön mukanaan tuoma euforia, jota ei muulla keinoin oikein voi rahalla ostaa.
niin siis sotien taustalla ovat usein nuo mainitut harhaoppiaatteet, fanaattisuus ja muut aineettomat innostuksen lähteet.mutta sotateollisuus itsessään ei tähtää sotiin(toki mielellään hieman lietsoo eripuraa sinne tänne markkinan edistämiseksi), vaan kaluston myyntiin, ja taloudelliseen voittoon.niinkuin tuo alunperäinen mainintani näiden tieteilijöiden valjaista tarkoitti.
ei sitten haiskahda bisnekselle.joutavaa harrastelua.ja sitten pitää tällaisia viikko-opiskelijoita ruveta kiintiöimään yritysten ja valtion tappipaikoille tasaprosentein ammattilaisten kanssa.tasa-arvolakia pitäisi tarkentaa tältä osin.jos nyt ollaan kilpailukykyisimpiä,niin tällä menolla ei kyllä kauan...