Mitä eroa persoonallisuushäiriöllä ja assiudella?

Nyt et ihan taida tietää, mistä puhut. Aloittaja kertoi, kuinka kyseisellä henkilöllä ei ole juurikaan ystäviä...
Kertoi myös näistä kiukunpurkauksista.

Näissä suhteessa kyseinen henkilö on siis psykopaatin vasstakohta. Psykopaatti on AINA arvostettu henkilö, jonka käytöstä ei kukaan koskaan kritisoi. Ainoastaan ihailee.

Psykopaatit ovat poikkeuksetta sosiaalisesti lähes täydellisiä, kateutta herättäviä ihmisiä, joiden lähelle jokainen haluaa.

Aloittaja ei myöskään mahdollisesti käyttänyt sanaa manipulointi oikein, sillä noin 1% ihmisistä tajuaa edes oikeaa manipulointia. Psykopaattinen manipulointi on juuri sellaista, että sillä saadaan toiset ihmiset luovuttamaan itsensä täydellisesti psykopaatin käyttöön. Minkäänlaista krittiikkiä ei manipuloijaa kohtaan ymmärretä edes mielessä esittää.

ritalin kirjoitti:

Nyt et ihan taida tietää, mistä puhut. Aloittaja kertoi, kuinka kyseisellä henkilöllä ei ole juurikaan ystäviä...
Kertoi myös näistä kiukunpurkauksista.

Näissä suhteessa kyseinen henkilö on siis psykopaatin vasstakohta. Psykopaatti on AINA arvostettu henkilö, jonka käytöstä ei kukaan koskaan kritisoi. Ainoastaan ihailee.

Psykopaatit ovat poikkeuksetta sosiaalisesti lähes täydellisiä, kateutta herättäviä ihmisiä, joiden lähelle jokainen haluaa.

Aloittaja ei myöskään mahdollisesti käyttänyt sanaa manipulointi oikein, sillä noin 1% ihmisistä tajuaa edes oikeaa manipulointia. Psykopaattinen manipulointi on juuri sellaista, että sillä saadaan toiset ihmiset luovuttamaan itsensä täydellisesti psykopaatin käyttöön. Minkäänlaista krittiikkiä ei manipuloijaa kohtaan ymmärretä edes mielessä esittää.

Lue lisää

Psykopaatti ei välttämättä ole arvostettu henkilö kuin korkeintaan oman laumansa keskuudessa. Monesti tuo lauma koostuu yksinkertaisista, heikoista ja huonosta itseluottamuksesta kärsivistä ihmisistä.

Meillä oli rotukerhossa eräs henkilö, joka oli ystävällinen ja miellytävä niin kauan kuin sai tahtonsa läpi. Hän tiesi AINA paremmin KAIKKI asiat rodusta ja koirista yleensä kuin kukaan muu. Hänellä oli ja on edelleen se laumansa, jossa tosiaan on aika yksinkertaisia, suorastaan typeriä ihmisiä, jotka palvovat maata superihmisen alla.
Vähitellen ns. tavallisesti älykkäät ihmiset huomasivat, että ko. henkilö oli asiallinen vain niin kauan kuin sai tahtonsa läpi. Lisäksi hänellä oli pakkomielle haastaa riitaa, vaikka mistä. Nämä normaalisti älykkäät ihmiset alkoivat kadota henkilön ympäriltä siinä määrin, että hänelle jäi se pieni ydinjoukko, koostuen niistä yksinkertaisista ja heikoista ihmisistä. Lopulta henkilö laumoineen jätti yhdistyksen ovat paukkuan. Sen jälkeen meidän ennen niin riitaisassa yhdistyksessä laskeutui rauha maahan; häiriintynyt kaiken paremmin tietävä riitapukari oli vihdoinkin poissa.

Enpä usko, että vain 1% tajuaa psykon manipuloinnin. Ainakin meidän reilun 100 ihmisen yhdistyksessä psykon ympärille jäi vain 4 ihmistä. Ei voi olla mahdollista, että juuri meidän pieneen yhdistykseen olisi kerääntynyt juuri ne ihmiset, jotka huomaavat psyko manipuloinnin.
Epäilenpä, että porukka psykon ympärillä vaihtuu tiheään aina sitä mukaa, kun ihmiset tajuavat henkilön luonnevikaisuuden.

Valitettavasti psykoja on paljon johtotehtävissä. He eivät kaihda keinoja raivat tietään huipulle. Parhainpia keinoja heidän kannaltaan ovat systemaatiinen valehtelu kilpailijoista, kiristys ja uhkailu. Tiettyyn pisteenseen asti he ovat hyvin vakuuttavia. Yleensä ihmiset huomaavat vasta myöhemmin, että hekilöllä onkin vikaa päässä.
Pysko on siis "hyvä" johtaja juuri tuon uhkailun ja kiristämisen takia; pääsee heikoista ja liian älykkäistä työntekijöistä eroon.

Itse olen kiinnostuin luonnehäiriöistä, kun ex:ni sai käsittämättömiä raivokohtauksia pikku asioista ym, eikä rakkaus kestänyt enää loputonta oikuttelua ja kiukuttelua. Aloin etsimään tietoa netistä.

Aloittajan henkilö ei ehkä ole psyko, vaan kärsii lievemmästä peroonallisuushäiriöstä.

niksu kirjoitti:

Psykopaatti ei välttämättä ole arvostettu henkilö kuin korkeintaan oman laumansa keskuudessa. Monesti tuo lauma koostuu yksinkertaisista, heikoista ja huonosta itseluottamuksesta kärsivistä ihmisistä.

Meillä oli rotukerhossa eräs henkilö, joka oli ystävällinen ja miellytävä niin kauan kuin sai tahtonsa läpi. Hän tiesi AINA paremmin KAIKKI asiat rodusta ja koirista yleensä kuin kukaan muu. Hänellä oli ja on edelleen se laumansa, jossa tosiaan on aika yksinkertaisia, suorastaan typeriä ihmisiä, jotka palvovat maata superihmisen alla.
Vähitellen ns. tavallisesti älykkäät ihmiset huomasivat, että ko. henkilö oli asiallinen vain niin kauan kuin sai tahtonsa läpi. Lisäksi hänellä oli pakkomielle haastaa riitaa, vaikka mistä. Nämä normaalisti älykkäät ihmiset alkoivat kadota henkilön ympäriltä siinä määrin, että hänelle jäi se pieni ydinjoukko, koostuen niistä yksinkertaisista ja heikoista ihmisistä. Lopulta henkilö laumoineen jätti yhdistyksen ovat paukkuan. Sen jälkeen meidän ennen niin riitaisassa yhdistyksessä laskeutui rauha maahan; häiriintynyt kaiken paremmin tietävä riitapukari oli vihdoinkin poissa.

Enpä usko, että vain 1% tajuaa psykon manipuloinnin. Ainakin meidän reilun 100 ihmisen yhdistyksessä psykon ympärille jäi vain 4 ihmistä. Ei voi olla mahdollista, että juuri meidän pieneen yhdistykseen olisi kerääntynyt juuri ne ihmiset, jotka huomaavat psyko manipuloinnin.
Epäilenpä, että porukka psykon ympärillä vaihtuu tiheään aina sitä mukaa, kun ihmiset tajuavat henkilön luonnevikaisuuden.

Valitettavasti psykoja on paljon johtotehtävissä. He eivät kaihda keinoja raivat tietään huipulle. Parhainpia keinoja heidän kannaltaan ovat systemaatiinen valehtelu kilpailijoista, kiristys ja uhkailu. Tiettyyn pisteenseen asti he ovat hyvin vakuuttavia. Yleensä ihmiset huomaavat vasta myöhemmin, että hekilöllä onkin vikaa päässä.
Pysko on siis "hyvä" johtaja juuri tuon uhkailun ja kiristämisen takia; pääsee heikoista ja liian älykkäistä työntekijöistä eroon.

Itse olen kiinnostuin luonnehäiriöistä, kun ex:ni sai käsittämättömiä raivokohtauksia pikku asioista ym, eikä rakkaus kestänyt enää loputonta oikuttelua ja kiukuttelua. Aloin etsimään tietoa netistä.

Aloittajan henkilö ei ehkä ole psyko, vaan kärsii lievemmästä peroonallisuushäiriöstä.

Lue lisää

Koska aloittaja antoi melko niukalti tietoja, niin en voisi sanoa oikein mitään. Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja terveillä on kummallinen taipumus oikeuttaa omaa käytöstään vaikkapa assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.
On helppo sanoa, että sosiaalisesti heikko ja hankala ihminen psykopaatti ja näin hankkia itselleen mielenrauha.
Assit on helppoja uhreja. Nähdään assin piirteet vääristyneenä ja tietystä näkökulmasta, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan.

Olen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jolla on ilmeisesti narsistinen luonnehäiriö.
Hänellä on ympärillään joukko "opetuslapsia", jotka eivät koskaan kyseenalaista tätä millään tavalla.
Tämä joukko on varsin suuri. Erimielisyyksiä joukon sisällä ei nähtävästi ole ollut.
Tätä porukkaa pidetään yleisesti älykköinä ja kaikki ovat hyvin arvostettuja ihmisiä.
Tuntuu, että hän vain saavuttaa suurempaa ja suurempaa suosiota.
Jotkut harvat ihmiset ovat olleet häntä vastaan alusta saakka ja koventaneet toimiaan narsistia vastaan.

En tiedä, ovatko ihmiset ympärilläni niin tyhmiä sitten, vai miten. Mutta tuo ihminen pyörittelee kaikkia, miten tahtoo. Ainoastaan kourallinen ihmisiä on näyttänyt oivaltaneen asioiden oikean laidan.

Narsistinen luonnehäiriö on varmasti vaikein luonnehäiriö. Sen syynä on itsetunnon kehityshäiriö erittäin varhaisessa vaiheessa, alle kaksi vuotiaana.

Psykopatia lienee ainakin osittain peräti synnynnäinen.

Aspergerin oireyhtymä on myös osittain synnynäinen.

Psykopatiassa ja ehkä narsismissakin merkittävin pohjalla oleva kieroutuma on itsetunnon epäitsenäisyys.
Sellainen ihminen ei ole kyennyt irtautumaan vanhemmistaan itsetunnoltaan ja kokee täten, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain häntä varten.
Hän ei tietyllä tasolla ole itsenäinen, eikä erillinen muista ihmisistä.
Hän elää muista ja muut elävät hänen vuokseen. Toisten ihmisten olemassaolon tarkoitus on palvella häntä ja palkita häntä hänen suorituksistaan.

Asperger ihminen taasen on täysin ulkopuolinen, eikä hänen kommunikointikykynsä pysty antamaan hänestä asianmukaista kuvaa.
Hän on sosiologinen uhri.


Vielä lopuksi aloittajalle: Psykopaatti on sosiaalisen tuntuinen kaveri, jolla on paljon ystäviä ja, jonka ystävä sinä tunnet tarpeelliseksi olla.
Hän käyttää sinua hyväkseen, vie puolisosi ja talosi ja työpaikkasi. Saa kaikki vihaamaan sinua ja saa sinut uskomaan, että olet huono luuseri, joka on tuhonnut elämänsä avusta huolimatta.
Saat rauhan, kun sinulla ei ole enää mitään annettavaa.
Tuolloinkin vielä ajattelet, että olipa mukava ihminen ja vielä niin anteliaskin. Sellaisia ihmisiä tässä maailmassa tarvitaan enemmän. "Missä olisinkaan ilman häntä?". : )

Karismaattinen psykopaatti on vastustamaton.


Looginen asperger henkilö, joka tietää, todellisen tilanteen, repeää nauramaan, kun psykopaatti tulee tiukka ilme kasvoillaan käskyttämään, tai näyttelemään loukkaantunutta.
Nauramaan siksi, että sellainen käytös on ironisella tavalla huvittavaa epäloogisuudessaan.

Kaikkein paras tapa, miten psykopaatti voi tehdä sosiaalisen itsemurhan asperger henkilön läheisyydessä, on auktoriteetin esittäminen. Alkaa kertomaan jostain asiasta, kuin tietäisi siitä paljonkin. : ) No asseilla on tunnetusti ylivoimaiset yleistiedot ja kriittinen ja tarkka näkemys asioista. : )

Tällaiseen ehkä kuitenkin tarvitaan jonkinlainen kommunikaatiosta vapaa näkemys asioista. Kommunikaatio on aina vääristynyttä, ja koska nt-ihmisten ajattelu on kommunikaatiopohjaista, heille totuus ja järki ovat mielivaltaisia käsitteitä ja siksi he uskovat mielellään psykopaattia.
Järki liittyy sosiaaliseen sopivuuteen.

Monilla ihmisillä tavallisilla ja asseilla, kaikilla, on taipumus itselleenvalehteluun.
Kehitetään itselle sopivia syitä selittämään, kuinka asiat ovat.
Psykopaatti osaa lukea näitä ihmisten itselleen sepittämiä valheita ja tietää mistä niitä etsiä. Osaa käyttää hyväkseen toisessa piilevää itselleenvalehtelusta johtuvaa tiedostamattomuutta ja osaa tarjota ihmisille hyviä mahdollisuuksia valehdella itselleen asiat niin, että psykopaatti niistä eniten hyötyy.

Psykopaatin vaikuttavuus riippuu myös ympäristöstä ja vaikutuskanavista. Ilmeisesti koiraharrastuksen kautta psykopaattikaan ei voi saada suurta vaikuttavuutta ihmisiin.
Ihmiset kuitenkin varmasti kokevat kyseessä olevan harrasstuksen ja toisten harrastajien olevan heille ainoastaan saman harrastuksen omaavia täysin merkityksettömiä, ulkopuolisia ja vieraita ihmisiä.
Psykopaatti uskoo saavansa arvostusta hankkiutumalla aina näkyvään asemaan, mutta joissain tilanteissa voi olla, että psykopaatin hankkima asema ei olekkaan toisten silmissä kiinnostava, tai merkittävä.

ritalin kirjoitti:

Koska aloittaja antoi melko niukalti tietoja, niin en voisi sanoa oikein mitään. Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja terveillä on kummallinen taipumus oikeuttaa omaa käytöstään vaikkapa assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.
On helppo sanoa, että sosiaalisesti heikko ja hankala ihminen psykopaatti ja näin hankkia itselleen mielenrauha.
Assit on helppoja uhreja. Nähdään assin piirteet vääristyneenä ja tietystä näkökulmasta, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan.

Olen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jolla on ilmeisesti narsistinen luonnehäiriö.
Hänellä on ympärillään joukko "opetuslapsia", jotka eivät koskaan kyseenalaista tätä millään tavalla.
Tämä joukko on varsin suuri. Erimielisyyksiä joukon sisällä ei nähtävästi ole ollut.
Tätä porukkaa pidetään yleisesti älykköinä ja kaikki ovat hyvin arvostettuja ihmisiä.
Tuntuu, että hän vain saavuttaa suurempaa ja suurempaa suosiota.
Jotkut harvat ihmiset ovat olleet häntä vastaan alusta saakka ja koventaneet toimiaan narsistia vastaan.

En tiedä, ovatko ihmiset ympärilläni niin tyhmiä sitten, vai miten. Mutta tuo ihminen pyörittelee kaikkia, miten tahtoo. Ainoastaan kourallinen ihmisiä on näyttänyt oivaltaneen asioiden oikean laidan.

Narsistinen luonnehäiriö on varmasti vaikein luonnehäiriö. Sen syynä on itsetunnon kehityshäiriö erittäin varhaisessa vaiheessa, alle kaksi vuotiaana.

Psykopatia lienee ainakin osittain peräti synnynnäinen.

Aspergerin oireyhtymä on myös osittain synnynäinen.

Psykopatiassa ja ehkä narsismissakin merkittävin pohjalla oleva kieroutuma on itsetunnon epäitsenäisyys.
Sellainen ihminen ei ole kyennyt irtautumaan vanhemmistaan itsetunnoltaan ja kokee täten, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain häntä varten.
Hän ei tietyllä tasolla ole itsenäinen, eikä erillinen muista ihmisistä.
Hän elää muista ja muut elävät hänen vuokseen. Toisten ihmisten olemassaolon tarkoitus on palvella häntä ja palkita häntä hänen suorituksistaan.

Asperger ihminen taasen on täysin ulkopuolinen, eikä hänen kommunikointikykynsä pysty antamaan hänestä asianmukaista kuvaa.
Hän on sosiologinen uhri.


Vielä lopuksi aloittajalle: Psykopaatti on sosiaalisen tuntuinen kaveri, jolla on paljon ystäviä ja, jonka ystävä sinä tunnet tarpeelliseksi olla.
Hän käyttää sinua hyväkseen, vie puolisosi ja talosi ja työpaikkasi. Saa kaikki vihaamaan sinua ja saa sinut uskomaan, että olet huono luuseri, joka on tuhonnut elämänsä avusta huolimatta.
Saat rauhan, kun sinulla ei ole enää mitään annettavaa.
Tuolloinkin vielä ajattelet, että olipa mukava ihminen ja vielä niin anteliaskin. Sellaisia ihmisiä tässä maailmassa tarvitaan enemmän. "Missä olisinkaan ilman häntä?". : )

Karismaattinen psykopaatti on vastustamaton.


Looginen asperger henkilö, joka tietää, todellisen tilanteen, repeää nauramaan, kun psykopaatti tulee tiukka ilme kasvoillaan käskyttämään, tai näyttelemään loukkaantunutta.
Nauramaan siksi, että sellainen käytös on ironisella tavalla huvittavaa epäloogisuudessaan.

Kaikkein paras tapa, miten psykopaatti voi tehdä sosiaalisen itsemurhan asperger henkilön läheisyydessä, on auktoriteetin esittäminen. Alkaa kertomaan jostain asiasta, kuin tietäisi siitä paljonkin. : ) No asseilla on tunnetusti ylivoimaiset yleistiedot ja kriittinen ja tarkka näkemys asioista. : )

Tällaiseen ehkä kuitenkin tarvitaan jonkinlainen kommunikaatiosta vapaa näkemys asioista. Kommunikaatio on aina vääristynyttä, ja koska nt-ihmisten ajattelu on kommunikaatiopohjaista, heille totuus ja järki ovat mielivaltaisia käsitteitä ja siksi he uskovat mielellään psykopaattia.
Järki liittyy sosiaaliseen sopivuuteen.

Monilla ihmisillä tavallisilla ja asseilla, kaikilla, on taipumus itselleenvalehteluun.
Kehitetään itselle sopivia syitä selittämään, kuinka asiat ovat.
Psykopaatti osaa lukea näitä ihmisten itselleen sepittämiä valheita ja tietää mistä niitä etsiä. Osaa käyttää hyväkseen toisessa piilevää itselleenvalehtelusta johtuvaa tiedostamattomuutta ja osaa tarjota ihmisille hyviä mahdollisuuksia valehdella itselleen asiat niin, että psykopaatti niistä eniten hyötyy.

Psykopaatin vaikuttavuus riippuu myös ympäristöstä ja vaikutuskanavista. Ilmeisesti koiraharrastuksen kautta psykopaattikaan ei voi saada suurta vaikuttavuutta ihmisiin.
Ihmiset kuitenkin varmasti kokevat kyseessä olevan harrasstuksen ja toisten harrastajien olevan heille ainoastaan saman harrastuksen omaavia täysin merkityksettömiä, ulkopuolisia ja vieraita ihmisiä.
Psykopaatti uskoo saavansa arvostusta hankkiutumalla aina näkyvään asemaan, mutta joissain tilanteissa voi olla, että psykopaatin hankkima asema ei olekkaan toisten silmissä kiinnostava, tai merkittävä.

Lue lisää

siihen, miksi ihmiset jäävät psykon läheisyyteen voi olla toki monia. Esim. oman edun tavoittelu. Saattaa olla itselle edeullisenpää (missä mielessä tahansa) nuoleskella psykoa, huono itseluottamus, tyhmyys, jotkut vain tarvitsevat jonkun jota ihailla tms.

ritalin kirjoitti:

Koska aloittaja antoi melko niukalti tietoja, niin en voisi sanoa oikein mitään. Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja terveillä on kummallinen taipumus oikeuttaa omaa käytöstään vaikkapa assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.
On helppo sanoa, että sosiaalisesti heikko ja hankala ihminen psykopaatti ja näin hankkia itselleen mielenrauha.
Assit on helppoja uhreja. Nähdään assin piirteet vääristyneenä ja tietystä näkökulmasta, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan.

Olen ollut tekemisissä erään ihmisen kanssa, jolla on ilmeisesti narsistinen luonnehäiriö.
Hänellä on ympärillään joukko "opetuslapsia", jotka eivät koskaan kyseenalaista tätä millään tavalla.
Tämä joukko on varsin suuri. Erimielisyyksiä joukon sisällä ei nähtävästi ole ollut.
Tätä porukkaa pidetään yleisesti älykköinä ja kaikki ovat hyvin arvostettuja ihmisiä.
Tuntuu, että hän vain saavuttaa suurempaa ja suurempaa suosiota.
Jotkut harvat ihmiset ovat olleet häntä vastaan alusta saakka ja koventaneet toimiaan narsistia vastaan.

En tiedä, ovatko ihmiset ympärilläni niin tyhmiä sitten, vai miten. Mutta tuo ihminen pyörittelee kaikkia, miten tahtoo. Ainoastaan kourallinen ihmisiä on näyttänyt oivaltaneen asioiden oikean laidan.

Narsistinen luonnehäiriö on varmasti vaikein luonnehäiriö. Sen syynä on itsetunnon kehityshäiriö erittäin varhaisessa vaiheessa, alle kaksi vuotiaana.

Psykopatia lienee ainakin osittain peräti synnynnäinen.

Aspergerin oireyhtymä on myös osittain synnynäinen.

Psykopatiassa ja ehkä narsismissakin merkittävin pohjalla oleva kieroutuma on itsetunnon epäitsenäisyys.
Sellainen ihminen ei ole kyennyt irtautumaan vanhemmistaan itsetunnoltaan ja kokee täten, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain häntä varten.
Hän ei tietyllä tasolla ole itsenäinen, eikä erillinen muista ihmisistä.
Hän elää muista ja muut elävät hänen vuokseen. Toisten ihmisten olemassaolon tarkoitus on palvella häntä ja palkita häntä hänen suorituksistaan.

Asperger ihminen taasen on täysin ulkopuolinen, eikä hänen kommunikointikykynsä pysty antamaan hänestä asianmukaista kuvaa.
Hän on sosiologinen uhri.


Vielä lopuksi aloittajalle: Psykopaatti on sosiaalisen tuntuinen kaveri, jolla on paljon ystäviä ja, jonka ystävä sinä tunnet tarpeelliseksi olla.
Hän käyttää sinua hyväkseen, vie puolisosi ja talosi ja työpaikkasi. Saa kaikki vihaamaan sinua ja saa sinut uskomaan, että olet huono luuseri, joka on tuhonnut elämänsä avusta huolimatta.
Saat rauhan, kun sinulla ei ole enää mitään annettavaa.
Tuolloinkin vielä ajattelet, että olipa mukava ihminen ja vielä niin anteliaskin. Sellaisia ihmisiä tässä maailmassa tarvitaan enemmän. "Missä olisinkaan ilman häntä?". : )

Karismaattinen psykopaatti on vastustamaton.


Looginen asperger henkilö, joka tietää, todellisen tilanteen, repeää nauramaan, kun psykopaatti tulee tiukka ilme kasvoillaan käskyttämään, tai näyttelemään loukkaantunutta.
Nauramaan siksi, että sellainen käytös on ironisella tavalla huvittavaa epäloogisuudessaan.

Kaikkein paras tapa, miten psykopaatti voi tehdä sosiaalisen itsemurhan asperger henkilön läheisyydessä, on auktoriteetin esittäminen. Alkaa kertomaan jostain asiasta, kuin tietäisi siitä paljonkin. : ) No asseilla on tunnetusti ylivoimaiset yleistiedot ja kriittinen ja tarkka näkemys asioista. : )

Tällaiseen ehkä kuitenkin tarvitaan jonkinlainen kommunikaatiosta vapaa näkemys asioista. Kommunikaatio on aina vääristynyttä, ja koska nt-ihmisten ajattelu on kommunikaatiopohjaista, heille totuus ja järki ovat mielivaltaisia käsitteitä ja siksi he uskovat mielellään psykopaattia.
Järki liittyy sosiaaliseen sopivuuteen.

Monilla ihmisillä tavallisilla ja asseilla, kaikilla, on taipumus itselleenvalehteluun.
Kehitetään itselle sopivia syitä selittämään, kuinka asiat ovat.
Psykopaatti osaa lukea näitä ihmisten itselleen sepittämiä valheita ja tietää mistä niitä etsiä. Osaa käyttää hyväkseen toisessa piilevää itselleenvalehtelusta johtuvaa tiedostamattomuutta ja osaa tarjota ihmisille hyviä mahdollisuuksia valehdella itselleen asiat niin, että psykopaatti niistä eniten hyötyy.

Psykopaatin vaikuttavuus riippuu myös ympäristöstä ja vaikutuskanavista. Ilmeisesti koiraharrastuksen kautta psykopaattikaan ei voi saada suurta vaikuttavuutta ihmisiin.
Ihmiset kuitenkin varmasti kokevat kyseessä olevan harrasstuksen ja toisten harrastajien olevan heille ainoastaan saman harrastuksen omaavia täysin merkityksettömiä, ulkopuolisia ja vieraita ihmisiä.
Psykopaatti uskoo saavansa arvostusta hankkiutumalla aina näkyvään asemaan, mutta joissain tilanteissa voi olla, että psykopaatin hankkima asema ei olekkaan toisten silmissä kiinnostava, tai merkittävä.

Lue lisää

Et tainnut lukea viestiäni oikein. En nimittäin ole missään vaiheessa sanonut tuttuani psykoksi. Se ajatus tuli muualta. Ellei sitten narsistista persoonaalisuushäiriötä lueta psykopatiaan kuuluvaksi, mutta yleensä itse erotan nämä kaksi toisistaan.

"Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja terveillä on kummallinen taipumus oikeuttaa omaa käytöstään vaikkapa assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.
On helppo sanoa, että sosiaalisesti heikko ja hankala ihminen psykopaatti ja näin hankkia itselleen mielenrauha.
Assit on helppoja uhreja. Nähdään assin piirteet vääristyneenä ja tietystä näkökulmasta, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan."

Minkäänlaista varsinaista diagnoosia en ole tehnyt, vaan tulin täältä nimenomaan kyselemään muiden mielipiteitä, mikä mahtaisi ihmistä vaivata. Sillä kyllähän sen nyt väkisinkin huomaa, ettei tuolla ihmisellä ole kaikki kohdallaan. En ole ainoa, joka on huomannut asian. Ja juurihan kerroin, miten tuo henkilö on nimenomaan verbaalisesti lahjakas, ei siis mitenkään sosiaalisesti heikko, vaikka hankala kylläkin.

Kerroit ilmeisesti narsistisesta henkilöstä, joka pyörittelee ihmisiä haluamallaan tavalla. Sanoit myös, että ainoastaan prosentti ihmisistä voi huomata manipuloinnin. Mielenkiintoista, että juuri siinä kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka voi sanoa varmuudella toisen toimintaa manipuloinniksi, mutta epäilet meidän muiden kykyjä erottaa manipuloiva toiminta. Manipuloivan toiminnan voin erottaa mm. siitä, miten henkilö voi käyttää erilaisia, vastakkaisiakin toimintatapoja päästäkseen päämääräänsä. Kun vastaus hänelle on edelleen ei, tulee suuttumus ja viha. Esim. ensin anellaan jotain, sitten aletaan kehumaan, katsotaan kauniisti, ehkä tuodaan joku lahja jne. Mutta jos silti ei asiaan taivu, niin haukutaan, syyllistetään, ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne.

Eikä minun millään tavalla tarvitse "oikeuttaa" käytöstäni, sillä minulla on täysi oikeus vaikkapa sulkea puhelin, kun sieltä tulee pelkkää haukkumista monen päivän ajan. Sen sijaan joskus tuntuu, että muut kuin nämä nt- tai ns. normaalit ihmiset, oikeuttavat käytöstään diagnoosinsa tai sairautensa varjolla. Ei edes haluta ajatella asiaa nt-ihmisen kannalta, vaan aina voidaan vedota siihen, että "mulla kun nyt sattuu olemaan tämä ja tämä.."

Läheinen kirjoitti:

Et tainnut lukea viestiäni oikein. En nimittäin ole missään vaiheessa sanonut tuttuani psykoksi. Se ajatus tuli muualta. Ellei sitten narsistista persoonaalisuushäiriötä lueta psykopatiaan kuuluvaksi, mutta yleensä itse erotan nämä kaksi toisistaan.

"Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja terveillä on kummallinen taipumus oikeuttaa omaa käytöstään vaikkapa assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.
On helppo sanoa, että sosiaalisesti heikko ja hankala ihminen psykopaatti ja näin hankkia itselleen mielenrauha.
Assit on helppoja uhreja. Nähdään assin piirteet vääristyneenä ja tietystä näkökulmasta, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan."

Minkäänlaista varsinaista diagnoosia en ole tehnyt, vaan tulin täältä nimenomaan kyselemään muiden mielipiteitä, mikä mahtaisi ihmistä vaivata. Sillä kyllähän sen nyt väkisinkin huomaa, ettei tuolla ihmisellä ole kaikki kohdallaan. En ole ainoa, joka on huomannut asian. Ja juurihan kerroin, miten tuo henkilö on nimenomaan verbaalisesti lahjakas, ei siis mitenkään sosiaalisesti heikko, vaikka hankala kylläkin.

Kerroit ilmeisesti narsistisesta henkilöstä, joka pyörittelee ihmisiä haluamallaan tavalla. Sanoit myös, että ainoastaan prosentti ihmisistä voi huomata manipuloinnin. Mielenkiintoista, että juuri siinä kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka voi sanoa varmuudella toisen toimintaa manipuloinniksi, mutta epäilet meidän muiden kykyjä erottaa manipuloiva toiminta. Manipuloivan toiminnan voin erottaa mm. siitä, miten henkilö voi käyttää erilaisia, vastakkaisiakin toimintatapoja päästäkseen päämääräänsä. Kun vastaus hänelle on edelleen ei, tulee suuttumus ja viha. Esim. ensin anellaan jotain, sitten aletaan kehumaan, katsotaan kauniisti, ehkä tuodaan joku lahja jne. Mutta jos silti ei asiaan taivu, niin haukutaan, syyllistetään, ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne.

Eikä minun millään tavalla tarvitse "oikeuttaa" käytöstäni, sillä minulla on täysi oikeus vaikkapa sulkea puhelin, kun sieltä tulee pelkkää haukkumista monen päivän ajan. Sen sijaan joskus tuntuu, että muut kuin nämä nt- tai ns. normaalit ihmiset, oikeuttavat käytöstään diagnoosinsa tai sairautensa varjolla. Ei edes haluta ajatella asiaa nt-ihmisen kannalta, vaan aina voidaan vedota siihen, että "mulla kun nyt sattuu olemaan tämä ja tämä.."

Lue lisää

Kun puhuin siitä narsistiksi epäilystä, viittasin lähinnä tuohon alempana olevaan 29.9 lähettämääsi viestiin, jossa epäilit narsismia...

Mutta olen pahoillani tästä sortumisestani aiheuttamaan väärän kuvan tarkoituksestasi. Ei ollut tarkoitus.

Ymmärrän, että olet miettinyt tuttusi tilaa. Itselläni oli taannoin as-oireinen tuttu, joka tosin käyttäytyi, kuten narsisti.
Ihmettelen sellaisia ristiriitaisia tapauksia, kun jotenkin nuo assiset ja narsistiset oireet erityisesti sosiaalisen käyttäytymisen kohdalla ovat eroavaisia.

Miten voi olla, että henkilö, joka kärsii aistiyliherkkyyksistä, kuten assi ja on keskittynyt erikoisiin kapea-alaisiin kiinnostuksen kohteisiin, sen kummemmin tuomatta tietojaan esiin, samalla myös sosiaalisesti manipuloiva, itseään tarkoituksella ihailun kohteeksi nostava, ihailua vaativa, jopa sosiaalisesti joitain ihmisiä eristävä.

Samalla sosiaalisesti taitava ja manipuloiva, järkevänä ja hillittynä ja asiallisena esiintyvä, kuitenkin yksinäisenä ja kyvyttömänä ystävyyteen, suhteellisuudentajuttomana ja ylitsevuotavasti itseään ihailevana ujona henkilönä.
Täysin kummallinen luonnetyyppi.

Oman todellisuutensa vääristyneistä psykopaattistyylisistä sekavista, ainoastaan ajatteliasta itsestään riippuvista maailmannäkemyksistä, jotka pakottaa toisten hyväksymään omaksi maailmankuvakseen.
Maailmankuvaksi, jossa tämän luonut henkilö on itse Jumala, ja jossa totuus riippuu henkilön kulloisestakin mielentilasta.
Maailmankuvaa hyväksymättömien, tai siihen stereotypisesti sopimattomien jäädessä paitsioon "huonoina ihmisinä".
Ja kriittisten ihmisten vain ollessa selittämättömällä tavalla epäsopivia.


Ja mikä hauskinta oli se, että tuollainen käsittämätön persoona täytyy olla jokin selvästi rajattu häiriö, sillä sellaisia ihmisiä tulee vastaan aina silloin tälöin.

Siitä, mikä tuo on, en voi tietää. Yksi piirre, mikä näitä devianssi-asseja yhdistää, on jokin kovuuden ihailu luonteenpiirteenä.
Täysin kylmänä pitäytyminen.
Tunteelliset ilmaisut on heidän lähellään kiellettyjä ja rangaistavia, kuin armeijassa.
Tunteensa näyttävät ovat heikkoja ja poistettavia...

Kylmä suhtautuminen ihmisiin. Kuitenkin itselle tarpeelliset ja stereotypisesti arvokkaaksi katsotut ihmiset otetaan hyväksikäyttölistalle.

Toisten tunteista ja tilanteista ei välitetä, kuten rajatilahäiriössä...


"Mielenkiintoista, että juuri siinä kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka voi sanoa varmuudella toisen toimintaa manipuloinniksi, mutta epäilet meidän muiden kykyjä erottaa manipuloiva toiminta."

Voin kuvitella, että sellainen mielenkiintoista. Lienet utelias ihminen...
Sanotaanko niin, että minulla on tiettyjä syitä ja kokemuksia, joiden takia olen oppinut näkemään jotain todella inhottavaa kauniin kuoren alla.
Minä en ole missään nimessä erikoinen tunnistamaan oikeaa psykopaattista manipulointia, muuten kuin syvälliseltä ja perusteelliselta ajattelultani.
Mutta sanotaanko niin, että ymmärtäminen on ajattelun määrän ja kokemuksen summa.
Minulla on ollut aitio paikka niin ihmeellisiin tapahtumiin, että varmasti jokainen olisi samassa oppinut näkemään, mitä todellinen manipulointi on.


"Manipuloivan toiminnan voin erottaa mm. siitä, miten henkilö voi käyttää erilaisia, vastakkaisiakin toimintatapoja päästäkseen päämääräänsä. Kun vastaus hänelle on edelleen ei, tulee suuttumus ja viha. Esim. ensin anellaan jotain, sitten aletaan kehumaan, katsotaan kauniisti, ehkä tuodaan joku lahja jne. Mutta jos silti ei asiaan taivu, niin haukutaan, syyllistetään, ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne."


Kuvailemaasi toimintaa voi tapahtua monenlaisen tapahtumaketjun seurauksena, eikä kuvailemasi kaltainen manipulointi ole kovin tyyppillisen manipuloivan ihmisen käytöstä.
Kuvauksesi on ristiriitainen. Todellinen "saalistaja" luo sinulle maailmankuvat, jotka otat vastaan, koska ne on räätälöity ajatusmalliisi sopiviksi. Sinusta tulee ajattelukyvytön orja, joka näkee herransa virheettömänä. Sokea usko manipuloiaan ja viha itseä kohtaan.
Toinen näyttää unelmiesi ihmiseltä. Hän sanoo aina ne sanat, jotka haluat kuulla. Saa sinut uskomaan, mitä tahansa, on pinnallinen, karttaa ajattelua.

Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja...

Rajatilahäiriöisellä on tapana nostaa joku ihminen ihailunsa kohteeksi, mutta hän repii tuon ihmisen alas ja tekee hänestä itselleen vihan kohteen.

Tuollainen käyttäytyminen ei sovi esim. tuohon, että: "ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne.", missä on kyse hetkellisistä muutoksista.

Kuvailemasi tilanne vaikuttaa enemmänkin riidalta, kuin luonnevikaiselta käyttäytymiseltä.


"Sen sijaan joskus tuntuu, että muut kuin nämä nt- tai ns. normaalit ihmiset, oikeuttavat käytöstään diagnoosinsa tai sairautensa varjolla."

En voin kommentoida asiaa yleisesti, koska minulla on tietoja vain omasta käytöksestäni.
Mutta voisin ajatella, että asseilla on joitain asioita, joita ei pystytä tekemään. Ei tajuta joitain sellaisia asioita, joissa toinen sanoo "ei" ja tarkoittaa sillä "kyllä".
Ja kun sitten väärinkäsitystä pyydellään anteeksi ja sanotaan, että "minä nyt olen tämmöinen idiootti, että voitko antaa anteeksi", niin toinen ei pysty mitenkään hyväksymään tilannetta ja haluaa purkaa kiukkuaan...

Mutta asseilla on kyllä taipumusta itselleenvalehteluun. En nyt keksi mitään hyvä esimerkkiä, mutta on useita todella koomisia selityksiä asioille, kun ei tajuta, että ne johtuvat as-häiriöstä.

Kaikki, mitä ei pystytä itse ratkaisemaan mielessä, täytyy jotenkin selittää ja oikeuttaa "normaaleina" asioina.

Eiku hei! Tosi hyvä oli semmoinen, missä as-henkilö pukeutui sopimattoman koreasti ja selitti tätä joukkoon sopimattomuuden erästä näkyvää merkkiään sillä, että suomalaiset ovat yleisesti epämuodikkaita. XD!!

Tai, että Einstein selitti sosiaalisen vetäytyväisyytensä johtuvan siitä, että hänen täytyy keskittää kaikki voimansa ja aikansa työhönsä.
Tosiasia oli kuitenkin se, että sosiaalisen vetäytyväisyytensä vuoksi hänen täytyi keskittää voimansa työhön.


"I´m just a girl, guess i´m some kind of freak..."

Toi ei ollukkaan sun viestissä, mutta sanotaan siihenkin, että mikä vaan voi olla friikkiä sopivassa asiayhteydessä.
Erilaisuus on harha, jonka vääristynyt kommunikointi luo.
Kriittisyys tappaa ne asiat, joita ei ole edes olemassa ilman kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.

Väärinymmärrys on suurin haitta.

ritalin kirjoitti:

Kun puhuin siitä narsistiksi epäilystä, viittasin lähinnä tuohon alempana olevaan 29.9 lähettämääsi viestiin, jossa epäilit narsismia...

Mutta olen pahoillani tästä sortumisestani aiheuttamaan väärän kuvan tarkoituksestasi. Ei ollut tarkoitus.

Ymmärrän, että olet miettinyt tuttusi tilaa. Itselläni oli taannoin as-oireinen tuttu, joka tosin käyttäytyi, kuten narsisti.
Ihmettelen sellaisia ristiriitaisia tapauksia, kun jotenkin nuo assiset ja narsistiset oireet erityisesti sosiaalisen käyttäytymisen kohdalla ovat eroavaisia.

Miten voi olla, että henkilö, joka kärsii aistiyliherkkyyksistä, kuten assi ja on keskittynyt erikoisiin kapea-alaisiin kiinnostuksen kohteisiin, sen kummemmin tuomatta tietojaan esiin, samalla myös sosiaalisesti manipuloiva, itseään tarkoituksella ihailun kohteeksi nostava, ihailua vaativa, jopa sosiaalisesti joitain ihmisiä eristävä.

Samalla sosiaalisesti taitava ja manipuloiva, järkevänä ja hillittynä ja asiallisena esiintyvä, kuitenkin yksinäisenä ja kyvyttömänä ystävyyteen, suhteellisuudentajuttomana ja ylitsevuotavasti itseään ihailevana ujona henkilönä.
Täysin kummallinen luonnetyyppi.

Oman todellisuutensa vääristyneistä psykopaattistyylisistä sekavista, ainoastaan ajatteliasta itsestään riippuvista maailmannäkemyksistä, jotka pakottaa toisten hyväksymään omaksi maailmankuvakseen.
Maailmankuvaksi, jossa tämän luonut henkilö on itse Jumala, ja jossa totuus riippuu henkilön kulloisestakin mielentilasta.
Maailmankuvaa hyväksymättömien, tai siihen stereotypisesti sopimattomien jäädessä paitsioon "huonoina ihmisinä".
Ja kriittisten ihmisten vain ollessa selittämättömällä tavalla epäsopivia.


Ja mikä hauskinta oli se, että tuollainen käsittämätön persoona täytyy olla jokin selvästi rajattu häiriö, sillä sellaisia ihmisiä tulee vastaan aina silloin tälöin.

Siitä, mikä tuo on, en voi tietää. Yksi piirre, mikä näitä devianssi-asseja yhdistää, on jokin kovuuden ihailu luonteenpiirteenä.
Täysin kylmänä pitäytyminen.
Tunteelliset ilmaisut on heidän lähellään kiellettyjä ja rangaistavia, kuin armeijassa.
Tunteensa näyttävät ovat heikkoja ja poistettavia...

Kylmä suhtautuminen ihmisiin. Kuitenkin itselle tarpeelliset ja stereotypisesti arvokkaaksi katsotut ihmiset otetaan hyväksikäyttölistalle.

Toisten tunteista ja tilanteista ei välitetä, kuten rajatilahäiriössä...


"Mielenkiintoista, että juuri siinä kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka voi sanoa varmuudella toisen toimintaa manipuloinniksi, mutta epäilet meidän muiden kykyjä erottaa manipuloiva toiminta."

Voin kuvitella, että sellainen mielenkiintoista. Lienet utelias ihminen...
Sanotaanko niin, että minulla on tiettyjä syitä ja kokemuksia, joiden takia olen oppinut näkemään jotain todella inhottavaa kauniin kuoren alla.
Minä en ole missään nimessä erikoinen tunnistamaan oikeaa psykopaattista manipulointia, muuten kuin syvälliseltä ja perusteelliselta ajattelultani.
Mutta sanotaanko niin, että ymmärtäminen on ajattelun määrän ja kokemuksen summa.
Minulla on ollut aitio paikka niin ihmeellisiin tapahtumiin, että varmasti jokainen olisi samassa oppinut näkemään, mitä todellinen manipulointi on.


"Manipuloivan toiminnan voin erottaa mm. siitä, miten henkilö voi käyttää erilaisia, vastakkaisiakin toimintatapoja päästäkseen päämääräänsä. Kun vastaus hänelle on edelleen ei, tulee suuttumus ja viha. Esim. ensin anellaan jotain, sitten aletaan kehumaan, katsotaan kauniisti, ehkä tuodaan joku lahja jne. Mutta jos silti ei asiaan taivu, niin haukutaan, syyllistetään, ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne."


Kuvailemaasi toimintaa voi tapahtua monenlaisen tapahtumaketjun seurauksena, eikä kuvailemasi kaltainen manipulointi ole kovin tyyppillisen manipuloivan ihmisen käytöstä.
Kuvauksesi on ristiriitainen. Todellinen "saalistaja" luo sinulle maailmankuvat, jotka otat vastaan, koska ne on räätälöity ajatusmalliisi sopiviksi. Sinusta tulee ajattelukyvytön orja, joka näkee herransa virheettömänä. Sokea usko manipuloiaan ja viha itseä kohtaan.
Toinen näyttää unelmiesi ihmiseltä. Hän sanoo aina ne sanat, jotka haluat kuulla. Saa sinut uskomaan, mitä tahansa, on pinnallinen, karttaa ajattelua.

Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja...

Rajatilahäiriöisellä on tapana nostaa joku ihminen ihailunsa kohteeksi, mutta hän repii tuon ihmisen alas ja tekee hänestä itselleen vihan kohteen.

Tuollainen käyttäytyminen ei sovi esim. tuohon, että: "ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne.", missä on kyse hetkellisistä muutoksista.

Kuvailemasi tilanne vaikuttaa enemmänkin riidalta, kuin luonnevikaiselta käyttäytymiseltä.


"Sen sijaan joskus tuntuu, että muut kuin nämä nt- tai ns. normaalit ihmiset, oikeuttavat käytöstään diagnoosinsa tai sairautensa varjolla."

En voin kommentoida asiaa yleisesti, koska minulla on tietoja vain omasta käytöksestäni.
Mutta voisin ajatella, että asseilla on joitain asioita, joita ei pystytä tekemään. Ei tajuta joitain sellaisia asioita, joissa toinen sanoo "ei" ja tarkoittaa sillä "kyllä".
Ja kun sitten väärinkäsitystä pyydellään anteeksi ja sanotaan, että "minä nyt olen tämmöinen idiootti, että voitko antaa anteeksi", niin toinen ei pysty mitenkään hyväksymään tilannetta ja haluaa purkaa kiukkuaan...

Mutta asseilla on kyllä taipumusta itselleenvalehteluun. En nyt keksi mitään hyvä esimerkkiä, mutta on useita todella koomisia selityksiä asioille, kun ei tajuta, että ne johtuvat as-häiriöstä.

Kaikki, mitä ei pystytä itse ratkaisemaan mielessä, täytyy jotenkin selittää ja oikeuttaa "normaaleina" asioina.

Eiku hei! Tosi hyvä oli semmoinen, missä as-henkilö pukeutui sopimattoman koreasti ja selitti tätä joukkoon sopimattomuuden erästä näkyvää merkkiään sillä, että suomalaiset ovat yleisesti epämuodikkaita. XD!!

Tai, että Einstein selitti sosiaalisen vetäytyväisyytensä johtuvan siitä, että hänen täytyy keskittää kaikki voimansa ja aikansa työhönsä.
Tosiasia oli kuitenkin se, että sosiaalisen vetäytyväisyytensä vuoksi hänen täytyi keskittää voimansa työhön.


"I´m just a girl, guess i´m some kind of freak..."

Toi ei ollukkaan sun viestissä, mutta sanotaan siihenkin, että mikä vaan voi olla friikkiä sopivassa asiayhteydessä.
Erilaisuus on harha, jonka vääristynyt kommunikointi luo.
Kriittisyys tappaa ne asiat, joita ei ole edes olemassa ilman kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.

Väärinymmärrys on suurin haitta.

Lue lisää

Kerroit viestissäsi mielenkiintoisesta ihmistyypistä. Itse en ole tuollaisiin törmännyt, mutta minusta sosiaalisesti taitava ihminen ei voi olla aspergeri. Ihminen voi olla taitava sosiaalisesti, mutta silti hän voi olla luonteeltaan ujo tai omaa rauhaa kaipaava, mikä saa hänet välttämään joitain sosiaalisia kontakteja.

Esim. minä olen mielestäni sosiaalisilta taidoiltani normaali, mutta useiden ihmisten kanssa tulee ulkopuolinen olo, mikä saa välttämään näitä ihmisiä. Sen sijaan oikeanlaisessa seurassa sitä voi ujokin puhjeta kukkaan ja olla hyvin eloisa ja puhelias. Joskus aistiyliherkyyksillä ihmiset voivat käsittää myös eri asioita. Kaikki eivät tajua, mitä ovat autistiset todelliset herkkyydet, vaan voivat ajatella kärsivänsä yliherkkyydestä, kun liian voimakas pesuaine ärsyttää ihoa jne.

Kovuus on mielestäni inhottava luonteenpiirre ja on vaikea kuvitella, miten joku nimenomaan sitä piirrettä jossain ihailisi. Mutta voisin kuvitella, miten kovuuden ansiosta ihminen pystyy tekemään asioita, mitä herkempi ei pystyisi. Ja ehkä tämä on se juttu, mitä varsinkin joku kiltimpi ja pidättyväisempi henkilö hänessä ihailee. Rohkeutta, miten toinen sanoo asiat suoraan, käsittelee asiat konkreettisesti (ei päässään..)ja määrätietoisuutta. Kovuus ei myöskään tarkoita samaa asiaa kuin tunteettomuus, vaan kova ihminen voi olla toisaalta hyvinkin herkkä ja haavoittuvainen. Ja kun kovuuden alta onnistuu nuo piirteet kaivamaan esiin, näkee ihmisen itkevän avuttomana edessään pahaa oloaan ja arvottomuuttaan, pohtivan itsemurhaa jne, niin se pysäyttää. Tuntuu kuin kaikki loukkaukset ja ikävyydet unohtuvat, sitä vain haluaa auttaa toista eikä hylätä häntä. Joskus ihmisestä tulee kova, koska herkkyys satuttaa. Kun on herkkä, niin jokainen loukkaus sattuu ja kirvelee. Ilman kovuutta elämä voi tuntua yhdeltä suurelta loukkaukselta ja vääryydeltä, mitä ei vain voi kestää järjissään.

"Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja..."

Hmmm, mun mielestä ihmisen on oltava aika taitava, jos saa toisen uskomaan, että olisi rakastunut, vaikkei sitä ole. Olisikohan kyseessä joku suuri väärinkäsitys? Joskus tunteet voivat myös muuttua. Sitä on aluksi rakastunut, mutta ajan kuluessa tuo tunne menettää merkitystään. Syynä voi olla monet tavanomaiset pikkuasiat tai joku suurempi asia.
Ja jos tunne on kadonnut, niin on ahdistavaa ottaa vastaan toiselta rakkaudentunnustuksia.

Läheinen kirjoitti:

Kerroit viestissäsi mielenkiintoisesta ihmistyypistä. Itse en ole tuollaisiin törmännyt, mutta minusta sosiaalisesti taitava ihminen ei voi olla aspergeri. Ihminen voi olla taitava sosiaalisesti, mutta silti hän voi olla luonteeltaan ujo tai omaa rauhaa kaipaava, mikä saa hänet välttämään joitain sosiaalisia kontakteja.

Esim. minä olen mielestäni sosiaalisilta taidoiltani normaali, mutta useiden ihmisten kanssa tulee ulkopuolinen olo, mikä saa välttämään näitä ihmisiä. Sen sijaan oikeanlaisessa seurassa sitä voi ujokin puhjeta kukkaan ja olla hyvin eloisa ja puhelias. Joskus aistiyliherkyyksillä ihmiset voivat käsittää myös eri asioita. Kaikki eivät tajua, mitä ovat autistiset todelliset herkkyydet, vaan voivat ajatella kärsivänsä yliherkkyydestä, kun liian voimakas pesuaine ärsyttää ihoa jne.

Kovuus on mielestäni inhottava luonteenpiirre ja on vaikea kuvitella, miten joku nimenomaan sitä piirrettä jossain ihailisi. Mutta voisin kuvitella, miten kovuuden ansiosta ihminen pystyy tekemään asioita, mitä herkempi ei pystyisi. Ja ehkä tämä on se juttu, mitä varsinkin joku kiltimpi ja pidättyväisempi henkilö hänessä ihailee. Rohkeutta, miten toinen sanoo asiat suoraan, käsittelee asiat konkreettisesti (ei päässään..)ja määrätietoisuutta. Kovuus ei myöskään tarkoita samaa asiaa kuin tunteettomuus, vaan kova ihminen voi olla toisaalta hyvinkin herkkä ja haavoittuvainen. Ja kun kovuuden alta onnistuu nuo piirteet kaivamaan esiin, näkee ihmisen itkevän avuttomana edessään pahaa oloaan ja arvottomuuttaan, pohtivan itsemurhaa jne, niin se pysäyttää. Tuntuu kuin kaikki loukkaukset ja ikävyydet unohtuvat, sitä vain haluaa auttaa toista eikä hylätä häntä. Joskus ihmisestä tulee kova, koska herkkyys satuttaa. Kun on herkkä, niin jokainen loukkaus sattuu ja kirvelee. Ilman kovuutta elämä voi tuntua yhdeltä suurelta loukkaukselta ja vääryydeltä, mitä ei vain voi kestää järjissään.

"Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja..."

Hmmm, mun mielestä ihmisen on oltava aika taitava, jos saa toisen uskomaan, että olisi rakastunut, vaikkei sitä ole. Olisikohan kyseessä joku suuri väärinkäsitys? Joskus tunteet voivat myös muuttua. Sitä on aluksi rakastunut, mutta ajan kuluessa tuo tunne menettää merkitystään. Syynä voi olla monet tavanomaiset pikkuasiat tai joku suurempi asia.
Ja jos tunne on kadonnut, niin on ahdistavaa ottaa vastaan toiselta rakkaudentunnustuksia.

Lue lisää

"Esim. minä olen mielestäni sosiaalisilta taidoiltani normaali, mutta useiden ihmisten kanssa tulee ulkopuolinen olo, mikä saa välttämään näitä ihmisiä. Sen sijaan oikeanlaisessa seurassa sitä voi ujokin puhjeta kukkaan ja olla hyvin eloisa ja puhelias."

Aivan, ja sitä erilaisempi ihminen on, sitä vaikeampi on löytää sopivaa seuraa. Minulla samankaltaisia kokemuksia, kuin sinulla.


Jos viitsit kertoa, niin olisin kiinnostunut kuulemaan vielä tuosta tuttavasi käytöksestä. Koska olen todella huomannut, että joillain selvästi as-oireisilla henkilöillä on kumallinen sosiaalinen kyky.


"Kovuus ei myöskään tarkoita samaa asiaa kuin tunteettomuus, vaan kova ihminen voi olla toisaalta hyvinkin herkkä ja haavoittuvainen. Ja kun kovuuden alta onnistuu nuo piirteet kaivamaan esiin, näkee ihmisen itkevän avuttomana edessään pahaa oloaan ja arvottomuuttaan, pohtivan itsemurhaa jne, niin se pysäyttää. Tuntuu kuin kaikki loukkaukset ja ikävyydet unohtuvat, sitä vain haluaa auttaa toista eikä hylätä häntä. Joskus ihmisestä tulee kova, koska herkkyys satuttaa. Kun on herkkä, niin jokainen loukkaus sattuu ja kirvelee. Ilman kovuutta elämä voi tuntua yhdeltä suurelta loukkaukselta ja vääryydeltä, mitä ei vain voi kestää järjissään."

Tuossa kuvasit todella hyvin tuollaista kovuutta. Voisin sanoa kuvauksesi sopivan täydellisesti kuvailemaani ihmistyyppiin.
Lisäksi vielä olen sitä mieltä, että kovuus on eräänlaista naiiviutta. Naiivius heijastuu kovuutena. Lieneekö kovuus vain seurausta liiasta herkkyydestä tai tunteettomuudesta...
Herkän täytyy paeta kovuuteen, koska olisi muuten lopussa.

Kuvaamani ihmistyyppi eroaa selvästi tyypillisestä narsismista. Kuvailemassani ihmistyypissä henkilö mm. jakaa ihmiset selvästi kahteen ryhmään: ystäviksi ja vihollisiksi. Ja esim. ystävä voi käyttäytyä kuinka tahtoo ja hän on aina hyvä. Samoin vihollinen voi olla kuinka hyvä tahansa ja silti hän on aina vihattu.
Yleensä suurinosa ihmisistä on vihollisia. (tyypillistä rajatila-häiriössä) Jako toimii yleensä kovin lapsellisesti. Vaikkapa niin, että kaikki jostain tietystä musiikista pitävät ovat vihollisia. (stereotypisointi tyypillistä as-häiriössä)
Lisäksi pohjalla on itseä suojeleva ideologia, eräänlainen fantasiatodellisuus, jossa eletään. Sellainen maailma, jossa kaikki on itselle sopivaa ja missä ne jotka eivät hyväksy hänen sääntöjään, ovat "huonoja" ihmisiä.
Narsistille jokaisella ihmisellä on jokin hyöty-arvo ja heidän asemansa määräytyy hyödyn mukaan.


"Hmmm, mun mielestä ihmisen on oltava aika taitava, jos saa toisen uskomaan, että olisi rakastunut, vaikkei sitä ole. Olisikohan kyseessä joku suuri väärinkäsitys? Joskus tunteet voivat myös muuttua. Sitä on aluksi rakastunut, mutta ajan kuluessa tuo tunne menettää merkitystään."

Kyllä. Todelliset manipuloinnilla elävät narsistit, jotka tietyllä tasolla ovat psyykkisesti epäitsenäisiä, pystyvät jollain kummallisella keinolla saamaan omat halunsa toisen haluiksi.
Tässä ei ole kyse väärinkäsityksestä.
Kyse siitä, kun osaa saada asiat näyttämään sellaiselta, että ne ovat itselle sopivia.

Tiedätkö, sosiaalisessa käyttäytymisessä on hyvin paljon tällaista roolitusta. Ympäristö viestii sinulle jotain kuvaa, minkä se on sinusta luonut. Vähän, kuin mainoksen luoma kuva tuotteesta. Sitten sinä omaksut sen kuvan itsestäsi, minkä ympäristö on sinusta luonut, huolimatta siitä, vaikka kuva olisi kuinka kaukana todellisesta sinusta tahansa.
Sinulla ei ole itsestäsi muuta tietoa, kuin se, mikä perustuu kommunikointiin. Otat ympäristön sinulle määrämään roolin, koska et voi edes tietää olevasi muuta.
Ympäristö "aivopesee" sinut luulemaan, että olet jonkun tietynlainen.

Jotakuinkin samoin toimii myös psykopaattinen manipulointi.
Psykopaatti vaikkapa arvioi työpaikalla, että kannattaa heittäytyä jonkun ihmisen läheisyyteen. Tuo ihminen ei ole psykopaatista kiinnostunut, mutta psykopaatti käyttäytyy, kuin toinen olisi hänestä kiinnostunut ja pyskopaatti ei olisi hänestä kiinnostunut.
Kun ympäristö näkee vain kommunikoinnin, ympäristö kuvittelee, että asia on juuri niin, että tämä toinen on kiinnostunut psykopaatin seurasta.
Psykopaatin kiinnostuksen kohde alkaa lopulta uskoa olevansa psykopaatista kiinnostunut, sillä kaikki kommunikointi viittaa tähän. Kukaan ei voi saada edes itsestään tietoa muuten kuin kommunikoinnin kautta, peilaamalla itseään omasta havaittavasta käyttäytymisestään ja ympäristön suhtautumisesta siihen!
Lopulta psykopaatti leikittelee asioilla niin, että saa toisen suorastaan nuolemaan psykopaatin persettä.

Samoin psykopaatti toimii myös naisten kanssa. Se on psykopaatin perus toimintatapa.
On uskomatonta, kuinka psykopaatti pongaa "hyvän" naisen ja paria viikkoa myöhemmin tilanne on niin, että nainen ruinaa psykoa ja soittelee ja "ahdistelee". : )
Psykopaatti saa tuosta vain tyydytystä, koska hän on niin suosittu ja tärkeä ihminen, että kaikki suorastaan häiritsevät häntä.
Vaikka lopulta kaikki onkin vain psykopaatin luomaa illuusiota.

Kyllä, kyse on erittäin taitavasta manipuloiasta. Sosiaalisesta Jumalasta, joka määrää ihmisten roolit ja päättää heidän ajatuksistaan.

Haren ja Clecleyn tutkimukset ovat tuoneet tuontyyppisiä havaintoja psykopaattien toiminnasta.
Koska psykopaatti päättää totuudet, hän voi toimia aivan, kuinka tykkää ja kukaan ei koskaan edes syytä häntä mistään.


Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista.
Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. Tuolle voi kuitenkin sanoa ei ja vaikkapa kieltäytyä lahjasta. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta.
Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen...



Vaikutat fiksulta tyypiltä...

ritalin kirjoitti:

"Esim. minä olen mielestäni sosiaalisilta taidoiltani normaali, mutta useiden ihmisten kanssa tulee ulkopuolinen olo, mikä saa välttämään näitä ihmisiä. Sen sijaan oikeanlaisessa seurassa sitä voi ujokin puhjeta kukkaan ja olla hyvin eloisa ja puhelias."

Aivan, ja sitä erilaisempi ihminen on, sitä vaikeampi on löytää sopivaa seuraa. Minulla samankaltaisia kokemuksia, kuin sinulla.


Jos viitsit kertoa, niin olisin kiinnostunut kuulemaan vielä tuosta tuttavasi käytöksestä. Koska olen todella huomannut, että joillain selvästi as-oireisilla henkilöillä on kumallinen sosiaalinen kyky.


"Kovuus ei myöskään tarkoita samaa asiaa kuin tunteettomuus, vaan kova ihminen voi olla toisaalta hyvinkin herkkä ja haavoittuvainen. Ja kun kovuuden alta onnistuu nuo piirteet kaivamaan esiin, näkee ihmisen itkevän avuttomana edessään pahaa oloaan ja arvottomuuttaan, pohtivan itsemurhaa jne, niin se pysäyttää. Tuntuu kuin kaikki loukkaukset ja ikävyydet unohtuvat, sitä vain haluaa auttaa toista eikä hylätä häntä. Joskus ihmisestä tulee kova, koska herkkyys satuttaa. Kun on herkkä, niin jokainen loukkaus sattuu ja kirvelee. Ilman kovuutta elämä voi tuntua yhdeltä suurelta loukkaukselta ja vääryydeltä, mitä ei vain voi kestää järjissään."

Tuossa kuvasit todella hyvin tuollaista kovuutta. Voisin sanoa kuvauksesi sopivan täydellisesti kuvailemaani ihmistyyppiin.
Lisäksi vielä olen sitä mieltä, että kovuus on eräänlaista naiiviutta. Naiivius heijastuu kovuutena. Lieneekö kovuus vain seurausta liiasta herkkyydestä tai tunteettomuudesta...
Herkän täytyy paeta kovuuteen, koska olisi muuten lopussa.

Kuvaamani ihmistyyppi eroaa selvästi tyypillisestä narsismista. Kuvailemassani ihmistyypissä henkilö mm. jakaa ihmiset selvästi kahteen ryhmään: ystäviksi ja vihollisiksi. Ja esim. ystävä voi käyttäytyä kuinka tahtoo ja hän on aina hyvä. Samoin vihollinen voi olla kuinka hyvä tahansa ja silti hän on aina vihattu.
Yleensä suurinosa ihmisistä on vihollisia. (tyypillistä rajatila-häiriössä) Jako toimii yleensä kovin lapsellisesti. Vaikkapa niin, että kaikki jostain tietystä musiikista pitävät ovat vihollisia. (stereotypisointi tyypillistä as-häiriössä)
Lisäksi pohjalla on itseä suojeleva ideologia, eräänlainen fantasiatodellisuus, jossa eletään. Sellainen maailma, jossa kaikki on itselle sopivaa ja missä ne jotka eivät hyväksy hänen sääntöjään, ovat "huonoja" ihmisiä.
Narsistille jokaisella ihmisellä on jokin hyöty-arvo ja heidän asemansa määräytyy hyödyn mukaan.


"Hmmm, mun mielestä ihmisen on oltava aika taitava, jos saa toisen uskomaan, että olisi rakastunut, vaikkei sitä ole. Olisikohan kyseessä joku suuri väärinkäsitys? Joskus tunteet voivat myös muuttua. Sitä on aluksi rakastunut, mutta ajan kuluessa tuo tunne menettää merkitystään."

Kyllä. Todelliset manipuloinnilla elävät narsistit, jotka tietyllä tasolla ovat psyykkisesti epäitsenäisiä, pystyvät jollain kummallisella keinolla saamaan omat halunsa toisen haluiksi.
Tässä ei ole kyse väärinkäsityksestä.
Kyse siitä, kun osaa saada asiat näyttämään sellaiselta, että ne ovat itselle sopivia.

Tiedätkö, sosiaalisessa käyttäytymisessä on hyvin paljon tällaista roolitusta. Ympäristö viestii sinulle jotain kuvaa, minkä se on sinusta luonut. Vähän, kuin mainoksen luoma kuva tuotteesta. Sitten sinä omaksut sen kuvan itsestäsi, minkä ympäristö on sinusta luonut, huolimatta siitä, vaikka kuva olisi kuinka kaukana todellisesta sinusta tahansa.
Sinulla ei ole itsestäsi muuta tietoa, kuin se, mikä perustuu kommunikointiin. Otat ympäristön sinulle määrämään roolin, koska et voi edes tietää olevasi muuta.
Ympäristö "aivopesee" sinut luulemaan, että olet jonkun tietynlainen.

Jotakuinkin samoin toimii myös psykopaattinen manipulointi.
Psykopaatti vaikkapa arvioi työpaikalla, että kannattaa heittäytyä jonkun ihmisen läheisyyteen. Tuo ihminen ei ole psykopaatista kiinnostunut, mutta psykopaatti käyttäytyy, kuin toinen olisi hänestä kiinnostunut ja pyskopaatti ei olisi hänestä kiinnostunut.
Kun ympäristö näkee vain kommunikoinnin, ympäristö kuvittelee, että asia on juuri niin, että tämä toinen on kiinnostunut psykopaatin seurasta.
Psykopaatin kiinnostuksen kohde alkaa lopulta uskoa olevansa psykopaatista kiinnostunut, sillä kaikki kommunikointi viittaa tähän. Kukaan ei voi saada edes itsestään tietoa muuten kuin kommunikoinnin kautta, peilaamalla itseään omasta havaittavasta käyttäytymisestään ja ympäristön suhtautumisesta siihen!
Lopulta psykopaatti leikittelee asioilla niin, että saa toisen suorastaan nuolemaan psykopaatin persettä.

Samoin psykopaatti toimii myös naisten kanssa. Se on psykopaatin perus toimintatapa.
On uskomatonta, kuinka psykopaatti pongaa "hyvän" naisen ja paria viikkoa myöhemmin tilanne on niin, että nainen ruinaa psykoa ja soittelee ja "ahdistelee". : )
Psykopaatti saa tuosta vain tyydytystä, koska hän on niin suosittu ja tärkeä ihminen, että kaikki suorastaan häiritsevät häntä.
Vaikka lopulta kaikki onkin vain psykopaatin luomaa illuusiota.

Kyllä, kyse on erittäin taitavasta manipuloiasta. Sosiaalisesta Jumalasta, joka määrää ihmisten roolit ja päättää heidän ajatuksistaan.

Haren ja Clecleyn tutkimukset ovat tuoneet tuontyyppisiä havaintoja psykopaattien toiminnasta.
Koska psykopaatti päättää totuudet, hän voi toimia aivan, kuinka tykkää ja kukaan ei koskaan edes syytä häntä mistään.


Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista.
Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. Tuolle voi kuitenkin sanoa ei ja vaikkapa kieltäytyä lahjasta. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta.
Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen...



Vaikutat fiksulta tyypiltä...

Lue lisää

Sanoit, miten henkilön toiminta vaikuttaa enemmänkin riita-tilanteelta, kuin mielenvikaisen ihmisen toiminnalta. Tässä kyllä olen kanssasi eri mieltä.

Riitatilanteessa on normaalia sanoa asioita, joita ei tarkoita, mutta normaalia ei ole tahallinen riitojen aiheuttaminen, ja ärsyttäminen. Myöskään normaalia ei ole jokaisen asian kääntäminen toisen tappioksi. Tämä henkilö nimittäin pystyy kääntämään vaikka miten harmittomalta kuulostavan asian toisen mokaksi. Siihen tarvitaan paljon tietynlaista kieroa luonnetta, kun aletaan toista kiusaamaan väsymiseen asti. Kaikki mitä hänelle sanotaan, niin hän saa sanojan näyttämään pahaa tarkoittavalta, tyhmältä typerykseltä. Ei ole ollenkaan normaalia, että toista kiusataan henkisesti päiväkausien ajan pommittamalla väkisin viestein ja puheluin. Vääntämällä asioita sanojaa vastaan, sanoopa hän aivan mitä hyvänsä. Jos hänelle puolustautuu, se on tahallista riidan haastamista ja jatkamista. Kun asian haluaa jättää siihen, niin tulee syytteitä siitä, miten typerää on jättää asioita selvittämättä. Normaali järkinen ihminen ei toimi tuolla tavalla toisia hämäten ja nolaten. Eikä mielestäni aspergerikaan.

Hän ei myös pysy aina todellisuudessa, vaan täydentää sitä omilla luuloillaan ja mielikuvituksellaan. Uskoo noihin luuloihin faktana, jopa kuvittelee välillä henkilön itsensä sellaista kertoneen, vaikkei koskaan olisi niin tehnyt. Sanoo asioita, joista sitten syyttää muita.

Hänen maailmankuvansa on vääristynyt. Hän itse on oman maailmansa uhri, ja muut "hankalat" henkilöt vihollisia. Hän on aina hyväksikäytetty ja kiltti, josta muut haluavat vain hyötyä. Hän suuttuu vähäisestä yhteydenpidosta, ja uhkaa satuttaa itseään, mikäli yhteydenpitoa ei jatketa. Juuri nämä, ketkä eivät halua olla enää tekemisissä hänen kanssaan, ovat niitä vihollisia ja hyväksikäyttäjiä, jotka todellisuudessa eivät ole millään tavoin voineet hänestä hyötyä. Olen ymmärtänyt, että asseilla ei olisi ongelmaa todellisuuden ja epätoden hahmottamisessa.

"Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista. Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. Tuolle voi kuitenkin sanoa ei ja vaikkapa kieltäytyä lahjasta. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta. Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen... "

Olen hieman eri mieltä myös tuosta lahjomisesta. Jos haluaa ostaa tärkeälle ihmiselle lahjan, niin sen pitäisi tapahtua omasta vapaasta tahdosta ja halusta ilahduttaa toista. Ei siitä syystä, että odottaisi toiselta vastapalvelusta, tai sitten ajatus vastapalveluksen saamisesta on tuotava selkeästi esiin lahjaa annettaessa, jolloin lahjan saajalla on mahdollisuus kieltäytyä kummastakin, tai hyväksyä ehdotus. Lahja ei ole enää lahja, mikäli siihen sisältyy vastapalveluksia. Harva lahjan saaja kieltäytyy lahjasta siksi, että ajattelisi taustalla olevan jonkun sanomattoman vaatimuksen. Sehän on juuri lahjan idea, antaa se yllätyksenä toiselle, odottamatta toiselta mitään.

En oikein ymmärrä myöskään tuota, miten pistät syyn omista tunteistasi toisen henkilön niskaan.
Sitä joko on ihastunut tai ei ole. Tuntee vihaa tai ei tunne. Tunteistaan ei mielestäni voi syyttää muita. Kukaan muu ei tiedä todellisia tunteitasi, kuin sinä itse. Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää. Jos joku väittää sinun olevan ihastunut, mutta jos et mielestäsi selkeästi ole, niin silloin et ole, ja voit luottaa omaan kokemusmaailmaasi. En ymmärrä, miten joku toinen saa sinut uskomaan, että sinulla on tunteita, joita ei todellisuudessa ole. Et voi syyttää tunteistasi muita kuin itseäsi tai fysiologiaasi ; ) Jos sen sijaan todellakin käyttäydyt kuin olisit ihastunut (kehon kieli), lepertelet, luot pitkiä katseita jne, ja muutkin sen pistävät merkille, niin todennäköisesti sinulla on kuin onkin tunteita, joita ehkä et tiedosta, mutta joista eleesi kertovat.

Jos henkilö luuli sinun olevan ihastunut, ja käyttäytyikin sinua kohtaan niin, niin sinun tehtäväsi on kertoa todelliset ajatuksesi ja tunteesi, olivatpa mitä ne hyvänsä. Eikä ottaa tuota toisen luuloa omaksi luuloksesi, ja alkaa toteuttamaan sitä. Joskus sitä voi erehtyä, ja luulla toisen olevan ihastunut itseensä, vaikke toinen olisikaan. Silloin on oltava rehellinen!

Minäkin olen törmännyt ihmiseen, joka väitti minun olevan kiinnostunut hänestä. Hän sai parin muunkin ihmisen uskomaan, että olen hänestä kiinnostunut. Mutta missään vaiheessa en kiinnostunut ollut, ja tiesin todelliset tunteeni, niin että eivät nuo muut onnistuneet ainakaan minua saamaan uskomaan tunteisiin, joita minulla ei ole. Kun aikani sanoin, etten ole kiinnostunut, niin tuo henkilöhän suuttui mutta lopulta uskoi.

Tuo läheinen tuttuni lähettelee myös joskus aivan järjettömiä viestejä. Harva, joka hänen kanssaan on ollut tekemisissä, pitää häntä normaalina. Jotkut ystävistäni nauravat hänen omituisille viesteilleen, niinpä en usko, että tyyppi todellakaan on muuta kuin jonkin sortin mielenvikainen.

ritalin kirjoitti:

Kun puhuin siitä narsistiksi epäilystä, viittasin lähinnä tuohon alempana olevaan 29.9 lähettämääsi viestiin, jossa epäilit narsismia...

Mutta olen pahoillani tästä sortumisestani aiheuttamaan väärän kuvan tarkoituksestasi. Ei ollut tarkoitus.

Ymmärrän, että olet miettinyt tuttusi tilaa. Itselläni oli taannoin as-oireinen tuttu, joka tosin käyttäytyi, kuten narsisti.
Ihmettelen sellaisia ristiriitaisia tapauksia, kun jotenkin nuo assiset ja narsistiset oireet erityisesti sosiaalisen käyttäytymisen kohdalla ovat eroavaisia.

Miten voi olla, että henkilö, joka kärsii aistiyliherkkyyksistä, kuten assi ja on keskittynyt erikoisiin kapea-alaisiin kiinnostuksen kohteisiin, sen kummemmin tuomatta tietojaan esiin, samalla myös sosiaalisesti manipuloiva, itseään tarkoituksella ihailun kohteeksi nostava, ihailua vaativa, jopa sosiaalisesti joitain ihmisiä eristävä.

Samalla sosiaalisesti taitava ja manipuloiva, järkevänä ja hillittynä ja asiallisena esiintyvä, kuitenkin yksinäisenä ja kyvyttömänä ystävyyteen, suhteellisuudentajuttomana ja ylitsevuotavasti itseään ihailevana ujona henkilönä.
Täysin kummallinen luonnetyyppi.

Oman todellisuutensa vääristyneistä psykopaattistyylisistä sekavista, ainoastaan ajatteliasta itsestään riippuvista maailmannäkemyksistä, jotka pakottaa toisten hyväksymään omaksi maailmankuvakseen.
Maailmankuvaksi, jossa tämän luonut henkilö on itse Jumala, ja jossa totuus riippuu henkilön kulloisestakin mielentilasta.
Maailmankuvaa hyväksymättömien, tai siihen stereotypisesti sopimattomien jäädessä paitsioon "huonoina ihmisinä".
Ja kriittisten ihmisten vain ollessa selittämättömällä tavalla epäsopivia.


Ja mikä hauskinta oli se, että tuollainen käsittämätön persoona täytyy olla jokin selvästi rajattu häiriö, sillä sellaisia ihmisiä tulee vastaan aina silloin tälöin.

Siitä, mikä tuo on, en voi tietää. Yksi piirre, mikä näitä devianssi-asseja yhdistää, on jokin kovuuden ihailu luonteenpiirteenä.
Täysin kylmänä pitäytyminen.
Tunteelliset ilmaisut on heidän lähellään kiellettyjä ja rangaistavia, kuin armeijassa.
Tunteensa näyttävät ovat heikkoja ja poistettavia...

Kylmä suhtautuminen ihmisiin. Kuitenkin itselle tarpeelliset ja stereotypisesti arvokkaaksi katsotut ihmiset otetaan hyväksikäyttölistalle.

Toisten tunteista ja tilanteista ei välitetä, kuten rajatilahäiriössä...


"Mielenkiintoista, että juuri siinä kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka voi sanoa varmuudella toisen toimintaa manipuloinniksi, mutta epäilet meidän muiden kykyjä erottaa manipuloiva toiminta."

Voin kuvitella, että sellainen mielenkiintoista. Lienet utelias ihminen...
Sanotaanko niin, että minulla on tiettyjä syitä ja kokemuksia, joiden takia olen oppinut näkemään jotain todella inhottavaa kauniin kuoren alla.
Minä en ole missään nimessä erikoinen tunnistamaan oikeaa psykopaattista manipulointia, muuten kuin syvälliseltä ja perusteelliselta ajattelultani.
Mutta sanotaanko niin, että ymmärtäminen on ajattelun määrän ja kokemuksen summa.
Minulla on ollut aitio paikka niin ihmeellisiin tapahtumiin, että varmasti jokainen olisi samassa oppinut näkemään, mitä todellinen manipulointi on.


"Manipuloivan toiminnan voin erottaa mm. siitä, miten henkilö voi käyttää erilaisia, vastakkaisiakin toimintatapoja päästäkseen päämääräänsä. Kun vastaus hänelle on edelleen ei, tulee suuttumus ja viha. Esim. ensin anellaan jotain, sitten aletaan kehumaan, katsotaan kauniisti, ehkä tuodaan joku lahja jne. Mutta jos silti ei asiaan taivu, niin haukutaan, syyllistetään, ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne."


Kuvailemaasi toimintaa voi tapahtua monenlaisen tapahtumaketjun seurauksena, eikä kuvailemasi kaltainen manipulointi ole kovin tyyppillisen manipuloivan ihmisen käytöstä.
Kuvauksesi on ristiriitainen. Todellinen "saalistaja" luo sinulle maailmankuvat, jotka otat vastaan, koska ne on räätälöity ajatusmalliisi sopiviksi. Sinusta tulee ajattelukyvytön orja, joka näkee herransa virheettömänä. Sokea usko manipuloiaan ja viha itseä kohtaan.
Toinen näyttää unelmiesi ihmiseltä. Hän sanoo aina ne sanat, jotka haluat kuulla. Saa sinut uskomaan, mitä tahansa, on pinnallinen, karttaa ajattelua.

Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja...

Rajatilahäiriöisellä on tapana nostaa joku ihminen ihailunsa kohteeksi, mutta hän repii tuon ihmisen alas ja tekee hänestä itselleen vihan kohteen.

Tuollainen käyttäytyminen ei sovi esim. tuohon, että: "ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne.", missä on kyse hetkellisistä muutoksista.

Kuvailemasi tilanne vaikuttaa enemmänkin riidalta, kuin luonnevikaiselta käyttäytymiseltä.


"Sen sijaan joskus tuntuu, että muut kuin nämä nt- tai ns. normaalit ihmiset, oikeuttavat käytöstään diagnoosinsa tai sairautensa varjolla."

En voin kommentoida asiaa yleisesti, koska minulla on tietoja vain omasta käytöksestäni.
Mutta voisin ajatella, että asseilla on joitain asioita, joita ei pystytä tekemään. Ei tajuta joitain sellaisia asioita, joissa toinen sanoo "ei" ja tarkoittaa sillä "kyllä".
Ja kun sitten väärinkäsitystä pyydellään anteeksi ja sanotaan, että "minä nyt olen tämmöinen idiootti, että voitko antaa anteeksi", niin toinen ei pysty mitenkään hyväksymään tilannetta ja haluaa purkaa kiukkuaan...

Mutta asseilla on kyllä taipumusta itselleenvalehteluun. En nyt keksi mitään hyvä esimerkkiä, mutta on useita todella koomisia selityksiä asioille, kun ei tajuta, että ne johtuvat as-häiriöstä.

Kaikki, mitä ei pystytä itse ratkaisemaan mielessä, täytyy jotenkin selittää ja oikeuttaa "normaaleina" asioina.

Eiku hei! Tosi hyvä oli semmoinen, missä as-henkilö pukeutui sopimattoman koreasti ja selitti tätä joukkoon sopimattomuuden erästä näkyvää merkkiään sillä, että suomalaiset ovat yleisesti epämuodikkaita. XD!!

Tai, että Einstein selitti sosiaalisen vetäytyväisyytensä johtuvan siitä, että hänen täytyy keskittää kaikki voimansa ja aikansa työhönsä.
Tosiasia oli kuitenkin se, että sosiaalisen vetäytyväisyytensä vuoksi hänen täytyi keskittää voimansa työhön.


"I´m just a girl, guess i´m some kind of freak..."

Toi ei ollukkaan sun viestissä, mutta sanotaan siihenkin, että mikä vaan voi olla friikkiä sopivassa asiayhteydessä.
Erilaisuus on harha, jonka vääristynyt kommunikointi luo.
Kriittisyys tappaa ne asiat, joita ei ole edes olemassa ilman kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.

Väärinymmärrys on suurin haitta.

Lue lisää

Suomalaiset liian usein ajattelevat, että toisella ihmisellä on taka-ajatuksia. Yleensä assit ottavat ihmisen kirjaimellisesti ja onkin kauhea pettymys, jos ihminen osoittautuu joksikin muuksi kun mitä hän esittää. Mutta kaikesta huolimatta on helpompi suhtautua aidosti ihmiseen odottamatta sen enempää tai vähempää kuin hän lupaa. Jatkuva epäilys kalvaa kenet tahansa sairaaksi.

Niimpä oma elämänohje itselleni on: "Ota ihminen sellaisena kuin hän on - ilman epäilystä taka-ajatuksista - antaa faktojen puhua puolestaan". Tämä ajattelumalli on vapauttanut henkisiä voimavarojani. Anteeksianto niille, jotka ovat käyttäneet herkkäuskoisuuttani hyväkseen oli aikoinaan vaikeaa. Mutta kun Nelson Mandela vapautettiinj 30-vuotisesta vankeudestaan - ymmärsin kuinka aneeksianto pahimmallekin kiduttajalle on mahdollinen.

Anteeksiannolla tervehdyttävä vaikutus. Se poistaa omaa sisusta syövän vihan. Anteeksiannolla on tervehdyttävä vaikutus uskoimme sitten korkeimpiin voimiin tai emme kuten Temple Gardin...

Läheinen kirjoitti:

Sanoit, miten henkilön toiminta vaikuttaa enemmänkin riita-tilanteelta, kuin mielenvikaisen ihmisen toiminnalta. Tässä kyllä olen kanssasi eri mieltä.

Riitatilanteessa on normaalia sanoa asioita, joita ei tarkoita, mutta normaalia ei ole tahallinen riitojen aiheuttaminen, ja ärsyttäminen. Myöskään normaalia ei ole jokaisen asian kääntäminen toisen tappioksi. Tämä henkilö nimittäin pystyy kääntämään vaikka miten harmittomalta kuulostavan asian toisen mokaksi. Siihen tarvitaan paljon tietynlaista kieroa luonnetta, kun aletaan toista kiusaamaan väsymiseen asti. Kaikki mitä hänelle sanotaan, niin hän saa sanojan näyttämään pahaa tarkoittavalta, tyhmältä typerykseltä. Ei ole ollenkaan normaalia, että toista kiusataan henkisesti päiväkausien ajan pommittamalla väkisin viestein ja puheluin. Vääntämällä asioita sanojaa vastaan, sanoopa hän aivan mitä hyvänsä. Jos hänelle puolustautuu, se on tahallista riidan haastamista ja jatkamista. Kun asian haluaa jättää siihen, niin tulee syytteitä siitä, miten typerää on jättää asioita selvittämättä. Normaali järkinen ihminen ei toimi tuolla tavalla toisia hämäten ja nolaten. Eikä mielestäni aspergerikaan.

Hän ei myös pysy aina todellisuudessa, vaan täydentää sitä omilla luuloillaan ja mielikuvituksellaan. Uskoo noihin luuloihin faktana, jopa kuvittelee välillä henkilön itsensä sellaista kertoneen, vaikkei koskaan olisi niin tehnyt. Sanoo asioita, joista sitten syyttää muita.

Hänen maailmankuvansa on vääristynyt. Hän itse on oman maailmansa uhri, ja muut "hankalat" henkilöt vihollisia. Hän on aina hyväksikäytetty ja kiltti, josta muut haluavat vain hyötyä. Hän suuttuu vähäisestä yhteydenpidosta, ja uhkaa satuttaa itseään, mikäli yhteydenpitoa ei jatketa. Juuri nämä, ketkä eivät halua olla enää tekemisissä hänen kanssaan, ovat niitä vihollisia ja hyväksikäyttäjiä, jotka todellisuudessa eivät ole millään tavoin voineet hänestä hyötyä. Olen ymmärtänyt, että asseilla ei olisi ongelmaa todellisuuden ja epätoden hahmottamisessa.

"Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista. Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. Tuolle voi kuitenkin sanoa ei ja vaikkapa kieltäytyä lahjasta. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta. Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen... "

Olen hieman eri mieltä myös tuosta lahjomisesta. Jos haluaa ostaa tärkeälle ihmiselle lahjan, niin sen pitäisi tapahtua omasta vapaasta tahdosta ja halusta ilahduttaa toista. Ei siitä syystä, että odottaisi toiselta vastapalvelusta, tai sitten ajatus vastapalveluksen saamisesta on tuotava selkeästi esiin lahjaa annettaessa, jolloin lahjan saajalla on mahdollisuus kieltäytyä kummastakin, tai hyväksyä ehdotus. Lahja ei ole enää lahja, mikäli siihen sisältyy vastapalveluksia. Harva lahjan saaja kieltäytyy lahjasta siksi, että ajattelisi taustalla olevan jonkun sanomattoman vaatimuksen. Sehän on juuri lahjan idea, antaa se yllätyksenä toiselle, odottamatta toiselta mitään.

En oikein ymmärrä myöskään tuota, miten pistät syyn omista tunteistasi toisen henkilön niskaan.
Sitä joko on ihastunut tai ei ole. Tuntee vihaa tai ei tunne. Tunteistaan ei mielestäni voi syyttää muita. Kukaan muu ei tiedä todellisia tunteitasi, kuin sinä itse. Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää. Jos joku väittää sinun olevan ihastunut, mutta jos et mielestäsi selkeästi ole, niin silloin et ole, ja voit luottaa omaan kokemusmaailmaasi. En ymmärrä, miten joku toinen saa sinut uskomaan, että sinulla on tunteita, joita ei todellisuudessa ole. Et voi syyttää tunteistasi muita kuin itseäsi tai fysiologiaasi ; ) Jos sen sijaan todellakin käyttäydyt kuin olisit ihastunut (kehon kieli), lepertelet, luot pitkiä katseita jne, ja muutkin sen pistävät merkille, niin todennäköisesti sinulla on kuin onkin tunteita, joita ehkä et tiedosta, mutta joista eleesi kertovat.

Jos henkilö luuli sinun olevan ihastunut, ja käyttäytyikin sinua kohtaan niin, niin sinun tehtäväsi on kertoa todelliset ajatuksesi ja tunteesi, olivatpa mitä ne hyvänsä. Eikä ottaa tuota toisen luuloa omaksi luuloksesi, ja alkaa toteuttamaan sitä. Joskus sitä voi erehtyä, ja luulla toisen olevan ihastunut itseensä, vaikke toinen olisikaan. Silloin on oltava rehellinen!

Minäkin olen törmännyt ihmiseen, joka väitti minun olevan kiinnostunut hänestä. Hän sai parin muunkin ihmisen uskomaan, että olen hänestä kiinnostunut. Mutta missään vaiheessa en kiinnostunut ollut, ja tiesin todelliset tunteeni, niin että eivät nuo muut onnistuneet ainakaan minua saamaan uskomaan tunteisiin, joita minulla ei ole. Kun aikani sanoin, etten ole kiinnostunut, niin tuo henkilöhän suuttui mutta lopulta uskoi.

Tuo läheinen tuttuni lähettelee myös joskus aivan järjettömiä viestejä. Harva, joka hänen kanssaan on ollut tekemisissä, pitää häntä normaalina. Jotkut ystävistäni nauravat hänen omituisille viesteilleen, niinpä en usko, että tyyppi todellakaan on muuta kuin jonkin sortin mielenvikainen.

Lue lisää

Oletko tavis ja assin läheinen vai assi ja taviksen läheinen?

Assius ei merkitse persoonallisuushäriötä - mutta ristiriitainen kasvatus voi sellaisensaada aikaan yhtälailla kuin koiralle tai muulle ihmisen "lemmikille".

Läheinen kirjoitti:

Kerroit viestissäsi mielenkiintoisesta ihmistyypistä. Itse en ole tuollaisiin törmännyt, mutta minusta sosiaalisesti taitava ihminen ei voi olla aspergeri. Ihminen voi olla taitava sosiaalisesti, mutta silti hän voi olla luonteeltaan ujo tai omaa rauhaa kaipaava, mikä saa hänet välttämään joitain sosiaalisia kontakteja.

Esim. minä olen mielestäni sosiaalisilta taidoiltani normaali, mutta useiden ihmisten kanssa tulee ulkopuolinen olo, mikä saa välttämään näitä ihmisiä. Sen sijaan oikeanlaisessa seurassa sitä voi ujokin puhjeta kukkaan ja olla hyvin eloisa ja puhelias. Joskus aistiyliherkyyksillä ihmiset voivat käsittää myös eri asioita. Kaikki eivät tajua, mitä ovat autistiset todelliset herkkyydet, vaan voivat ajatella kärsivänsä yliherkkyydestä, kun liian voimakas pesuaine ärsyttää ihoa jne.

Kovuus on mielestäni inhottava luonteenpiirre ja on vaikea kuvitella, miten joku nimenomaan sitä piirrettä jossain ihailisi. Mutta voisin kuvitella, miten kovuuden ansiosta ihminen pystyy tekemään asioita, mitä herkempi ei pystyisi. Ja ehkä tämä on se juttu, mitä varsinkin joku kiltimpi ja pidättyväisempi henkilö hänessä ihailee. Rohkeutta, miten toinen sanoo asiat suoraan, käsittelee asiat konkreettisesti (ei päässään..)ja määrätietoisuutta. Kovuus ei myöskään tarkoita samaa asiaa kuin tunteettomuus, vaan kova ihminen voi olla toisaalta hyvinkin herkkä ja haavoittuvainen. Ja kun kovuuden alta onnistuu nuo piirteet kaivamaan esiin, näkee ihmisen itkevän avuttomana edessään pahaa oloaan ja arvottomuuttaan, pohtivan itsemurhaa jne, niin se pysäyttää. Tuntuu kuin kaikki loukkaukset ja ikävyydet unohtuvat, sitä vain haluaa auttaa toista eikä hylätä häntä. Joskus ihmisestä tulee kova, koska herkkyys satuttaa. Kun on herkkä, niin jokainen loukkaus sattuu ja kirvelee. Ilman kovuutta elämä voi tuntua yhdeltä suurelta loukkaukselta ja vääryydeltä, mitä ei vain voi kestää järjissään.

"Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja..."

Hmmm, mun mielestä ihmisen on oltava aika taitava, jos saa toisen uskomaan, että olisi rakastunut, vaikkei sitä ole. Olisikohan kyseessä joku suuri väärinkäsitys? Joskus tunteet voivat myös muuttua. Sitä on aluksi rakastunut, mutta ajan kuluessa tuo tunne menettää merkitystään. Syynä voi olla monet tavanomaiset pikkuasiat tai joku suurempi asia.
Ja jos tunne on kadonnut, niin on ahdistavaa ottaa vastaan toiselta rakkaudentunnustuksia.

Lue lisää

Vastapuolesta se ei tunnu aidolta - kun tuo kahvikupin rakkaalleen se on kuin koira joka tuo heitety kepin isännälleen. Molemmat osoittavat kiintymystään - siis osaako assi aidosti rakastaa?

hän on.... kirjoitti:

Suomalaiset liian usein ajattelevat, että toisella ihmisellä on taka-ajatuksia. Yleensä assit ottavat ihmisen kirjaimellisesti ja onkin kauhea pettymys, jos ihminen osoittautuu joksikin muuksi kun mitä hän esittää. Mutta kaikesta huolimatta on helpompi suhtautua aidosti ihmiseen odottamatta sen enempää tai vähempää kuin hän lupaa. Jatkuva epäilys kalvaa kenet tahansa sairaaksi.

Niimpä oma elämänohje itselleni on: "Ota ihminen sellaisena kuin hän on - ilman epäilystä taka-ajatuksista - antaa faktojen puhua puolestaan". Tämä ajattelumalli on vapauttanut henkisiä voimavarojani. Anteeksianto niille, jotka ovat käyttäneet herkkäuskoisuuttani hyväkseen oli aikoinaan vaikeaa. Mutta kun Nelson Mandela vapautettiinj 30-vuotisesta vankeudestaan - ymmärsin kuinka aneeksianto pahimmallekin kiduttajalle on mahdollinen.

Anteeksiannolla tervehdyttävä vaikutus. Se poistaa omaa sisusta syövän vihan. Anteeksiannolla on tervehdyttävä vaikutus uskoimme sitten korkeimpiin voimiin tai emme kuten Temple Gardin...

Lue lisää

"Ota ihminen sellaisena kuin hän on - ilman epäilystä taka-ajatuksista - antaa faktojen puhua puolestaan". Noinhan mäkin yritin pitään ajatella ja laiton käteni yhä uudelleen ja uudelleen paskaan. Niinpä ihmiset eivät enää ole mulle tärkeitä vaan lähinnä välttämättömiä pahoja, enimmäkseen. Pidän etäisyyttä. En päästä ketään niin lähelle, että toinen pääsee loukkaamaan tahallaan.

Anteeksi osaan toki antaa, jos ilkeys ei ollut tahallista, vaan johtui vaikka tietämättömyydestä, pelosta. Ne jotka tekevät kiusaa pelkästään kiusaamisen ilosta, eivät kyllä kovin helposti saa anteeksi. Tosin, nuorenpana annoin hepommin anteeksi kuin nyt. Johtuunee siitä, että olen tajunnut ikää tullessa lisää, että ihmiset ovat valitettavan usin ilkeitä ilkeäolemisen ilosta; kiva nähdä, kun toiselle tulee pahaolo ja saa näin hallittua toista.

Kun itse sanoo, mitä tarkoittaa, on vaikea ajatella, että toinen ei teekään niin. Vaikeutta lisää vielä se, ettei tiedä kuka sanoo mitä tarkoittaa ja kuka ei.

Tavisko? kirjoitti:

Oletko tavis ja assin läheinen vai assi ja taviksen läheinen?

Assius ei merkitse persoonallisuushäriötä - mutta ristiriitainen kasvatus voi sellaisensaada aikaan yhtälailla kuin koiralle tai muulle ihmisen "lemmikille".

Lue lisää

Olen tavis ja assin(?) läheinen. Tiedän, ettei asperger ole persoonallisuushäiriö, epäilen vain tämän henkilön asperger-epäilyjä. Toki hänessä on paljon autismiin viittaavia piirteitä, mutta luulen kyllä kyseessä olevan jotain muutakin. Ehkä. En tiedä. En vain jaksaisi näitä tempauksia enää. Monimutkaisia sekavia riitoja, jonka jälkeen itsellä on olo ku hourupäällä. Voi mennä useampiakin viikkoja, että tilanne taas rauhoittuu normaalille tasolle ja saa päätään järjestykseen, kunnes kaikki alkaa taas alusta. Varmaan syytä on minussakin, en sitä kiellä. En ole täydellinen. Mutta tahallinen riitojen aiheuttaminen typeristä asioista on jotain mitä en voi ymmärtää. Jos päätän, että en tähän sekasotkuun lähde mukaan, suuttuupa siitäkin, ja menee riidoissaan ja syyttelyissään henkilökohtaiselle tasolle. Niihin asioihin, mitä hänelle on luottamuksella kerrottu.
Ne asiat hän ottaa esille, ja kääntää minua vastaan. Kun lakkaan kertomasta intiimeimmistä asioistani, saan kuulla moitteita siitä, enkö luota häneen enää.

Läheinen kirjoitti:

Olen tavis ja assin(?) läheinen. Tiedän, ettei asperger ole persoonallisuushäiriö, epäilen vain tämän henkilön asperger-epäilyjä. Toki hänessä on paljon autismiin viittaavia piirteitä, mutta luulen kyllä kyseessä olevan jotain muutakin. Ehkä. En tiedä. En vain jaksaisi näitä tempauksia enää. Monimutkaisia sekavia riitoja, jonka jälkeen itsellä on olo ku hourupäällä. Voi mennä useampiakin viikkoja, että tilanne taas rauhoittuu normaalille tasolle ja saa päätään järjestykseen, kunnes kaikki alkaa taas alusta. Varmaan syytä on minussakin, en sitä kiellä. En ole täydellinen. Mutta tahallinen riitojen aiheuttaminen typeristä asioista on jotain mitä en voi ymmärtää. Jos päätän, että en tähän sekasotkuun lähde mukaan, suuttuupa siitäkin, ja menee riidoissaan ja syyttelyissään henkilökohtaiselle tasolle. Niihin asioihin, mitä hänelle on luottamuksella kerrottu.
Ne asiat hän ottaa esille, ja kääntää minua vastaan. Kun lakkaan kertomasta intiimeimmistä asioistani, saan kuulla moitteita siitä, enkö luota häneen enää.

Lue lisää

Ja riitojen jälkeen alkaa jonkinlainen uusi, hyvä kausi. Tällöin ystävällisyys on jopa yliampuvaa, ja toisen henkilön ihailu on huipussaan. Toiselle sanotaan kaikki parhaat ja kauneimmat asiat. Nostetaan jalustalle, palvotaan maata jalkojen alla.
Luvataan hakea vaikka kuu taivaalta, ja ehkä jopa ehdotetaan ulkomaanmatkaa. Sitten se taas alkaa. Kun jokin itsessä ei häntä miellytä, niin revitään jalustalta alas, niin että sattuu. Kylmästi vain aletaan kääntämään puukkoa haavassa, eikä loppua näy. Ei anneta rauhaa, vaikka miten sitä anelis.

Läheinen kirjoitti:

Olen tavis ja assin(?) läheinen. Tiedän, ettei asperger ole persoonallisuushäiriö, epäilen vain tämän henkilön asperger-epäilyjä. Toki hänessä on paljon autismiin viittaavia piirteitä, mutta luulen kyllä kyseessä olevan jotain muutakin. Ehkä. En tiedä. En vain jaksaisi näitä tempauksia enää. Monimutkaisia sekavia riitoja, jonka jälkeen itsellä on olo ku hourupäällä. Voi mennä useampiakin viikkoja, että tilanne taas rauhoittuu normaalille tasolle ja saa päätään järjestykseen, kunnes kaikki alkaa taas alusta. Varmaan syytä on minussakin, en sitä kiellä. En ole täydellinen. Mutta tahallinen riitojen aiheuttaminen typeristä asioista on jotain mitä en voi ymmärtää. Jos päätän, että en tähän sekasotkuun lähde mukaan, suuttuupa siitäkin, ja menee riidoissaan ja syyttelyissään henkilökohtaiselle tasolle. Niihin asioihin, mitä hänelle on luottamuksella kerrottu.
Ne asiat hän ottaa esille, ja kääntää minua vastaan. Kun lakkaan kertomasta intiimeimmistä asioistani, saan kuulla moitteita siitä, enkö luota häneen enää.

Lue lisää

tuo enempi persoonallisuushäiriöiltä kuullostaa. Tosin kai assillakin voi olla jonkilainen persoonallisuushäiriö.
Nuo sekavat riidat typeistä asioista, suuttuminen, asoiden kääntäminen toista vastaan ja sitten moitteet, kun et enää kerro asoistasi viittaavat aikaa hyvin persoonallisuushäiriöön.

Assit kai harvemmin riitelevät turhista asioista, jos ei nyt sitten satu olemaan juuri kiinnostut riitelemisestä.

Läheinen kirjoitti:

Sanoit, miten henkilön toiminta vaikuttaa enemmänkin riita-tilanteelta, kuin mielenvikaisen ihmisen toiminnalta. Tässä kyllä olen kanssasi eri mieltä.

Riitatilanteessa on normaalia sanoa asioita, joita ei tarkoita, mutta normaalia ei ole tahallinen riitojen aiheuttaminen, ja ärsyttäminen. Myöskään normaalia ei ole jokaisen asian kääntäminen toisen tappioksi. Tämä henkilö nimittäin pystyy kääntämään vaikka miten harmittomalta kuulostavan asian toisen mokaksi. Siihen tarvitaan paljon tietynlaista kieroa luonnetta, kun aletaan toista kiusaamaan väsymiseen asti. Kaikki mitä hänelle sanotaan, niin hän saa sanojan näyttämään pahaa tarkoittavalta, tyhmältä typerykseltä. Ei ole ollenkaan normaalia, että toista kiusataan henkisesti päiväkausien ajan pommittamalla väkisin viestein ja puheluin. Vääntämällä asioita sanojaa vastaan, sanoopa hän aivan mitä hyvänsä. Jos hänelle puolustautuu, se on tahallista riidan haastamista ja jatkamista. Kun asian haluaa jättää siihen, niin tulee syytteitä siitä, miten typerää on jättää asioita selvittämättä. Normaali järkinen ihminen ei toimi tuolla tavalla toisia hämäten ja nolaten. Eikä mielestäni aspergerikaan.

Hän ei myös pysy aina todellisuudessa, vaan täydentää sitä omilla luuloillaan ja mielikuvituksellaan. Uskoo noihin luuloihin faktana, jopa kuvittelee välillä henkilön itsensä sellaista kertoneen, vaikkei koskaan olisi niin tehnyt. Sanoo asioita, joista sitten syyttää muita.

Hänen maailmankuvansa on vääristynyt. Hän itse on oman maailmansa uhri, ja muut "hankalat" henkilöt vihollisia. Hän on aina hyväksikäytetty ja kiltti, josta muut haluavat vain hyötyä. Hän suuttuu vähäisestä yhteydenpidosta, ja uhkaa satuttaa itseään, mikäli yhteydenpitoa ei jatketa. Juuri nämä, ketkä eivät halua olla enää tekemisissä hänen kanssaan, ovat niitä vihollisia ja hyväksikäyttäjiä, jotka todellisuudessa eivät ole millään tavoin voineet hänestä hyötyä. Olen ymmärtänyt, että asseilla ei olisi ongelmaa todellisuuden ja epätoden hahmottamisessa.

"Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista. Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. Tuolle voi kuitenkin sanoa ei ja vaikkapa kieltäytyä lahjasta. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta. Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen... "

Olen hieman eri mieltä myös tuosta lahjomisesta. Jos haluaa ostaa tärkeälle ihmiselle lahjan, niin sen pitäisi tapahtua omasta vapaasta tahdosta ja halusta ilahduttaa toista. Ei siitä syystä, että odottaisi toiselta vastapalvelusta, tai sitten ajatus vastapalveluksen saamisesta on tuotava selkeästi esiin lahjaa annettaessa, jolloin lahjan saajalla on mahdollisuus kieltäytyä kummastakin, tai hyväksyä ehdotus. Lahja ei ole enää lahja, mikäli siihen sisältyy vastapalveluksia. Harva lahjan saaja kieltäytyy lahjasta siksi, että ajattelisi taustalla olevan jonkun sanomattoman vaatimuksen. Sehän on juuri lahjan idea, antaa se yllätyksenä toiselle, odottamatta toiselta mitään.

En oikein ymmärrä myöskään tuota, miten pistät syyn omista tunteistasi toisen henkilön niskaan.
Sitä joko on ihastunut tai ei ole. Tuntee vihaa tai ei tunne. Tunteistaan ei mielestäni voi syyttää muita. Kukaan muu ei tiedä todellisia tunteitasi, kuin sinä itse. Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää. Jos joku väittää sinun olevan ihastunut, mutta jos et mielestäsi selkeästi ole, niin silloin et ole, ja voit luottaa omaan kokemusmaailmaasi. En ymmärrä, miten joku toinen saa sinut uskomaan, että sinulla on tunteita, joita ei todellisuudessa ole. Et voi syyttää tunteistasi muita kuin itseäsi tai fysiologiaasi ; ) Jos sen sijaan todellakin käyttäydyt kuin olisit ihastunut (kehon kieli), lepertelet, luot pitkiä katseita jne, ja muutkin sen pistävät merkille, niin todennäköisesti sinulla on kuin onkin tunteita, joita ehkä et tiedosta, mutta joista eleesi kertovat.

Jos henkilö luuli sinun olevan ihastunut, ja käyttäytyikin sinua kohtaan niin, niin sinun tehtäväsi on kertoa todelliset ajatuksesi ja tunteesi, olivatpa mitä ne hyvänsä. Eikä ottaa tuota toisen luuloa omaksi luuloksesi, ja alkaa toteuttamaan sitä. Joskus sitä voi erehtyä, ja luulla toisen olevan ihastunut itseensä, vaikke toinen olisikaan. Silloin on oltava rehellinen!

Minäkin olen törmännyt ihmiseen, joka väitti minun olevan kiinnostunut hänestä. Hän sai parin muunkin ihmisen uskomaan, että olen hänestä kiinnostunut. Mutta missään vaiheessa en kiinnostunut ollut, ja tiesin todelliset tunteeni, niin että eivät nuo muut onnistuneet ainakaan minua saamaan uskomaan tunteisiin, joita minulla ei ole. Kun aikani sanoin, etten ole kiinnostunut, niin tuo henkilöhän suuttui mutta lopulta uskoi.

Tuo läheinen tuttuni lähettelee myös joskus aivan järjettömiä viestejä. Harva, joka hänen kanssaan on ollut tekemisissä, pitää häntä normaalina. Jotkut ystävistäni nauravat hänen omituisille viesteilleen, niinpä en usko, että tyyppi todellakaan on muuta kuin jonkin sortin mielenvikainen.

Lue lisää

"Tässä kyllä olen kanssasi eri mieltä."

Niin, no minähän olen tässä nyt vain sinun tietojesi varassa. Tarjoat hyvin subjektiivista kuvaa, jossa kerrot asiat äärimmäisesti omasta näkökulmastasi. Itse koitan yleensä sinun kaltaisessasi tilanteessa parhaani mukaan ymmärtää toista henkilöä ja luoda siltä pohjalta realistisen kuvan hänestä.
Kuvauksesi ei ole niin puolueeton, että siitä voisi vetää tarkkoja johtopäätöksiä.

Jos kyseessä on asperger henkilö, niin tyypillistä on, että hän vaatii aina perusteluja jokaiseen asiaan. Olen kuullut paljon juttuja, joissa jatkuva perustelujen vaatiminen on ollut esim. puolisolle liikaa.
As-henkilölle et voi sanoa epäloogista, tai epätäsmällistä syytä toiminnallesi, vaan hän odottaa sinulta täsmällisyyttä ja rehellisyyttä, koska on itsekkin sellainen.
Syy siihen on yksinkertaisesti se, että as-henkilö itse kommunikoi sillä tavalla ja se, että hän katsoo usein jopa pahalla sosiaalisia pinnallisuuksia, muodollisuuksia ja tekopyhyyksiä.


"Siihen tarvitaan paljon tietynlaista kieroa luonnetta, kun aletaan toista kiusaamaan väsymiseen asti. Kaikki mitä hänelle sanotaan, niin hän saa sanojan näyttämään pahaa tarkoittavalta, tyhmältä typerykseltä."

Rajatilahäiriöön kuuluu tuollainen, että suututaan mitä eriskummallisemmista asioista. Vaikkapa, jos joku asia on tekemättä toiselta, niin rajatilahäiriöinen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja näyttää toiselle, kuinka huono ihminen hän on, kun ei ole asiaa tehnyt.
Samoin, jos olet vaikkapa tehnyt jonkin asian siten, ettei se olisi hänelle sopinut, hän moittii siitä sinua.
Tai, jos muuten et käyttäydy, kuin hän haluaisi, niin saat kohtuuttoman sättimisen niskoillesi; rajatilahäiriöinen haluaa, että henkilö käyttäytyy hänen haluamallaan tavalla. Ja joskus suuttuu ihan vain osoittaakseen toisen olevan huono.
Minä tunsin joskus ihmisen, jonka mielipiteet muuttuivat jatkuvasti, ja kun en pysynyt mielipiteenmuutosten perässä, olin mitä suurin syyllinen.


"Hän ei myös pysy aina todellisuudessa, vaan täydentää sitä omilla luuloillaan ja mielikuvituksellaan."

Asperger henkilölle on tyypillistä hyvin vilkas mielikuvitus, mutta se pitää ottaa leikkimielellä vastaan.
Samaten as-henkilöllä saattaa olla vääriä käsityksiä asioista. Voi olla monia sosiaalisia väärinkäsityksiä johtuen heikosta kyvystä hahmottaa sosiaalisia tilanteita, sekä väärinkäsitetyistä kokemuksista ja loogisesta, ei kommunikaatio, tai empatiapohjaisesta ajattelusta.


"Hänen maailmankuvansa on vääristynyt. Hän itse on oman maailmansa uhri, ja muut "hankalat" henkilöt vihollisia. Hän on aina hyväksikäytetty ja kiltti, josta muut haluavat vain hyötyä."

No, aika monet tapaamani assit ovat kertoneet, että he ovat kärsineet huonosta kohtelusta monien ihmisten taholta. Myös itse olen.
As-henkilöt ovat myöskin yleensä kilttejä. Kilttejä ja hyväksikäytettyjä. Jos tutullasi on as, niin on hyvin todennäköistä, että hän on rehellisesti kertonut sinulle kokemuksistaan. Ehkä koittanut kertoa sinulle, kuinka hän itse kokee sairautensa...
As-henkilö on usein joko liian etäinen, tai liian tuttavallinen.


”Olen ymmärtänyt, että asseilla ei olisi ongelmaa todellisuuden ja epätoden hahmottamisessa.”

Noniin, hyvä että olet. Asperger-henkilöiden keskeisin piirrehän onkin juuri totuuden rakastaminen. He pyrkivät aina rehellisyyteen ja loogisuuteen. He myöskin ovat kriittisiä. Myös itsekriittisiä, mikä johtaa helposti myös itsemurhaan.
Sen sijaan as-henkilöillä on hyvin tavallista vainoharhaisuus ja joskus vainoharhaisuus voi olla voimakasta.


"Olen hieman eri mieltä myös tuosta lahjomisesta. Jos haluaa ostaa tärkeälle ihmiselle lahjan, niin sen pitäisi tapahtua omasta vapaasta tahdosta ja halusta ilahduttaa toista."

Miten voit olla "hieman eri mieltä"? Olen kiinnostunut kuulemaan perustelusi...
Sinähän itse juuri kerroit, kuinka tuttavasi oli sinun mielestäsi lahjonut sinua, koska odotti jotain vastalahjaksi.
Kun kerroin sellaisen kuulostavan jonkin ei-narsistisen ihmisen manipuloinnilta, niin vastasit minulle, että olet kanssani eri mieltä lahjan tarkoituksesta!

Reagoit epäloogisesti. Reagointisi tulee loogiseksi, kun ajatellaan, että olisit olettanut minun pitävän lahjan antamista poikkeuksetta manipuloimisena???
Haluankin näin as-ihmisenä, että perustelet täsmällisesti, miksi luulit minun pitävän lahjan antamista poikkeuksetta manipuloimisena.

Jotta kukaan ei saisi temppusi takia minun mielipiteestäni väärää kuvaa, on minun todettava, että en pidä sellaisesta, että lahjoilla koitetaan hankkia vastapalveluksia. Vierastan esim. sellaista, että mies lahjoo naisystävänsä, jotta saisi tältä seksiä. Seurustelu perustuu mielestäni ystävyydelle, eikä se voi sille perustua, jos suhde on maksu->seksi periaatteella toimiva asiakas-myyjä suhde. Silloin siitä puuttuu jotain aitoa.
Kaikessa muussakin vihaan tuonkaltaista tekopyhyyttä, missä ei voida toimia rehellisesti.


"Jos henkilö luuli sinun olevan ihastunut, ja käyttäytyikin sinua kohtaan niin, niin sinun tehtäväsi on kertoa todelliset ajatuksesi ja tunteesi"

Aika pitkälle kerkesit päättelemään. Jos käsitit, että kuvailemani psykopaatti oli minuun jonkinlaisessa sukupuolisuhteessa, niin voin korjata sen verran, että olen itse heteroseksuaali mies, eikä aivan lähipiirissäni ole ollut naispsykopaattia. Ainakaan en ole tunnistanut, jos on ollut.


"En oikein ymmärrä myöskään tuota, miten pistät syyn omista tunteistasi toisen henkilön niskaan."

Nyt juttusi alkavat kuulostaa jo vähintäänkin kummallisilta. Olenko sanonut syyllistäneeni jotakuta toista ihmistä omista tunteistani? Pyydän, että vastaat täsmällisesti.


"Tunteistaan ei mielestäni voi syyttää muita."

"Jos sen sijaan todellakin käyttäydyt kuin olisit ihastunut (kehon kieli), lepertelet, luot pitkiä katseita jne. ja muutkin sen pistävät merkille, niin todennäköisesti sinulla on kuin onkin tunteita, joita ehkä et tiedosta, mutta joista eleesi kertovat."

Tämäpä mielenkiintoista. Neuvot minua siteeraamalla omia kirjoituksiani. Kun itse juuri kerroin, kuinka ihminen voi saada tietoa itsestään ainoastaan kommunikoinnin avulla, ehdotit, että syytän toisia omista tunteistani ja neuvoit minua siteeraamalla itseäni. : )
Olet todella kummallinen ihminen.

Esitit kuitenkin myös omia päätelmiäsi, joissa osuit vikaan.

Tunne on sellainen asia, mikä johtuu aistikokemuksesta. Poikkeuksetta. Aistikokemus voi olla vaikkapa vatsakipu, tai se, että henkilö on ihastunut.
Näissä molemmissa tapauksissa henkilö reagoi jollain itselleen ominaisella tavalla kokemaansa aistiin.
Sinulla ei voi olla välitöntä kokemusta itsestäsi, joka ei perustu aistitietoon.
Mutta oma reagointi ei voi olla tuon aistitiedon lähde.
Olisihan suorastaan järjetöntä väittää, että henkilö ymmärtää tuntevansa voimakasta vatsakipua siitä, että hän huutaa ja pitelee vatsaansa.
Sinä juuri esitit väitteen, jonka mukaan ihminen saa aistitietonsa ensisijaisesti omasta käyttäytymisestään.
Tuo väite on käsittämätön, sillä on moneen kertaan todistettu, että ihmisen käyttäytyminen on seurausta aistikokemuksesta.
Ihminen kokee vatsakipua ja huutaessaan tuskissaan, tai ilmoittaessaan puhumalla, hän viestii muille ihmisille tuntemuksestaan.
Eli käyttäytyminen on myös kommunikointia, kuten kehonkieli-sanaa käyttämällä hienosti osoitit.

Mutta ihminen voi myös pitää tuskansa omana tietonaan ja olla huutamatta, tai puhumatta tai muuten näyttämättä tuskaansa. Tuolloin toiset eivät voi tietää hänen tuskastaan.
Ihminen voi myös valehdella, eli antaa tarkoituksella väärää tietoa, kuten näyttelemällä tuskaista.

As-henkilö viestii eri tavalla, kuin nt-henkilö ja siksi hänen käytöksestään voidaan saada väärä kuva.
Eli käyttäytymismallit ovat ikään kuin kielellisen sopimuksen alaisia. Tietynlainen käyttäytyminen tietyissä tilanteessa, kertoo tietynlaisia asioita.

Psykopaattinen manipulointi voi esim. olla sellaista, jossa toisen itsestään antama informaatio saa toisenlaisen merkityksen. Manipuloija saattaa saada henkilön käyttäytymisen näyttämään itselleen sopivankaltaiselta joissain tilanteissa.
On kuitenkin niin, että toisten ihmisten reagointi omaan käyttäytymiseen kertoo sen, mikä on oman käyttäytymisen suhde vallitsevaan tilanteeseen.



"Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää."

Sikäli, kun ymmärsin, niin luit keskustelussa annetun linkin ja siinä olevan kaavion joten tuo kirjoittamasi lause oli ilmeisesti tarkoituksenmukainen.
Ei näytä kovin hyvältä ansioluettelossasi, että vihjaat sekä minun, Haren, että Clekcleyn olevan skitsofreenikkoja. Hah hah! Ilmeisesti, koska oma kantasi oli eroavainen.
Jos kaipaat minulta lisää perusteluja, niin sinun täytyy kysyä minulta niitä suoraan, eikä vihjata minun olevan skitsofreenikko. ; )

Yleensä tuollaisia vihjauksia sanotaan suuttuneena. Olen hyvin pahoillani, jos suututin sinut jotenkin. Kirjoitan yleensäkin hyvin kriittisesti. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan kritiikillä aiheuttaa pahaa mieltä, enkä itse ajattele toisesta pahaa, vaikka tätä kritisoisinkin.


Psykopaattinen henkilö on todellisuudessa taitava manipuloija.
Kielsit tuossa tekstissäsi yhden sosiologian peruspilareista, mutta voinen täydentää tietojasi.
Sosiaalisiin rooleihin kasvetaan, tai sopeudutaan erilaisissa tilanteissa.
Nykyään tiedetään, että ihmiset suorittavat ja toimivat elämässään ensisijaisesti sen mukaan, millaiseen rooliin on kasvettu.
Rooli saattaa syntyä varsin pienestä, jostain alulle panevasta tekijästä ja sitten vahvistaa itseään, kuin lumipallo pyöriessään.
Psykopaatti saattaa tehdä tällaisia miniroolituksia, jossa hän ehdollistaa ihmisiä tiettyihin rooleihin taitavasti ohjailemalla. Psykopaatti käyttää tällaista toimintaa vahvistamaan omaa valtaansa toisiin ihmisiin.
Samaten on havaittu, että psykopaatti aiheuttaa ympäristössään tunteiden ja ajatusten ristiriitoja, psykoosin(harhaisuuden) kaltaisia tiloja. Uhri ei olet silloin sinut itsensä kanssa.
Kuten itsekin kerroit, että tuttavasi käyttäytyminen oli sekoittanut mielesi… Psykopaatin toiminnassa merkittävää on se, että uhri ei tajua, että hän on mennyt sekaisin.


"Harva, joka hänen kanssaan on ollut tekemisissä, pitää häntä normaalina. Jotkut ystävistäni nauravat hänen omituisille viesteilleen"

Erittäin paljon minua alkoi mietityttää tämä sinun viestisi viimeinen kappale, jota tuossa lainaan.
Sillä se lienee aika melkoinen fakta sen puolesta, että kyseessä on as-henkilö. Luonnevikainen ihminen osaa käyttäytyä tilanteenmukaisesti ja lukea sosiaalisia sääntöjä.
As-henkilö taasen leimautuu helposti omituiseksi, etenkin jos oireyhtymä on keskivaikea, tai vaikeampi. Lievää oireyhtymää harvemmin huomaa kovin poikkeavaksi päällepäin, ellei ole henkilön kanssa paljon tekemisissä.
Jos tuo henkilö sitten kirjoitti huvittavia viestejä... niin kyse olisi voinut olla itseironiasta.
Lisäksi ihmettelen, että kuinka olet itse toiminut, sillä ainakaan minä en esittele kenenkään minulle lähettämiä viestejä kavereilleni. Oli henkilö sitten psykopaatti, tai eskimo, niin arvostan häntä sen verran, etten mustamaalaa tätä toisille.
Myös sinun tuttavasi käytös viittaisi assiin; as-henkilöä on yleensä melko helppo kohdella tunteettomasti; assit eivät jostain syystä kykene herättämään toisessa normaaleita empatian tunteita ja joutuvat kärsimään sosiaalisesta paitsiosta.


Lisäisin vielä, että as-henkilön sopimattomaan käytökseen voi kuulua voimakkaat tunteen purkaukset, kuten kovat kiukunpurkaukset, naurukohtaukset ja jopa liiallinen rakkauden osoitus.
Luonnehäiriöinen henkilö käyttäytyy häijysti, eikä arvosta toisia. Luonnehäiriöinen tuskin lähtisi osoittamaan rakkauttaan kovin avoimesti. Kommunikaatio ei olisi selkeää, vaan epäluuloista ja varovaista.
Luonnevikainen tekee epäsuoria tunteiden osoituksia ja hän on epäileväinen tunteiden osoittamista kohtaan. Luonnevikainen kuvittelee tunteiden osoittamisen taustalla olevan jokin paha tarkoitus…
Luonnevikaista eivät välttämättä kiinnosta toisen käyttäytymisen todelliset syyt, vaan hän haluaa pitäytyä omassa ”tyylissään” tulkita ihmisiä.
Luonnevikainen saattaa nostaa jonkin ihmisen palvontansa kohteeksi ja sitten ikään kuin pettyä tähän. Ja hankkia uuden kohteen. Kohde voi olla kumpaa tahansa sukupuolta.
Periodisuus, mistä kerroit toisessa viestissäsi, viittaisi mielestäni johonkin psykoosityyppiseen. Se voi myös viitata mielialojen vaihteluun, tai as-henkilön suhteettomiin kiukunpurkauksiin.

Jutuistasi päätellen nuo rakkauskuviot on sinulle suuri osa elämää. Kerroit useammastakin suhteestasi ja jaat mielelläsi kokemuksiasi.
Itselläni ei juurikaan ole sosiaalisia taitoja, eikä rohkeutta sellaiseen.
Jokaisen tulee kuitenkin nauttia siitä, mitä heillä on.
Toivon sinulle lisää rakkauskokemuksia, mutta hyviä sellaisia!


Toivon, ettet ottanut itseesi viestistäni. Vaikka pidänkin kiinni faktoista ja omista tarkoituksistani, en halua tuottaa tällä kenellekään pahaa mieltä.
Tällä viestillä myös pyrin osoittamaan sinulle sen, millaisissa tilanteissa as-henkilön käytös saatettaisiin tulkita riidanhakuiseksi.
Siitä kuitenkin puuttuu loukkaantuminen ja loukkaaminen täysin.


Niksu sanoi, kuinka elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi luonnevikaisen seurassa. Minä vien ajatuksen vieläkin pidemmälle ja sanon, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi näistä ihmisistä murehtimiseen. Mielestäni ketään ei voi asettaa arvioitavaksi suhteessa toisiin. Lopulta kuitenkin kaikki ovat yhtä arvokkaita ihmisiä. Uskoisin, että on ajan tuhlausta vaivautua miettimään sellaista, mitä ei ymmärrä. Uskoisin myös, että ratkaisu omaan pahaan oloon, mikä johtuu toisesta ei ole, että koitetaan ajatella sellaista, mitä emme vain pysty ajattelemaan.
Miksi hakea itselle lohdutusta siitä, että henkilö on jonkun tietynlainen? Tuoko se hyvän olon? Mielestäni se ei tuo yhtään mitään. Ja oikeastaan on parempi, että tyytyy siihen, ettei ymmärrä, kuin että tuhlaisi aikaansa sellaiseen, mikä on mahdotonta.
Näitä mielenvikaisuuksia ei voi oikeasti ymmärtää, ellei todella itse tunne tuota tietoa. Kun tuhlaat aikaasi miettimällä, että mikähän sillä mahtoi olla, olet edelleen tämän ihmisen negatiivisen vaikutuksen alaisena.

ritalin kirjoitti:

"Tässä kyllä olen kanssasi eri mieltä."

Niin, no minähän olen tässä nyt vain sinun tietojesi varassa. Tarjoat hyvin subjektiivista kuvaa, jossa kerrot asiat äärimmäisesti omasta näkökulmastasi. Itse koitan yleensä sinun kaltaisessasi tilanteessa parhaani mukaan ymmärtää toista henkilöä ja luoda siltä pohjalta realistisen kuvan hänestä.
Kuvauksesi ei ole niin puolueeton, että siitä voisi vetää tarkkoja johtopäätöksiä.

Jos kyseessä on asperger henkilö, niin tyypillistä on, että hän vaatii aina perusteluja jokaiseen asiaan. Olen kuullut paljon juttuja, joissa jatkuva perustelujen vaatiminen on ollut esim. puolisolle liikaa.
As-henkilölle et voi sanoa epäloogista, tai epätäsmällistä syytä toiminnallesi, vaan hän odottaa sinulta täsmällisyyttä ja rehellisyyttä, koska on itsekkin sellainen.
Syy siihen on yksinkertaisesti se, että as-henkilö itse kommunikoi sillä tavalla ja se, että hän katsoo usein jopa pahalla sosiaalisia pinnallisuuksia, muodollisuuksia ja tekopyhyyksiä.


"Siihen tarvitaan paljon tietynlaista kieroa luonnetta, kun aletaan toista kiusaamaan väsymiseen asti. Kaikki mitä hänelle sanotaan, niin hän saa sanojan näyttämään pahaa tarkoittavalta, tyhmältä typerykseltä."

Rajatilahäiriöön kuuluu tuollainen, että suututaan mitä eriskummallisemmista asioista. Vaikkapa, jos joku asia on tekemättä toiselta, niin rajatilahäiriöinen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja näyttää toiselle, kuinka huono ihminen hän on, kun ei ole asiaa tehnyt.
Samoin, jos olet vaikkapa tehnyt jonkin asian siten, ettei se olisi hänelle sopinut, hän moittii siitä sinua.
Tai, jos muuten et käyttäydy, kuin hän haluaisi, niin saat kohtuuttoman sättimisen niskoillesi; rajatilahäiriöinen haluaa, että henkilö käyttäytyy hänen haluamallaan tavalla. Ja joskus suuttuu ihan vain osoittaakseen toisen olevan huono.
Minä tunsin joskus ihmisen, jonka mielipiteet muuttuivat jatkuvasti, ja kun en pysynyt mielipiteenmuutosten perässä, olin mitä suurin syyllinen.


"Hän ei myös pysy aina todellisuudessa, vaan täydentää sitä omilla luuloillaan ja mielikuvituksellaan."

Asperger henkilölle on tyypillistä hyvin vilkas mielikuvitus, mutta se pitää ottaa leikkimielellä vastaan.
Samaten as-henkilöllä saattaa olla vääriä käsityksiä asioista. Voi olla monia sosiaalisia väärinkäsityksiä johtuen heikosta kyvystä hahmottaa sosiaalisia tilanteita, sekä väärinkäsitetyistä kokemuksista ja loogisesta, ei kommunikaatio, tai empatiapohjaisesta ajattelusta.


"Hänen maailmankuvansa on vääristynyt. Hän itse on oman maailmansa uhri, ja muut "hankalat" henkilöt vihollisia. Hän on aina hyväksikäytetty ja kiltti, josta muut haluavat vain hyötyä."

No, aika monet tapaamani assit ovat kertoneet, että he ovat kärsineet huonosta kohtelusta monien ihmisten taholta. Myös itse olen.
As-henkilöt ovat myöskin yleensä kilttejä. Kilttejä ja hyväksikäytettyjä. Jos tutullasi on as, niin on hyvin todennäköistä, että hän on rehellisesti kertonut sinulle kokemuksistaan. Ehkä koittanut kertoa sinulle, kuinka hän itse kokee sairautensa...
As-henkilö on usein joko liian etäinen, tai liian tuttavallinen.


”Olen ymmärtänyt, että asseilla ei olisi ongelmaa todellisuuden ja epätoden hahmottamisessa.”

Noniin, hyvä että olet. Asperger-henkilöiden keskeisin piirrehän onkin juuri totuuden rakastaminen. He pyrkivät aina rehellisyyteen ja loogisuuteen. He myöskin ovat kriittisiä. Myös itsekriittisiä, mikä johtaa helposti myös itsemurhaan.
Sen sijaan as-henkilöillä on hyvin tavallista vainoharhaisuus ja joskus vainoharhaisuus voi olla voimakasta.


"Olen hieman eri mieltä myös tuosta lahjomisesta. Jos haluaa ostaa tärkeälle ihmiselle lahjan, niin sen pitäisi tapahtua omasta vapaasta tahdosta ja halusta ilahduttaa toista."

Miten voit olla "hieman eri mieltä"? Olen kiinnostunut kuulemaan perustelusi...
Sinähän itse juuri kerroit, kuinka tuttavasi oli sinun mielestäsi lahjonut sinua, koska odotti jotain vastalahjaksi.
Kun kerroin sellaisen kuulostavan jonkin ei-narsistisen ihmisen manipuloinnilta, niin vastasit minulle, että olet kanssani eri mieltä lahjan tarkoituksesta!

Reagoit epäloogisesti. Reagointisi tulee loogiseksi, kun ajatellaan, että olisit olettanut minun pitävän lahjan antamista poikkeuksetta manipuloimisena???
Haluankin näin as-ihmisenä, että perustelet täsmällisesti, miksi luulit minun pitävän lahjan antamista poikkeuksetta manipuloimisena.

Jotta kukaan ei saisi temppusi takia minun mielipiteestäni väärää kuvaa, on minun todettava, että en pidä sellaisesta, että lahjoilla koitetaan hankkia vastapalveluksia. Vierastan esim. sellaista, että mies lahjoo naisystävänsä, jotta saisi tältä seksiä. Seurustelu perustuu mielestäni ystävyydelle, eikä se voi sille perustua, jos suhde on maksu->seksi periaatteella toimiva asiakas-myyjä suhde. Silloin siitä puuttuu jotain aitoa.
Kaikessa muussakin vihaan tuonkaltaista tekopyhyyttä, missä ei voida toimia rehellisesti.


"Jos henkilö luuli sinun olevan ihastunut, ja käyttäytyikin sinua kohtaan niin, niin sinun tehtäväsi on kertoa todelliset ajatuksesi ja tunteesi"

Aika pitkälle kerkesit päättelemään. Jos käsitit, että kuvailemani psykopaatti oli minuun jonkinlaisessa sukupuolisuhteessa, niin voin korjata sen verran, että olen itse heteroseksuaali mies, eikä aivan lähipiirissäni ole ollut naispsykopaattia. Ainakaan en ole tunnistanut, jos on ollut.


"En oikein ymmärrä myöskään tuota, miten pistät syyn omista tunteistasi toisen henkilön niskaan."

Nyt juttusi alkavat kuulostaa jo vähintäänkin kummallisilta. Olenko sanonut syyllistäneeni jotakuta toista ihmistä omista tunteistani? Pyydän, että vastaat täsmällisesti.


"Tunteistaan ei mielestäni voi syyttää muita."

"Jos sen sijaan todellakin käyttäydyt kuin olisit ihastunut (kehon kieli), lepertelet, luot pitkiä katseita jne. ja muutkin sen pistävät merkille, niin todennäköisesti sinulla on kuin onkin tunteita, joita ehkä et tiedosta, mutta joista eleesi kertovat."

Tämäpä mielenkiintoista. Neuvot minua siteeraamalla omia kirjoituksiani. Kun itse juuri kerroin, kuinka ihminen voi saada tietoa itsestään ainoastaan kommunikoinnin avulla, ehdotit, että syytän toisia omista tunteistani ja neuvoit minua siteeraamalla itseäni. : )
Olet todella kummallinen ihminen.

Esitit kuitenkin myös omia päätelmiäsi, joissa osuit vikaan.

Tunne on sellainen asia, mikä johtuu aistikokemuksesta. Poikkeuksetta. Aistikokemus voi olla vaikkapa vatsakipu, tai se, että henkilö on ihastunut.
Näissä molemmissa tapauksissa henkilö reagoi jollain itselleen ominaisella tavalla kokemaansa aistiin.
Sinulla ei voi olla välitöntä kokemusta itsestäsi, joka ei perustu aistitietoon.
Mutta oma reagointi ei voi olla tuon aistitiedon lähde.
Olisihan suorastaan järjetöntä väittää, että henkilö ymmärtää tuntevansa voimakasta vatsakipua siitä, että hän huutaa ja pitelee vatsaansa.
Sinä juuri esitit väitteen, jonka mukaan ihminen saa aistitietonsa ensisijaisesti omasta käyttäytymisestään.
Tuo väite on käsittämätön, sillä on moneen kertaan todistettu, että ihmisen käyttäytyminen on seurausta aistikokemuksesta.
Ihminen kokee vatsakipua ja huutaessaan tuskissaan, tai ilmoittaessaan puhumalla, hän viestii muille ihmisille tuntemuksestaan.
Eli käyttäytyminen on myös kommunikointia, kuten kehonkieli-sanaa käyttämällä hienosti osoitit.

Mutta ihminen voi myös pitää tuskansa omana tietonaan ja olla huutamatta, tai puhumatta tai muuten näyttämättä tuskaansa. Tuolloin toiset eivät voi tietää hänen tuskastaan.
Ihminen voi myös valehdella, eli antaa tarkoituksella väärää tietoa, kuten näyttelemällä tuskaista.

As-henkilö viestii eri tavalla, kuin nt-henkilö ja siksi hänen käytöksestään voidaan saada väärä kuva.
Eli käyttäytymismallit ovat ikään kuin kielellisen sopimuksen alaisia. Tietynlainen käyttäytyminen tietyissä tilanteessa, kertoo tietynlaisia asioita.

Psykopaattinen manipulointi voi esim. olla sellaista, jossa toisen itsestään antama informaatio saa toisenlaisen merkityksen. Manipuloija saattaa saada henkilön käyttäytymisen näyttämään itselleen sopivankaltaiselta joissain tilanteissa.
On kuitenkin niin, että toisten ihmisten reagointi omaan käyttäytymiseen kertoo sen, mikä on oman käyttäytymisen suhde vallitsevaan tilanteeseen.



"Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää."

Sikäli, kun ymmärsin, niin luit keskustelussa annetun linkin ja siinä olevan kaavion joten tuo kirjoittamasi lause oli ilmeisesti tarkoituksenmukainen.
Ei näytä kovin hyvältä ansioluettelossasi, että vihjaat sekä minun, Haren, että Clekcleyn olevan skitsofreenikkoja. Hah hah! Ilmeisesti, koska oma kantasi oli eroavainen.
Jos kaipaat minulta lisää perusteluja, niin sinun täytyy kysyä minulta niitä suoraan, eikä vihjata minun olevan skitsofreenikko. ; )

Yleensä tuollaisia vihjauksia sanotaan suuttuneena. Olen hyvin pahoillani, jos suututin sinut jotenkin. Kirjoitan yleensäkin hyvin kriittisesti. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan kritiikillä aiheuttaa pahaa mieltä, enkä itse ajattele toisesta pahaa, vaikka tätä kritisoisinkin.


Psykopaattinen henkilö on todellisuudessa taitava manipuloija.
Kielsit tuossa tekstissäsi yhden sosiologian peruspilareista, mutta voinen täydentää tietojasi.
Sosiaalisiin rooleihin kasvetaan, tai sopeudutaan erilaisissa tilanteissa.
Nykyään tiedetään, että ihmiset suorittavat ja toimivat elämässään ensisijaisesti sen mukaan, millaiseen rooliin on kasvettu.
Rooli saattaa syntyä varsin pienestä, jostain alulle panevasta tekijästä ja sitten vahvistaa itseään, kuin lumipallo pyöriessään.
Psykopaatti saattaa tehdä tällaisia miniroolituksia, jossa hän ehdollistaa ihmisiä tiettyihin rooleihin taitavasti ohjailemalla. Psykopaatti käyttää tällaista toimintaa vahvistamaan omaa valtaansa toisiin ihmisiin.
Samaten on havaittu, että psykopaatti aiheuttaa ympäristössään tunteiden ja ajatusten ristiriitoja, psykoosin(harhaisuuden) kaltaisia tiloja. Uhri ei olet silloin sinut itsensä kanssa.
Kuten itsekin kerroit, että tuttavasi käyttäytyminen oli sekoittanut mielesi… Psykopaatin toiminnassa merkittävää on se, että uhri ei tajua, että hän on mennyt sekaisin.


"Harva, joka hänen kanssaan on ollut tekemisissä, pitää häntä normaalina. Jotkut ystävistäni nauravat hänen omituisille viesteilleen"

Erittäin paljon minua alkoi mietityttää tämä sinun viestisi viimeinen kappale, jota tuossa lainaan.
Sillä se lienee aika melkoinen fakta sen puolesta, että kyseessä on as-henkilö. Luonnevikainen ihminen osaa käyttäytyä tilanteenmukaisesti ja lukea sosiaalisia sääntöjä.
As-henkilö taasen leimautuu helposti omituiseksi, etenkin jos oireyhtymä on keskivaikea, tai vaikeampi. Lievää oireyhtymää harvemmin huomaa kovin poikkeavaksi päällepäin, ellei ole henkilön kanssa paljon tekemisissä.
Jos tuo henkilö sitten kirjoitti huvittavia viestejä... niin kyse olisi voinut olla itseironiasta.
Lisäksi ihmettelen, että kuinka olet itse toiminut, sillä ainakaan minä en esittele kenenkään minulle lähettämiä viestejä kavereilleni. Oli henkilö sitten psykopaatti, tai eskimo, niin arvostan häntä sen verran, etten mustamaalaa tätä toisille.
Myös sinun tuttavasi käytös viittaisi assiin; as-henkilöä on yleensä melko helppo kohdella tunteettomasti; assit eivät jostain syystä kykene herättämään toisessa normaaleita empatian tunteita ja joutuvat kärsimään sosiaalisesta paitsiosta.


Lisäisin vielä, että as-henkilön sopimattomaan käytökseen voi kuulua voimakkaat tunteen purkaukset, kuten kovat kiukunpurkaukset, naurukohtaukset ja jopa liiallinen rakkauden osoitus.
Luonnehäiriöinen henkilö käyttäytyy häijysti, eikä arvosta toisia. Luonnehäiriöinen tuskin lähtisi osoittamaan rakkauttaan kovin avoimesti. Kommunikaatio ei olisi selkeää, vaan epäluuloista ja varovaista.
Luonnevikainen tekee epäsuoria tunteiden osoituksia ja hän on epäileväinen tunteiden osoittamista kohtaan. Luonnevikainen kuvittelee tunteiden osoittamisen taustalla olevan jokin paha tarkoitus…
Luonnevikaista eivät välttämättä kiinnosta toisen käyttäytymisen todelliset syyt, vaan hän haluaa pitäytyä omassa ”tyylissään” tulkita ihmisiä.
Luonnevikainen saattaa nostaa jonkin ihmisen palvontansa kohteeksi ja sitten ikään kuin pettyä tähän. Ja hankkia uuden kohteen. Kohde voi olla kumpaa tahansa sukupuolta.
Periodisuus, mistä kerroit toisessa viestissäsi, viittaisi mielestäni johonkin psykoosityyppiseen. Se voi myös viitata mielialojen vaihteluun, tai as-henkilön suhteettomiin kiukunpurkauksiin.

Jutuistasi päätellen nuo rakkauskuviot on sinulle suuri osa elämää. Kerroit useammastakin suhteestasi ja jaat mielelläsi kokemuksiasi.
Itselläni ei juurikaan ole sosiaalisia taitoja, eikä rohkeutta sellaiseen.
Jokaisen tulee kuitenkin nauttia siitä, mitä heillä on.
Toivon sinulle lisää rakkauskokemuksia, mutta hyviä sellaisia!


Toivon, ettet ottanut itseesi viestistäni. Vaikka pidänkin kiinni faktoista ja omista tarkoituksistani, en halua tuottaa tällä kenellekään pahaa mieltä.
Tällä viestillä myös pyrin osoittamaan sinulle sen, millaisissa tilanteissa as-henkilön käytös saatettaisiin tulkita riidanhakuiseksi.
Siitä kuitenkin puuttuu loukkaantuminen ja loukkaaminen täysin.


Niksu sanoi, kuinka elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi luonnevikaisen seurassa. Minä vien ajatuksen vieläkin pidemmälle ja sanon, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi näistä ihmisistä murehtimiseen. Mielestäni ketään ei voi asettaa arvioitavaksi suhteessa toisiin. Lopulta kuitenkin kaikki ovat yhtä arvokkaita ihmisiä. Uskoisin, että on ajan tuhlausta vaivautua miettimään sellaista, mitä ei ymmärrä. Uskoisin myös, että ratkaisu omaan pahaan oloon, mikä johtuu toisesta ei ole, että koitetaan ajatella sellaista, mitä emme vain pysty ajattelemaan.
Miksi hakea itselle lohdutusta siitä, että henkilö on jonkun tietynlainen? Tuoko se hyvän olon? Mielestäni se ei tuo yhtään mitään. Ja oikeastaan on parempi, että tyytyy siihen, ettei ymmärrä, kuin että tuhlaisi aikaansa sellaiseen, mikä on mahdotonta.
Näitä mielenvikaisuuksia ei voi oikeasti ymmärtää, ellei todella itse tunne tuota tietoa. Kun tuhlaat aikaasi miettimällä, että mikähän sillä mahtoi olla, olet edelleen tämän ihmisen negatiivisen vaikutuksen alaisena.

Lue lisää

Sanoit, miten koitat tilanteessani ymmärtää toista henkilöä, ja luoda hänestä realistisen kuvan. Ilmeisesti et siis pidä kirjoitustani kovin realistisena ja puolueettomana. Mikä saa sinut epäilemään, että en yrittäisi läheistäni ymmärtää?
Henkilön käytös on juuri sellaista kuin kuvailin, ei minulla ole mitään tarvetta sitä väritellä. Tulin tänne hakemaan jotain suuntaa antavia mielipiteitä tilanteesta, en tarkkoja johtopäätöksiä tai epäilyjä realistisuudesta. Nimenomaan sen avulla, että saan täältä mielipiteitä asiaan, voin yrittää ymmärtää paremmin häntäkin. Mutta kaikkea minun ei tarvitse sietää. Voin yrittää ymmärtää, mikä saa henkilön käyttäytymään niin kuin käyttäytyy, mutta se mitä minun tarvitsee sietää, on toinen asia. Minun ei todellakaan tarvitse elää kuin veitsenterällä, peläten loukkaavia viestejä ja kiukunpuuskia. Sietää häiriköintiä, ja puolustella pienintäkin liikettäni, mikä ei häntä miellytä.

Tästä voisin vetää sen johtopäätöksen, että onkohan oma kuvauksesi kertomistasi henkilöistäsi täysin realistinen? Sehän on täysin subjektiivinen, ja jotta tuollaisen tarkan luonne analyysin voisi toisesta tehdä, se vaatii, että henkilö on tunnettava tavallista paremmin. Kovin paljoa et suo ymmärrystä ihmisille, joista kerroit, vaikka ymmärrystä vaadit minulta.

Tämä on keskustelupalsta, jolle ihmiset tulevat kertomaan asioista, nimenomaan niin kuin he itse sen kokevat.

"Asperger henkilölle on tyypillistä hyvin vilkas mielikuvitus, mutta se pitää ottaa leikkimielellä vastaan"

Tässä ei ole kyse normaalista vilkkaasta mielikuvituksesta, voi kun olisikin. Kyse on siitä, että hän saatta väittää minun sanoneen asioita, mitä on itse sanonut. Tai väittää itsensä toimineen siten, kuinka todellisuudessa minä olen toiminut. Esim. jos hän on nimitellyt minua, niin vähän ajan päästä hän kieltää koskaan nimitelleensä, vaan väittää minun nimitelleen häntä juuri siksi, miksikä hän on alunperin sanonut minua. Aivan pokkana kieltää totuuden. Myöntää sen vasta, jos on "todistusaineistoa" tilanteesta. Tai jos minä olen yrittänyt sopia jotain erimielisyyttä ja rauhoitella tilannetta, niin hän väittää jälkeenpäin, miten hän on saanut aikaan sovinnon, ja tehnyt siinä aloitteen, minun jatkaessani riitaa. Siis kääntää sanat ja tilanteet näyttämään siltä, kuin minä aina toimisin hölmösti, hänen tehdessä viisaita ratkaisuja.

En oikein voi ottaa tuon kaltaisia juttuja leikkimielellä vastaan. Sehän on minun valheellista mustamaalaamistani. Olen aivan poikki henkisesti tuollaisten juttujen jälkeen.

Niin, olen kuullut, miten assit ovat kilttejä, ja miten heitä on siksi helppo käyttää hyväksi. Niin varmaan asia onkin. Kyllä hän on joitain juttuja kertonut, miten hän on kokenut hyväksikäyttöä, mutta se mikä saa minut joskus epäileen hänen kertomuksiaan, on se, että väittää joskus minunkin ajattelevan häntä hyöty mielessä. En ymmärrä, miten olisin hänestä hyötynyt. No ehkä tuo epäily on sitten noiden kokemuksien pohjalta normaalia, jos niin todella on tapahtunut. Mutta toisaalta hän itse tarjoutuu tekemään millon mitäkin palveluksia, ja tekee joskus, vaikka häntä kieltäisikin. En siis ole itse ainakaan vaatinut häneltä yhtään mitään. Hyväksikäyttäjäthän saavat toisen henkilön antamaan itsensä omaan käyttöönsä, ja suuttuvat, jos siihen ei suostuta. Sitäpaitsi kun henkilö on hankala, ja jos käyttäytyy muidenkin kanssa näin, niin hieman epäilen noita juttuja välien poikki panemisesta, koska kyseessä olisi ollut hyväksikäyttö. Eiköhän mahdollisena syynä ole ollut myös hänen oma käytöksensä.

Niin, kerroin miten tuo henkilö manipuloi(?) ESIMERKIKSI ostamalla lahjoja, kehumalla ulkonäköäni ja persoonaani, taitojani ym, ja jossain vaiheessa suuttuu, kun ei saa tahtoaan lävitse. Tarkoitan sen kaltaisia kommentteja, mitä kuulen häneltä jälkeenpäin, kuten että, "moni nainen tilanteessasi olisi jo suostunut siihen ja siihen ja siihen jne" . Hän on jopa ITSE myöntänyt joskus manipuloineensa paria muuta(kin) henkilöä.
Hän siis loukkaantuu, kun ei pääse päämääräänsä, ja syyllistää minua jopa siitä, sanomalla, etten minä ole normaali. Tekee tuon kaiken muka mielellään, vailla mitään odotuksia, mutta jos ei tunne saavansa takaisin minulta samaa, tai mitä haluaa, niin loukkaantuu..

En todellakaan esim. lahjaa vastaanottaessani, voinut kuvitella, että siihen jotain odotuksia sisältyy. Vasta monien tilanteiden jälkeen, sitä osasi lahjan antamisen yhdistää tietynlaiseen manipulointiin. Osaksi sitä, tuon kehumisen kanssa. Sen sijaan sinä viestissäsi sanoit, miten lahjan saaja voi aina kieltäytyä lahjasta.

("Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista.Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. TUOLLE VOI KUITENKIN SANOA EI JA VAIKKAPA KIELTÄYTYÄ LAHJASTA. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta. Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen.")

Niin, siis että kuinkapa moni ihminen sitä tajuaa kieltäytyä lahjasta, odottaen taustalla olevan
odotuksia vastapalvelusta ?! Viestistäsi sai sen kuvan, että jos vastapalvelusta ei heru, niin lahjasta voi kieltäytyä... Ihan kuin minun olisi pitänyt siinä tilanteessa tajuta kieltäytyä.



"Toinen näyttää unelmiesi ihmiseltä. Hän sanoo aina ne sanat, jotka haluat kuulla. Saa sinut uskomaan, mitä tahansa, on pinnallinen, karttaa ajattelua.

Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja... "

Mielestäni tuo on se, mikä kuulostaa minusta todella omituiselta. Miten voi uskoa toisen syöttämään luuloon, jos omat tunteet eivät ole todellisia? Miten voi uskoa olevansa ihastunut, jos ei ole?? Sanoit, miten taitava psykopaattinen manipuloija onnistuu tuossa. Käytit kirjoituksessasi yksikön toista persoonaa, minä vastasin samalla tavalla. Kyseessä ei ollut siis minkäänlaista epäilyä siitä, että olisit ollut kyseisessä tilanteessa itse. Ja minullahan ei ollut minkäänlaista tietoa siitä, mikä on sinun taikka psykopaattisi sukupuoli.

Tuo väitteesi siitä, miten olen vihjannut sinua skitsofreenikoksi, on vähintään yhtä omituinen.
Tietääkseni en ole maininnut viesteissäni sanallakaan mitään skitsofreniasta. Todella omituista. Vaikka voihan se kieltämättä olla vähän skitsofreeninen piirre, etsiä piilosanomaa suomi24.palstalta, rivien välistä ; )

ritalin kirjoitti:

"Tässä kyllä olen kanssasi eri mieltä."

Niin, no minähän olen tässä nyt vain sinun tietojesi varassa. Tarjoat hyvin subjektiivista kuvaa, jossa kerrot asiat äärimmäisesti omasta näkökulmastasi. Itse koitan yleensä sinun kaltaisessasi tilanteessa parhaani mukaan ymmärtää toista henkilöä ja luoda siltä pohjalta realistisen kuvan hänestä.
Kuvauksesi ei ole niin puolueeton, että siitä voisi vetää tarkkoja johtopäätöksiä.

Jos kyseessä on asperger henkilö, niin tyypillistä on, että hän vaatii aina perusteluja jokaiseen asiaan. Olen kuullut paljon juttuja, joissa jatkuva perustelujen vaatiminen on ollut esim. puolisolle liikaa.
As-henkilölle et voi sanoa epäloogista, tai epätäsmällistä syytä toiminnallesi, vaan hän odottaa sinulta täsmällisyyttä ja rehellisyyttä, koska on itsekkin sellainen.
Syy siihen on yksinkertaisesti se, että as-henkilö itse kommunikoi sillä tavalla ja se, että hän katsoo usein jopa pahalla sosiaalisia pinnallisuuksia, muodollisuuksia ja tekopyhyyksiä.


"Siihen tarvitaan paljon tietynlaista kieroa luonnetta, kun aletaan toista kiusaamaan väsymiseen asti. Kaikki mitä hänelle sanotaan, niin hän saa sanojan näyttämään pahaa tarkoittavalta, tyhmältä typerykseltä."

Rajatilahäiriöön kuuluu tuollainen, että suututaan mitä eriskummallisemmista asioista. Vaikkapa, jos joku asia on tekemättä toiselta, niin rajatilahäiriöinen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja näyttää toiselle, kuinka huono ihminen hän on, kun ei ole asiaa tehnyt.
Samoin, jos olet vaikkapa tehnyt jonkin asian siten, ettei se olisi hänelle sopinut, hän moittii siitä sinua.
Tai, jos muuten et käyttäydy, kuin hän haluaisi, niin saat kohtuuttoman sättimisen niskoillesi; rajatilahäiriöinen haluaa, että henkilö käyttäytyy hänen haluamallaan tavalla. Ja joskus suuttuu ihan vain osoittaakseen toisen olevan huono.
Minä tunsin joskus ihmisen, jonka mielipiteet muuttuivat jatkuvasti, ja kun en pysynyt mielipiteenmuutosten perässä, olin mitä suurin syyllinen.


"Hän ei myös pysy aina todellisuudessa, vaan täydentää sitä omilla luuloillaan ja mielikuvituksellaan."

Asperger henkilölle on tyypillistä hyvin vilkas mielikuvitus, mutta se pitää ottaa leikkimielellä vastaan.
Samaten as-henkilöllä saattaa olla vääriä käsityksiä asioista. Voi olla monia sosiaalisia väärinkäsityksiä johtuen heikosta kyvystä hahmottaa sosiaalisia tilanteita, sekä väärinkäsitetyistä kokemuksista ja loogisesta, ei kommunikaatio, tai empatiapohjaisesta ajattelusta.


"Hänen maailmankuvansa on vääristynyt. Hän itse on oman maailmansa uhri, ja muut "hankalat" henkilöt vihollisia. Hän on aina hyväksikäytetty ja kiltti, josta muut haluavat vain hyötyä."

No, aika monet tapaamani assit ovat kertoneet, että he ovat kärsineet huonosta kohtelusta monien ihmisten taholta. Myös itse olen.
As-henkilöt ovat myöskin yleensä kilttejä. Kilttejä ja hyväksikäytettyjä. Jos tutullasi on as, niin on hyvin todennäköistä, että hän on rehellisesti kertonut sinulle kokemuksistaan. Ehkä koittanut kertoa sinulle, kuinka hän itse kokee sairautensa...
As-henkilö on usein joko liian etäinen, tai liian tuttavallinen.


”Olen ymmärtänyt, että asseilla ei olisi ongelmaa todellisuuden ja epätoden hahmottamisessa.”

Noniin, hyvä että olet. Asperger-henkilöiden keskeisin piirrehän onkin juuri totuuden rakastaminen. He pyrkivät aina rehellisyyteen ja loogisuuteen. He myöskin ovat kriittisiä. Myös itsekriittisiä, mikä johtaa helposti myös itsemurhaan.
Sen sijaan as-henkilöillä on hyvin tavallista vainoharhaisuus ja joskus vainoharhaisuus voi olla voimakasta.


"Olen hieman eri mieltä myös tuosta lahjomisesta. Jos haluaa ostaa tärkeälle ihmiselle lahjan, niin sen pitäisi tapahtua omasta vapaasta tahdosta ja halusta ilahduttaa toista."

Miten voit olla "hieman eri mieltä"? Olen kiinnostunut kuulemaan perustelusi...
Sinähän itse juuri kerroit, kuinka tuttavasi oli sinun mielestäsi lahjonut sinua, koska odotti jotain vastalahjaksi.
Kun kerroin sellaisen kuulostavan jonkin ei-narsistisen ihmisen manipuloinnilta, niin vastasit minulle, että olet kanssani eri mieltä lahjan tarkoituksesta!

Reagoit epäloogisesti. Reagointisi tulee loogiseksi, kun ajatellaan, että olisit olettanut minun pitävän lahjan antamista poikkeuksetta manipuloimisena???
Haluankin näin as-ihmisenä, että perustelet täsmällisesti, miksi luulit minun pitävän lahjan antamista poikkeuksetta manipuloimisena.

Jotta kukaan ei saisi temppusi takia minun mielipiteestäni väärää kuvaa, on minun todettava, että en pidä sellaisesta, että lahjoilla koitetaan hankkia vastapalveluksia. Vierastan esim. sellaista, että mies lahjoo naisystävänsä, jotta saisi tältä seksiä. Seurustelu perustuu mielestäni ystävyydelle, eikä se voi sille perustua, jos suhde on maksu->seksi periaatteella toimiva asiakas-myyjä suhde. Silloin siitä puuttuu jotain aitoa.
Kaikessa muussakin vihaan tuonkaltaista tekopyhyyttä, missä ei voida toimia rehellisesti.


"Jos henkilö luuli sinun olevan ihastunut, ja käyttäytyikin sinua kohtaan niin, niin sinun tehtäväsi on kertoa todelliset ajatuksesi ja tunteesi"

Aika pitkälle kerkesit päättelemään. Jos käsitit, että kuvailemani psykopaatti oli minuun jonkinlaisessa sukupuolisuhteessa, niin voin korjata sen verran, että olen itse heteroseksuaali mies, eikä aivan lähipiirissäni ole ollut naispsykopaattia. Ainakaan en ole tunnistanut, jos on ollut.


"En oikein ymmärrä myöskään tuota, miten pistät syyn omista tunteistasi toisen henkilön niskaan."

Nyt juttusi alkavat kuulostaa jo vähintäänkin kummallisilta. Olenko sanonut syyllistäneeni jotakuta toista ihmistä omista tunteistani? Pyydän, että vastaat täsmällisesti.


"Tunteistaan ei mielestäni voi syyttää muita."

"Jos sen sijaan todellakin käyttäydyt kuin olisit ihastunut (kehon kieli), lepertelet, luot pitkiä katseita jne. ja muutkin sen pistävät merkille, niin todennäköisesti sinulla on kuin onkin tunteita, joita ehkä et tiedosta, mutta joista eleesi kertovat."

Tämäpä mielenkiintoista. Neuvot minua siteeraamalla omia kirjoituksiani. Kun itse juuri kerroin, kuinka ihminen voi saada tietoa itsestään ainoastaan kommunikoinnin avulla, ehdotit, että syytän toisia omista tunteistani ja neuvoit minua siteeraamalla itseäni. : )
Olet todella kummallinen ihminen.

Esitit kuitenkin myös omia päätelmiäsi, joissa osuit vikaan.

Tunne on sellainen asia, mikä johtuu aistikokemuksesta. Poikkeuksetta. Aistikokemus voi olla vaikkapa vatsakipu, tai se, että henkilö on ihastunut.
Näissä molemmissa tapauksissa henkilö reagoi jollain itselleen ominaisella tavalla kokemaansa aistiin.
Sinulla ei voi olla välitöntä kokemusta itsestäsi, joka ei perustu aistitietoon.
Mutta oma reagointi ei voi olla tuon aistitiedon lähde.
Olisihan suorastaan järjetöntä väittää, että henkilö ymmärtää tuntevansa voimakasta vatsakipua siitä, että hän huutaa ja pitelee vatsaansa.
Sinä juuri esitit väitteen, jonka mukaan ihminen saa aistitietonsa ensisijaisesti omasta käyttäytymisestään.
Tuo väite on käsittämätön, sillä on moneen kertaan todistettu, että ihmisen käyttäytyminen on seurausta aistikokemuksesta.
Ihminen kokee vatsakipua ja huutaessaan tuskissaan, tai ilmoittaessaan puhumalla, hän viestii muille ihmisille tuntemuksestaan.
Eli käyttäytyminen on myös kommunikointia, kuten kehonkieli-sanaa käyttämällä hienosti osoitit.

Mutta ihminen voi myös pitää tuskansa omana tietonaan ja olla huutamatta, tai puhumatta tai muuten näyttämättä tuskaansa. Tuolloin toiset eivät voi tietää hänen tuskastaan.
Ihminen voi myös valehdella, eli antaa tarkoituksella väärää tietoa, kuten näyttelemällä tuskaista.

As-henkilö viestii eri tavalla, kuin nt-henkilö ja siksi hänen käytöksestään voidaan saada väärä kuva.
Eli käyttäytymismallit ovat ikään kuin kielellisen sopimuksen alaisia. Tietynlainen käyttäytyminen tietyissä tilanteessa, kertoo tietynlaisia asioita.

Psykopaattinen manipulointi voi esim. olla sellaista, jossa toisen itsestään antama informaatio saa toisenlaisen merkityksen. Manipuloija saattaa saada henkilön käyttäytymisen näyttämään itselleen sopivankaltaiselta joissain tilanteissa.
On kuitenkin niin, että toisten ihmisten reagointi omaan käyttäytymiseen kertoo sen, mikä on oman käyttäytymisen suhde vallitsevaan tilanteeseen.



"Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää."

Sikäli, kun ymmärsin, niin luit keskustelussa annetun linkin ja siinä olevan kaavion joten tuo kirjoittamasi lause oli ilmeisesti tarkoituksenmukainen.
Ei näytä kovin hyvältä ansioluettelossasi, että vihjaat sekä minun, Haren, että Clekcleyn olevan skitsofreenikkoja. Hah hah! Ilmeisesti, koska oma kantasi oli eroavainen.
Jos kaipaat minulta lisää perusteluja, niin sinun täytyy kysyä minulta niitä suoraan, eikä vihjata minun olevan skitsofreenikko. ; )

Yleensä tuollaisia vihjauksia sanotaan suuttuneena. Olen hyvin pahoillani, jos suututin sinut jotenkin. Kirjoitan yleensäkin hyvin kriittisesti. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan kritiikillä aiheuttaa pahaa mieltä, enkä itse ajattele toisesta pahaa, vaikka tätä kritisoisinkin.


Psykopaattinen henkilö on todellisuudessa taitava manipuloija.
Kielsit tuossa tekstissäsi yhden sosiologian peruspilareista, mutta voinen täydentää tietojasi.
Sosiaalisiin rooleihin kasvetaan, tai sopeudutaan erilaisissa tilanteissa.
Nykyään tiedetään, että ihmiset suorittavat ja toimivat elämässään ensisijaisesti sen mukaan, millaiseen rooliin on kasvettu.
Rooli saattaa syntyä varsin pienestä, jostain alulle panevasta tekijästä ja sitten vahvistaa itseään, kuin lumipallo pyöriessään.
Psykopaatti saattaa tehdä tällaisia miniroolituksia, jossa hän ehdollistaa ihmisiä tiettyihin rooleihin taitavasti ohjailemalla. Psykopaatti käyttää tällaista toimintaa vahvistamaan omaa valtaansa toisiin ihmisiin.
Samaten on havaittu, että psykopaatti aiheuttaa ympäristössään tunteiden ja ajatusten ristiriitoja, psykoosin(harhaisuuden) kaltaisia tiloja. Uhri ei olet silloin sinut itsensä kanssa.
Kuten itsekin kerroit, että tuttavasi käyttäytyminen oli sekoittanut mielesi… Psykopaatin toiminnassa merkittävää on se, että uhri ei tajua, että hän on mennyt sekaisin.


"Harva, joka hänen kanssaan on ollut tekemisissä, pitää häntä normaalina. Jotkut ystävistäni nauravat hänen omituisille viesteilleen"

Erittäin paljon minua alkoi mietityttää tämä sinun viestisi viimeinen kappale, jota tuossa lainaan.
Sillä se lienee aika melkoinen fakta sen puolesta, että kyseessä on as-henkilö. Luonnevikainen ihminen osaa käyttäytyä tilanteenmukaisesti ja lukea sosiaalisia sääntöjä.
As-henkilö taasen leimautuu helposti omituiseksi, etenkin jos oireyhtymä on keskivaikea, tai vaikeampi. Lievää oireyhtymää harvemmin huomaa kovin poikkeavaksi päällepäin, ellei ole henkilön kanssa paljon tekemisissä.
Jos tuo henkilö sitten kirjoitti huvittavia viestejä... niin kyse olisi voinut olla itseironiasta.
Lisäksi ihmettelen, että kuinka olet itse toiminut, sillä ainakaan minä en esittele kenenkään minulle lähettämiä viestejä kavereilleni. Oli henkilö sitten psykopaatti, tai eskimo, niin arvostan häntä sen verran, etten mustamaalaa tätä toisille.
Myös sinun tuttavasi käytös viittaisi assiin; as-henkilöä on yleensä melko helppo kohdella tunteettomasti; assit eivät jostain syystä kykene herättämään toisessa normaaleita empatian tunteita ja joutuvat kärsimään sosiaalisesta paitsiosta.


Lisäisin vielä, että as-henkilön sopimattomaan käytökseen voi kuulua voimakkaat tunteen purkaukset, kuten kovat kiukunpurkaukset, naurukohtaukset ja jopa liiallinen rakkauden osoitus.
Luonnehäiriöinen henkilö käyttäytyy häijysti, eikä arvosta toisia. Luonnehäiriöinen tuskin lähtisi osoittamaan rakkauttaan kovin avoimesti. Kommunikaatio ei olisi selkeää, vaan epäluuloista ja varovaista.
Luonnevikainen tekee epäsuoria tunteiden osoituksia ja hän on epäileväinen tunteiden osoittamista kohtaan. Luonnevikainen kuvittelee tunteiden osoittamisen taustalla olevan jokin paha tarkoitus…
Luonnevikaista eivät välttämättä kiinnosta toisen käyttäytymisen todelliset syyt, vaan hän haluaa pitäytyä omassa ”tyylissään” tulkita ihmisiä.
Luonnevikainen saattaa nostaa jonkin ihmisen palvontansa kohteeksi ja sitten ikään kuin pettyä tähän. Ja hankkia uuden kohteen. Kohde voi olla kumpaa tahansa sukupuolta.
Periodisuus, mistä kerroit toisessa viestissäsi, viittaisi mielestäni johonkin psykoosityyppiseen. Se voi myös viitata mielialojen vaihteluun, tai as-henkilön suhteettomiin kiukunpurkauksiin.

Jutuistasi päätellen nuo rakkauskuviot on sinulle suuri osa elämää. Kerroit useammastakin suhteestasi ja jaat mielelläsi kokemuksiasi.
Itselläni ei juurikaan ole sosiaalisia taitoja, eikä rohkeutta sellaiseen.
Jokaisen tulee kuitenkin nauttia siitä, mitä heillä on.
Toivon sinulle lisää rakkauskokemuksia, mutta hyviä sellaisia!


Toivon, ettet ottanut itseesi viestistäni. Vaikka pidänkin kiinni faktoista ja omista tarkoituksistani, en halua tuottaa tällä kenellekään pahaa mieltä.
Tällä viestillä myös pyrin osoittamaan sinulle sen, millaisissa tilanteissa as-henkilön käytös saatettaisiin tulkita riidanhakuiseksi.
Siitä kuitenkin puuttuu loukkaantuminen ja loukkaaminen täysin.


Niksu sanoi, kuinka elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi luonnevikaisen seurassa. Minä vien ajatuksen vieläkin pidemmälle ja sanon, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi näistä ihmisistä murehtimiseen. Mielestäni ketään ei voi asettaa arvioitavaksi suhteessa toisiin. Lopulta kuitenkin kaikki ovat yhtä arvokkaita ihmisiä. Uskoisin, että on ajan tuhlausta vaivautua miettimään sellaista, mitä ei ymmärrä. Uskoisin myös, että ratkaisu omaan pahaan oloon, mikä johtuu toisesta ei ole, että koitetaan ajatella sellaista, mitä emme vain pysty ajattelemaan.
Miksi hakea itselle lohdutusta siitä, että henkilö on jonkun tietynlainen? Tuoko se hyvän olon? Mielestäni se ei tuo yhtään mitään. Ja oikeastaan on parempi, että tyytyy siihen, ettei ymmärrä, kuin että tuhlaisi aikaansa sellaiseen, mikä on mahdotonta.
Näitä mielenvikaisuuksia ei voi oikeasti ymmärtää, ellei todella itse tunne tuota tietoa. Kun tuhlaat aikaasi miettimällä, että mikähän sillä mahtoi olla, olet edelleen tämän ihmisen negatiivisen vaikutuksen alaisena.

Lue lisää

Anteeksi, unohdin kommentoida kappaletta, jossa ihmettelit omaa käytöstäni, kun kerroin, miten olen näyttänyt hänen lähettämiään viestejään myös muille.

Kun toiselta saa tarpeeksi paskaa niskaan, niin sitä haluaa päästä puhumaan vaikeasta tilanteestaan. Hän sai minut jossain vaiheessa melkein uskomaan, että monet ongelmat olivat lähtöisin minusta. Uskotteli minulle, miten minä olen se luonnehäiriöinen, paska ihminen. Sai tilanteen välillä näyttämään jopa siltä, kuin olisi suuri "johdatus" ja "armo", että olen häneen saanut tutustua, sillä hän hyvässä hyvyydessään ja viisaudessaan jaksaa minua ymmärtää ja auttaa, kertoa, kuka todellisuudessa olen. Loi vaikutelmaa, ja kertoikin, miten en ilman häntä pärjäisi tässä "omien ongelmieni kaaoksessa". Ilman häntä, saisin selvittää itse ongelmani, tosin en siihen pystyisi. Niin, ongelmat, joita minulla ei todellisuudessa ollut. Hän katsoi etuoikeudekseen etsiä syytä millon millekin piirteelleni tai käytökselleni, ja ilmoitti siitä sitten minulle. Minun käytökseni oli aina "väärää" ja hänen oikeaa.

Minulla sattuu olemaan tuttavapiirissäni paljon terveysalan ihmisiä. Pari psykologia, sairaan- hoitajia jne. Olen tuntenut osan näistä ihmisistä jopa yli kymmenen vuoden ajalta. He kyllä ovat tuossa ajassa oppineet tuntemaan, millainen ihminen todella olen. He kyllä tietävät asiat, jotka ahdistaa tai ilahduttaa.

Jossain vaiheessa tuttavuutta tuon henkilön kanssa aloin todellakin uskomaan omaan "syyllisyyteeni". Siihen, miten ongelmainen olen. Pelkäsin, ettei kukaan muu voi mua ymmärtää, ja hyväksyä vikoineni. Kiitin taivasta, että olin saanut törmätä ihmiseen, jolla tuntui olevan langat käsissään, ja johon saatoin luottaa kaikessa. Hänelle en koskaan itselleen mitään myöntänyt, koska tyyli oli syyllistämistä, mutta mielessäni mietin sitäkin enemmän, mikä mussa mahtaa olla vialla. Minulla ei ole tapana itkeä, mutta itkin rankasti ystävällenikin, kun ensimmäinen sota puhkesi. Uskoin käyttäytyneeni väärin ja huonosti tuttavaani kohtaan. Tunsin itseni maailman surkeimmaksi ja pahimmaksi ihmiseksi. Uskoin todellakin tehneeni jotain todella typerää ja väärää, vaikkei riidan aihe edes ollut kovin kummoinen, ja toisaalta tiesin, ettei asia ole niin vakava, miltä näyttää.

Noh, kerroin sitten joillekin näistä ystävistäni. Yritin vaivihkaa kysellä, olenko heidän mielestään omituinen ja onko mussa jotain piirteitä, mitkä on mielenvikasia, mutta en vain huomaa sitä. Onko mun käytös jotenkin loukkaavaa tai huonoa. Jokainen heistä vakuutti minun olevan täysin normaali, ja ihmettelivät, miksi kyselen tuollaista. Näytin heille osaa viesteistä, ja osa nauroi, koska hänen luomansa kuva minusta, ei vastannut ollenkaan todellisuutta. Olisikohan tuo psykologikin sanonut , että sai ensimmäisenä kuvan rajatilahäiriöisestä henkilöstä. Nämä ihmiset tietävät kyllä omat ahdistuksen aiheeni, mutta heidän mielestään mikään, mitä tuo toinen minusta väitti, ei ollut totta.

Myönnän, että käytökseni ei aina ollut sopivaa, mutta tuon ihmisen syyllistäminen, vikojen etsiminen, haukkuminen jne, sai minut raivon partaalle. Siinä raivon keskellä, sitä sortuu itsekin käyttäytymään epäkypsästi. Ja kun toinen ei edes riidellessä pysy totuudessa, niin asioiden selvittäminen on mahdotonta. On vaikeaa toimia rakentavasti, kun toinen repii samalla itseä rikki.

Jos en olis koskaan uskaltanut asioistani puhua, tai viestejä muille näytellä, niin varmaan vieläkin uskoisin omaan kuviteltuun sairauteeni ja syyllisyyteeni. Sen sijaan nuo ihmiset saivat mut tajuamaan, miten tämä ei ole enää normaalia, eikä mun pidä uskoa hänen valheisiinsa.

Meillä naisilla kun on tapana jakaa asioita, näytellä viestejä, juoruta jne ; )

Läheinen kirjoitti:

Anteeksi, unohdin kommentoida kappaletta, jossa ihmettelit omaa käytöstäni, kun kerroin, miten olen näyttänyt hänen lähettämiään viestejään myös muille.

Kun toiselta saa tarpeeksi paskaa niskaan, niin sitä haluaa päästä puhumaan vaikeasta tilanteestaan. Hän sai minut jossain vaiheessa melkein uskomaan, että monet ongelmat olivat lähtöisin minusta. Uskotteli minulle, miten minä olen se luonnehäiriöinen, paska ihminen. Sai tilanteen välillä näyttämään jopa siltä, kuin olisi suuri "johdatus" ja "armo", että olen häneen saanut tutustua, sillä hän hyvässä hyvyydessään ja viisaudessaan jaksaa minua ymmärtää ja auttaa, kertoa, kuka todellisuudessa olen. Loi vaikutelmaa, ja kertoikin, miten en ilman häntä pärjäisi tässä "omien ongelmieni kaaoksessa". Ilman häntä, saisin selvittää itse ongelmani, tosin en siihen pystyisi. Niin, ongelmat, joita minulla ei todellisuudessa ollut. Hän katsoi etuoikeudekseen etsiä syytä millon millekin piirteelleni tai käytökselleni, ja ilmoitti siitä sitten minulle. Minun käytökseni oli aina "väärää" ja hänen oikeaa.

Minulla sattuu olemaan tuttavapiirissäni paljon terveysalan ihmisiä. Pari psykologia, sairaan- hoitajia jne. Olen tuntenut osan näistä ihmisistä jopa yli kymmenen vuoden ajalta. He kyllä ovat tuossa ajassa oppineet tuntemaan, millainen ihminen todella olen. He kyllä tietävät asiat, jotka ahdistaa tai ilahduttaa.

Jossain vaiheessa tuttavuutta tuon henkilön kanssa aloin todellakin uskomaan omaan "syyllisyyteeni". Siihen, miten ongelmainen olen. Pelkäsin, ettei kukaan muu voi mua ymmärtää, ja hyväksyä vikoineni. Kiitin taivasta, että olin saanut törmätä ihmiseen, jolla tuntui olevan langat käsissään, ja johon saatoin luottaa kaikessa. Hänelle en koskaan itselleen mitään myöntänyt, koska tyyli oli syyllistämistä, mutta mielessäni mietin sitäkin enemmän, mikä mussa mahtaa olla vialla. Minulla ei ole tapana itkeä, mutta itkin rankasti ystävällenikin, kun ensimmäinen sota puhkesi. Uskoin käyttäytyneeni väärin ja huonosti tuttavaani kohtaan. Tunsin itseni maailman surkeimmaksi ja pahimmaksi ihmiseksi. Uskoin todellakin tehneeni jotain todella typerää ja väärää, vaikkei riidan aihe edes ollut kovin kummoinen, ja toisaalta tiesin, ettei asia ole niin vakava, miltä näyttää.

Noh, kerroin sitten joillekin näistä ystävistäni. Yritin vaivihkaa kysellä, olenko heidän mielestään omituinen ja onko mussa jotain piirteitä, mitkä on mielenvikasia, mutta en vain huomaa sitä. Onko mun käytös jotenkin loukkaavaa tai huonoa. Jokainen heistä vakuutti minun olevan täysin normaali, ja ihmettelivät, miksi kyselen tuollaista. Näytin heille osaa viesteistä, ja osa nauroi, koska hänen luomansa kuva minusta, ei vastannut ollenkaan todellisuutta. Olisikohan tuo psykologikin sanonut , että sai ensimmäisenä kuvan rajatilahäiriöisestä henkilöstä. Nämä ihmiset tietävät kyllä omat ahdistuksen aiheeni, mutta heidän mielestään mikään, mitä tuo toinen minusta väitti, ei ollut totta.

Myönnän, että käytökseni ei aina ollut sopivaa, mutta tuon ihmisen syyllistäminen, vikojen etsiminen, haukkuminen jne, sai minut raivon partaalle. Siinä raivon keskellä, sitä sortuu itsekin käyttäytymään epäkypsästi. Ja kun toinen ei edes riidellessä pysy totuudessa, niin asioiden selvittäminen on mahdotonta. On vaikeaa toimia rakentavasti, kun toinen repii samalla itseä rikki.

Jos en olis koskaan uskaltanut asioistani puhua, tai viestejä muille näytellä, niin varmaan vieläkin uskoisin omaan kuviteltuun sairauteeni ja syyllisyyteeni. Sen sijaan nuo ihmiset saivat mut tajuamaan, miten tämä ei ole enää normaalia, eikä mun pidä uskoa hänen valheisiinsa.

Meillä naisilla kun on tapana jakaa asioita, näytellä viestejä, juoruta jne ; )

Lue lisää

varmaankin. Kirjoitit kuin ex:stäni.

Mulla meni vuosia ennen kuin uskalsin alkaan puhumaan meidän jokapäiväisistä vaikeuksista, uhkailuista, kiristämisestä, syyttelyistä, raivokohtausista, turhanpäiväisistä riidoista, sanomisien vääristelyistä ym. ym. ym. Olin jo käynyt terapiassa vuoden päivät, ennen kuin lopulta uskalsin kertoa miksi menin terapiaan. Tai siis kirjoittaa. Mähän vain enimmäkseen kirjoitan terapiassa.
Kun asioita oli käyty läpi jonkin aikaa, terapeuttini sanoi kerran, että etsipä tietoa netistä rajatila persoonallisuushäiriöstä. Ex:n sopi ihan liian hyvin rajatilaan. Sen jälkeen alkoi irtautimisprosessi, koska tajusin, ettei meidän elämän miksikään muutu. Mun ainoa vaihtoehto selviytyä hengissä on irrottautua suhteesta.
Nyt olen vihdoinkin päässyt ex:stä henkisesti irti. Me kyllä asutaan olosuhteiden pakosta samossa talossa, mutta enää mua ei ahdista uhkailut, syytökset, raivokohtaukset tms.

Ex:ni myös tekee tuota lahjomista edellyttäen sitten, että teen vastapalvelukseksi jotain. Nykyisin se yrittää ostaa mua tyyliin, jos teet sitä ja tätä, saat 20 e. Tuohon en suostu ollenkaan.

Läheinen kirjoitti:

Sanoit, miten koitat tilanteessani ymmärtää toista henkilöä, ja luoda hänestä realistisen kuvan. Ilmeisesti et siis pidä kirjoitustani kovin realistisena ja puolueettomana. Mikä saa sinut epäilemään, että en yrittäisi läheistäni ymmärtää?
Henkilön käytös on juuri sellaista kuin kuvailin, ei minulla ole mitään tarvetta sitä väritellä. Tulin tänne hakemaan jotain suuntaa antavia mielipiteitä tilanteesta, en tarkkoja johtopäätöksiä tai epäilyjä realistisuudesta. Nimenomaan sen avulla, että saan täältä mielipiteitä asiaan, voin yrittää ymmärtää paremmin häntäkin. Mutta kaikkea minun ei tarvitse sietää. Voin yrittää ymmärtää, mikä saa henkilön käyttäytymään niin kuin käyttäytyy, mutta se mitä minun tarvitsee sietää, on toinen asia. Minun ei todellakaan tarvitse elää kuin veitsenterällä, peläten loukkaavia viestejä ja kiukunpuuskia. Sietää häiriköintiä, ja puolustella pienintäkin liikettäni, mikä ei häntä miellytä.

Tästä voisin vetää sen johtopäätöksen, että onkohan oma kuvauksesi kertomistasi henkilöistäsi täysin realistinen? Sehän on täysin subjektiivinen, ja jotta tuollaisen tarkan luonne analyysin voisi toisesta tehdä, se vaatii, että henkilö on tunnettava tavallista paremmin. Kovin paljoa et suo ymmärrystä ihmisille, joista kerroit, vaikka ymmärrystä vaadit minulta.

Tämä on keskustelupalsta, jolle ihmiset tulevat kertomaan asioista, nimenomaan niin kuin he itse sen kokevat.

"Asperger henkilölle on tyypillistä hyvin vilkas mielikuvitus, mutta se pitää ottaa leikkimielellä vastaan"

Tässä ei ole kyse normaalista vilkkaasta mielikuvituksesta, voi kun olisikin. Kyse on siitä, että hän saatta väittää minun sanoneen asioita, mitä on itse sanonut. Tai väittää itsensä toimineen siten, kuinka todellisuudessa minä olen toiminut. Esim. jos hän on nimitellyt minua, niin vähän ajan päästä hän kieltää koskaan nimitelleensä, vaan väittää minun nimitelleen häntä juuri siksi, miksikä hän on alunperin sanonut minua. Aivan pokkana kieltää totuuden. Myöntää sen vasta, jos on "todistusaineistoa" tilanteesta. Tai jos minä olen yrittänyt sopia jotain erimielisyyttä ja rauhoitella tilannetta, niin hän väittää jälkeenpäin, miten hän on saanut aikaan sovinnon, ja tehnyt siinä aloitteen, minun jatkaessani riitaa. Siis kääntää sanat ja tilanteet näyttämään siltä, kuin minä aina toimisin hölmösti, hänen tehdessä viisaita ratkaisuja.

En oikein voi ottaa tuon kaltaisia juttuja leikkimielellä vastaan. Sehän on minun valheellista mustamaalaamistani. Olen aivan poikki henkisesti tuollaisten juttujen jälkeen.

Niin, olen kuullut, miten assit ovat kilttejä, ja miten heitä on siksi helppo käyttää hyväksi. Niin varmaan asia onkin. Kyllä hän on joitain juttuja kertonut, miten hän on kokenut hyväksikäyttöä, mutta se mikä saa minut joskus epäileen hänen kertomuksiaan, on se, että väittää joskus minunkin ajattelevan häntä hyöty mielessä. En ymmärrä, miten olisin hänestä hyötynyt. No ehkä tuo epäily on sitten noiden kokemuksien pohjalta normaalia, jos niin todella on tapahtunut. Mutta toisaalta hän itse tarjoutuu tekemään millon mitäkin palveluksia, ja tekee joskus, vaikka häntä kieltäisikin. En siis ole itse ainakaan vaatinut häneltä yhtään mitään. Hyväksikäyttäjäthän saavat toisen henkilön antamaan itsensä omaan käyttöönsä, ja suuttuvat, jos siihen ei suostuta. Sitäpaitsi kun henkilö on hankala, ja jos käyttäytyy muidenkin kanssa näin, niin hieman epäilen noita juttuja välien poikki panemisesta, koska kyseessä olisi ollut hyväksikäyttö. Eiköhän mahdollisena syynä ole ollut myös hänen oma käytöksensä.

Niin, kerroin miten tuo henkilö manipuloi(?) ESIMERKIKSI ostamalla lahjoja, kehumalla ulkonäköäni ja persoonaani, taitojani ym, ja jossain vaiheessa suuttuu, kun ei saa tahtoaan lävitse. Tarkoitan sen kaltaisia kommentteja, mitä kuulen häneltä jälkeenpäin, kuten että, "moni nainen tilanteessasi olisi jo suostunut siihen ja siihen ja siihen jne" . Hän on jopa ITSE myöntänyt joskus manipuloineensa paria muuta(kin) henkilöä.
Hän siis loukkaantuu, kun ei pääse päämääräänsä, ja syyllistää minua jopa siitä, sanomalla, etten minä ole normaali. Tekee tuon kaiken muka mielellään, vailla mitään odotuksia, mutta jos ei tunne saavansa takaisin minulta samaa, tai mitä haluaa, niin loukkaantuu..

En todellakaan esim. lahjaa vastaanottaessani, voinut kuvitella, että siihen jotain odotuksia sisältyy. Vasta monien tilanteiden jälkeen, sitä osasi lahjan antamisen yhdistää tietynlaiseen manipulointiin. Osaksi sitä, tuon kehumisen kanssa. Sen sijaan sinä viestissäsi sanoit, miten lahjan saaja voi aina kieltäytyä lahjasta.

("Ei-narsistisen ihmisen käyttämä manipulointi on paljon läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. Eri tasoista.Jos kyse on vaikkapa lahjomisesta, voi tämä henkilö ostaa lahjan ja odottaa tuosta vastapalvelusta. TUOLLE VOI KUITENKIN SANOA EI JA VAIKKAPA KIELTÄYTYÄ LAHJASTA. Silloin vastareagointi voi riippua lahjojan kulloisestakin mielentilasta. Hän voi suuttua, koska oli suunnitellut ja ollut varma sinun toimivan jollain tietyllä tavalla. Tai hän voi hyväksyä tilanteen.")

Niin, siis että kuinkapa moni ihminen sitä tajuaa kieltäytyä lahjasta, odottaen taustalla olevan
odotuksia vastapalvelusta ?! Viestistäsi sai sen kuvan, että jos vastapalvelusta ei heru, niin lahjasta voi kieltäytyä... Ihan kuin minun olisi pitänyt siinä tilanteessa tajuta kieltäytyä.



"Toinen näyttää unelmiesi ihmiseltä. Hän sanoo aina ne sanat, jotka haluat kuulla. Saa sinut uskomaan, mitä tahansa, on pinnallinen, karttaa ajattelua.

Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja... "

Mielestäni tuo on se, mikä kuulostaa minusta todella omituiselta. Miten voi uskoa toisen syöttämään luuloon, jos omat tunteet eivät ole todellisia? Miten voi uskoa olevansa ihastunut, jos ei ole?? Sanoit, miten taitava psykopaattinen manipuloija onnistuu tuossa. Käytit kirjoituksessasi yksikön toista persoonaa, minä vastasin samalla tavalla. Kyseessä ei ollut siis minkäänlaista epäilyä siitä, että olisit ollut kyseisessä tilanteessa itse. Ja minullahan ei ollut minkäänlaista tietoa siitä, mikä on sinun taikka psykopaattisi sukupuoli.

Tuo väitteesi siitä, miten olen vihjannut sinua skitsofreenikoksi, on vähintään yhtä omituinen.
Tietääkseni en ole maininnut viesteissäni sanallakaan mitään skitsofreniasta. Todella omituista. Vaikka voihan se kieltämättä olla vähän skitsofreeninen piirre, etsiä piilosanomaa suomi24.palstalta, rivien välistä ; )

Lue lisää

"Mikä saa sinut epäilemään, että en yrittäisi läheistäni ymmärtää?"

En varsinaisesti tarkoittanut aivan noin. Tosin yleisesti tuntuu, että kun on itse kokenut sellaista, että normaalit ihmiset eivät pysty ymmärtämään, mikä as. Heitä ei kiinnosta, mikä se on, vaan näkevät yleensä as-henkilön kovin yksinkertaisella tavalla, kuten tyhmänä, vammaisena, tai vaikkapa psykopaattisena, tai muuten pahana ihmisenä.
Mielestäni tuo näkemys kertoo enemmän näkijästä itsestään, kuin as-henkilöstä.

Mutta se, mitä tarkoitin, oli se, että ainakaan minä en pysty sanomaan, että mikä tuolla tutullasi edes saattaisi olla kertomasi perusteella.
Joidenkin tietojen perusteella voidaan sulkea jotain asioita pois ja voidaan sanoa jonkin piirteen viittaavan johonkin.
Kerrot siihen tyyliin, että soitteli ja häiritsi...
Mitä voidaan sanoa... en minä voisi sanoa, kuin, että oli varmaan aika häiritsevä ihminen.
Itselläni on kokemuksia tuonkaltaisesta häirinnästä ainoastaan silloin, kun suoritin murrosikäisenä sosiaalisten suhteiden katkaisemisen useisiin henkilöihin. (hullu)
Sainkin jotain sellaista käsitystä, että hän oli suuttunut, kun katkaisit välit häneen.

Minä katkaisin välit henkilöön, joka oli psykopaatti. Kun katkaisee psykopaattiin välit, seuraukset ovat tyypillisesti seuraavat, kuten minunkin tapauksessani: henkilö ei osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan aluksi. Kuin ei olisi noteerannut käyttäytymistäni. Kuitenkin alkoi pian hankala käyttäytyminen ja yhteydenotot. Kun olin passiivinen, enkä toiminut, hän aloitti vastatoimen suoraan kirjan mukaan, alkamalla levittää juoruja siitä, kuinka olin tehnyt sitä sun tätä...
Huom! psykopaatti ei itse toimi, vaan hän koittaa tehdä toisen toimimisen mahdollisen helpoksi. Kun en kuitenkaan toiminut, aloitti hän eristää minua myös muista ihmisistä.
Juorujen levittäminen oli tarkkaan suunniteltua. Hän rakensi minusta jonkinlaista tarkoituksellista kuvaa. Sai pian monet ihmiset minua vastaan mitä eriskummallisimmista asioista.
Minulle oltiin vihaisia milloin mistäkin.
Psykopaatille ei pärjää näissä asioissa, sillä häntä uskotaan aina.
Ainoa mahdollisuus tuollaisessa tilanteessa on kylmä välien katkaiseminen. Jos tarpeen vaatii, vaikka kaikkiin ihmisiin, joihin psykopaatti on yhteydessä.
Ongelmaksi saattaa muodostua se, että psykopaatti jää vainoamaan ja seuraamaan vuosiksi.
Sanon kuitenkin, että jos olet kylmästi katkaissut välit, niin se on kannattanut.
(ainiin, olikohan tää sittenkin autismi-palsta...)

Olen lähinnä koittanut esittää sinulle kuinka vaikkapa psykopaatti toimii, tai kuinka jonkun tietyntyyppinen henkilö toimii jossakin tilanteessa.
Koitan täten antaa sinulle mahdollisuuden ymmärtää sitä, millaisen periaatteen mukaan sen tyyppinen henkilö toimii.
Sinä jostain syystä vastustit kertomaani ja käyttäydyit, kuin se olisi jollain lailla ollut sinua vastaan.

Esität mielelläsi omia päätelmiäsi joistain käyttäytymismalleista, etkä tunnu haluavan muuta kuulla.

"Tulin tänne hakemaan jotain suuntaa antavia mielipiteitä tilanteesta, en tarkkoja johtopäätöksiä tai epäilyjä realistisuudesta."

Aivan, tuota tarkoitinkin, että ei pidä turvautua siihen, että joku epämääräinen asia voisi hyvällä luottamuksella olla aivan varma.
En epäile kertomaasi, mutta esitän kyllä tiettyjen asioiden mahdollisia yhteyksiä, tai yhteydettömyyksiä. Sinä tunnut epäilevän minun esityksiäni.

"Tämä on keskustelupalsta, jolle ihmiset tulevat kertomaan asioista, nimenomaan niin kuin he itse sen kokevat."

Niin, olisihan mahdotonta, että tänne tultaisiin kertomaan jotain sellaista, mitä ei voi kokea, eikä ajatella. : )

"Sen sijaan sinä viestissäsi sanoit, miten lahjan saaja voi aina kieltäytyä lahjasta."

Niin sanoin. Tarkoitin tällä, että jos joku koittaa manipuloida minua konkreettisesti, vaikkapa ostamalla minulle lahjan, voi kieltäytyä siitä. Jos henkilö sitten suuttuu tuosta, niin voin perustella sen jollain keinolla.
Koitin tuolla osoittaa sitä, että se eroaa selvästi psykopaattisesta manipuloinnista, jossa ei ole konkreettista selvästi havaittavaa toimintaa. Konkreettiseen toimintaan voi vastata konkreettisesti.
Psykopaatti/luonnehäiriöinen toimii mielestäni ihmeen häilyvästi ja jotenkin on koko ajan sellainen todella rivienvälistälukemismeininki. Mitään ei sanota suoraan.
Siinä vain annetaan olettaa toisen, että on tehnyt jotain tavalla, tai toisella.

"Niin, siis että kuinkapa moni ihminen sitä tajuaa kieltäytyä lahjasta, odottaen taustalla olevan
odotuksia vastapalvelusta ?!"

Varmaan aika harva. En varsinaisesti sanonut suoraan mitään kertoomaasi tilanteeseen liittyvää.
Lisäksi käsitin, että tiesit henkilön manipuloivan sinua lahjalla.
Nyt syytät minua siitä, että vertasin niin sinua loukkaavalla tavalla kahden tyyppistä manipulointia, enkä ottanut huomioon asiaa, että et nyt sitten tiennytkään hänen manipuloivan sinua.

Tunnut kehittävän tällaisia syyttämis-ansoja sekoittamalla faktoja ja sekoittamalla reagointejani sinun reagoinneistasi.
Itse varmaan sanoisit tällaisessa tilanteessa, että
"Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää.". : )

Tulin tänne kommentoimaan vain jotain viestiä, enkä halua, että juttujani aletaan värittelemään suuntaan, tai toiseen.
Miten voin edes sanoa täällä mitään, jos sekoitat asioita tuolla tavalla. Lopetankin nyt keskustelun tämän viestin jälkeen.

"Miten voi uskoa toisen syöttämään luuloon, jos omat tunteet eivät ole todellisia? Miten voi uskoa olevansa ihastunut, jos ei ole??"

Hyvä pointti. Kyllähän henkilö tietysti ihastuu. Mutta asia menee jotakuinkin niin, että psykopaatti itse katsoo, että joo... tota vois ihan käydä puskemassa... (hän ei käsittääkseni ihastu)
Sitten psykopaatti on pari minuuttia kontaktissa uhriin ja tuon jälkeen uhri on satimessa.
Saalistaja saa uhrin ihastumaan. Tiedätkö, vähän kuin lumipallo kasvaa.
Ensin vähän, sitten sitä pidemmälle syötin nielaisee, sitä helpompi sitä on niellä vielä syvemmälle.

"Kyseessä ei ollut siis minkäänlaista epäilyä siitä, että olisit ollut kyseisessä tilanteessa itse."

jaha, joo aivan... XD
Sain sitten ihan väärän käsityksen, kun syytit niin kovasti minua siitä, että syytän toista tunteistani. Ja erikoista oli se, kun neuvoit minua siteeraamalla minua.

"Tietääkseni en ole maininnut viesteissäni sanallakaan mitään skitsofreniasta."

Etpä olekkaan, mutta innokkaasti sitä taulukkoa soveltavana varmaan tiesit, että siellä luki, että skitsofreenikko uskoo ajatusten siirtymiseen.
Ja koska kirjoitit muutenkin jotenkin tuohtuneena näkemyksestäni....
Kokonaiskuva ratkaisee.

"Et tainnut lukea viestiäni oikein. En nimittäin ole missään vaiheessa sanonut tuttuani psykoksi. Se ajatus tuli muualta."

Tuossa on lainaus ensimmäisestä minulle kirjoittamastasi viestistäsi, ja sen ensimmäisestä kappaleesta.
Vastatessani siihen, en vielä tajunnut, mutta myöhemmin tuli mieleeni...
Aloituksesi oli todella omituiseen tyyliin tehty; syytit minua siitä, että olin syyttänyt sinua väärästä diagnosoimisesta, vaikka et kuulemma ollut niin tehnyt.
hhmm... Vastasin tuohon luullen, että olin todella sinua jossain kohdassa syyttänyt.
Mutta enhän ollutkaan!
Sinä siis loit keskustelun aloituksen syyttämällä minua syyttämisestä ja samalla loit itsellesi sopivat asetelmat keskustelun käymiselle!
Hitto, mikä tyyppi, oikeesti!

Ihmettelen todella paljon, että kuinka olet noin verbaalisesti taitavana ja ovela ihmisenä voinut joutua samankaltaisen käyttäytymisen uhriksi, jota itse harrastat.

"...rivien välistä..."

En sanoisi sitä rivien välistä lukemiseksi, että vihjasit minun uskovan ajatusten siirtymiseen, vaan ihan suoraan lukemiseksi.
En sanoisi rivienvälistälukemiseksi myöskään sitä, että pidän kiinni omista sanomisistani, enkä antaudu sinun käyttämillesi piiloviittauksille, joilla osoitat hienosti minun käyttäytyneen jollain tavalla ja joidenkin motiivien mukaan, joita ei todellisuudessa ole ollut.

Rivienvälistä lukeminen sen sijaan tuntuu olevan sinulle normaali toimintatapa. Voitkohan edes ymmärtää millaista on rivienvälistä lukeminen, kun et ymmärrä itse lukevasi rivien välistä.
Päättelet toisen tarkoitusperiä ym. "tietämällä" varmasti toisen motiivit.

Lisäksi tunnut olevan passiivisagressiivinen.


Mutta minä en ole enää mukana tässä hommassa, sillä en halua sekavuuksien lumipallon kasvavan liian suureksi. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja arvoisiasi ihmissuhteita.

ritalin kirjoitti:

"Mikä saa sinut epäilemään, että en yrittäisi läheistäni ymmärtää?"

En varsinaisesti tarkoittanut aivan noin. Tosin yleisesti tuntuu, että kun on itse kokenut sellaista, että normaalit ihmiset eivät pysty ymmärtämään, mikä as. Heitä ei kiinnosta, mikä se on, vaan näkevät yleensä as-henkilön kovin yksinkertaisella tavalla, kuten tyhmänä, vammaisena, tai vaikkapa psykopaattisena, tai muuten pahana ihmisenä.
Mielestäni tuo näkemys kertoo enemmän näkijästä itsestään, kuin as-henkilöstä.

Mutta se, mitä tarkoitin, oli se, että ainakaan minä en pysty sanomaan, että mikä tuolla tutullasi edes saattaisi olla kertomasi perusteella.
Joidenkin tietojen perusteella voidaan sulkea jotain asioita pois ja voidaan sanoa jonkin piirteen viittaavan johonkin.
Kerrot siihen tyyliin, että soitteli ja häiritsi...
Mitä voidaan sanoa... en minä voisi sanoa, kuin, että oli varmaan aika häiritsevä ihminen.
Itselläni on kokemuksia tuonkaltaisesta häirinnästä ainoastaan silloin, kun suoritin murrosikäisenä sosiaalisten suhteiden katkaisemisen useisiin henkilöihin. (hullu)
Sainkin jotain sellaista käsitystä, että hän oli suuttunut, kun katkaisit välit häneen.

Minä katkaisin välit henkilöön, joka oli psykopaatti. Kun katkaisee psykopaattiin välit, seuraukset ovat tyypillisesti seuraavat, kuten minunkin tapauksessani: henkilö ei osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan aluksi. Kuin ei olisi noteerannut käyttäytymistäni. Kuitenkin alkoi pian hankala käyttäytyminen ja yhteydenotot. Kun olin passiivinen, enkä toiminut, hän aloitti vastatoimen suoraan kirjan mukaan, alkamalla levittää juoruja siitä, kuinka olin tehnyt sitä sun tätä...
Huom! psykopaatti ei itse toimi, vaan hän koittaa tehdä toisen toimimisen mahdollisen helpoksi. Kun en kuitenkaan toiminut, aloitti hän eristää minua myös muista ihmisistä.
Juorujen levittäminen oli tarkkaan suunniteltua. Hän rakensi minusta jonkinlaista tarkoituksellista kuvaa. Sai pian monet ihmiset minua vastaan mitä eriskummallisimmista asioista.
Minulle oltiin vihaisia milloin mistäkin.
Psykopaatille ei pärjää näissä asioissa, sillä häntä uskotaan aina.
Ainoa mahdollisuus tuollaisessa tilanteessa on kylmä välien katkaiseminen. Jos tarpeen vaatii, vaikka kaikkiin ihmisiin, joihin psykopaatti on yhteydessä.
Ongelmaksi saattaa muodostua se, että psykopaatti jää vainoamaan ja seuraamaan vuosiksi.
Sanon kuitenkin, että jos olet kylmästi katkaissut välit, niin se on kannattanut.
(ainiin, olikohan tää sittenkin autismi-palsta...)

Olen lähinnä koittanut esittää sinulle kuinka vaikkapa psykopaatti toimii, tai kuinka jonkun tietyntyyppinen henkilö toimii jossakin tilanteessa.
Koitan täten antaa sinulle mahdollisuuden ymmärtää sitä, millaisen periaatteen mukaan sen tyyppinen henkilö toimii.
Sinä jostain syystä vastustit kertomaani ja käyttäydyit, kuin se olisi jollain lailla ollut sinua vastaan.

Esität mielelläsi omia päätelmiäsi joistain käyttäytymismalleista, etkä tunnu haluavan muuta kuulla.

"Tulin tänne hakemaan jotain suuntaa antavia mielipiteitä tilanteesta, en tarkkoja johtopäätöksiä tai epäilyjä realistisuudesta."

Aivan, tuota tarkoitinkin, että ei pidä turvautua siihen, että joku epämääräinen asia voisi hyvällä luottamuksella olla aivan varma.
En epäile kertomaasi, mutta esitän kyllä tiettyjen asioiden mahdollisia yhteyksiä, tai yhteydettömyyksiä. Sinä tunnut epäilevän minun esityksiäni.

"Tämä on keskustelupalsta, jolle ihmiset tulevat kertomaan asioista, nimenomaan niin kuin he itse sen kokevat."

Niin, olisihan mahdotonta, että tänne tultaisiin kertomaan jotain sellaista, mitä ei voi kokea, eikä ajatella. : )

"Sen sijaan sinä viestissäsi sanoit, miten lahjan saaja voi aina kieltäytyä lahjasta."

Niin sanoin. Tarkoitin tällä, että jos joku koittaa manipuloida minua konkreettisesti, vaikkapa ostamalla minulle lahjan, voi kieltäytyä siitä. Jos henkilö sitten suuttuu tuosta, niin voin perustella sen jollain keinolla.
Koitin tuolla osoittaa sitä, että se eroaa selvästi psykopaattisesta manipuloinnista, jossa ei ole konkreettista selvästi havaittavaa toimintaa. Konkreettiseen toimintaan voi vastata konkreettisesti.
Psykopaatti/luonnehäiriöinen toimii mielestäni ihmeen häilyvästi ja jotenkin on koko ajan sellainen todella rivienvälistälukemismeininki. Mitään ei sanota suoraan.
Siinä vain annetaan olettaa toisen, että on tehnyt jotain tavalla, tai toisella.

"Niin, siis että kuinkapa moni ihminen sitä tajuaa kieltäytyä lahjasta, odottaen taustalla olevan
odotuksia vastapalvelusta ?!"

Varmaan aika harva. En varsinaisesti sanonut suoraan mitään kertoomaasi tilanteeseen liittyvää.
Lisäksi käsitin, että tiesit henkilön manipuloivan sinua lahjalla.
Nyt syytät minua siitä, että vertasin niin sinua loukkaavalla tavalla kahden tyyppistä manipulointia, enkä ottanut huomioon asiaa, että et nyt sitten tiennytkään hänen manipuloivan sinua.

Tunnut kehittävän tällaisia syyttämis-ansoja sekoittamalla faktoja ja sekoittamalla reagointejani sinun reagoinneistasi.
Itse varmaan sanoisit tällaisessa tilanteessa, että
"Niitä ei voida sinuun istuttaa tai siirtää.". : )

Tulin tänne kommentoimaan vain jotain viestiä, enkä halua, että juttujani aletaan värittelemään suuntaan, tai toiseen.
Miten voin edes sanoa täällä mitään, jos sekoitat asioita tuolla tavalla. Lopetankin nyt keskustelun tämän viestin jälkeen.

"Miten voi uskoa toisen syöttämään luuloon, jos omat tunteet eivät ole todellisia? Miten voi uskoa olevansa ihastunut, jos ei ole??"

Hyvä pointti. Kyllähän henkilö tietysti ihastuu. Mutta asia menee jotakuinkin niin, että psykopaatti itse katsoo, että joo... tota vois ihan käydä puskemassa... (hän ei käsittääkseni ihastu)
Sitten psykopaatti on pari minuuttia kontaktissa uhriin ja tuon jälkeen uhri on satimessa.
Saalistaja saa uhrin ihastumaan. Tiedätkö, vähän kuin lumipallo kasvaa.
Ensin vähän, sitten sitä pidemmälle syötin nielaisee, sitä helpompi sitä on niellä vielä syvemmälle.

"Kyseessä ei ollut siis minkäänlaista epäilyä siitä, että olisit ollut kyseisessä tilanteessa itse."

jaha, joo aivan... XD
Sain sitten ihan väärän käsityksen, kun syytit niin kovasti minua siitä, että syytän toista tunteistani. Ja erikoista oli se, kun neuvoit minua siteeraamalla minua.

"Tietääkseni en ole maininnut viesteissäni sanallakaan mitään skitsofreniasta."

Etpä olekkaan, mutta innokkaasti sitä taulukkoa soveltavana varmaan tiesit, että siellä luki, että skitsofreenikko uskoo ajatusten siirtymiseen.
Ja koska kirjoitit muutenkin jotenkin tuohtuneena näkemyksestäni....
Kokonaiskuva ratkaisee.

"Et tainnut lukea viestiäni oikein. En nimittäin ole missään vaiheessa sanonut tuttuani psykoksi. Se ajatus tuli muualta."

Tuossa on lainaus ensimmäisestä minulle kirjoittamastasi viestistäsi, ja sen ensimmäisestä kappaleesta.
Vastatessani siihen, en vielä tajunnut, mutta myöhemmin tuli mieleeni...
Aloituksesi oli todella omituiseen tyyliin tehty; syytit minua siitä, että olin syyttänyt sinua väärästä diagnosoimisesta, vaikka et kuulemma ollut niin tehnyt.
hhmm... Vastasin tuohon luullen, että olin todella sinua jossain kohdassa syyttänyt.
Mutta enhän ollutkaan!
Sinä siis loit keskustelun aloituksen syyttämällä minua syyttämisestä ja samalla loit itsellesi sopivat asetelmat keskustelun käymiselle!
Hitto, mikä tyyppi, oikeesti!

Ihmettelen todella paljon, että kuinka olet noin verbaalisesti taitavana ja ovela ihmisenä voinut joutua samankaltaisen käyttäytymisen uhriksi, jota itse harrastat.

"...rivien välistä..."

En sanoisi sitä rivien välistä lukemiseksi, että vihjasit minun uskovan ajatusten siirtymiseen, vaan ihan suoraan lukemiseksi.
En sanoisi rivienvälistälukemiseksi myöskään sitä, että pidän kiinni omista sanomisistani, enkä antaudu sinun käyttämillesi piiloviittauksille, joilla osoitat hienosti minun käyttäytyneen jollain tavalla ja joidenkin motiivien mukaan, joita ei todellisuudessa ole ollut.

Rivienvälistä lukeminen sen sijaan tuntuu olevan sinulle normaali toimintatapa. Voitkohan edes ymmärtää millaista on rivienvälistä lukeminen, kun et ymmärrä itse lukevasi rivien välistä.
Päättelet toisen tarkoitusperiä ym. "tietämällä" varmasti toisen motiivit.

Lisäksi tunnut olevan passiivisagressiivinen.


Mutta minä en ole enää mukana tässä hommassa, sillä en halua sekavuuksien lumipallon kasvavan liian suureksi. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja arvoisiasi ihmissuhteita.

Lue lisää

Tämä keskustelu kanssasi alkaa saamaan todella ihmeellisiä sävyjä.

Kirjoitin aloitusviestin, jossa ihmettelin, mikä voisi olla henkilön käytöksen takana. Sen jälkeen joku täällä veikkasi psykopatiaa. Sitten kirjoitit viestin, missä puhuit siitä, miten aloittaja (=minä)annoin niukasti tietoja, ja miten täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja miten terveillä on taipumus oikeuttaa omaa käytöstään assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.

Olen pahoillani, mikäli ymmärsin väärin ajatuksesi siitä, että olisin luullut sinun luulevan, että olen luonnehtinut tuttuani psykoksi. Aloitit vain lauseen mainitsemalla minut, ja perään jatkoit, miten kyseessä on nt-ihmisen näkökulma. Oletin ilman muuta, että tarkoitit lauseen loppuosassakin minua edelleen, eikä niin, että olisit tarkoittanut jotain toista henkilöä.

On myös mielenkiintoista, että jos todellakin kritisoit jonkun toisen henkilön tapaa diagnosoida ihminen psykoksi, miten näytit olettavan, että tuon "diagnosoijankin" tuttu olisi ollut nimenomaan vain väärinymmärretty assi. Vai puhuitko kappaleessasi ensin minusta, sitten tuosta, joka teki diagnoosin, ja sitten taas minusta.. Kerroit, miten assin piirteet nähdään vääristyneinä, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan. Vai tarkoititko, että olet todellakin varma tuttavani assiudesta, ja tämä diagnoosin tekijä on kääntänyt piirteet psykopaattiseen suuntaan.

Voisin sanoa, että viestisi ovat aika sekavia.
Ja kyllä, me nt-ihmiset luemme usein asioita rivien välistä. Sen sijaan en ole kuullut assien semmoiseen pystyvän. Mietit, mahdankohan edes ymmärtää, toimineeni niin. Mä vähän luulen, että nt-ihmisillä tietynlainen rivien välistä lukeminen on automaattista, ja tiedostamatonta. Mutta tuo, miten luulet minun luulevan, että varmasti tietäisin toisten motiivit, ja tarkoitusperät, ja miten ohjailisin keskustelua, kuulostaa jo huolestuttavalta.

Tietääkseni en ole varmuudella luullut yhtään mitään. Olen tuonut ilmi asioita siitä näkökulmasta, kuin itse ne olen ymmärtänyt. Jos olen ymmärtänyt väärin, niin voit kaikin mokomin oikaista väärinymmärrykseni. Jokainen esittää asiat omasta näkökulmastaan käsin, tuo näkökulma toisten viestistä muodostuu mielessä täysin automaattisesti. Mutta pyydän anteeksi, jos olen tuollaista kuvaa itsestäni antanut. Minä kun en todellakaan voi toisten motiiveja tietää.

Mutta hyvää jatkoa vain sinullekin! Toivottavasti psykopaattisi jättää sinut rauhaan, ja saat elää rauhallista elämää! Omia voimavarojansa on turha kuluttaa loppuun hankalan ihmisen lähellä, vaikka he ymmärrystäkin tarvitsevat.

Läheinen kirjoitti:

Tämä keskustelu kanssasi alkaa saamaan todella ihmeellisiä sävyjä.

Kirjoitin aloitusviestin, jossa ihmettelin, mikä voisi olla henkilön käytöksen takana. Sen jälkeen joku täällä veikkasi psykopatiaa. Sitten kirjoitit viestin, missä puhuit siitä, miten aloittaja (=minä)annoin niukasti tietoja, ja miten täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on nt-ihmisen näkökulma ja miten terveillä on taipumus oikeuttaa omaa käytöstään assia kohtaan, "diagnosoimalla" tämä psykoksi.

Olen pahoillani, mikäli ymmärsin väärin ajatuksesi siitä, että olisin luullut sinun luulevan, että olen luonnehtinut tuttuani psykoksi. Aloitit vain lauseen mainitsemalla minut, ja perään jatkoit, miten kyseessä on nt-ihmisen näkökulma. Oletin ilman muuta, että tarkoitit lauseen loppuosassakin minua edelleen, eikä niin, että olisit tarkoittanut jotain toista henkilöä.

On myös mielenkiintoista, että jos todellakin kritisoit jonkun toisen henkilön tapaa diagnosoida ihminen psykoksi, miten näytit olettavan, että tuon "diagnosoijankin" tuttu olisi ollut nimenomaan vain väärinymmärretty assi. Vai puhuitko kappaleessasi ensin minusta, sitten tuosta, joka teki diagnoosin, ja sitten taas minusta.. Kerroit, miten assin piirteet nähdään vääristyneinä, kääntäen ne psykopaattiseen suuntaan. Vai tarkoititko, että olet todellakin varma tuttavani assiudesta, ja tämä diagnoosin tekijä on kääntänyt piirteet psykopaattiseen suuntaan.

Voisin sanoa, että viestisi ovat aika sekavia.
Ja kyllä, me nt-ihmiset luemme usein asioita rivien välistä. Sen sijaan en ole kuullut assien semmoiseen pystyvän. Mietit, mahdankohan edes ymmärtää, toimineeni niin. Mä vähän luulen, että nt-ihmisillä tietynlainen rivien välistä lukeminen on automaattista, ja tiedostamatonta. Mutta tuo, miten luulet minun luulevan, että varmasti tietäisin toisten motiivit, ja tarkoitusperät, ja miten ohjailisin keskustelua, kuulostaa jo huolestuttavalta.

Tietääkseni en ole varmuudella luullut yhtään mitään. Olen tuonut ilmi asioita siitä näkökulmasta, kuin itse ne olen ymmärtänyt. Jos olen ymmärtänyt väärin, niin voit kaikin mokomin oikaista väärinymmärrykseni. Jokainen esittää asiat omasta näkökulmastaan käsin, tuo näkökulma toisten viestistä muodostuu mielessä täysin automaattisesti. Mutta pyydän anteeksi, jos olen tuollaista kuvaa itsestäni antanut. Minä kun en todellakaan voi toisten motiiveja tietää.

Mutta hyvää jatkoa vain sinullekin! Toivottavasti psykopaattisi jättää sinut rauhaan, ja saat elää rauhallista elämää! Omia voimavarojansa on turha kuluttaa loppuun hankalan ihmisen lähellä, vaikka he ymmärrystäkin tarvitsevat.

Lue lisää

Kirjoitit jälleen viestin, joka antaa kirjoituksistani väärää kuvaa. Jos vielä vastaat minulle, niin toivon, ettet keskity esittämään siinä jotain asioita, mitä en ole kirjoittanut ja ettet esittäisi minulla olleen jonkin suuntaisia motiiveja.


"Ei tää voi olla näin vaikeeta." Hannu Jortikka


"Voisin sanoa, että viestisi ovat aika sekavia."

Jos viestini vaikuttavat sekavilta, niin voisit ehkä koittaa etsiä niistä jotakin loogista rakennetta, niin että niistä tulisi järkeviä. Tunnut jatkuvasti joko olettavan, että kirjoitan sekavasti, tai sitten tarkoituksella koitat pyöritellä asioita, vääristääksesi alkuperäistä tarkoitustani.
Tulemme onneksi nyt alkuun...
Eli aluksi totesin, että tämä "tutulta kuulostaa.."- nimerkki veti vikadiagnoosin, sillä narsisti, tai psykopaatti ei todellakaan ole yksinäinen, eikä hänellä esiinny voimakkaita tunteenpurkauksia.
Edelleen pysyn tässä kannassa.
Samalla myös huomautin, että kertomasi lyhyen ja epämääräisen tarinan perusteella ei ole mahdollista edes vetää varmaa päätelmää tyyliin, että jaaha, se tuttusi on psykopaatti.

Jos päättää, että joku henkilö on jonkun tietynlainen ja alkaa toimimaan sen mukaan, on vastuussa myös tuosta toisesta henkilöstä oman käyttäytymisensä kautta. Siinä on päätetty, että toinen on vaikkapa narsisti ja käyttäydyttä häntä kohtaan, kuin hän olisi sellainen, omalla käyttäytymisellä myös aiheutettu tuolle henkilölle vääränlainen kuva itsestään ja muutettu hänen elämäänsä.
Jokainen on vastuussa omasta toiminnastaan ja siinä vaiheessa, kun tuo oma toiminta vaikuttaa toiseen, on myös vastuu toisesta.

Myöhemmin vielä kerroin sinulle kuvausta siitä, millainen henkilö on psykopaatti, jotta et kuvittelisi, että tuon edellämainitun nimerkin heittämä kuvaus olisi täysin varma ja jotta saisit oikeaa kuvaa psykopaattisesta käytöksestä.

"Mutta tuo, miten luulet minun luulevan, että varmasti tietäisin toisten motiivit, ja tarkoitusperät, ja miten ohjailisin keskustelua, kuulostaa jo huolestuttavalta."

No ainakin tunnut vetävän omia päätelmiäsi tarkoituksistani ja kirjoituksistani. Syy siihen, miksi tältä vaikuttaa, on se että reagoit jatkuvasti epäloogisesti.
Ehkä olet poliitikko. Niillähän on tapana vastata sellaisiin kysymyksiin, joita ei ole edes kysytty ja esittää kysymyksiä, joiden esittäminen on kieliopillisesti ristiriitaista.

Siitä, ohjailetko keskustelua, voimme vetää johtopäätöksen katsomalla sitä, kuinka tunnut sotkevan juttua. Mielipiteeni oli selkeä ja jostain syystä yhtäkkiä minun pitäisikin hyväksyä sellainen asetelma, jossa olen pahaa tarkoittaen halunnut syyttää sinua jostain.
Onko tuo asetelma sinulle jotenkin mukava, sitä en tiedä, mutta tunnut sellaista rakentavan.
Kovin mutkikkaaksi tämä meni, kun sanoin kantani ytimekkäästi.

"Vai puhuitko kappaleessasi ensin minusta, sitten tuosta, joka teki diagnoosin, ja sitten taas minusta.."

Siis täh!! Sanoin mielipiteeni, että juttusi perusteella häntä ei voi diagnosoida miksikään, eikä hän juttusi perusteella vaikuta ollenkaan psykopaatilta.
Myöhemmin kuvasin sinulle psykopaattia.
Mutta nythän en vastannut kysymykseen, sillä et esittänyt kysymystä, vaan mietelauseen.
Muutenkaan en näe yhtään kysymysmerkkiä viestissäsi...
Ihminen, joka ei kysy, vaan tekee toiselle vastaamisen kysymättömiin kysymyksiin mahdollisimman helpoksi.

Minun pitäisi ehkä reagoida mietelauseeseesi, että "kaikkea sinäkin mietit".

Lisäksi kun mietitään, mitä tuo mietelause myös pitää sisällään, niin sehän syyte minulle siitä, että sotken persoonamuotoja.

Ensin tuolla taannoin väitit minun käsittäneen sinua väärin, koska kuulemma käytit persoonamuotoja omalaatuisesti, kuten minä. (kummallista, kuinka pitkälle vedit mietelmäsi)
Nyt yhtäkkiä taas käänsitkin homman niin, että syytät minua persoonamuotojen sekavasta käytöstä ja käännät tuon käyttämäsi (ei puolustuksen) vaan syytöksen siitä, että käsitin sinua väärin, syytökseksi siitä, että käytän persoonamuotoja satunnaisesti.


Sinussa on kovin paljon pelkoa sosiaalisesti huonoon valoon joutumisesta ja koitat kääntää toisten syyksi sellaisia asioita, joista pelkäät, että sinua katsotaan pahalla.
Voit olla varma, että kukaan ei sinulle hermostu, jos käytät persoonamuotoja omalaatuisesti.
Ketään ei kiinnosta.

Tiedätkö, että valta-osa kaikista sosiaalisista ongelmista johtuu siitä, että ihmisillä on pelkoja ja luuloja asioista?

ritalin kirjoitti:

Kirjoitit jälleen viestin, joka antaa kirjoituksistani väärää kuvaa. Jos vielä vastaat minulle, niin toivon, ettet keskity esittämään siinä jotain asioita, mitä en ole kirjoittanut ja ettet esittäisi minulla olleen jonkin suuntaisia motiiveja.


"Ei tää voi olla näin vaikeeta." Hannu Jortikka


"Voisin sanoa, että viestisi ovat aika sekavia."

Jos viestini vaikuttavat sekavilta, niin voisit ehkä koittaa etsiä niistä jotakin loogista rakennetta, niin että niistä tulisi järkeviä. Tunnut jatkuvasti joko olettavan, että kirjoitan sekavasti, tai sitten tarkoituksella koitat pyöritellä asioita, vääristääksesi alkuperäistä tarkoitustani.
Tulemme onneksi nyt alkuun...
Eli aluksi totesin, että tämä "tutulta kuulostaa.."- nimerkki veti vikadiagnoosin, sillä narsisti, tai psykopaatti ei todellakaan ole yksinäinen, eikä hänellä esiinny voimakkaita tunteenpurkauksia.
Edelleen pysyn tässä kannassa.
Samalla myös huomautin, että kertomasi lyhyen ja epämääräisen tarinan perusteella ei ole mahdollista edes vetää varmaa päätelmää tyyliin, että jaaha, se tuttusi on psykopaatti.

Jos päättää, että joku henkilö on jonkun tietynlainen ja alkaa toimimaan sen mukaan, on vastuussa myös tuosta toisesta henkilöstä oman käyttäytymisensä kautta. Siinä on päätetty, että toinen on vaikkapa narsisti ja käyttäydyttä häntä kohtaan, kuin hän olisi sellainen, omalla käyttäytymisellä myös aiheutettu tuolle henkilölle vääränlainen kuva itsestään ja muutettu hänen elämäänsä.
Jokainen on vastuussa omasta toiminnastaan ja siinä vaiheessa, kun tuo oma toiminta vaikuttaa toiseen, on myös vastuu toisesta.

Myöhemmin vielä kerroin sinulle kuvausta siitä, millainen henkilö on psykopaatti, jotta et kuvittelisi, että tuon edellämainitun nimerkin heittämä kuvaus olisi täysin varma ja jotta saisit oikeaa kuvaa psykopaattisesta käytöksestä.

"Mutta tuo, miten luulet minun luulevan, että varmasti tietäisin toisten motiivit, ja tarkoitusperät, ja miten ohjailisin keskustelua, kuulostaa jo huolestuttavalta."

No ainakin tunnut vetävän omia päätelmiäsi tarkoituksistani ja kirjoituksistani. Syy siihen, miksi tältä vaikuttaa, on se että reagoit jatkuvasti epäloogisesti.
Ehkä olet poliitikko. Niillähän on tapana vastata sellaisiin kysymyksiin, joita ei ole edes kysytty ja esittää kysymyksiä, joiden esittäminen on kieliopillisesti ristiriitaista.

Siitä, ohjailetko keskustelua, voimme vetää johtopäätöksen katsomalla sitä, kuinka tunnut sotkevan juttua. Mielipiteeni oli selkeä ja jostain syystä yhtäkkiä minun pitäisikin hyväksyä sellainen asetelma, jossa olen pahaa tarkoittaen halunnut syyttää sinua jostain.
Onko tuo asetelma sinulle jotenkin mukava, sitä en tiedä, mutta tunnut sellaista rakentavan.
Kovin mutkikkaaksi tämä meni, kun sanoin kantani ytimekkäästi.

"Vai puhuitko kappaleessasi ensin minusta, sitten tuosta, joka teki diagnoosin, ja sitten taas minusta.."

Siis täh!! Sanoin mielipiteeni, että juttusi perusteella häntä ei voi diagnosoida miksikään, eikä hän juttusi perusteella vaikuta ollenkaan psykopaatilta.
Myöhemmin kuvasin sinulle psykopaattia.
Mutta nythän en vastannut kysymykseen, sillä et esittänyt kysymystä, vaan mietelauseen.
Muutenkaan en näe yhtään kysymysmerkkiä viestissäsi...
Ihminen, joka ei kysy, vaan tekee toiselle vastaamisen kysymättömiin kysymyksiin mahdollisimman helpoksi.

Minun pitäisi ehkä reagoida mietelauseeseesi, että "kaikkea sinäkin mietit".

Lisäksi kun mietitään, mitä tuo mietelause myös pitää sisällään, niin sehän syyte minulle siitä, että sotken persoonamuotoja.

Ensin tuolla taannoin väitit minun käsittäneen sinua väärin, koska kuulemma käytit persoonamuotoja omalaatuisesti, kuten minä. (kummallista, kuinka pitkälle vedit mietelmäsi)
Nyt yhtäkkiä taas käänsitkin homman niin, että syytät minua persoonamuotojen sekavasta käytöstä ja käännät tuon käyttämäsi (ei puolustuksen) vaan syytöksen siitä, että käsitin sinua väärin, syytökseksi siitä, että käytän persoonamuotoja satunnaisesti.


Sinussa on kovin paljon pelkoa sosiaalisesti huonoon valoon joutumisesta ja koitat kääntää toisten syyksi sellaisia asioita, joista pelkäät, että sinua katsotaan pahalla.
Voit olla varma, että kukaan ei sinulle hermostu, jos käytät persoonamuotoja omalaatuisesti.
Ketään ei kiinnosta.

Tiedätkö, että valta-osa kaikista sosiaalisista ongelmista johtuu siitä, että ihmisillä on pelkoja ja luuloja asioista?

Lue lisää

Ei taida sulla poika olla kaikki pullat ihan siististi uunissa.

Et tainnut ihan hokata viestini tarkoitusta, enkä saanut vastausta tuohon, mitä kutsut mietteeksi.
Sun erikois kiinnostuksen kohteena taitaa olla äidinkielen salat ja kiemurat. No, onnea vain urallesi!

niksu kirjoitti:

varmaankin. Kirjoitit kuin ex:stäni.

Mulla meni vuosia ennen kuin uskalsin alkaan puhumaan meidän jokapäiväisistä vaikeuksista, uhkailuista, kiristämisestä, syyttelyistä, raivokohtausista, turhanpäiväisistä riidoista, sanomisien vääristelyistä ym. ym. ym. Olin jo käynyt terapiassa vuoden päivät, ennen kuin lopulta uskalsin kertoa miksi menin terapiaan. Tai siis kirjoittaa. Mähän vain enimmäkseen kirjoitan terapiassa.
Kun asioita oli käyty läpi jonkin aikaa, terapeuttini sanoi kerran, että etsipä tietoa netistä rajatila persoonallisuushäiriöstä. Ex:n sopi ihan liian hyvin rajatilaan. Sen jälkeen alkoi irtautimisprosessi, koska tajusin, ettei meidän elämän miksikään muutu. Mun ainoa vaihtoehto selviytyä hengissä on irrottautua suhteesta.
Nyt olen vihdoinkin päässyt ex:stä henkisesti irti. Me kyllä asutaan olosuhteiden pakosta samossa talossa, mutta enää mua ei ahdista uhkailut, syytökset, raivokohtaukset tms.

Ex:ni myös tekee tuota lahjomista edellyttäen sitten, että teen vastapalvelukseksi jotain. Nykyisin se yrittää ostaa mua tyyliin, jos teet sitä ja tätä, saat 20 e. Tuohon en suostu ollenkaan.

Lue lisää

Hienoa, että en ole tilanteessani yksin. Mullakin on tää tilanne niin työstämis vaiheessa, en ole ollut vähän aikaan tuohon henkilöön ollenkaan yhteydessä, ja aina noiden taukojen aikana tuntuu heti paremmalta. Tuntuu et ajatukset todellakin selkiytyy, ja haluaa nauttia vaan siitä rauhasta.
Homma meni jo niin pitkälle, että aloin saamaan tilanteesta fyysisiä oireita, joita ilmenee vieläkin. Monesti kun kuulen et mulle tulee puhelu/viesti, niin säpsähdän, ja sydän lyö hullun lailla. Melkoinen paniikki ja yleinen pahaolo iskee päälle. Rauhoitun vasta kun huomaan, miten yhteydenottaja on ollutkin joku tuttuni. Joskus pelkään vastata vieraisiin numeroihin.

Musta tuntuu, et voispa tuo terapia tehdä hyvää mullekin. Mutta onneksi olen aika lujaa tekoa, nähnyt kaikenlaista, niin että putoan kyllä loppujen lopuksi aina jaloilleni. Ihan kaikille kavereillenikaan en uskalla kertoa todellisesta tilanteesta.

Hyvä, jos olet päässyt irtautumaan exästäsi. Itse olen huomannut, että vaikka henkilö olisi kuinka hankala, niin tietynlainen tunnesuhde voi silti vaikeuttaa irtautumista. Kun on ollut syvä tunnesuhde ensin johonkin henkilöön, niin irrottautuminen ei ole helppoa. Mutta pakko se on tehdä, oman terveytensä hyväksi.

Sä olet harvinaisen sitkeä ihminen, kun henkisestä irrottautumisesta huolimatta, pystyt asumaan exäsi kanssa vielä saman katon alla. Voin kuvitella, että ei ole ihan helppoa. Mä en voisin varmaan kuvitellakaan kyseistä tilannetta itselleni.

Joo, on viisasta olla suostumatta tuon kaltaiseen lahjontaan. Sitä kun kerran antaa pikkusormen, niin pian on koko käsi panttina. Tai vielä pahempaa; -koko elämä. Mä en ollenkaan tuossa lahjanantamis ym, lepertely-kuviossa ymmärtänyt, että kyseessä olisi ollut jonkunlaista ohjailua tai manipulointia. Jälkikäteen vaan aloin ihmettelemään juuri noita kommentteja, miten mä en voi olla normaali nainen, koska en ole suostunut siihen ja siihen, mihin muut olisivat jo tilanteessani suostuneet.

Tämä ihminen jopa kerran myönsi, miten en ollutkaan joissain tilanteissa niin hänen ohjailtavissaan, kuin hän oli olettanut.

niksu kirjoitti:

"Ota ihminen sellaisena kuin hän on - ilman epäilystä taka-ajatuksista - antaa faktojen puhua puolestaan". Noinhan mäkin yritin pitään ajatella ja laiton käteni yhä uudelleen ja uudelleen paskaan. Niinpä ihmiset eivät enää ole mulle tärkeitä vaan lähinnä välttämättömiä pahoja, enimmäkseen. Pidän etäisyyttä. En päästä ketään niin lähelle, että toinen pääsee loukkaamaan tahallaan.

Anteeksi osaan toki antaa, jos ilkeys ei ollut tahallista, vaan johtui vaikka tietämättömyydestä, pelosta. Ne jotka tekevät kiusaa pelkästään kiusaamisen ilosta, eivät kyllä kovin helposti saa anteeksi. Tosin, nuorenpana annoin hepommin anteeksi kuin nyt. Johtuunee siitä, että olen tajunnut ikää tullessa lisää, että ihmiset ovat valitettavan usin ilkeitä ilkeäolemisen ilosta; kiva nähdä, kun toiselle tulee pahaolo ja saa näin hallittua toista.

Kun itse sanoo, mitä tarkoittaa, on vaikea ajatella, että toinen ei teekään niin. Vaikeutta lisää vielä se, ettei tiedä kuka sanoo mitä tarkoittaa ja kuka ei.

Lue lisää

Mutta minua ainakin helpottaa, kun en enää pohdiskele kenenään tarkoitusperiä, vaan katson käytännössä miten he toimivat.

Esimerkiksi psykiatsisella hoitoalalla on ihmisiä, jotka kiusaavat jopa pieniä lapsia. Nämä kiusaajat sitten käyttäytyvät mitä makeimmin heidän vanhempia kohtaan. Lasten kertomukset leimataan hourailuksi, ilkeydeksi ja kostoksi. Hyvät hoitajat eivät tuo itseään esiin, mutta he ovat niitä jotka löytävät vahvuuksia sekä lapsista että vanhemmista ja käytännössä todella tukevat lasta ja vanhempaa.

Läheinen kirjoitti:

Hienoa, että en ole tilanteessani yksin. Mullakin on tää tilanne niin työstämis vaiheessa, en ole ollut vähän aikaan tuohon henkilöön ollenkaan yhteydessä, ja aina noiden taukojen aikana tuntuu heti paremmalta. Tuntuu et ajatukset todellakin selkiytyy, ja haluaa nauttia vaan siitä rauhasta.
Homma meni jo niin pitkälle, että aloin saamaan tilanteesta fyysisiä oireita, joita ilmenee vieläkin. Monesti kun kuulen et mulle tulee puhelu/viesti, niin säpsähdän, ja sydän lyö hullun lailla. Melkoinen paniikki ja yleinen pahaolo iskee päälle. Rauhoitun vasta kun huomaan, miten yhteydenottaja on ollutkin joku tuttuni. Joskus pelkään vastata vieraisiin numeroihin.

Musta tuntuu, et voispa tuo terapia tehdä hyvää mullekin. Mutta onneksi olen aika lujaa tekoa, nähnyt kaikenlaista, niin että putoan kyllä loppujen lopuksi aina jaloilleni. Ihan kaikille kavereillenikaan en uskalla kertoa todellisesta tilanteesta.

Hyvä, jos olet päässyt irtautumaan exästäsi. Itse olen huomannut, että vaikka henkilö olisi kuinka hankala, niin tietynlainen tunnesuhde voi silti vaikeuttaa irtautumista. Kun on ollut syvä tunnesuhde ensin johonkin henkilöön, niin irrottautuminen ei ole helppoa. Mutta pakko se on tehdä, oman terveytensä hyväksi.

Sä olet harvinaisen sitkeä ihminen, kun henkisestä irrottautumisesta huolimatta, pystyt asumaan exäsi kanssa vielä saman katon alla. Voin kuvitella, että ei ole ihan helppoa. Mä en voisin varmaan kuvitellakaan kyseistä tilannetta itselleni.

Joo, on viisasta olla suostumatta tuon kaltaiseen lahjontaan. Sitä kun kerran antaa pikkusormen, niin pian on koko käsi panttina. Tai vielä pahempaa; -koko elämä. Mä en ollenkaan tuossa lahjanantamis ym, lepertely-kuviossa ymmärtänyt, että kyseessä olisi ollut jonkunlaista ohjailua tai manipulointia. Jälkikäteen vaan aloin ihmettelemään juuri noita kommentteja, miten mä en voi olla normaali nainen, koska en ole suostunut siihen ja siihen, mihin muut olisivat jo tilanteessani suostuneet.

Tämä ihminen jopa kerran myönsi, miten en ollutkaan joissain tilanteissa niin hänen ohjailtavissaan, kuin hän oli olettanut.

Lue lisää

Nyt on todettu, että steressin jälkihopito useimmin vaan pidentää "kipua" kuin lievittää sitä. Ihmisen luonnollinen järjestelämä autta ihmistä kestämään asioita "unohtamalla traumaattisen kokemuksen". Kun trauma kaivetaan esiin se uusiutuu ja ihminen joutuu uudelleen samaan tunnevyöryyn, kuten olet kuvaillut hyvin "puhelin soiton" pelossa. Eli jkatkuvasti traumatosoivasta suhteesta on usein terveellisempää päästä eroon.

Läheinen kirjoitti:

Hienoa, että en ole tilanteessani yksin. Mullakin on tää tilanne niin työstämis vaiheessa, en ole ollut vähän aikaan tuohon henkilöön ollenkaan yhteydessä, ja aina noiden taukojen aikana tuntuu heti paremmalta. Tuntuu et ajatukset todellakin selkiytyy, ja haluaa nauttia vaan siitä rauhasta.
Homma meni jo niin pitkälle, että aloin saamaan tilanteesta fyysisiä oireita, joita ilmenee vieläkin. Monesti kun kuulen et mulle tulee puhelu/viesti, niin säpsähdän, ja sydän lyö hullun lailla. Melkoinen paniikki ja yleinen pahaolo iskee päälle. Rauhoitun vasta kun huomaan, miten yhteydenottaja on ollutkin joku tuttuni. Joskus pelkään vastata vieraisiin numeroihin.

Musta tuntuu, et voispa tuo terapia tehdä hyvää mullekin. Mutta onneksi olen aika lujaa tekoa, nähnyt kaikenlaista, niin että putoan kyllä loppujen lopuksi aina jaloilleni. Ihan kaikille kavereillenikaan en uskalla kertoa todellisesta tilanteesta.

Hyvä, jos olet päässyt irtautumaan exästäsi. Itse olen huomannut, että vaikka henkilö olisi kuinka hankala, niin tietynlainen tunnesuhde voi silti vaikeuttaa irtautumista. Kun on ollut syvä tunnesuhde ensin johonkin henkilöön, niin irrottautuminen ei ole helppoa. Mutta pakko se on tehdä, oman terveytensä hyväksi.

Sä olet harvinaisen sitkeä ihminen, kun henkisestä irrottautumisesta huolimatta, pystyt asumaan exäsi kanssa vielä saman katon alla. Voin kuvitella, että ei ole ihan helppoa. Mä en voisin varmaan kuvitellakaan kyseistä tilannetta itselleni.

Joo, on viisasta olla suostumatta tuon kaltaiseen lahjontaan. Sitä kun kerran antaa pikkusormen, niin pian on koko käsi panttina. Tai vielä pahempaa; -koko elämä. Mä en ollenkaan tuossa lahjanantamis ym, lepertely-kuviossa ymmärtänyt, että kyseessä olisi ollut jonkunlaista ohjailua tai manipulointia. Jälkikäteen vaan aloin ihmettelemään juuri noita kommentteja, miten mä en voi olla normaali nainen, koska en ole suostunut siihen ja siihen, mihin muut olisivat jo tilanteessani suostuneet.

Tämä ihminen jopa kerran myönsi, miten en ollutkaan joissain tilanteissa niin hänen ohjailtavissaan, kuin hän oli olettanut.

Lue lisää

on vienyt lähes kolme vuotta.

Mulla on kaksi vaihtoehtoa; joko lähden ja luovun rakkaista eläimistäni, mutta pääsen eroon ex:stä tai jään ja saan pitää eläimeni, mutta joudun sietämään ex:ni. Olen valinnut eläimeni. En voi elää ilman koiriani ja hevosiani.

niksu kirjoitti:

on vienyt lähes kolme vuotta.

Mulla on kaksi vaihtoehtoa; joko lähden ja luovun rakkaista eläimistäni, mutta pääsen eroon ex:stä tai jään ja saan pitää eläimeni, mutta joudun sietämään ex:ni. Olen valinnut eläimeni. En voi elää ilman koiriani ja hevosiani.

Lue lisää

Heitti ulos assiveljeni ja otti Rambon hoitamaan hevosiaan. Nyt menee molemmilla hyvin. Kärsijöitä on lapset.

ritalin kirjoitti:

Kun puhuin siitä narsistiksi epäilystä, viittasin lähinnä tuohon alempana olevaan 29.9 lähettämääsi viestiin, jossa epäilit narsismia...

Mutta olen pahoillani tästä sortumisestani aiheuttamaan väärän kuvan tarkoituksestasi. Ei ollut tarkoitus.

Ymmärrän, että olet miettinyt tuttusi tilaa. Itselläni oli taannoin as-oireinen tuttu, joka tosin käyttäytyi, kuten narsisti.
Ihmettelen sellaisia ristiriitaisia tapauksia, kun jotenkin nuo assiset ja narsistiset oireet erityisesti sosiaalisen käyttäytymisen kohdalla ovat eroavaisia.

Miten voi olla, että henkilö, joka kärsii aistiyliherkkyyksistä, kuten assi ja on keskittynyt erikoisiin kapea-alaisiin kiinnostuksen kohteisiin, sen kummemmin tuomatta tietojaan esiin, samalla myös sosiaalisesti manipuloiva, itseään tarkoituksella ihailun kohteeksi nostava, ihailua vaativa, jopa sosiaalisesti joitain ihmisiä eristävä.

Samalla sosiaalisesti taitava ja manipuloiva, järkevänä ja hillittynä ja asiallisena esiintyvä, kuitenkin yksinäisenä ja kyvyttömänä ystävyyteen, suhteellisuudentajuttomana ja ylitsevuotavasti itseään ihailevana ujona henkilönä.
Täysin kummallinen luonnetyyppi.

Oman todellisuutensa vääristyneistä psykopaattistyylisistä sekavista, ainoastaan ajatteliasta itsestään riippuvista maailmannäkemyksistä, jotka pakottaa toisten hyväksymään omaksi maailmankuvakseen.
Maailmankuvaksi, jossa tämän luonut henkilö on itse Jumala, ja jossa totuus riippuu henkilön kulloisestakin mielentilasta.
Maailmankuvaa hyväksymättömien, tai siihen stereotypisesti sopimattomien jäädessä paitsioon "huonoina ihmisinä".
Ja kriittisten ihmisten vain ollessa selittämättömällä tavalla epäsopivia.


Ja mikä hauskinta oli se, että tuollainen käsittämätön persoona täytyy olla jokin selvästi rajattu häiriö, sillä sellaisia ihmisiä tulee vastaan aina silloin tälöin.

Siitä, mikä tuo on, en voi tietää. Yksi piirre, mikä näitä devianssi-asseja yhdistää, on jokin kovuuden ihailu luonteenpiirteenä.
Täysin kylmänä pitäytyminen.
Tunteelliset ilmaisut on heidän lähellään kiellettyjä ja rangaistavia, kuin armeijassa.
Tunteensa näyttävät ovat heikkoja ja poistettavia...

Kylmä suhtautuminen ihmisiin. Kuitenkin itselle tarpeelliset ja stereotypisesti arvokkaaksi katsotut ihmiset otetaan hyväksikäyttölistalle.

Toisten tunteista ja tilanteista ei välitetä, kuten rajatilahäiriössä...


"Mielenkiintoista, että juuri siinä kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka voi sanoa varmuudella toisen toimintaa manipuloinniksi, mutta epäilet meidän muiden kykyjä erottaa manipuloiva toiminta."

Voin kuvitella, että sellainen mielenkiintoista. Lienet utelias ihminen...
Sanotaanko niin, että minulla on tiettyjä syitä ja kokemuksia, joiden takia olen oppinut näkemään jotain todella inhottavaa kauniin kuoren alla.
Minä en ole missään nimessä erikoinen tunnistamaan oikeaa psykopaattista manipulointia, muuten kuin syvälliseltä ja perusteelliselta ajattelultani.
Mutta sanotaanko niin, että ymmärtäminen on ajattelun määrän ja kokemuksen summa.
Minulla on ollut aitio paikka niin ihmeellisiin tapahtumiin, että varmasti jokainen olisi samassa oppinut näkemään, mitä todellinen manipulointi on.


"Manipuloivan toiminnan voin erottaa mm. siitä, miten henkilö voi käyttää erilaisia, vastakkaisiakin toimintatapoja päästäkseen päämääräänsä. Kun vastaus hänelle on edelleen ei, tulee suuttumus ja viha. Esim. ensin anellaan jotain, sitten aletaan kehumaan, katsotaan kauniisti, ehkä tuodaan joku lahja jne. Mutta jos silti ei asiaan taivu, niin haukutaan, syyllistetään, ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne."


Kuvailemaasi toimintaa voi tapahtua monenlaisen tapahtumaketjun seurauksena, eikä kuvailemasi kaltainen manipulointi ole kovin tyyppillisen manipuloivan ihmisen käytöstä.
Kuvauksesi on ristiriitainen. Todellinen "saalistaja" luo sinulle maailmankuvat, jotka otat vastaan, koska ne on räätälöity ajatusmalliisi sopiviksi. Sinusta tulee ajattelukyvytön orja, joka näkee herransa virheettömänä. Sokea usko manipuloiaan ja viha itseä kohtaan.
Toinen näyttää unelmiesi ihmiseltä. Hän sanoo aina ne sanat, jotka haluat kuulla. Saa sinut uskomaan, mitä tahansa, on pinnallinen, karttaa ajattelua.

Ei koskaan tivaa mitään suoraan, vaan saa sinut ruinaamaan. Jos kyseessä on tilanne, jossa hän ihastuu sinuun, etkä sinä häneen, hän saa tilanteen näyttämään siltä, että sinä olet ihastunut häneen ja häiritset häntä kiintymykselläsi. Ja sinä uskot hänen sinulle syöttämänsä luulon ja sinä vonkaat häntä ja osteskelet lahjoja...

Rajatilahäiriöisellä on tapana nostaa joku ihminen ihailunsa kohteeksi, mutta hän repii tuon ihmisen alas ja tekee hänestä itselleen vihan kohteen.

Tuollainen käyttäytyminen ei sovi esim. tuohon, että: "ne piirteet mitä äsken ihailtiin, niin nyt ne haukutaankin maanrakoon jne.", missä on kyse hetkellisistä muutoksista.

Kuvailemasi tilanne vaikuttaa enemmänkin riidalta, kuin luonnevikaiselta käyttäytymiseltä.


"Sen sijaan joskus tuntuu, että muut kuin nämä nt- tai ns. normaalit ihmiset, oikeuttavat käytöstään diagnoosinsa tai sairautensa varjolla."

En voin kommentoida asiaa yleisesti, koska minulla on tietoja vain omasta käytöksestäni.
Mutta voisin ajatella, että asseilla on joitain asioita, joita ei pystytä tekemään. Ei tajuta joitain sellaisia asioita, joissa toinen sanoo "ei" ja tarkoittaa sillä "kyllä".
Ja kun sitten väärinkäsitystä pyydellään anteeksi ja sanotaan, että "minä nyt olen tämmöinen idiootti, että voitko antaa anteeksi", niin toinen ei pysty mitenkään hyväksymään tilannetta ja haluaa purkaa kiukkuaan...

Mutta asseilla on kyllä taipumusta itselleenvalehteluun. En nyt keksi mitään hyvä esimerkkiä, mutta on useita todella koomisia selityksiä asioille, kun ei tajuta, että ne johtuvat as-häiriöstä.

Kaikki, mitä ei pystytä itse ratkaisemaan mielessä, täytyy jotenkin selittää ja oikeuttaa "normaaleina" asioina.

Eiku hei! Tosi hyvä oli semmoinen, missä as-henkilö pukeutui sopimattoman koreasti ja selitti tätä joukkoon sopimattomuuden erästä näkyvää merkkiään sillä, että suomalaiset ovat yleisesti epämuodikkaita. XD!!

Tai, että Einstein selitti sosiaalisen vetäytyväisyytensä johtuvan siitä, että hänen täytyy keskittää kaikki voimansa ja aikansa työhönsä.
Tosiasia oli kuitenkin se, että sosiaalisen vetäytyväisyytensä vuoksi hänen täytyi keskittää voimansa työhön.


"I´m just a girl, guess i´m some kind of freak..."

Toi ei ollukkaan sun viestissä, mutta sanotaan siihenkin, että mikä vaan voi olla friikkiä sopivassa asiayhteydessä.
Erilaisuus on harha, jonka vääristynyt kommunikointi luo.
Kriittisyys tappaa ne asiat, joita ei ole edes olemassa ilman kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.

Väärinymmärrys on suurin haitta.

Lue lisää

Huhhuijaa, sori vaan mut jossakin on päästävä "puhumaan" ,ettei se mieltä vaivaa.
n. 2 vuotta sitten tapahtui jotain: Aloin ajattelemaan mitä ihminen/ajattelu/itse olen (Onko tyypillinen vaihe elämässä "aikuistuessa"?). Suomi24 tiede keskusteluja lukiessa sitä "sortui" tällaisten ajatusten ohjastamana lukemaan "psykologia" palstaa.Siellä puhuttiin narsisteista ja kyllä siitä heti jotain tuttua löysi.En tiedä miksi(no jos nyt realistisesti ajatellaan niin kokihan siinä olevansa puheenaiheena = ihailtuna) ,mutta minusta jotkut olivat suorastaan huvittavia ja paljon tuli ihan samoja juttuja luettua. Sitten tuli kaikenlaisia nettitestejä(ei mistään erityisestä aiheesta) etittyä niin eikö se assitestikin löytyny, tutultahan sekin kuulosti vaikkakin vaan 120p tuli. No sittenhän löysin tämänkin palstan lukasin lähes kaikki jutut, jotkin useempaan kertaan. No löysimpä ittestäni ADHD ja Tourette piirteitäkin. Tein muuten sen assi testinkin kuukauden sisään 8 kertaa! Totisesti:uskottelua itselle (=itselle valehtelu)että jotain on oli kova. Hullua aikaa. Onneksi siitä on päästy lähes kokonaan. Mutta kylläpä tuntuu sekin aika hukkaan heitetyltä : hyvinhän minulla on ennen tuota aikaa mennyt, ainakin keskimäärin.
Tuntuu, että psykologia on hullu tiede: kun kerran ajattelee tommosia niin eihän tieto pois lähde päästä; tieto lisää tuskaa. Enkä nyt tarkoita tuskaa siitä mitä on vaan siitä että ajattelee mitä on.Kumpa ei ois koskaan lukenut...
Mutta huolet on (melkein) ohi nyt ei tarvitse enää ajatellamitä on kun sen on selvästi kerran lukenut...devianssiassi.
Kaikki sopii kuvaan;mitä turhia siteerata. Ristiriitainen henkilö..siinä on kiteytys.
Silloin tällöin tulee tuotua omia hyviä kykyjä esille ikään kuin toinen vain sattumalta olisi sen huomannut.Ihailun toivossa,mutta jälkeenpäin saattaa ketuttaa, että oli moisella ylpeillyt. Haluan olla rakastettu,mutta en halua rakastaa. Käyttäydyin koulussakin melko erilailla eri piireissä; miten ryhmässä tuli huomioiduksi. Arvokasta käytös ei aina ollut. Voi kun ketutti kun oli pelleilyt kaveri porukassa ja ohi kulkee opettaja jonka silmissä olen ollut hyväkäytöksinen. Suhteellisuuden tajuttomuus: jos teen jonkin virheen, josta voin kuvitelmissani joutua hankaluuksiin(tulevaisuus epävarma)saatanjo kuvitella meneväni linnaan kun ketutuksissani olen survassut jonkun. Tunteista en ole koskaan tykännyt; eihän niissä ole tolkkua.Lisäksi suorastaan pelkään tilanteita joihin pitäisi liittyä tunteita; silloin voi huomata kuinka tyly olen kun ei tiedä miten reagoida.
Sen miksi en välitä ihmisistä uskon tietäväni: En pysty ymmärtämään toisten ihmisten dynaamisuutta,epävarmuutta ja sitä,että hän voi arvioida väärin. Vaikea selittää..luulen ikään kuin muut ihmiset tietäisivät miltä tekemisissään näyttävät ja että, he tietävät tarkkaan mitä tekevät. Vaikea ymmärtää,että muut voivat erehtyä. Ikään kuin sataprosenttisesti oman itsensä takana. Siksi otan ehkä kaiken tosissani ja nauran salaa kun joku ei täytä edellisiä "vaatimuksia" itse kun olen arviointi kyvytön epävarma enkä osaa arvioida miltä näytän.
Ikään kuin toiset hallitsisivat itsensä suvereenisti. Koulukiusatusta on tullut ajatuksiltaan koulukiusaaja. No mut ooneks keskittymällä kiinostaviin asioihin tämmöset unohtuu.
Sit viä jotain hajanaista:.Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole. En vain osaa olla onnellinen toisten onnesta ellen itsekin siitä hyödy, siksi ehkä "kovat" arvot. Se miksi totuus liittyy sen hetkisiin tuntemuksiin johtunee huonosta muistista asioihin jotka ei muodosta loogista kokonaisuutta. Ehän semmosta löydy suurissa asioissa muutakun matikassa. Ajatus on kuin kulkisi kapeata polkua katsomatta ympärilleen ja sen hetkisen ajatuksien mukaan käännytään eri poluille se mitä "totuuden" tietä kuljetaan ohjaa nimenomaan mitä sillä hetkellä on ajatellut ei niinkään missä "oli" pari päivää sitten. No tulipahan sitä avauduttua. Todettakoon vielä "itsestään selvyys" : Kaikki ihmisen ominaisuudet ovat (lähes)jatkumoita saattaa kuulostaa väärältä mutta jos kaikkia tapauksia lähtisi diagnosoimaan niin diagnoosin määräisi esiintyvyys ja piirteiden voimakkuus. Ja kaikki on todella suhteellista toien ihminen voi harvoi tietää mitä toiset tarkoittavat, koska kaikilla on omat käsityksensä sanoista erityisesti adjektiivi tyyppisistä.

avautuminen kirjoitti:

Huhhuijaa, sori vaan mut jossakin on päästävä "puhumaan" ,ettei se mieltä vaivaa.
n. 2 vuotta sitten tapahtui jotain: Aloin ajattelemaan mitä ihminen/ajattelu/itse olen (Onko tyypillinen vaihe elämässä "aikuistuessa"?). Suomi24 tiede keskusteluja lukiessa sitä "sortui" tällaisten ajatusten ohjastamana lukemaan "psykologia" palstaa.Siellä puhuttiin narsisteista ja kyllä siitä heti jotain tuttua löysi.En tiedä miksi(no jos nyt realistisesti ajatellaan niin kokihan siinä olevansa puheenaiheena = ihailtuna) ,mutta minusta jotkut olivat suorastaan huvittavia ja paljon tuli ihan samoja juttuja luettua. Sitten tuli kaikenlaisia nettitestejä(ei mistään erityisestä aiheesta) etittyä niin eikö se assitestikin löytyny, tutultahan sekin kuulosti vaikkakin vaan 120p tuli. No sittenhän löysin tämänkin palstan lukasin lähes kaikki jutut, jotkin useempaan kertaan. No löysimpä ittestäni ADHD ja Tourette piirteitäkin. Tein muuten sen assi testinkin kuukauden sisään 8 kertaa! Totisesti:uskottelua itselle (=itselle valehtelu)että jotain on oli kova. Hullua aikaa. Onneksi siitä on päästy lähes kokonaan. Mutta kylläpä tuntuu sekin aika hukkaan heitetyltä : hyvinhän minulla on ennen tuota aikaa mennyt, ainakin keskimäärin.
Tuntuu, että psykologia on hullu tiede: kun kerran ajattelee tommosia niin eihän tieto pois lähde päästä; tieto lisää tuskaa. Enkä nyt tarkoita tuskaa siitä mitä on vaan siitä että ajattelee mitä on.Kumpa ei ois koskaan lukenut...
Mutta huolet on (melkein) ohi nyt ei tarvitse enää ajatellamitä on kun sen on selvästi kerran lukenut...devianssiassi.
Kaikki sopii kuvaan;mitä turhia siteerata. Ristiriitainen henkilö..siinä on kiteytys.
Silloin tällöin tulee tuotua omia hyviä kykyjä esille ikään kuin toinen vain sattumalta olisi sen huomannut.Ihailun toivossa,mutta jälkeenpäin saattaa ketuttaa, että oli moisella ylpeillyt. Haluan olla rakastettu,mutta en halua rakastaa. Käyttäydyin koulussakin melko erilailla eri piireissä; miten ryhmässä tuli huomioiduksi. Arvokasta käytös ei aina ollut. Voi kun ketutti kun oli pelleilyt kaveri porukassa ja ohi kulkee opettaja jonka silmissä olen ollut hyväkäytöksinen. Suhteellisuuden tajuttomuus: jos teen jonkin virheen, josta voin kuvitelmissani joutua hankaluuksiin(tulevaisuus epävarma)saatanjo kuvitella meneväni linnaan kun ketutuksissani olen survassut jonkun. Tunteista en ole koskaan tykännyt; eihän niissä ole tolkkua.Lisäksi suorastaan pelkään tilanteita joihin pitäisi liittyä tunteita; silloin voi huomata kuinka tyly olen kun ei tiedä miten reagoida.
Sen miksi en välitä ihmisistä uskon tietäväni: En pysty ymmärtämään toisten ihmisten dynaamisuutta,epävarmuutta ja sitä,että hän voi arvioida väärin. Vaikea selittää..luulen ikään kuin muut ihmiset tietäisivät miltä tekemisissään näyttävät ja että, he tietävät tarkkaan mitä tekevät. Vaikea ymmärtää,että muut voivat erehtyä. Ikään kuin sataprosenttisesti oman itsensä takana. Siksi otan ehkä kaiken tosissani ja nauran salaa kun joku ei täytä edellisiä "vaatimuksia" itse kun olen arviointi kyvytön epävarma enkä osaa arvioida miltä näytän.
Ikään kuin toiset hallitsisivat itsensä suvereenisti. Koulukiusatusta on tullut ajatuksiltaan koulukiusaaja. No mut ooneks keskittymällä kiinostaviin asioihin tämmöset unohtuu.
Sit viä jotain hajanaista:.Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole. En vain osaa olla onnellinen toisten onnesta ellen itsekin siitä hyödy, siksi ehkä "kovat" arvot. Se miksi totuus liittyy sen hetkisiin tuntemuksiin johtunee huonosta muistista asioihin jotka ei muodosta loogista kokonaisuutta. Ehän semmosta löydy suurissa asioissa muutakun matikassa. Ajatus on kuin kulkisi kapeata polkua katsomatta ympärilleen ja sen hetkisen ajatuksien mukaan käännytään eri poluille se mitä "totuuden" tietä kuljetaan ohjaa nimenomaan mitä sillä hetkellä on ajatellut ei niinkään missä "oli" pari päivää sitten. No tulipahan sitä avauduttua. Todettakoon vielä "itsestään selvyys" : Kaikki ihmisen ominaisuudet ovat (lähes)jatkumoita saattaa kuulostaa väärältä mutta jos kaikkia tapauksia lähtisi diagnosoimaan niin diagnoosin määräisi esiintyvyys ja piirteiden voimakkuus. Ja kaikki on todella suhteellista toien ihminen voi harvoi tietää mitä toiset tarkoittavat, koska kaikilla on omat käsityksensä sanoista erityisesti adjektiivi tyyppisistä.

Lue lisää

Olen todella pahoillani tuosta, jos henkilökuvaukseni loukkasi. Minulla ei yleensä ole mitään kuvaamani kaltaisia ihmisiä vastaan.
Eräs henkilö vain läyttäytyi avoimen ylimielisesti ja narsistisesti, samalla haukkuen kaikki muut ihmiset juuri sellaisiksi, miten hän itse käyttäytyi.

Tosin sanoit olleesi joskus koulukiusattu. Tuohon minun on pakko sanoa, että kuvaamani kaltaiset ihmiset eivät ole olleet koulukiusattuja, vaan paremminkin kiusaajia.
Juuri tuollaisten piirteiden takia sanoin devianssiasseiksi. Täytetään toisaalta as-piirteet, mutta toisaalta käyttäytyminen on asiallista, sopivaa ja luontevaa, kuten tavallisillakin ihmisillä.
Sitten ollaan pikkuisen narsistis-tyyppisiä.

En usko, että sinulla on ainakaan narsistista luonnehäiriötä, tai vastaavaa. Eivätä sellaiset ihmiset tajua etsiä itseään, eivätkä he näe itsessään vikaa. Viat ovat toisissa.

Se on totta, että heikentää elämänlaatua, kun uskoo, että itsessä on jotain vikaa. Siinä menettää uskon itseensä ja alkaa pitää itseään huonona ihmisenä.
Ja tuntuuhan se kamalalta, että elää elämänsä vajavaisena.

On aika ihmeellistä, jos aivan oikeasti olen onnistunut havaitsemaan jonkun uuden häiriön, tai persoonallisuuden, kun tuossa kuvailin piirteitä.

Yleisesti olen sitä mieltä, että nämä kaikenlaiset häiriöt ja muut ovat kömpelö yritys kuvata todellisuutta.
Psykologia on melko epätarkka tiede.
Voidaan tehdä näitä katoituksia piirteistä ja huomata yhtäläisyyksiä. Aspergerin oireyhtymän kohdalla henkilöillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka järjestälevät sen kaltaiset henkilöt samaan muottiin.
Kaikilla yksilöillä on kuitenkin eroja ja on otettava huomioon, että kyse on vain joidenkin vertailtavien kohteiden samankaltaisuudesta. Nämä vertailun kohteet ovat aina välttämättä vääriä ja siksi lopulta ei kannata päätään vaivata näillä asioilla.
Kieltämättä kyllä muuten kuvauksesi ja perustelujesi esittäminen osui hyvin kohdalleen sen kanssa, mitä olen arvioinut kuvaamani kaltaisista ihmisistä.

Ja sinulle voin sanoa, että jos joudut pakon omaisesti todistelemaan itsellesi, että sinulla on jokin tietty sairaus ja joudut etsimään itsestäsi vikaa, sinun pitäisi jo tajuta, mikä vika sinussa on.
Se vika ilmenee siinä, että etsit itsestäsi vikaa ja huononnat elämän laatuasi sillä.

Sillä silloin sinä tuhlaat aikaasi sellaiseen, mitä et voi tehdä. Miksi yrität mahdotonta?
Tiedätkö, että sellainen hyvä yleispätevä neuvo, joka pätee kaikkeen, mutta mitä juuri kukaan ei tajua, eikä sitä missään näe, on se, että älä yritä mennä siitä, mistä et pääse. Vaan mene aina siitä mistä aita on matalin.

Sitten vielä:
Ne ihmiset jotka menevät siitä, mistä aita on matalin, kehuvat omaa ahkeruuttaan, mutta ne, jotka menevät siitä, mistä aita on korkea, eivät koskaan pääse näyttämään kykyjään.

"Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole."

Mitähän tuolla tarkoitit?
Itselle koitetaan mielestäni uskotella siksi, jotta saataisiin mielenrauha. Itselle uskottelulla paetaan totuuden kohtaamista ja luodaan itselle sopivampi totuus, joka tuntuu miellyttävämmältä.
Itselle uskottelussa on myös paljon kyse siitä, että tiettyjä asioita ei voida ajatella.
Jos henkilö ei ole edes koskaan kuullutkaan sanaa aspergerin syndrooma, niin kuinka hän voi ajatella omaavnsa sellaisen?

"Se miksi totuus liittyy sen hetkisiin tuntemuksiin johtunee huonosta muistista asioihin jotka ei muodosta loogista kokonaisuutta. Ehän semmosta löydy suurissa asioissa muutakun matikassa."

Voisikohan sinulla tämä "rajatilahäiriö", mistä tuolla puhuttiin? Siinä totuus riippuu sen hetkisestä mielentilasta. Elämänarvot ovat sellaisille henkilöille enemmänkin pinnalista "tyyliä", kuin oikeaan tahtoon perustuvaa.
Vielä sanon tuosta matematiikasta, että matematiikkakin on lopulta vain kömpelö yritys kuvata todellisuutta.
Se on eräänlainen tapa, joka ei välttämättä ole oikea, joskaan ei vääräkään.

"Ajatus on kuin kulkisi kapeata polkua katsomatta ympärilleen ja sen hetkisen ajatuksien mukaan käännytään eri poluille se mitä "totuuden" tietä kuljetaan ohjaa nimenomaan mitä sillä hetkellä on ajatellut ei niinkään missä "oli" pari päivää sitten."

Tiedätkö, että on parempi, jos jatkat vain suoraan. On vain yksi oikea polku, muut vaihtoehdot, haarat, ovat huonompia, kuin paras.
Tällä tarkoitan, että ensisijaisesti tärkeintä on aina, että yrittää toimia moraalisesti mahdollisimman oikein ja mahdollisimman todellisuutta vastaavasti.


Vielä piirteistä...
Assiin kuuluu aika keskeisesti suhteellisuudentajuttomuus ja stressaaminen. Ehkä alat stressata aina pahimmasta mahdollisesta.

Olet vissiin mies, kun lyöt ihmisiä. Naiset harvemmin joutuvat pelkäämään pahoinpitelyn seurauksia...
Olet muuten väkivaltainen? Oletko humalassa erityisen väkivaltainen, tai muuten mellastat?
Ilmeisesti sulla on kovia tunteen purkauksia?

Tunteelliset tilanteet voivat olla kuitenkin hankalia...
Itselle jotkut tunteelliset tilanteet voivat olla vaikeita. Spontaanin ilon puuttuminen... Yli herkkyyttä? ---> As.
Rakastan kyllä ja paljon. Sitten itselleen valehtelusta vapaa narsismia: haluan olla en pelkästään paras, vaan ylivoimainen kaikessa sellaisessa, mistä tykkään ja missä olen hyvä. Se minua ei kiinnosta, minä muut minua pitävät. Tärkeintä on se, minä itse itseäni pidän.
Muut eivät voi ymmärtää, joten antaa heidän luulla, mitä luulevat. Antaa hedän tuhlata aikaansa ajattelemalla sitä, mitä ei voi ajatella. Rankaisevat itse itseään omista virheistään.
Nolottaa, jos minua pidetään kovin hyvänä jossain. Oikein hävettää.
Hävettää, että olen antanut itsestäni sellaisen kuvan, että olisin muka hyvä jossain, tai että minussa olisi jotain ihailtavaa.
Syntiähän olen silloin tehnyt... : )

ritalin kirjoitti:

Olen todella pahoillani tuosta, jos henkilökuvaukseni loukkasi. Minulla ei yleensä ole mitään kuvaamani kaltaisia ihmisiä vastaan.
Eräs henkilö vain läyttäytyi avoimen ylimielisesti ja narsistisesti, samalla haukkuen kaikki muut ihmiset juuri sellaisiksi, miten hän itse käyttäytyi.

Tosin sanoit olleesi joskus koulukiusattu. Tuohon minun on pakko sanoa, että kuvaamani kaltaiset ihmiset eivät ole olleet koulukiusattuja, vaan paremminkin kiusaajia.
Juuri tuollaisten piirteiden takia sanoin devianssiasseiksi. Täytetään toisaalta as-piirteet, mutta toisaalta käyttäytyminen on asiallista, sopivaa ja luontevaa, kuten tavallisillakin ihmisillä.
Sitten ollaan pikkuisen narsistis-tyyppisiä.

En usko, että sinulla on ainakaan narsistista luonnehäiriötä, tai vastaavaa. Eivätä sellaiset ihmiset tajua etsiä itseään, eivätkä he näe itsessään vikaa. Viat ovat toisissa.

Se on totta, että heikentää elämänlaatua, kun uskoo, että itsessä on jotain vikaa. Siinä menettää uskon itseensä ja alkaa pitää itseään huonona ihmisenä.
Ja tuntuuhan se kamalalta, että elää elämänsä vajavaisena.

On aika ihmeellistä, jos aivan oikeasti olen onnistunut havaitsemaan jonkun uuden häiriön, tai persoonallisuuden, kun tuossa kuvailin piirteitä.

Yleisesti olen sitä mieltä, että nämä kaikenlaiset häiriöt ja muut ovat kömpelö yritys kuvata todellisuutta.
Psykologia on melko epätarkka tiede.
Voidaan tehdä näitä katoituksia piirteistä ja huomata yhtäläisyyksiä. Aspergerin oireyhtymän kohdalla henkilöillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka järjestälevät sen kaltaiset henkilöt samaan muottiin.
Kaikilla yksilöillä on kuitenkin eroja ja on otettava huomioon, että kyse on vain joidenkin vertailtavien kohteiden samankaltaisuudesta. Nämä vertailun kohteet ovat aina välttämättä vääriä ja siksi lopulta ei kannata päätään vaivata näillä asioilla.
Kieltämättä kyllä muuten kuvauksesi ja perustelujesi esittäminen osui hyvin kohdalleen sen kanssa, mitä olen arvioinut kuvaamani kaltaisista ihmisistä.

Ja sinulle voin sanoa, että jos joudut pakon omaisesti todistelemaan itsellesi, että sinulla on jokin tietty sairaus ja joudut etsimään itsestäsi vikaa, sinun pitäisi jo tajuta, mikä vika sinussa on.
Se vika ilmenee siinä, että etsit itsestäsi vikaa ja huononnat elämän laatuasi sillä.

Sillä silloin sinä tuhlaat aikaasi sellaiseen, mitä et voi tehdä. Miksi yrität mahdotonta?
Tiedätkö, että sellainen hyvä yleispätevä neuvo, joka pätee kaikkeen, mutta mitä juuri kukaan ei tajua, eikä sitä missään näe, on se, että älä yritä mennä siitä, mistä et pääse. Vaan mene aina siitä mistä aita on matalin.

Sitten vielä:
Ne ihmiset jotka menevät siitä, mistä aita on matalin, kehuvat omaa ahkeruuttaan, mutta ne, jotka menevät siitä, mistä aita on korkea, eivät koskaan pääse näyttämään kykyjään.

"Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole."

Mitähän tuolla tarkoitit?
Itselle koitetaan mielestäni uskotella siksi, jotta saataisiin mielenrauha. Itselle uskottelulla paetaan totuuden kohtaamista ja luodaan itselle sopivampi totuus, joka tuntuu miellyttävämmältä.
Itselle uskottelussa on myös paljon kyse siitä, että tiettyjä asioita ei voida ajatella.
Jos henkilö ei ole edes koskaan kuullutkaan sanaa aspergerin syndrooma, niin kuinka hän voi ajatella omaavnsa sellaisen?

"Se miksi totuus liittyy sen hetkisiin tuntemuksiin johtunee huonosta muistista asioihin jotka ei muodosta loogista kokonaisuutta. Ehän semmosta löydy suurissa asioissa muutakun matikassa."

Voisikohan sinulla tämä "rajatilahäiriö", mistä tuolla puhuttiin? Siinä totuus riippuu sen hetkisestä mielentilasta. Elämänarvot ovat sellaisille henkilöille enemmänkin pinnalista "tyyliä", kuin oikeaan tahtoon perustuvaa.
Vielä sanon tuosta matematiikasta, että matematiikkakin on lopulta vain kömpelö yritys kuvata todellisuutta.
Se on eräänlainen tapa, joka ei välttämättä ole oikea, joskaan ei vääräkään.

"Ajatus on kuin kulkisi kapeata polkua katsomatta ympärilleen ja sen hetkisen ajatuksien mukaan käännytään eri poluille se mitä "totuuden" tietä kuljetaan ohjaa nimenomaan mitä sillä hetkellä on ajatellut ei niinkään missä "oli" pari päivää sitten."

Tiedätkö, että on parempi, jos jatkat vain suoraan. On vain yksi oikea polku, muut vaihtoehdot, haarat, ovat huonompia, kuin paras.
Tällä tarkoitan, että ensisijaisesti tärkeintä on aina, että yrittää toimia moraalisesti mahdollisimman oikein ja mahdollisimman todellisuutta vastaavasti.


Vielä piirteistä...
Assiin kuuluu aika keskeisesti suhteellisuudentajuttomuus ja stressaaminen. Ehkä alat stressata aina pahimmasta mahdollisesta.

Olet vissiin mies, kun lyöt ihmisiä. Naiset harvemmin joutuvat pelkäämään pahoinpitelyn seurauksia...
Olet muuten väkivaltainen? Oletko humalassa erityisen väkivaltainen, tai muuten mellastat?
Ilmeisesti sulla on kovia tunteen purkauksia?

Tunteelliset tilanteet voivat olla kuitenkin hankalia...
Itselle jotkut tunteelliset tilanteet voivat olla vaikeita. Spontaanin ilon puuttuminen... Yli herkkyyttä? ---> As.
Rakastan kyllä ja paljon. Sitten itselleen valehtelusta vapaa narsismia: haluan olla en pelkästään paras, vaan ylivoimainen kaikessa sellaisessa, mistä tykkään ja missä olen hyvä. Se minua ei kiinnosta, minä muut minua pitävät. Tärkeintä on se, minä itse itseäni pidän.
Muut eivät voi ymmärtää, joten antaa heidän luulla, mitä luulevat. Antaa hedän tuhlata aikaansa ajattelemalla sitä, mitä ei voi ajatella. Rankaisevat itse itseään omista virheistään.
Nolottaa, jos minua pidetään kovin hyvänä jossain. Oikein hävettää.
Hävettää, että olen antanut itsestäni sellaisen kuvan, että olisin muka hyvä jossain, tai että minussa olisi jotain ihailtavaa.
Syntiähän olen silloin tehnyt... : )

Lue lisää

Pieniä korjauksia luvassa...huhhuh taisin vähän innostua.
Minulla on kuin kaksi maailmaa (kuten ilmeisesti muillakin): se miltä näytän ja käytäydyn ulkoisesti ja se mitä ovat ajatukseni. En tietenkään tee mitä mieleni tekisi!
Luulisin, että ulkosesti (siis henkilö, joka seuraisi tekemisiäni, muttei tietäisi mitä ajatelen näkisi tämän) olen ahkera, kuuliainen, kiltti, ujo ja jossainmäärin toisista piittaamaton. Oikeastaan vain henkilöt, joilla ei ole päätäntävaltaa siihen ,joutuuko minua sietämään (merkataan tätä joukkoa J:llä esim. perhe kuuluu tähän joukkoon..siis lähinnä vanhemmat) näkevät minussa ne huonotkin piirteet. On vaikea arvioida näiden asioiden takia millainen oikeastaan olen. Se dev.assi kuvaus sopii minun ulkoiseen käytökseen silloin kuin on lähellä vain henkilöitä, jotka kuuluvat joukkoon J. Sellaista se oli koulussa, nykyään vähemmän. Toki sitä nykyäänkin ajattelee enemmän mitä tekee missä tahansa seurassa.
Mutta mitä itsestäni kerroin pitää kutinsa. Sitten muutamia oikaisuja.

"Olet vissiin mies, kun lyöt ihmisiä. Naiset harvemmin joutuvat pelkäämään pahoinpitelyn seurauksia...
Olet muuten väkivaltainen? Oletko humalassa erityisen väkivaltainen, tai muuten mellastat?
Ilmeisesti sulla on kovia tunteen purkauksia?"

Ehkä olisi pitänyt olla täsmällisempi... En ole lyönyt moneen vuoteen. yhteen aikaan lyöskenneltiin yhen tyypin kanssa. Siis ihan leikillään tyyliin ensin lyöt sää sitten sää jne ja "kuinka kovaa osaat lyödä". Siitä tuli tapa: kerran vaan menin sen luo ja löin ja hän kysyi miks sää lyöt. Kyllä hävetti. Kyllähän se on opetettu, ettei se oo oikein. Enkä osannut sillon ittelleni ees perustella miks löin. Itseäni silloin hyvänä ihmisenä pitävänä...no en tiä ...kuva mureni jotenki (merkitään K).Sen jälkeeen oon yrittäny pitää huolen etten tollasta tee. Survasemisella tarkotan muuta , mut sen voi unohtaa; ei viittitä puhua rikoksista tai väkivalloista. Ja se survasemis kuvaus oli todellakin vaan niitä ajatuksia...kun mennään alaspäin niin oikeen syöksytään suohon. Humalassa? En kännää ja ehkä parasta ollakin kännäämättä. Tunteita en juurikaan näytä kun joukolle J jolloin se näkyy äänen korotuksena ja puheiden lyttyyn lyömisenä. Yksin saa repiä hiuksia ja "potkia puita".
Tässä vaiheessa huomaan ja täytyy jo varoittaa, että ajatukset on taas "hyvin paketissa" (siis ei ole) saatta olla irrallisia asioita.

"Tosin sanoit olleesi joskus koulukiusattu. Tuohon minun on pakko sanoa, että kuvaamani kaltaiset ihmiset eivät ole olleet koulukiusattuja, vaan paremminkin kiusaajia."
Koulukiusatusta tulee koulukiusaaja. Ajatuksiltani olen kiusaaja: erilaisuus ärsyttää muissa; se on mun erikois oikeus (huomaa ironia vai mikä lie).
""Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole."

Mitähän tuolla tarkoitit?
Itselle koitetaan mielestäni uskotella siksi, jotta saataisiin mielenrauha. Itselle uskottelulla paetaan totuuden kohtaamista ja luodaan itselle sopivampi totuus, joka tuntuu miellyttävämmältä. "
Tarkotan just tota. Aiemmassa kohdassa K näkyy tämä: aluksi muiden sanomisien peruusteella luulen, että olen ihminen ja luulen siis, että se olisi jotain pysyvää "mitä sitten teenkin on se lähtöisin hyvästä ihmisestä" tyyliin. Tämän tyyppisiä luuloja on eikä ne taustalta katoa, vaikka tietää pinnallisesti, ettei niin ole. Konkreettisimmillaan: oletetaan, että pelaan jalkapalloa, harjoittelen innolla huvin vuoksi. Sitten, joku saattaa sanoa, että olen hyvä pelaamaan jalista. Sen jälkeen luulen niin. harjoittelu saattaa jäädä " mitä suotta minähän olen hyvä siinä". Ja joskus tulee hetki, etten enää olekaan.. miten sen itselle tosin myöntäisi. Kyllä silloin ketuttaa "että oonkin pystyny luuleen tollasta" ja tämänkin ajattelun jälkeen en voi tajuta että olen jälleen taitojeni suhteen lähtöpisteessä; pysyn luulossani. Jo tämän takia inhoan ottaa vaikutteita ympäristöstä (ja ylipäänsä keskustella "kehittävästi"). Pinnallisesti saatan vain sanoa jotain neutraalia, mutta sisälläni kihisen kiukusta kun, joku sanoo " ei sun tarvi osata kun tämä" tai "pääasia, että jonkinlainen käsitys asiasta" kun on kyse asiasta, jossa haluan olla täydellinen.

"Nolottaa, jos minua pidetään kovin hyvänä jossain. Oikein hävettää.
Hävettää, että olen antanut itsestäni sellaisen kuvan, että olisin muka hyvä jossain"
Perhana, jotkut osaavat siis lukea ajatuksia...
Pointti on siinä, että kun muut luulee, luulen kohta minäkin ja se laiskistaa, ylimielistää edellä kuvatulla tavalla.

"Eräs henkilö vain läyttäytyi avoimen ylimielisesti ja narsistisesti, samalla haukkuen kaikki muut ihmiset juuri sellaisiksi, miten hän itse käyttäytyi."
Ajatuksissani kuvittelen puhuvani(suorastaan viisastelevani) ihmisille ja arvostelen heitä kerron miten asiat on ja miten pitäisi olla, kesken ajatuksia huomaan ,että niin tehdessäni tein juuri niin kuin puheissani sanoin olevan väärin eli juuri, kun siteerauksissa.

Tuntuu, että ihmisten erimielisyydet ovat äidinkielellisiä ongelmia: se ei ole yksi yhteen kuvaus. Kun joku tarkoittaa jotain hän ilmaisee sen kielen termein. Se ei tarkkaan kuvaa (edes hänen mielestään) sitä mitä hän tarkoittaa, jotain sinne päin. Toinen taas tulkitsee, että hän on juuri sitä mieltä kuin sanoikin, lisäksi tämä toinen tulkitsee sanat siten millainen käsitys itsellään niistä on. Ei ihme, ettei aina mee viestit perille.

Ehkä tämän takia sitä luulee itsellensä jotain tommosia. Eihän sitä loppujen lopuksi tiedä mitä kirjoittajat ovat tarkoittaneet. Väärin tulkinta lienee tavallista. Eritysesti, kun osaan tulkinta jokikisen asian päin mäntyä, jopa matematiikkaa. Mitä ihminen on? Ajatukset vai se miksi hän toimintansa niiden perusteella (toteuttaen tai hyljäten) muovaa? Seuraavan kirjoitin vasta jälkeenpäin : Nyt sain todellisen ahaa elämyksen yllä oleva kysymys on sisältää vastauksen. Ihminen on sitä miksi hän ajatuksensa muovaa toimiessaan! Siksi ihmisen persoona muuttuu.Olen terve!

Ujous onkin aika hieno ominaisuus se suojaa itseä ympäristöltä ja itseltä.

edellinen kirjoitti:

Pieniä korjauksia luvassa...huhhuh taisin vähän innostua.
Minulla on kuin kaksi maailmaa (kuten ilmeisesti muillakin): se miltä näytän ja käytäydyn ulkoisesti ja se mitä ovat ajatukseni. En tietenkään tee mitä mieleni tekisi!
Luulisin, että ulkosesti (siis henkilö, joka seuraisi tekemisiäni, muttei tietäisi mitä ajatelen näkisi tämän) olen ahkera, kuuliainen, kiltti, ujo ja jossainmäärin toisista piittaamaton. Oikeastaan vain henkilöt, joilla ei ole päätäntävaltaa siihen ,joutuuko minua sietämään (merkataan tätä joukkoa J:llä esim. perhe kuuluu tähän joukkoon..siis lähinnä vanhemmat) näkevät minussa ne huonotkin piirteet. On vaikea arvioida näiden asioiden takia millainen oikeastaan olen. Se dev.assi kuvaus sopii minun ulkoiseen käytökseen silloin kuin on lähellä vain henkilöitä, jotka kuuluvat joukkoon J. Sellaista se oli koulussa, nykyään vähemmän. Toki sitä nykyäänkin ajattelee enemmän mitä tekee missä tahansa seurassa.
Mutta mitä itsestäni kerroin pitää kutinsa. Sitten muutamia oikaisuja.

"Olet vissiin mies, kun lyöt ihmisiä. Naiset harvemmin joutuvat pelkäämään pahoinpitelyn seurauksia...
Olet muuten väkivaltainen? Oletko humalassa erityisen väkivaltainen, tai muuten mellastat?
Ilmeisesti sulla on kovia tunteen purkauksia?"

Ehkä olisi pitänyt olla täsmällisempi... En ole lyönyt moneen vuoteen. yhteen aikaan lyöskenneltiin yhen tyypin kanssa. Siis ihan leikillään tyyliin ensin lyöt sää sitten sää jne ja "kuinka kovaa osaat lyödä". Siitä tuli tapa: kerran vaan menin sen luo ja löin ja hän kysyi miks sää lyöt. Kyllä hävetti. Kyllähän se on opetettu, ettei se oo oikein. Enkä osannut sillon ittelleni ees perustella miks löin. Itseäni silloin hyvänä ihmisenä pitävänä...no en tiä ...kuva mureni jotenki (merkitään K).Sen jälkeeen oon yrittäny pitää huolen etten tollasta tee. Survasemisella tarkotan muuta , mut sen voi unohtaa; ei viittitä puhua rikoksista tai väkivalloista. Ja se survasemis kuvaus oli todellakin vaan niitä ajatuksia...kun mennään alaspäin niin oikeen syöksytään suohon. Humalassa? En kännää ja ehkä parasta ollakin kännäämättä. Tunteita en juurikaan näytä kun joukolle J jolloin se näkyy äänen korotuksena ja puheiden lyttyyn lyömisenä. Yksin saa repiä hiuksia ja "potkia puita".
Tässä vaiheessa huomaan ja täytyy jo varoittaa, että ajatukset on taas "hyvin paketissa" (siis ei ole) saatta olla irrallisia asioita.

"Tosin sanoit olleesi joskus koulukiusattu. Tuohon minun on pakko sanoa, että kuvaamani kaltaiset ihmiset eivät ole olleet koulukiusattuja, vaan paremminkin kiusaajia."
Koulukiusatusta tulee koulukiusaaja. Ajatuksiltani olen kiusaaja: erilaisuus ärsyttää muissa; se on mun erikois oikeus (huomaa ironia vai mikä lie).
""Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole."

Mitähän tuolla tarkoitit?
Itselle koitetaan mielestäni uskotella siksi, jotta saataisiin mielenrauha. Itselle uskottelulla paetaan totuuden kohtaamista ja luodaan itselle sopivampi totuus, joka tuntuu miellyttävämmältä. "
Tarkotan just tota. Aiemmassa kohdassa K näkyy tämä: aluksi muiden sanomisien peruusteella luulen, että olen ihminen ja luulen siis, että se olisi jotain pysyvää "mitä sitten teenkin on se lähtöisin hyvästä ihmisestä" tyyliin. Tämän tyyppisiä luuloja on eikä ne taustalta katoa, vaikka tietää pinnallisesti, ettei niin ole. Konkreettisimmillaan: oletetaan, että pelaan jalkapalloa, harjoittelen innolla huvin vuoksi. Sitten, joku saattaa sanoa, että olen hyvä pelaamaan jalista. Sen jälkeen luulen niin. harjoittelu saattaa jäädä " mitä suotta minähän olen hyvä siinä". Ja joskus tulee hetki, etten enää olekaan.. miten sen itselle tosin myöntäisi. Kyllä silloin ketuttaa "että oonkin pystyny luuleen tollasta" ja tämänkin ajattelun jälkeen en voi tajuta että olen jälleen taitojeni suhteen lähtöpisteessä; pysyn luulossani. Jo tämän takia inhoan ottaa vaikutteita ympäristöstä (ja ylipäänsä keskustella "kehittävästi"). Pinnallisesti saatan vain sanoa jotain neutraalia, mutta sisälläni kihisen kiukusta kun, joku sanoo " ei sun tarvi osata kun tämä" tai "pääasia, että jonkinlainen käsitys asiasta" kun on kyse asiasta, jossa haluan olla täydellinen.

"Nolottaa, jos minua pidetään kovin hyvänä jossain. Oikein hävettää.
Hävettää, että olen antanut itsestäni sellaisen kuvan, että olisin muka hyvä jossain"
Perhana, jotkut osaavat siis lukea ajatuksia...
Pointti on siinä, että kun muut luulee, luulen kohta minäkin ja se laiskistaa, ylimielistää edellä kuvatulla tavalla.

"Eräs henkilö vain läyttäytyi avoimen ylimielisesti ja narsistisesti, samalla haukkuen kaikki muut ihmiset juuri sellaisiksi, miten hän itse käyttäytyi."
Ajatuksissani kuvittelen puhuvani(suorastaan viisastelevani) ihmisille ja arvostelen heitä kerron miten asiat on ja miten pitäisi olla, kesken ajatuksia huomaan ,että niin tehdessäni tein juuri niin kuin puheissani sanoin olevan väärin eli juuri, kun siteerauksissa.

Tuntuu, että ihmisten erimielisyydet ovat äidinkielellisiä ongelmia: se ei ole yksi yhteen kuvaus. Kun joku tarkoittaa jotain hän ilmaisee sen kielen termein. Se ei tarkkaan kuvaa (edes hänen mielestään) sitä mitä hän tarkoittaa, jotain sinne päin. Toinen taas tulkitsee, että hän on juuri sitä mieltä kuin sanoikin, lisäksi tämä toinen tulkitsee sanat siten millainen käsitys itsellään niistä on. Ei ihme, ettei aina mee viestit perille.

Ehkä tämän takia sitä luulee itsellensä jotain tommosia. Eihän sitä loppujen lopuksi tiedä mitä kirjoittajat ovat tarkoittaneet. Väärin tulkinta lienee tavallista. Eritysesti, kun osaan tulkinta jokikisen asian päin mäntyä, jopa matematiikkaa. Mitä ihminen on? Ajatukset vai se miksi hän toimintansa niiden perusteella (toteuttaen tai hyljäten) muovaa? Seuraavan kirjoitin vasta jälkeenpäin : Nyt sain todellisen ahaa elämyksen yllä oleva kysymys on sisältää vastauksen. Ihminen on sitä miksi hän ajatuksensa muovaa toimiessaan! Siksi ihmisen persoona muuttuu.Olen terve!

Ujous onkin aika hieno ominaisuus se suojaa itseä ympäristöltä ja itseltä.

Lue lisää

kommentoida: "Koulukiusatusta tulee koulukiusaaja. Ajatuksiltani olen kiusaaja: erilaisuus ärsyttää muissa; se on mun erikois oikeus (huomaa ironia vai mikä lie)." Ei muuten tule. Sellaista helvettiä en halua kennellekään, en edes pahimmalle kiusaajalleni, missä elin vuosia kouluaikana.

niksu kirjoitti:

kommentoida: "Koulukiusatusta tulee koulukiusaaja. Ajatuksiltani olen kiusaaja: erilaisuus ärsyttää muissa; se on mun erikois oikeus (huomaa ironia vai mikä lie)." Ei muuten tule. Sellaista helvettiä en halua kennellekään, en edes pahimmalle kiusaajalleni, missä elin vuosia kouluaikana.

Lue lisää

olipa mulla "hyvä" ilmaisu. Siis jossain oon lukenu efektistä "koulukiusatusta tulee koulukiusaaja" (ja menin kirjottaan lauseen suoraan) ei siis päde kaikkiin (tod. näk. vain vähemmistöön) tekstissä annoin ymmärtää toisin. sori. En muuten tee ajatuksistani tosia.Jää hampaidenkiristely asteelle.Ja mieliala vaihtelee: en ajattele noin joka päivä kaikesta.Riippuu mihin asiaan onnistuu ajatukset kohdistaa. Ehkä se on osittain stressiä (sitä on ollut).Sillon kuulemma ihmiset ärsyttävät enemmän.Mutta luulisi,että jos olisi ollut ei koulukiusattu ei tarvis pätee ittellensä pitämällä muita huonompina.

edellinen kirjoitti:

Pieniä korjauksia luvassa...huhhuh taisin vähän innostua.
Minulla on kuin kaksi maailmaa (kuten ilmeisesti muillakin): se miltä näytän ja käytäydyn ulkoisesti ja se mitä ovat ajatukseni. En tietenkään tee mitä mieleni tekisi!
Luulisin, että ulkosesti (siis henkilö, joka seuraisi tekemisiäni, muttei tietäisi mitä ajatelen näkisi tämän) olen ahkera, kuuliainen, kiltti, ujo ja jossainmäärin toisista piittaamaton. Oikeastaan vain henkilöt, joilla ei ole päätäntävaltaa siihen ,joutuuko minua sietämään (merkataan tätä joukkoa J:llä esim. perhe kuuluu tähän joukkoon..siis lähinnä vanhemmat) näkevät minussa ne huonotkin piirteet. On vaikea arvioida näiden asioiden takia millainen oikeastaan olen. Se dev.assi kuvaus sopii minun ulkoiseen käytökseen silloin kuin on lähellä vain henkilöitä, jotka kuuluvat joukkoon J. Sellaista se oli koulussa, nykyään vähemmän. Toki sitä nykyäänkin ajattelee enemmän mitä tekee missä tahansa seurassa.
Mutta mitä itsestäni kerroin pitää kutinsa. Sitten muutamia oikaisuja.

"Olet vissiin mies, kun lyöt ihmisiä. Naiset harvemmin joutuvat pelkäämään pahoinpitelyn seurauksia...
Olet muuten väkivaltainen? Oletko humalassa erityisen väkivaltainen, tai muuten mellastat?
Ilmeisesti sulla on kovia tunteen purkauksia?"

Ehkä olisi pitänyt olla täsmällisempi... En ole lyönyt moneen vuoteen. yhteen aikaan lyöskenneltiin yhen tyypin kanssa. Siis ihan leikillään tyyliin ensin lyöt sää sitten sää jne ja "kuinka kovaa osaat lyödä". Siitä tuli tapa: kerran vaan menin sen luo ja löin ja hän kysyi miks sää lyöt. Kyllä hävetti. Kyllähän se on opetettu, ettei se oo oikein. Enkä osannut sillon ittelleni ees perustella miks löin. Itseäni silloin hyvänä ihmisenä pitävänä...no en tiä ...kuva mureni jotenki (merkitään K).Sen jälkeeen oon yrittäny pitää huolen etten tollasta tee. Survasemisella tarkotan muuta , mut sen voi unohtaa; ei viittitä puhua rikoksista tai väkivalloista. Ja se survasemis kuvaus oli todellakin vaan niitä ajatuksia...kun mennään alaspäin niin oikeen syöksytään suohon. Humalassa? En kännää ja ehkä parasta ollakin kännäämättä. Tunteita en juurikaan näytä kun joukolle J jolloin se näkyy äänen korotuksena ja puheiden lyttyyn lyömisenä. Yksin saa repiä hiuksia ja "potkia puita".
Tässä vaiheessa huomaan ja täytyy jo varoittaa, että ajatukset on taas "hyvin paketissa" (siis ei ole) saatta olla irrallisia asioita.

"Tosin sanoit olleesi joskus koulukiusattu. Tuohon minun on pakko sanoa, että kuvaamani kaltaiset ihmiset eivät ole olleet koulukiusattuja, vaan paremminkin kiusaajia."
Koulukiusatusta tulee koulukiusaaja. Ajatuksiltani olen kiusaaja: erilaisuus ärsyttää muissa; se on mun erikois oikeus (huomaa ironia vai mikä lie).
""Kuten alussa todettu itselle uskottelu antanee viitettä niin sitä luulee että ihmisessä olis jotain pysyvää mutta tietää(pinnallisesti) ettei ole."

Mitähän tuolla tarkoitit?
Itselle koitetaan mielestäni uskotella siksi, jotta saataisiin mielenrauha. Itselle uskottelulla paetaan totuuden kohtaamista ja luodaan itselle sopivampi totuus, joka tuntuu miellyttävämmältä. "
Tarkotan just tota. Aiemmassa kohdassa K näkyy tämä: aluksi muiden sanomisien peruusteella luulen, että olen ihminen ja luulen siis, että se olisi jotain pysyvää "mitä sitten teenkin on se lähtöisin hyvästä ihmisestä" tyyliin. Tämän tyyppisiä luuloja on eikä ne taustalta katoa, vaikka tietää pinnallisesti, ettei niin ole. Konkreettisimmillaan: oletetaan, että pelaan jalkapalloa, harjoittelen innolla huvin vuoksi. Sitten, joku saattaa sanoa, että olen hyvä pelaamaan jalista. Sen jälkeen luulen niin. harjoittelu saattaa jäädä " mitä suotta minähän olen hyvä siinä". Ja joskus tulee hetki, etten enää olekaan.. miten sen itselle tosin myöntäisi. Kyllä silloin ketuttaa "että oonkin pystyny luuleen tollasta" ja tämänkin ajattelun jälkeen en voi tajuta että olen jälleen taitojeni suhteen lähtöpisteessä; pysyn luulossani. Jo tämän takia inhoan ottaa vaikutteita ympäristöstä (ja ylipäänsä keskustella "kehittävästi"). Pinnallisesti saatan vain sanoa jotain neutraalia, mutta sisälläni kihisen kiukusta kun, joku sanoo " ei sun tarvi osata kun tämä" tai "pääasia, että jonkinlainen käsitys asiasta" kun on kyse asiasta, jossa haluan olla täydellinen.

"Nolottaa, jos minua pidetään kovin hyvänä jossain. Oikein hävettää.
Hävettää, että olen antanut itsestäni sellaisen kuvan, että olisin muka hyvä jossain"
Perhana, jotkut osaavat siis lukea ajatuksia...
Pointti on siinä, että kun muut luulee, luulen kohta minäkin ja se laiskistaa, ylimielistää edellä kuvatulla tavalla.

"Eräs henkilö vain läyttäytyi avoimen ylimielisesti ja narsistisesti, samalla haukkuen kaikki muut ihmiset juuri sellaisiksi, miten hän itse käyttäytyi."
Ajatuksissani kuvittelen puhuvani(suorastaan viisastelevani) ihmisille ja arvostelen heitä kerron miten asiat on ja miten pitäisi olla, kesken ajatuksia huomaan ,että niin tehdessäni tein juuri niin kuin puheissani sanoin olevan väärin eli juuri, kun siteerauksissa.

Tuntuu, että ihmisten erimielisyydet ovat äidinkielellisiä ongelmia: se ei ole yksi yhteen kuvaus. Kun joku tarkoittaa jotain hän ilmaisee sen kielen termein. Se ei tarkkaan kuvaa (edes hänen mielestään) sitä mitä hän tarkoittaa, jotain sinne päin. Toinen taas tulkitsee, että hän on juuri sitä mieltä kuin sanoikin, lisäksi tämä toinen tulkitsee sanat siten millainen käsitys itsellään niistä on. Ei ihme, ettei aina mee viestit perille.

Ehkä tämän takia sitä luulee itsellensä jotain tommosia. Eihän sitä loppujen lopuksi tiedä mitä kirjoittajat ovat tarkoittaneet. Väärin tulkinta lienee tavallista. Eritysesti, kun osaan tulkinta jokikisen asian päin mäntyä, jopa matematiikkaa. Mitä ihminen on? Ajatukset vai se miksi hän toimintansa niiden perusteella (toteuttaen tai hyljäten) muovaa? Seuraavan kirjoitin vasta jälkeenpäin : Nyt sain todellisen ahaa elämyksen yllä oleva kysymys on sisältää vastauksen. Ihminen on sitä miksi hän ajatuksensa muovaa toimiessaan! Siksi ihmisen persoona muuttuu.Olen terve!

Ujous onkin aika hieno ominaisuus se suojaa itseä ympäristöltä ja itseltä.

Lue lisää

Kiinnität siis paljon huomiota siihen, miltä näytät ja siihen, minkälaisen vaikutelman toiset sinusta saavat.
Pelkäätkö, että ihmiset saisivat sinusta jotain selville, jos näkisivät sinusta muutakin?
Minäkin kyllä jossain määrin haluan antaa eri ihmisille erilaista kuvaa.
Lisäksi jokaiselle yksilölle täytyy antaa itsestään sopivanlainen kuva, jos haluaa täydellisen ymmärryksen. Eli täytyy sopeutua toisen maailmankatsomukseen ja ajatusmaailmaan ja kertoa asiat sellaisella tavalla, kuin hän ne pystyy ymmärtämään.

Kyselin tuosta väkivallasta sen vuoksi, että tuossa devianssiassi-hommassa nämä ihmiset ovat todella agressiivisia. Pojat ja miehet väkivaltaisia.
Samaten siihen kuuluu oman sukupuoliroolin korostaminen erittäin voimakkaasti.
(naureskelen itselleni, että tällaisia kuvauksia olen tehnyt)

Ehkä sun suhteellisuudentajuttomuus näkyy tuollaisena, ettet tiedä, koska oli sopivaa lyödä ja koska ei.
Oikeastaan se voi olla sosiaalisten tilanteiden ymmärtämättömyyttä, tai empatian puutetta. (Sama asia nuo kaikki kolme.)

Mä olen itse todella suvaitsevainen kaiken erilaisuuden suhteen yleensä. Mutta erilaisuus ärsyttää.
Jotkut "saatanan palvojat" ym. on koomista porukkaa.
(täytyy varoa, ettei ala naurattaan...)
Ehkä pidän toisia huonompina, kuin toisia, mutta arvioin ihmiset yksilöinä, enkä näe ketään vihollisina, tai liittolaisina.

Kartan ehkä joitain ihmisiä, sillä olen oppinut näkemään, kuka on kiusaajatyyppi ja kuka ei. ja eihän sitä kai pakko ole olla sellaisten lähellä, jotka ovat ikävää seuraa.


Tosiaan minun kai täytyy vetää takaisin jonkin verran puheitani. Tuo käyttämäsi täydellisyys-termi on paljon parempi. Käyttämäni ”ylivoimainen” on liian lievä ilmaisu. Ylivoimainenhan tarkoittaisi suhteessa toisiin olisi oltava ylivoimainen. Mutta tässä kohtaahan juuri painotin sitä, kuinka ei ole minkäänlaista suhdetta toisiin. Kyse on siis täydellisyyden tavoittelusta, eikä toisten kanssa kilpailusta. Kilpailu on psykopaatteja varten. Kilpailu on ääretöntä itsepetosta ja luovuttamista. Kilpailu on myös pinnallinen valhe niitä varten, jotka haluavat toisten kärsivän oman nautinnon vuoksi ja jotka haluavat oikeuttaa kaiken itsessään hyväksi ja kaiken toisissa huonoksi. Niitä varten, jotka itselleen valehtelemalla kilpailevat itsensäkin kanssa.
(Näin luokittelen omasta näkökulmastani tietynlaiset ihmiset huonoiksi.)

Täydellisyys on ainoa sellainen tavoite, missä ei voi olla kilpailua. Sillä täydellisyys, kun on tavoitteena, ei ole kyse minkään suhteesta johonkin tiettyyn asiaan, vaan kaiken suhteesta kaikkeen, niin se on.


”Pointti on siinä, että kun muut luulee, luulen kohta minäkin ja se laiskistaa, ylimielistää edellä kuvatulla tavalla.”


Niin, kun toiset pitävät minua hyvänä jossain, niin tuntuu, että ”tavoite on saavutettu”. Alkaa poiketa todellisuuden, täydellisyyden ja jatkuvan kehityksen tavoittelusta ja TYYTYY johonkin… Siinä valehtelee itselleen, että nyt olenkin niin hyvä, ettei minun tarvitse enää yrittää niin kovasti siinä. Tuntuu, että sitä on niin hyvä, että voi hoitaa asian vaikka unissaan.
Otit esimerkkiä jalkapallosta. No siinä voi käydä niin, että alkaa pelailemaan lepsummin ja löysemmin ja tiukkuus harjoittelussa alkaa rakoilla. Alkaa veltostumaan. : )
Mut tämähän on vasta pinnallinen syy. Vielä pahempaa ja moraalittomampaa on se, että on muodostunut hyvän määritteeksi. Toiset luulevat silloin, että se, mitä olen, on mukamas tavoiteltavaa ja jollain tavalla hyvää. Aina kaikki vertailu toisiin, arvioidakseen jonkun henkilön arvon suhteessa toisiin, on väärin. Se on väärin siksi, että se on vertailua toisiin! Totuutta ei voi löytää vertailemalla. Ainoastaan kärsimystä. Realistinen vertailu vaatii täydellistä tietoa kaikesta, eikä sellainen ole mahdollista. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta vertailla ihmisiä toisiinsa ja siten päättää sitä, mikä on totta ja mikä valhetta.
Kenelläkään ei ole oikeutta arvioida sitä, kuka on hyvä jossain ja kuka on huono. Syy tähän on se, että vertailutapa ei voi vastata todellisuutta koskaan. Tämä johtuu kielen pohjasta välittäjänä ja totuudesta erillisenä tapana kuvata sitä.

Se, että asetetaan jokin määre, mikä määrää jonkin olevan hyvä jossain, on itsepetosta ja kaikkien muiden ihmisten pettämistä.
Voidaan tietenkin tehdä havaintoja pinnallisesti siitä, pinnasta, mikä näyttää joltain. Mutta koska tämäkin on vain erään mittaamistavan tulos, miltä näyttää, tulemme äärettömyyden ongelmaan siinä, että lopulta kaikki vain näyttää joltain. Se, miltä kaikki näyttää, on enemmän tai vähemmän tekemisissä totuuden kanssa.
Mutta tärkeintä ei ole se, miltä näyttää, vaan se, mikä aiheuttaa sen, miksi asia näyttää siltä, kuin se näyttää.
Sitä pidemmälle tässä näkemisessä mennään, sitä nopeammin lähestymme yhtä kokonaisuutta, sellaista, jota voidaan merkitä numerolla 1. Kielellä tätä voidaan kutsua totuudeksi.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien täytyy tukea toisiaan omilla vahvuuksillaan. Mutta ei pidä asettaa vertailulle määreitä, kuten paras, tai huonoin. Ei mitään arvoon liittyvää. On matemaattisesti mahdotonta, että ihmisissä olisi jotain arvoa. Kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Ei voida asettaa ketään parhaaksi. Vain idiootti voi sanoa olevansa hyvä jossain, tai väittää olevansa viisas.
Voidaan kyllä sanoa, että ”tiedän jotain”, tai ”osaan jotain”, mutta ei voida sanoa, että joku on jossain hyvä, tai huono. Kaikki ovat kaikessa yhtä hyviä. Paljon pahaa juontaa siitä, että arvioidaan ihmisten arvoja. Paljon kärsimystä johtuu sellaisesta.
Jokaisen täytyy siis keskittyä siihen, mitä itse on. Ei mihinkään itselleen valehteluun, tai uskotteluun, että olisi jossain parempi, kuin toinen.

Niin, vielä sen verran, että toisaalta, kun huomaa omat vahvuutensa, niin tulee taipuvaiseksi käyttämään niitä. Eli, kun huomaa vaikkapa, että jalkapallossa on hyvä harhauttelemaan, niin alkaa sitten esittelemään kikkojaan oikein innokkaasti.
Tämä taas johtaa siihen, että tulee sokeaksi muun suhteen. Alkaa nähdä pelin harhauttelun kautta…
Mutta tässä on sellainen ongelma, että tämä oman vahvuuden näkeminen ja se, että näkee jonkun ihmisen, tai itsensä jossain parempana, kuin toisen, ovat keskenään ristiriidassa: se, että tajuaa oman vahvuutensa, näkyy siinä, että se tuntuu hyvältä ja oikealta ja siinä tuntee olevansa hyvä, kun taas vertailussa suhteessa toisiin, huomataankin että jotkut jotka eivät oikeasti tunne itseään mukavaksi jossain, eivätkä niin sanotusti sitä rakasta, ovatkin jonkun mittarin mukaan siinä parempia, kuin se, joka sitä rakastaa…
Vääristynyt vuorovaikutus on se, missä piilee valhe. Vuorovaikutus on oikeasti olemassa olevien asioiden välistä yhteyttä ja jos tuossa yhteydessä on epäloogisuutta, tulee olevaksi sellaista, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Tällöin epäloogisuus tulee olevaiseksi siitä huolimatta, että se on oikeasti olemassa olematonta ja siksi itsensä kanssa ristiriitaista.
Mutta pinnallisesti näyttäisi olevan olemassa. Mutta se, miltä näyttää onkin vain ulkokuori ja se, mikä on kuoren sisällä, looginen rakenne, paljastaa sen, onko tämä oikeasti sitä miltä se näyttää. Jos rakenne on epälooginen, itsensä kanssa ristiriitainen, on kyse illuusiosta.
Kukapa haluaisi tuhlata sekuntiakaan elämästään illuusion vuoksi? Näköjään kaikki, sillä kaikki haluavat uskoa sitä, mikä vaikuttaisi hyvältä.
Raamatun määrite pahuudelle on juuri tuo; se meni jotakuinkin niin, että minäpä kerron teille pahuuden arvoituksen; se on, mutta sitä ei ole. Ytimekkäästi kiteytettynä sanoma, jonka todistamiseen matemaattisesti vaadittiin useampi sivu.


Mutta sitten tulemmekin siihen ongelmaan, että aina, kun puhutaan tällaisesta asiasta, kuten tämä missä koemme häpeää siitä, että olemme ”hyviä” jossain. Tämä näkemys, joka meillä on asiasta, että se laiskistaa ja estää kehittymästä, kun pitää itseään hyvänä jossain… on itse asiassa vain meidän näkemyksemme tuosta asiasta ja se, miten näemme tuon asian. Mutta se ei kerro sitä, miksi koemme ja näemme asian, niin kuin sen koemme ja näemme.
Ja siksi se ei kelpaa vastauksena, kuin itsepetokseksi, jälleen vain eräänlaiseksi tyytymiseksi olevaan tilanteeseen. Johtuen tietenkin, kuten edellä todettu, siitä, ettemme osaa selittää sitä, miksi asian näemme sillä tavalla. Esitämme täten subjektiivisen faktan, joka ei kuitenkaan selitä oikeasti mitään, mutta johon tyydymme, koska emme pysty ajattelemaan, että olisi muuta syytä. Emme pysty ajattelemaan, koska emme tiedä sellaisia asioita, jotka ovat oikea syy, siksi, että ajattelumme on sen kuva, mikä on tosiasioiden välissä ja missä pahuus asuu.

Saat kuitenkin mielenrauhan, kun perustelet itsellesi, että tunnet, että ”hyvänä oleminen” estää sinua kehittymästä.
Minä saan mielenrauhan, kun selvitän, miksi tunnen niin. Syy lienee ehkä osittain synnynnäisessä luonteessa ja siten aivojen rakenteessa. Tai ehkä kasvatuksessa, tai elämän kokemuksissa ja sitä kautta käsityksistä joidenkin termien merkityksestä, kuten sanoit.

Nietzsche joskus sanoi, että: ”omatuntosi sanoo: sinun on tultava siksi, mitä olet.”

Ehkä kaikista luonnevikaisistakin on tullut luonnevikaisia vain siksi, että heidän omatuntonsa on käskenyt heitä tulemaan luonnevikaisiksi. : )
Tarkemmin voisin sanoa, että kyse on aika paljon heikkouksien korjaamisesta ja eräänlaisesta sopeutumisesta. Lapsi on mukavuudenhaluinen ja ei halua auttaa vanhempiaan asunnon siivoamisessa. Mutta, kun vanhemmat suuttuvat lapselle siivoamattomuuden takia alituiseen ja esittävät sen lapsen velvollisuutena, lapsi alkaa vähitellen kokea siivoamisen hyvänä asiana, etenkin, kun ehdotus tähän on tullut vanhemmilta, eli auktoriteetilta.
Kun lapsi pitää siivoamista hyvänä asiana, hän alkaa tavoitella sitä. Lopulta hän siivoaa itse, haluamatta toisten apua ja ylpeilee omalla moraalisuudellaan. Saa hyvää mieltä, kun tehnyt hyvän työn.
Ehkä hän esittää myös kavereilleen olevansa hyvä ihminen, ehkä hän haukkuu kaverinsa huonoiksi, parantaakseen itsetuntoaan, tai ehkä hänellä on niin hyvä itsetunto, että hän antaa vain esimerkkiä kavereilleen.

Samalla tavalla voidaan kehittää muunkinlaisia velvollisuuksia. Ja aivan mistä tahansa voidaan tehdä velvollisuus. Sen on historia näyttänyt.

Sitä enemmän henkilö saa palautetta, joka esittää hänelle hänen heikkouksiaan, sitä enemmän hän korjaa niitä. Hän on alkanut pitää itseään ”moraalittomana” ja pyrkii toimimaan oikein ja ”moraalisesti”.

Toisaalta se tuleminen, miksi on, on myös stereotypistä.

Kun kokee häpeää siitä, että on hyvä, voisin kuvitella, että taustalla on ehkä sellaista, että lapsena ei ole ”saanut olla hyvä”. Eli ei ole tullut sellaisia kokemuksia, jossa kokisi olevansa hyvä ja sen takia on alkanut uskoa, että on pahasta, että kokee olevansa hyvä. Tai ehkä on opetettu pitämään asioista matalaa profiilia ja opetettu, että on väärin iloita siitä, että on hyvä.

Arvojen liittäminen ihmisiin, auttaa henkilöä korjaamaan itsessään ne asiat, mitkä hänessä ovat heikkoja. Ehkä ihmisten vertailu ja mittaaminen on sittenkin hyvä asia?

Mutta sitten voisimmekin kysyä, että kenellä on oikeus päättää siitä, missä täytyy kehittyä, tai missä täytyy olla hyvä?
Ainoastaanhan luontoon pitäisi sopeutua, ei ollenkaan vaikkapa jonkun psykopaattisen johtajahahmon vallanhaluun.

Yhteiskunnat perustuvat aina ihmisten keskinäisen vertailun pohjalle ja siihen, että ihminen sisältäisi jonkin arvon. Koska todellisuudessa mitään arvoa ei ole ihmisessä itsessään, vaan se on ainoastaan mittausväline, kaikki yhteiskunnat ovat todellisuudessa olemassa olemattomia, mutta silti ne ovat velvollisuus pahantekoon.


Aspergerin kohdalla voidaan ehkä miettiä, että As-henkilöllä on heikot kommunikointitaidot, mutta huomattavaa on, että lähes kaikki merkittävät filosofit ovat olleet as-henkilöitä. Myös merkittävimmät fyysikot… ym. aloilla työskennelleet.

Ja tässä kohtaa on ilmeistä, kun jo etukäteen tiedettiin, että kommunikoinnin ja totuuden välillä on selvä yhteys. Kommunikoinnin tarkoituksena on selittää asioita niin, että ne voitaisiin ymmärtää ja että niitä voitaisiin ajatella.

Joko on niin, että As on kehittynyt evoluution tuloksena, kun luonto on osoittanut, että tavallinen kommunikaatioon sopeutunut aivorakenne on voinut kehittyä paremmin ympäristöä ymmärtäväksi ja uutta kehittäväksi, vähentämällä aivojen kommunikointikykyä.
Tai sitten on ollut päinvastainen kehitys, eli aluksi on ollut parempi kyky ymmärtää ympäristöä ja kehittää uutta, mutta tämä kyky on jäänyt, kommunikoinnin kehityksen myötä.

Tai sitten on As- on vain mutaatio, joka on sopeutunut ympäristöönsä hakeutumalla sellaisiin toimiin, missä hän on luonnostaan hyvä ja mihin hänellä on hyvät edellytykset.

Sosiaalinen rajoittuneisuus ei piirteenä selitä sitä, että henkilö hakeutuu yksikseen tutkimaan jotain tieteenalaa. Sellainen väite olisi taas sitä pintaa, miltä näyttää, eikä selittäisi yhtään mitään. Ei ole kyse siitä, että As-henkilö pitää enemmän tietokoneesta, kuin ihmisestä. Siltä näyttää ehkä, mutta se onkin ihan oikeassa todellisuudessa täysin merkityksetöntä, miltä näyttää. Vaikka toisaalta ei voida nähdä muuta, kuin se, miltä näyttää...

Tärkeää on myös ymmärtää se, että oikeaa tietoa ei voida saada kilpailemalla, arvioimalla ihmisiä, kuka on parempi, tai huonompi, eikä myöskään jos tavoitteena ei ole tiedon saanti, vaan jokin hyöty, minkä saa hankkimalla tietoa.
Luonto on niin hienosti tehty, että on mahdollista saada vain sitä, mitä ensisijaisesti tavoittelee. Jos tavoittelet hyötyä, rahaa, tai arvostusta ja siksi teet tieteellistä työtä, et voi saada aikaan minkäänlaisia oikeita tuloksia. Silloin voit saada vain rahaa.
Jos koulussa opiskelet saadaksesi hyviä arvosanoja, et opi mitään, mutta saat hyviä arvosanoja.

Tässä on syy siihen, miksi monet As-henkilöt ovat olleet niin tuottavia. Sosiaalisen pinnallisen harhautuskyvyn puute. Ainoa mahdollisuus on olla rehellinen, eikä muuhun, kuin rehellisyyteen edes ole halua.
As-henkilö on aito ja keskittyy itse asiaan. On eri asia esim. keskittyä työstä saatavaan hyötyyn, kuin työhön itseensä.
Tässä piilee se hauskuus, että se, joka on keskittynyt hyötyyn, näyttää pinnallisesti paremmalta, kuin se, joka on keskittynyt työhön.

”Ihminen on sitä miksi hän ajatuksensa muovaa toimiessaan! Siksi ihmisen persoona muuttuu.Olen terve!”

Itselleen valehtelu ei kehitä persoonaa, vaan se, että sopeutuu. En väitä, että olisit sairas, mutta jos luo itselleen pinnallisen, ”sen miltä näyttää”, eikä halua katsoa pinnan alle, ei voi myöskään huomata pinnan muodostavassa rakenteessa ristiriitoja, joita korjaamalla voitaisiin persoonaa kehittää.


hohhoijakkaa, jos sanotaan sitten vain, että ihminen on sitä, mitä hän syö...

persoonallisuushäiröihin harvoin haetaan apua, kun kyse on värikkäästä ihmisestä. Ja hups, sitten ihmetellään kun läheiset sairastuvat masennukseen tai purkavat täällä tuntojaan. On hyvä olla monimuotoisuutta, mutta, jos todella ihmisellä on persoonallisuushäiriö, hänen ja hänen läheisten tulisi saada apua ja tukea.

ikäväkyllä kirjoitti:

persoonallisuushäiröihin harvoin haetaan apua, kun kyse on värikkäästä ihmisestä. Ja hups, sitten ihmetellään kun läheiset sairastuvat masennukseen tai purkavat täällä tuntojaan. On hyvä olla monimuotoisuutta, mutta, jos todella ihmisellä on persoonallisuushäiriö, hänen ja hänen läheisten tulisi saada apua ja tukea.

Lue lisää

apua pitää hakea. Tähän häiriöön ovat syynä monesti juuri ne läheisimmät ihmiset,useimmin omat vanhemmat. Eiks ole helppo hakea syytä esim.vaikka masennukseen ympäristöstä?? Syyttää itsekkin sairasta, tuomita, heittää kivellä, ennemmin kuin katsoa sinne kuuluisaan peiliin. Että mä olen kyllästynyt kuulemaan masentuneisuuden jalustalle nostoa; narsisteja suurinosa.

muisku kirjoitti:

apua pitää hakea. Tähän häiriöön ovat syynä monesti juuri ne läheisimmät ihmiset,useimmin omat vanhemmat. Eiks ole helppo hakea syytä esim.vaikka masennukseen ympäristöstä?? Syyttää itsekkin sairasta, tuomita, heittää kivellä, ennemmin kuin katsoa sinne kuuluisaan peiliin. Että mä olen kyllästynyt kuulemaan masentuneisuuden jalustalle nostoa; narsisteja suurinosa.

Lue lisää

ole, masennuksesta vaan puhutaan enemmän. Näin ehkä siksi, että masentuneen ihmisen tunnistaa vaikeassa vaiheessa muutkin. Jos verrataan nyt sitten vaikka persoonallisuushäiriöiseen, jota ihmiset (eivätkä persoonallisuushäiriöiset itse) tunnista. Helpommin puhutaankin sitten persoonallisuushäiriöiseksi kuin masentuneeksi leimaamisesta. Narsistit ovat muuten persoonallisuushäiriöisiä, että sinänsä tuo sinun argumenttisi kolahti omaan nilkkaan.

Kiitos vastauksista!

Ajattelinkin, etteivät nuo piirteet kuuluisi täysin aspergeriin. Mutta on tuossa henkilössä kyllä paljon aspergermaisiakin piirteitä. Hän ei vaan millään pysty myöntämään, että kyse olisi muusta kuin pelkästä aspergerista. Ns. "selvinä" kausinaan, hän saattaa olla todella lämpimän ja huomaavaisen tuntuinen. Mutta kun räjähtää, niin ei meinaa jättää rauhaan ollenkaan syytöksiltään. Jatkaa peliään jopa usean päivän ajan. Soittaa, pommittaa tekstiviesteillä jne. Siinä tulee itselle todella rikkinäinen ja murjottu olo. Hän kyllä viihtyy paljon myös omissa oloissaan, mutta läheisille ihmiselle käyttäytyy kuvaamallani tavalla kun suuttuu. Itsekin ajattelin jotain narsismia ehkä.

Läheinen kirjoitti:

Kiitos vastauksista!

Ajattelinkin, etteivät nuo piirteet kuuluisi täysin aspergeriin. Mutta on tuossa henkilössä kyllä paljon aspergermaisiakin piirteitä. Hän ei vaan millään pysty myöntämään, että kyse olisi muusta kuin pelkästä aspergerista. Ns. "selvinä" kausinaan, hän saattaa olla todella lämpimän ja huomaavaisen tuntuinen. Mutta kun räjähtää, niin ei meinaa jättää rauhaan ollenkaan syytöksiltään. Jatkaa peliään jopa usean päivän ajan. Soittaa, pommittaa tekstiviesteillä jne. Siinä tulee itselle todella rikkinäinen ja murjottu olo. Hän kyllä viihtyy paljon myös omissa oloissaan, mutta läheisille ihmiselle käyttäytyy kuvaamallani tavalla kun suuttuu. Itsekin ajattelin jotain narsismia ehkä.

Lue lisää

teki juuri tuota soittelua ja teksiviesteillä pommittelua. Teksitiviestiuhkailut ja -haukkumiset loppuivat, kun tein rikosilmoituksen kotirauhanhäirinnästä. Toki siihen kuuluu paljon muutakin kuin teksiviestit.
Puhelimen laitoin aina sivuun ja annoin möykätä. Älä kuuntele paskanjauhamista. Lopeta puhelu tai laita puhelin sivuun ja anna riehua.

Tai miksi sitä nyt kukin kutsuukin; luonnevika, rajatilapersoonallisuushäiriöinen.

Minulla on mielestäni asperger. Sisareni on ehdottoman rajatilainen häiriöpersoona. Olemme kuin yö ja päivä. Hän on ilkeä ja hyökkäävä. Minä kiltti ja puolustautuva. Hän löytää loukkaavat sanansa tuota pikaa. Minun pitää miettiä minuun kohdistettuja loukkauksia, ennenkuin tulee mieleeni, mitä olisi pitänyt vastata.

Mutta käsittääkseni kumpikin näistä ominaisuuksista on synnynnäinen. Tai ei, olet ehkä oikeassa - ehkä rajatila kehittyy lapsuuden traumojen vuoksi. Mmm, mielenkiintoista...

sevästi! kirjoitti:

Tai miksi sitä nyt kukin kutsuukin; luonnevika, rajatilapersoonallisuushäiriöinen.

Minulla on mielestäni asperger. Sisareni on ehdottoman rajatilainen häiriöpersoona. Olemme kuin yö ja päivä. Hän on ilkeä ja hyökkäävä. Minä kiltti ja puolustautuva. Hän löytää loukkaavat sanansa tuota pikaa. Minun pitää miettiä minuun kohdistettuja loukkauksia, ennenkuin tulee mieleeni, mitä olisi pitänyt vastata.

Mutta käsittääkseni kumpikin näistä ominaisuuksista on synnynnäinen. Tai ei, olet ehkä oikeassa - ehkä rajatila kehittyy lapsuuden traumojen vuoksi. Mmm, mielenkiintoista...

Lue lisää

ilkeä sanavalmis ja hyökkäävä ex:ni on. Toisinaan se johtuu siitä, ettei hän saa tahtoaan läpi tässä ja nyt, tällä sekunnilla. Toisinaan se johtuu en tiedä mistä. Välillä hän sai rieumis- ja haukkumiskohtauksen, vaikka olisin sanonut mitä tahansa tai ollut sanomatta mitään. Hän on hyvin ailahtelevainen. Mieli saattaa muuttua sekunnissa aivan päinvastaiseksi. Koskaan en tiennyt, mitä hän oikeasti tarkoitti. Hän myös valehtelee paljon ja uskoo valheisiinsa.
Tuollainen on assille myrkkyä. Mua alkoi ahdistaa, kun en koskaan tiennyt koska ja miksi räjähtää. Itse inhoan turhanpäiväistä riitelyä.

Terapeutti päätteli kertomani perusteella ex:ni olevan rajatila persoonallisuushäiriöinen.

Persoonallisuushäiriöt usein johtuvat vääristyneen minäkuvan kehityksestä ja lapsuuden traumoista. Esim. ex:ni äiti ei koskaan hyväksynyt häntä, mutta veli oli äidille maailman tärkein.

niksu kirjoitti:

ilkeä sanavalmis ja hyökkäävä ex:ni on. Toisinaan se johtuu siitä, ettei hän saa tahtoaan läpi tässä ja nyt, tällä sekunnilla. Toisinaan se johtuu en tiedä mistä. Välillä hän sai rieumis- ja haukkumiskohtauksen, vaikka olisin sanonut mitä tahansa tai ollut sanomatta mitään. Hän on hyvin ailahtelevainen. Mieli saattaa muuttua sekunnissa aivan päinvastaiseksi. Koskaan en tiennyt, mitä hän oikeasti tarkoitti. Hän myös valehtelee paljon ja uskoo valheisiinsa.
Tuollainen on assille myrkkyä. Mua alkoi ahdistaa, kun en koskaan tiennyt koska ja miksi räjähtää. Itse inhoan turhanpäiväistä riitelyä.

Terapeutti päätteli kertomani perusteella ex:ni olevan rajatila persoonallisuushäiriöinen.

Persoonallisuushäiriöt usein johtuvat vääristyneen minäkuvan kehityksestä ja lapsuuden traumoista. Esim. ex:ni äiti ei koskaan hyväksynyt häntä, mutta veli oli äidille maailman tärkein.

Lue lisää

Sisareni nimi kuvaa häntä hyvin - hänen nimensä on Aila...

Tein hänen ilkeytensä inspiroimana verkkosivun, jonne kokosin asiaa muualta: http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm

Sivuni näkyy tulevan ensimmäisenä listassa, jos googletat sanaa rajatilapersoonallisuus.

ailahtelevainen kirjoitti:

Sisareni nimi kuvaa häntä hyvin - hänen nimensä on Aila...

Tein hänen ilkeytensä inspiroimana verkkosivun, jonne kokosin asiaa muualta: http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm

Sivuni näkyy tulevan ensimmäisenä listassa, jos googletat sanaa rajatilapersoonallisuus.

Lue lisää

on muuten erittäin hyvä linkki.
On toisaalta surullista, että rajatila henkilö kärsii, mutta toisaalta vain rajatila henkilö voi auttaa itseää ja yleensä he eivät sitä ymmärrä eikä heitä saa sitä ymmärtämään. Rajatila henkilö tuhoaa ympärillään olevat. Meillä on ilmeiesti vain yksi elämä. En mä ainakaan halua tuhota ainutta elämääni häiriintyneen ihmisen takia, varsinkaan kun ei häntä voi auttaa.

niksu kirjoitti:

on muuten erittäin hyvä linkki.
On toisaalta surullista, että rajatila henkilö kärsii, mutta toisaalta vain rajatila henkilö voi auttaa itseää ja yleensä he eivät sitä ymmärrä eikä heitä saa sitä ymmärtämään. Rajatila henkilö tuhoaa ympärillään olevat. Meillä on ilmeiesti vain yksi elämä. En mä ainakaan halua tuhota ainutta elämääni häiriintyneen ihmisen takia, varsinkaan kun ei häntä voi auttaa.

Lue lisää

Kokosin siihen ajatuksia monesta hyvästä lähteestä, käänsin suomeksi, ja sekoitin niihin omat kokemukseni, ja keitin niitä raivoni höyryssä. Luonnevikasisko oli juuri tehnyt erityisen törkeän teon minulle, ja halusin purkaa vihaani rakentavasti, sen sijaan, että olisin kirjoittanut hänelle. Häneen kun ei koskaan tunnu kritiikki kolahtavan. Se valuu kuin hanhen selästä.

Nykyään en pidä yhteyttä häneen ollenkaan. Jos hän koputtaisi ovelleni joku kaunis päivä, saisi koputella. En avaisi. Kuten sanoit, meillä on vain yksi elämä. Sitä ei kannata tuhlata luonnevikaisen potkupussina. Heitä kun ei voi miellyttää, jollei poistatuta aivojaan.

ailahtelevainen kirjoitti:

Sisareni nimi kuvaa häntä hyvin - hänen nimensä on Aila...

Tein hänen ilkeytensä inspiroimana verkkosivun, jonne kokosin asiaa muualta: http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm

Sivuni näkyy tulevan ensimmäisenä listassa, jos googletat sanaa rajatilapersoonallisuus.

Lue lisää

joku muu asiantuntija miten erotetaan sitten normaali ja terve ihminen tuon taulukon mukaan?
Taulukon kohta 12 on hyvä,jossa on autistisen, skitsofreenisen ja persoonallisuushäiriöisen käytös/suhtautuminen, mutta pakostakin tuli mieleen miten normaali ihminen tuntee/käyttäytyy???

sinä vai kirjoitti:

joku muu asiantuntija miten erotetaan sitten normaali ja terve ihminen tuon taulukon mukaan?
Taulukon kohta 12 on hyvä,jossa on autistisen, skitsofreenisen ja persoonallisuushäiriöisen käytös/suhtautuminen, mutta pakostakin tuli mieleen miten normaali ihminen tuntee/käyttäytyy???

Lue lisää

erotan tai erotetaan normaali käyttäytyminen tuon taulukon mukaan? Sormi meni mullakin suuhun...Kuka osaa selventää?

kuinka kirjoitti:

erotan tai erotetaan normaali käyttäytyminen tuon taulukon mukaan? Sormi meni mullakin suuhun...Kuka osaa selventää?

taulukon sellaisenaan, en edes ajatellut, että siihen voisi laittaa lisääkin sarakkeita. Mutta kun katselen sitä nyt, niin jotkut kohdat on aika helppoja; 'normaalilla ihmisellä on hyvä itsekäsitys, hyvin kehittynyt minä-kuva, viestintä on loogista, suhtautuu lukemaansa terveen kriittisesti jne.

Ehkä tuossa on tarkoitettu yleistää ja kärjistää, jotta lukija saisi noista kolmesta ihmistyypistä jonkinlaisen kokonaiskuvan. Minusta se toimii aika hyvin sellaisena.

Kullakin voi olla joitakin piirteitä, muttei välttämättä kaikkia. Eivät kaikki assit ole sormistaan kömpelöitä, ja monet meistä oppivat lukemaan nuorina ja lukevat paljon. Jne.

Mutta ihan hyvä kysymys.

Kopioin sen kirjoitti:

taulukon sellaisenaan, en edes ajatellut, että siihen voisi laittaa lisääkin sarakkeita. Mutta kun katselen sitä nyt, niin jotkut kohdat on aika helppoja; 'normaalilla ihmisellä on hyvä itsekäsitys, hyvin kehittynyt minä-kuva, viestintä on loogista, suhtautuu lukemaansa terveen kriittisesti jne.

Ehkä tuossa on tarkoitettu yleistää ja kärjistää, jotta lukija saisi noista kolmesta ihmistyypistä jonkinlaisen kokonaiskuvan. Minusta se toimii aika hyvin sellaisena.

Kullakin voi olla joitakin piirteitä, muttei välttämättä kaikkia. Eivät kaikki assit ole sormistaan kömpelöitä, ja monet meistä oppivat lukemaan nuorina ja lukevat paljon. Jne.

Mutta ihan hyvä kysymys.

Lue lisää

Neuvoloissa pisteytetään ja seulotaan lapsia käytöksen ja viestinnän perusteella. Koululaitos jatkaa tätä seulontatyötä. Kaikki assit ja muut epnormaalit pyritään seulomaan pois, niiin että saamme sitten vain puhtaat "normaalit" normaalikouluun ja yhteiskunnan huipulle. Asseille ja rupusakille on amis ja kunnon duunit.

Idässä munkiksi ja lamaksi seulotaan vain assimaisimmat poikavauvat. Siellä assit koulutetaan luostareissa. Tavikiset raatavat luostarien työvoimana.

rules. kirjoitti:

Neuvoloissa pisteytetään ja seulotaan lapsia käytöksen ja viestinnän perusteella. Koululaitos jatkaa tätä seulontatyötä. Kaikki assit ja muut epnormaalit pyritään seulomaan pois, niiin että saamme sitten vain puhtaat "normaalit" normaalikouluun ja yhteiskunnan huipulle. Asseille ja rupusakille on amis ja kunnon duunit.

Idässä munkiksi ja lamaksi seulotaan vain assimaisimmat poikavauvat. Siellä assit koulutetaan luostareissa. Tavikiset raatavat luostarien työvoimana.

Lue lisää

munkeiksi.

Munkkius (tai nunnuus) tuntuisi sopivan ainakin minun mentaliteettiini ihan hyvin. Olla omassa rauhassa, hiljaisuudessa, ja puuhastella sitä sun tätä, rutiinien puitteissa. Oikeastaan elän jo nyt siihen tapaan. En rukoile kovin paljon kuitenkaan.

Ennen kuin kuulin aspergerista, luulin aina olevani erilainen siksi, että minulla oli niin korkea ÄO. Hah. Ja puhekyvyttömyyteni selitin perinnöllisyydellä.

Minkähänlainen sekamelska siitä syntyisi, jos me assikummajaiset jättäisimme yhteiskunnan tyystin normaaleille ja perustaisimme oman yhdyskunnan jonnekin Saharaan. Kuka sitten pitäisi huolen siitä, että sääntöjä noudatetaan, ja asiat viedään loppuun asti?

tulkintaa. Psykiatria ja neurologia löytää omat tulkintansa näille oireille ja niimpä sama asia tulkitaan päällekkäin. Hoidollisesti voi olla tuloksena ihan turhat rankat tropit. Olisikin parempi hakea apu vain yhdeltä taholta.

Olen saanut sen käsityksen, että assiin kuuluu pakko-oireisuus. Kuitenkaan kaikilla asseilla ei sellaista ole, tai sitten se on hyvin lievää.
Lukemieni perusteella on myöskin erittäin todennäköistä, että as johtaa pakko-oireisuuteen, vaikka pakko-oireisuus ei olisi synnynnäistä.

Yleensä as-oireisiin luetaan pakko-oireisuus. Jossain se voi olla jopa diagnosointikriteeri.

metikulositeetti panivat jauhot suuhun.

ja perustelujesi kirjoitti:

metikulositeetti panivat jauhot suuhun.

Aspergereilla tuntuu usein vallitsevan aivan toisenlainen kuva omasta käytöksestään, loogisuudestaan ja älykkyydestään kuin hänen ympärillään olevilla ihmisillä. Todellisuudessa jos esim. parisuhteessa altistuu aspergerin käytökselle on hyvin nopeasti hakemassa turvaa ja ennen kaikkea henkistä läheisyyttä jostain toisesta paikasta.

As-ihmisillä on myös usein pakottava tarve arvioida ihmisten käytöksestä millä tuulella tai mielellä he ovat. Nämä näkemykset kuitenkin isoksi osaksi menevät hyvin mönkään ja esim. lohduttamista on turha odottaa jos on surullinen sillä asperger oireinen voi käsittää sen vihaisuutena. Vaikka tämä sosiaalinen epä-älykkyys kuuluu hyvin selvästi as kuvaukseen niin he luottavat usein omiin virheellisiin käsityksiin sosiaalisissa tilanteissa.

As-ihmisillä tuntuu usein myös olevan hirveää jos joku on eri mieltä ja läheltä as-ihmisten keskenäisiä internetkeskusteluita seuranneena asiasta kuin asiasta on saatu hirveä tappelu aikaiseksi. Lisäksi as-ihmiset ovat hyvin rutiinisidonnaisia ja sen takia heitä ei saa juurikaan neuvoa missään asiassa.

Suosittelen vahvasti välttämään suhteen muodostamista heidän kanssaan koska hyvin yksipuolinen suhde se tulee olemaan. Voin tämän yli 10 vuoden kokemuksella sanoa. Lisäksi asperger on vahvasti periytyvää joten lapsien hankintaa tavallistakin tarkemmin.

ex-uhri kirjoitti:

Aspergereilla tuntuu usein vallitsevan aivan toisenlainen kuva omasta käytöksestään, loogisuudestaan ja älykkyydestään kuin hänen ympärillään olevilla ihmisillä. Todellisuudessa jos esim. parisuhteessa altistuu aspergerin käytökselle on hyvin nopeasti hakemassa turvaa ja ennen kaikkea henkistä läheisyyttä jostain toisesta paikasta.

As-ihmisillä on myös usein pakottava tarve arvioida ihmisten käytöksestä millä tuulella tai mielellä he ovat. Nämä näkemykset kuitenkin isoksi osaksi menevät hyvin mönkään ja esim. lohduttamista on turha odottaa jos on surullinen sillä asperger oireinen voi käsittää sen vihaisuutena. Vaikka tämä sosiaalinen epä-älykkyys kuuluu hyvin selvästi as kuvaukseen niin he luottavat usein omiin virheellisiin käsityksiin sosiaalisissa tilanteissa.

As-ihmisillä tuntuu usein myös olevan hirveää jos joku on eri mieltä ja läheltä as-ihmisten keskenäisiä internetkeskusteluita seuranneena asiasta kuin asiasta on saatu hirveä tappelu aikaiseksi. Lisäksi as-ihmiset ovat hyvin rutiinisidonnaisia ja sen takia heitä ei saa juurikaan neuvoa missään asiassa.

Suosittelen vahvasti välttämään suhteen muodostamista heidän kanssaan koska hyvin yksipuolinen suhde se tulee olemaan. Voin tämän yli 10 vuoden kokemuksella sanoa. Lisäksi asperger on vahvasti periytyvää joten lapsien hankintaa tavallistakin tarkemmin.

Lue lisää

Niin ja sinä taisit olla se palstaa vakioisesti häiriköivä mielenterveyspotilas...

Kehotan välttämään provosoitumasta tämän henkilön viesteistä. Hän kärsii kateuden sävyttämästä katkeruudesta erästä AS-henkilöä kohtaan...

Terveisin hänen ex-uhrinsa :)

xxx-uhri kirjoitti:

Niin ja sinä taisit olla se palstaa vakioisesti häiriköivä mielenterveyspotilas...

Kehotan välttämään provosoitumasta tämän henkilön viesteistä. Hän kärsii kateuden sävyttämästä katkeruudesta erästä AS-henkilöä kohtaan...

Terveisin hänen ex-uhrinsa :)

Lue lisää

Ensimmäistä kertaa kirjoitin tälle palstalle.

Onkohan nyt iltalääke otettu? En tiedä kehen minut sotket eikä kiinostakkaan tietää, mutta mm. tuon tyylisestä vainoharhoista monet assien puolisot/läheiset saavat kärsiä. Niin kuin jossain aikaisemmissa keskusteluissa kuvailtiin, assit hyvin herkästi tulkitsee koko maailman olevan heitä vastaan.

Hankala kuvitella mistä assille voisi olla kateellinen, mutta katkeruuden ymmärrän hukkaan heitetyistä vuosista assin kanssa.

ex-uhri kirjoitti:

Ensimmäistä kertaa kirjoitin tälle palstalle.

Onkohan nyt iltalääke otettu? En tiedä kehen minut sotket eikä kiinostakkaan tietää, mutta mm. tuon tyylisestä vainoharhoista monet assien puolisot/läheiset saavat kärsiä. Niin kuin jossain aikaisemmissa keskusteluissa kuvailtiin, assit hyvin herkästi tulkitsee koko maailman olevan heitä vastaan.

Hankala kuvitella mistä assille voisi olla kateellinen, mutta katkeruuden ymmärrän hukkaan heitetyistä vuosista assin kanssa.

Lue lisää

Itsehän olet valintasi tehnyt. Itse olet kymmenen vuotta viettänyt ihmisen kanssa, jota et halunnut ja jonka kanssa kärsit. Siitä tyhmyydestä voit syyttää vain itseäsi. Älykkyydestä siis ainakin voisit olla assillekin kateellinen.

En tunne sinua, mutta sen verran tunnen ihmisen käytöstä, että voinen sanoa, että vaikka kuinka muuta väität, kyse on katkeruudesta - katkeruudesta yhtä ihmistä kohtaan. Koska et voi purkaa sitä kyseiselle ihmiselle, purat sen tänne toiveenasi, että hän lukisi viestisi ja tuntisi itsensä jotenkin huonoksi. Niin tuskin kuitenkaan käy. Sen sijaan syydät pahaa oloasi tuntemattomien aspergerien niskoille, joita et tasan tarkkaan tunne. Olet kuin ihminen, joka on sattumalta tullut tummaihoisen pahoinpitelemäksi ja ryöstämäksi ja joka sitten käy viharistiretkelle kokonaista ihmisryhmää vastaan jonkun yksittäisen ihmisen tekojen pohjalta.

Tyttärelläni on as ja voin sanoa, että hän on kaukana ilmeisesti parisuhteesi pettymyksiin liittyvistä yleistyksistäsi. Hän on tavattoman kiltti, toisia ihmisiä ajatteleva, älykäs nuori. Tekee pahaa lukea kirjoittamasi kaltaisia tekstejä. Mieti, miten paljon saat aikaan pahaa mieltä muissa, vain siksi, että olet itse joskus loukkaantunut. Vahinko kiertämään... Niinkö?

menehän itseesi kirjoitti:

Itsehän olet valintasi tehnyt. Itse olet kymmenen vuotta viettänyt ihmisen kanssa, jota et halunnut ja jonka kanssa kärsit. Siitä tyhmyydestä voit syyttää vain itseäsi. Älykkyydestä siis ainakin voisit olla assillekin kateellinen.

En tunne sinua, mutta sen verran tunnen ihmisen käytöstä, että voinen sanoa, että vaikka kuinka muuta väität, kyse on katkeruudesta - katkeruudesta yhtä ihmistä kohtaan. Koska et voi purkaa sitä kyseiselle ihmiselle, purat sen tänne toiveenasi, että hän lukisi viestisi ja tuntisi itsensä jotenkin huonoksi. Niin tuskin kuitenkaan käy. Sen sijaan syydät pahaa oloasi tuntemattomien aspergerien niskoille, joita et tasan tarkkaan tunne. Olet kuin ihminen, joka on sattumalta tullut tummaihoisen pahoinpitelemäksi ja ryöstämäksi ja joka sitten käy viharistiretkelle kokonaista ihmisryhmää vastaan jonkun yksittäisen ihmisen tekojen pohjalta.

Tyttärelläni on as ja voin sanoa, että hän on kaukana ilmeisesti parisuhteesi pettymyksiin liittyvistä yleistyksistäsi. Hän on tavattoman kiltti, toisia ihmisiä ajatteleva, älykäs nuori. Tekee pahaa lukea kirjoittamasi kaltaisia tekstejä. Mieti, miten paljon saat aikaan pahaa mieltä muissa, vain siksi, että olet itse joskus loukkaantunut. Vahinko kiertämään... Niinkö?

Lue lisää

Ihan asiaa tarkemmin tuntematta miten helvtissä voit tietää miten tyttäresi toimii parisuhteessa? Oletko kenties elänyt tyttäresi kanssa parisuhteessa? Itselläni on myös ollut vuosien mittainen parisuhde as-diagnosoidun kanssa?

En myöskään nähnyt miten ex-uhri olisi purkanut yleisesti tuntojaan as-diagnosoituja kohtaan vaan nimenomaan suhttensa epäonnistumisen tuottaman pettymyksen tahditttamana. Hän kirjoitti teemoista joista minä olen as-mieheni kanssa kokenut.

Suhtautumisesi asiaan vain todistaa asiaa, että as-diagnosoitu kokee koko maailman olevan häntä vastaan sillä ethän sinä ole as-diagnosoidun äiti vaan as-diagnosoitu. Sosiaalinen älykkyytesi sen teksitissäsi paljastaa.

Voimia ex-uhrille sekä nykyisille kärsiville

ex-uhri kirjoitti:

Aspergereilla tuntuu usein vallitsevan aivan toisenlainen kuva omasta käytöksestään, loogisuudestaan ja älykkyydestään kuin hänen ympärillään olevilla ihmisillä. Todellisuudessa jos esim. parisuhteessa altistuu aspergerin käytökselle on hyvin nopeasti hakemassa turvaa ja ennen kaikkea henkistä läheisyyttä jostain toisesta paikasta.

As-ihmisillä on myös usein pakottava tarve arvioida ihmisten käytöksestä millä tuulella tai mielellä he ovat. Nämä näkemykset kuitenkin isoksi osaksi menevät hyvin mönkään ja esim. lohduttamista on turha odottaa jos on surullinen sillä asperger oireinen voi käsittää sen vihaisuutena. Vaikka tämä sosiaalinen epä-älykkyys kuuluu hyvin selvästi as kuvaukseen niin he luottavat usein omiin virheellisiin käsityksiin sosiaalisissa tilanteissa.

As-ihmisillä tuntuu usein myös olevan hirveää jos joku on eri mieltä ja läheltä as-ihmisten keskenäisiä internetkeskusteluita seuranneena asiasta kuin asiasta on saatu hirveä tappelu aikaiseksi. Lisäksi as-ihmiset ovat hyvin rutiinisidonnaisia ja sen takia heitä ei saa juurikaan neuvoa missään asiassa.

Suosittelen vahvasti välttämään suhteen muodostamista heidän kanssaan koska hyvin yksipuolinen suhde se tulee olemaan. Voin tämän yli 10 vuoden kokemuksella sanoa. Lisäksi asperger on vahvasti periytyvää joten lapsien hankintaa tavallistakin tarkemmin.

Lue lisää

vaan, että kuinka monta aspergeria olet tuntenut kymmenen vuoden aikana? Kuinka suuri otos sinun tutkimustuloksen taustalla on, jotta voit todeta/väittää todeksi, että kaikki assit käyttäytyvät siten kuin sinä olet kokenut?

otos? kirjoitti:

vaan, että kuinka monta aspergeria olet tuntenut kymmenen vuoden aikana? Kuinka suuri otos sinun tutkimustuloksen taustalla on, jotta voit todeta/väittää todeksi, että kaikki assit käyttäytyvät siten kuin sinä olet kokenut?

Lue lisää

Olen tuntenut vaimoni ja lapseni lisäksi vain 3 aspergeria eikä otos todellakaan ole kovin suuri. SIlti uskallan puhua yleistävään sävyyn sillä näkemykseni on satoja kertoja allekirjoitettu muiden as-läheisten toimesta. Absoluuttisiin totuuksiin en usko ja sinä saat minun puolestani säilyttää vapaasti oman kuvasi käytöksesi vaikutuksesta läheisiisi.

Mikäli sinua kummeksuttaa mikä sai minut pysymään suhteessa 10 vuotta niin lyhyesti vastaan, että rakkaus. Se rakkaus vaan kulutettiin loppuun ikävä kyllä. Näin olisi voinut käydä myös nentin kanssa, mutta asiat jotka minun kokemukseni mukaan suhdettamme erintoten hankaloitti kuuluu yleiseen kuvaukseen aspergerin syndroomasta kärsivien määrittelyssä.

En ole edes katkera sillä ymmärrän hyvin, että hän ei tehnyt asioita pahat mielessään, mutta empatian taso jota sain kunnian vastaan ottaa oli olematon. Siksi pyrin varoittamaan ihmisiä sillä myös miehellä tunteet menee usein järjen edelle.

ex-uhri kirjoitti:

Olen tuntenut vaimoni ja lapseni lisäksi vain 3 aspergeria eikä otos todellakaan ole kovin suuri. SIlti uskallan puhua yleistävään sävyyn sillä näkemykseni on satoja kertoja allekirjoitettu muiden as-läheisten toimesta. Absoluuttisiin totuuksiin en usko ja sinä saat minun puolestani säilyttää vapaasti oman kuvasi käytöksesi vaikutuksesta läheisiisi.

Mikäli sinua kummeksuttaa mikä sai minut pysymään suhteessa 10 vuotta niin lyhyesti vastaan, että rakkaus. Se rakkaus vaan kulutettiin loppuun ikävä kyllä. Näin olisi voinut käydä myös nentin kanssa, mutta asiat jotka minun kokemukseni mukaan suhdettamme erintoten hankaloitti kuuluu yleiseen kuvaukseen aspergerin syndroomasta kärsivien määrittelyssä.

En ole edes katkera sillä ymmärrän hyvin, että hän ei tehnyt asioita pahat mielessään, mutta empatian taso jota sain kunnian vastaan ottaa oli olematon. Siksi pyrin varoittamaan ihmisiä sillä myös miehellä tunteet menee usein järjen edelle.

Lue lisää

Olisiko jo aika päästää yli jostain vanhasta suhteesta ja lopettaa roikkuminen jonkun entiselle miehellesi keksimäsi diagnoosin mukaisella palstalla. Vaikutat tosi katkeralta naiselta. Jättikö hän sinut vai peräti petti?

Heh, ei voi kun nauraa. Joillakin ei todellakaan ole elämää. Ei ole tainnut uutta suhdetta löytyä, kun täällä roikut. Mitäs sitä nyt muuta tekisi kuin jauhaisi entisestä miehestä, kun uusiakaan ei näköpiirissä ole. Enkä ihmettele.

linda (pian ex-uhri) kirjoitti:

Ihan asiaa tarkemmin tuntematta miten helvtissä voit tietää miten tyttäresi toimii parisuhteessa? Oletko kenties elänyt tyttäresi kanssa parisuhteessa? Itselläni on myös ollut vuosien mittainen parisuhde as-diagnosoidun kanssa?

En myöskään nähnyt miten ex-uhri olisi purkanut yleisesti tuntojaan as-diagnosoituja kohtaan vaan nimenomaan suhttensa epäonnistumisen tuottaman pettymyksen tahditttamana. Hän kirjoitti teemoista joista minä olen as-mieheni kanssa kokenut.

Suhtautumisesi asiaan vain todistaa asiaa, että as-diagnosoitu kokee koko maailman olevan häntä vastaan sillä ethän sinä ole as-diagnosoidun äiti vaan as-diagnosoitu. Sosiaalinen älykkyytesi sen teksitissäsi paljastaa.

Voimia ex-uhrille sekä nykyisille kärsiville

Lue lisää

Joo joo, tiedän olet se asperger-provo, jolla ei ole elämää. Saiks kiksit? Lisäksi tiedän, että olet mies, joten turha yrittää... Linda.

katkeriaämmiäpiisaa kirjoitti:

Olisiko jo aika päästää yli jostain vanhasta suhteesta ja lopettaa roikkuminen jonkun entiselle miehellesi keksimäsi diagnoosin mukaisella palstalla. Vaikutat tosi katkeralta naiselta. Jättikö hän sinut vai peräti petti?

Heh, ei voi kun nauraa. Joillakin ei todellakaan ole elämää. Ei ole tainnut uutta suhdetta löytyä, kun täällä roikut. Mitäs sitä nyt muuta tekisi kuin jauhaisi entisestä miehestä, kun uusiakaan ei näköpiirissä ole. Enkä ihmettele.

Lue lisää

Kovin paljon tunnut minusta tietävän kuten te assit aina tiedätte. Miksihän meillä on google ja wikipedia kun ne voitaisiin korvata kaikkitietävillä asseilla.

Mm. tuollaiset ennakkoluulot jotka ovat aspergerille tiedon väärti ovat omiaan ajamaan assit yksinäisyyteen mikä monelle assille onkin paras, mutta samalla ainoa vaihtoehto.

Pari korjausta.

Olen päässyt yli suhteesta ja minulla on uusi suhde naisen kanssa. Mies kun olen
Ex-vaimoni sekä yhteinen poikamme ovat asperger diagnosoituja
Ex-vaimoni ei jättänyt ja luultavasti ei myöskään pettänyt.
Minä jätin vaimoni koska hänen käytös dominoi koko perhettä
Minä jätin vaimoni, että jaksan keskittyä kaikkein tärkeimpään eli poikaani
Roikun täällä koska olen kiinnostunut aspergerista poikani vuoksi

Kerta kaikkiaan taas mainio esimerkki älykkyydestä jolla aspergerit harvemmin loistavat. Olet vihainen koska asperger on läheisille hyvin haastava ihminen, mutta itse koet olevasi hyvin aurinkoinen ihminen kuten tekstistäsikin käy ilmi . Lapselta tietty käytös on jo ikänsäkin puolesta hyväksyttävämpää, mutta aikuisen ihmisen kiukuttelua minun ei tarvitse katsoa eikä kuunnella.

ex-uhri kirjoitti:

Kovin paljon tunnut minusta tietävän kuten te assit aina tiedätte. Miksihän meillä on google ja wikipedia kun ne voitaisiin korvata kaikkitietävillä asseilla.

Mm. tuollaiset ennakkoluulot jotka ovat aspergerille tiedon väärti ovat omiaan ajamaan assit yksinäisyyteen mikä monelle assille onkin paras, mutta samalla ainoa vaihtoehto.

Pari korjausta.

Olen päässyt yli suhteesta ja minulla on uusi suhde naisen kanssa. Mies kun olen
Ex-vaimoni sekä yhteinen poikamme ovat asperger diagnosoituja
Ex-vaimoni ei jättänyt ja luultavasti ei myöskään pettänyt.
Minä jätin vaimoni koska hänen käytös dominoi koko perhettä
Minä jätin vaimoni, että jaksan keskittyä kaikkein tärkeimpään eli poikaani
Roikun täällä koska olen kiinnostunut aspergerista poikani vuoksi

Kerta kaikkiaan taas mainio esimerkki älykkyydestä jolla aspergerit harvemmin loistavat. Olet vihainen koska asperger on läheisille hyvin haastava ihminen, mutta itse koet olevasi hyvin aurinkoinen ihminen kuten tekstistäsikin käy ilmi . Lapselta tietty käytös on jo ikänsäkin puolesta hyväksyttävämpää, mutta aikuisen ihmisen kiukuttelua minun ei tarvitse katsoa eikä kuunnella.

Lue lisää

Jännää, miten tekstisi on aivan samanoloista kuin tuon toista sukupuolta olleen uhrin.

Muuten en jaksa edes kommentoida. Toivon, että tämä jonkun sisäinen purkautumiskanava painuisi sinne missä se uinui vielä jokin aika sitten.

linda (pian ex-uhri) kirjoitti:

Ihan asiaa tarkemmin tuntematta miten helvtissä voit tietää miten tyttäresi toimii parisuhteessa? Oletko kenties elänyt tyttäresi kanssa parisuhteessa? Itselläni on myös ollut vuosien mittainen parisuhde as-diagnosoidun kanssa?

En myöskään nähnyt miten ex-uhri olisi purkanut yleisesti tuntojaan as-diagnosoituja kohtaan vaan nimenomaan suhttensa epäonnistumisen tuottaman pettymyksen tahditttamana. Hän kirjoitti teemoista joista minä olen as-mieheni kanssa kokenut.

Suhtautumisesi asiaan vain todistaa asiaa, että as-diagnosoitu kokee koko maailman olevan häntä vastaan sillä ethän sinä ole as-diagnosoidun äiti vaan as-diagnosoitu. Sosiaalinen älykkyytesi sen teksitissäsi paljastaa.

Voimia ex-uhrille sekä nykyisille kärsiville

Lue lisää

"Ihan asiaa tarkemmin tuntematta miten helvtissä voit tietää miten tyttäresi toimii parisuhteessa? Oletko kenties elänyt tyttäresi kanssa parisuhteessa? Itselläni on myös ollut vuosien mittainen parisuhde as-diagnosoidun kanssa?"

Sanoa nyt jonkun lapsesta noin? Eiköhän ne näytä näiltä "normaaleilta" ne sosiaaliset taidot puuttuvan. Vika vaan on kiva nähdä muualla.

"sillä ethän sinä ole as-diagnosoidun äiti vaan as-diagnosoitu. Sosiaalinen älykkyytesi sen teksitissäsi paljastaa."

Harhaluuloisuutesi lisäksi eivät kaikki täällä näytä älylläkään erityisesti loistavan.

hohhoijakkaa kirjoitti:

Jännää, miten tekstisi on aivan samanoloista kuin tuon toista sukupuolta olleen uhrin.

Muuten en jaksa edes kommentoida. Toivon, että tämä jonkun sisäinen purkautumiskanava painuisi sinne missä se uinui vielä jokin aika sitten.

Lue lisää

En kyllä itse huomannut samankaltaisuutta, mutta en lähde sitä kiistämään. Assit kun koetaan yleisesti ottaen läheistensä keskuudessa haastaviksi ja dominoiviksi ihmisiksi, että ei se nyt niin jännää ole vaan lähinnä surullista.

ex-uhri kirjoitti:

En kyllä itse huomannut samankaltaisuutta, mutta en lähde sitä kiistämään. Assit kun koetaan yleisesti ottaen läheistensä keskuudessa haastaviksi ja dominoiviksi ihmisiksi, että ei se nyt niin jännää ole vaan lähinnä surullista.

Lue lisää

Uskon, että kirjoituksesi oli ihan todellinen eikä trollausta. Olen nimittäin itse assimies ja tullut useampaankin kertaan jätetyksi nenttinaisen taholta. Aina syy on ollut toinen mies, jonka syliin nainen on hakeutunut tekosyynään empatian puute. Mitään tällaista hän ei kuitenkaan koskaan ole ottanut suhteessamme esiin, vasta jälkeenpäin kun "vahinko" on jo tapahtunut. Mielestäni olen empaattinen, en vain aina tajua toisen tunnetilaa. Kuten kirjoitit, saatan sekoittaa vihan ja surun keskenään. Mutta jos toinen mököttää ja pitää mykkäkoulua eikä suostu vastaamaan mikä häntä vaivaa niin vaikeapa siinä on auttakaan! Ehkä nenteillä on yliaistillisia kykyjä joilla he tietävät toistensa ajatukset. Minua auttaisi suuresti jos ihmiset puhuisivat tunteistaan suoraan ja rehellisesti, eivätkä vain vihjailisi.

Niin että päätelmäni on se, että sinäkin olet yksi huoripukki joka on jättänyt puolisonsa toisen naisen takia ja jälkikäteen yrität selittää omaa itsekästä valintaasi vaimosi aspergeriudella. Olet säälittävä.

linda (pian ex-uhri) kirjoitti:

Ihan asiaa tarkemmin tuntematta miten helvtissä voit tietää miten tyttäresi toimii parisuhteessa? Oletko kenties elänyt tyttäresi kanssa parisuhteessa? Itselläni on myös ollut vuosien mittainen parisuhde as-diagnosoidun kanssa?

En myöskään nähnyt miten ex-uhri olisi purkanut yleisesti tuntojaan as-diagnosoituja kohtaan vaan nimenomaan suhttensa epäonnistumisen tuottaman pettymyksen tahditttamana. Hän kirjoitti teemoista joista minä olen as-mieheni kanssa kokenut.

Suhtautumisesi asiaan vain todistaa asiaa, että as-diagnosoitu kokee koko maailman olevan häntä vastaan sillä ethän sinä ole as-diagnosoidun äiti vaan as-diagnosoitu. Sosiaalinen älykkyytesi sen teksitissäsi paljastaa.

Voimia ex-uhrille sekä nykyisille kärsiville

Lue lisää

Kuinka tyhmää on yleistää..aivan samalla tavalla kuin me muutkin jokainen assikin on yksilö...eli se että teidän tapauksissa on käynyt ikävästi ei tarkoita että jokaisessa tulee käymään niin kuinka tyhmää on siis varotella ja antaa kuvaa että jokaisen assin kanssa eläminen parisuhteessa tulee olemaan karmea. Minä ainakin olen aivan tyytyväinen avioliittooni enkä suinkaan kärsi siitä vaikka miehelläni todettiinkin as..toki se vaati huomattavasti enemmän ymmärrystä minulta ja jotain asioita täytyy hoitaa eri tavalla mutta ei se tee elämästä sen karmeampaa.

Katso taiulukko autismin, skitsofrenian ja persoonallisuushäiriön eroista

http://sites.google.com/site/assijorinat/autismi