Kuolema on kuolema,
vaikka se tulee rakastetun kädestä.
Elämä on elämä,
vaikka se saa alkunsa raiskaajan lanteista.
Toivo on toivoa,
vaikka se kaikuu viemäreiden syvyydestä.
Rakkaus on rakkaus,
vaikka se matkaisi maailman ääristä.
Aina joku katselee samoja pilviä kuin sinä,
pelkää samaa kuuta,
suojautuu samalta auringolta,
elää yhden elämän alusta loppuun.
vaikka se tulee rakastetun kädestä.
Elämä on elämä,
vaikka se saa alkunsa raiskaajan lanteista.
Toivo on toivoa,
vaikka se kaikuu viemäreiden syvyydestä.
Rakkaus on rakkaus,
vaikka se matkaisi maailman ääristä.
Aina joku katselee samoja pilviä kuin sinä,
pelkää samaa kuuta,
suojautuu samalta auringolta,
elää yhden elämän alusta loppuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Melko pohdinnallinen runo.
" Kuolema on kuolema, vaikka se tulee rakaste-
tun kädestä "
kyllä - onhan se kuolema kuitenkin, kuten totta
on myös seuraava virke.
Rakkaus matkaa maailman ääristä -kin, myös totta.
Toinen säkeistö antaa kuitenkin vastapainona
toivoa, kaunis säkeistö.
Pidin kyllä koko runosta, vaikka ensimmäinen
säkeistö onkin kovin raadollinen, jos niin
voisi sanoa.
Kiitän.
t. Rellu alias Rellutar ( nicinä rekattu )
Kommentoidessani olen aina tuttavallisesti vain
Rellu.
Olen nyt muutamana päivänä vieraillut tällä
palstalla, huomaan että se kannattaa :)
Olen ollut jumissa rakkausrunopalstalla jo toista
vuotta, pitää näämmä osata poiketa myös muualla.
oudoissakin paikoissa - niinkuin ruoho tunkeutuu betonin "läpi". Mielestäni rakkaus on näkyvimmillään raadollisuuden keskellä - silloin sen voima on todellisimillaan. Rakkaus ei ole pelkkä onnentunne - se on voimaa ja sitoutumista ja jaksamista yli kaiken.
Tai jotain ...
rakkaus ei ole pelkästään onnnen tunnetta, kuten
olen omissakin rakkausrunoissani sen monasti tuo-
nut esille, tämänkin päiväisessä.
Jaksamista yli kaiken, kyllä - sitäkin.
Ikuinen kirjoittamisen aihe, ikuinen - niin kauan
kuin elämme ja kuolemme joko rakkauteen tai
rakkaudettomuuteen. Mutta kirjoittaa siitä pitää.