Täällä on kirjoiteltu, että vl suositellaan luettavaksi vain SRK:n julkaisemaa matskua, niin kysyn, että miten ne kirjat poikkeaa esim. muusta hengellisestä kirjallisuudesta? Laulujen osalta on jo tehty selväksi, että sanoituksia on muutettu vl oppiin sopivaksi, mutta mites se on se muu kirjallisuuden laita? Mitkä on eroavaisuudet? Jos eroa ei ole, niin silloinhan voisi suositella ihan mminkäs vaan tahon hengellistä kirjallisuutta.
Kirjallisuus
miten poikkeaa?
231180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
SRK:n julkaisema kirjallisuus palvelee vanhoillislestadiolaisten eksklusiivisen seurakuntatopin tarpeita, siis "vain me" oppia. Keskeinen sanoma on, että vl-seurakuntayhteys ja vain vl-seurakuntayhteys pelastaa. Lisäksi SRK:n kirjat on kirjoitettu vl-slangilla eli "kaanaan kielellä", joten ne voivat olla senkin takia liikkeen ulkopuolisille vaikeasti ymmärrettäviä.
Edellisen viestin kirjoittaja ei liene lukenut montakaan SRKn kustantamaa kirjaa, koska yksiselitteisesti kertoo että kirjat on kirjoitettu kaanaan kielellä. Itse olen viime vuosina lukenut lähinnä aikuisten ja nuorten kertomakirjallisuutta ja niissä on käytetty aivan tavallista suomen kieltä, joiden merkityksen voit ymmärtää ilman kaanaan kielen sanakirjaa. SRKn julkaisemat kirjat ovat menneet positiiviseen suuntaan, yhtä kirjaa lukuunottamatta en yhtään kirjaa kiiltokuvafantasioitua elämänkuvausta ole viimevuosina nähnyt. Kirjat ovat realistisia kuvauksia ihmisten arjesta, ongelmista ja unelmista. Kun ne ovat lestadiolaisten kirjoittamia, niiden tarjoamat ratkaisumallit tarjoavat tuttuja ja turvallisia näkökulmia elämän eri kipukohtiin.
On totta, että en ole lukenut kovin laajasti SRK:n kirjoja. Kuitenkin kymmenkunta luettua kirjaa antaa mielestäni riittävän hyvän näppituntuman asian kommentoimiseen. Kertomakirjallisuutta en ole lukenut laisinkaan.
Suojarinteen lapset meillä on kasetilla. Tuli vaan mieleen kerran kun Päivämiehessä kauhisteltiin muumia lapsenvahtina niin meillä on monesti suojarinteen lapset lapsenvahtina.
Itse en uskaltaisi mennä arvioimaan kymmenen kirjan perusteella koko julkaisuvalikoimaa. Kirjoja taitaa nykyisellä vauhdilla tulla lähes kymmenen vuodessa, joten kovin suuri tuo otantasi ei ole. Varsinkin kun kertomakirjallisuutta et ole lukenut ollenkaan. Vaikka itse himolukijana luen tietenkin pääosin muuta kirjallisuutta( SRKn julkaisujen määrä ei riitä sekä haluan lukea myös muuta), pidän SRKn nykyistä tuotantoa aivan kelpo kirjoina, joita lukiessaan ainakin tietää mitä saa. Juonenkäänteet ovat SRKn kirjoissakin realistista nykypäivää ja ihmiset tavallisia ihmisiä iloineen ja suruineen, eivät mitään henkipalloja.
Taidanpa siis olla rohkeampi arviomaan kirjoja kuin sinä.
Meneekö pahasti metsään jos otaksun, että nuortenkirjoissa päähenkilö kipuilee vanhoillislestadiolaisten tapakäytänteiden ts. syntien kanssa ja seurahalut ovat vähissä. Lopuksi äiti ja isä siunaavat Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi ja kaikki ovat onnellisia? Ja päähenkilölle tulee halu olla kuuliainen seurakuntaäidin neuvoille vaikka ei itse kaikkia ymmärtäisikään?
En tiedä oletko rohkea vain et, mutta en kuitenkaan tekisi arviota yhdestäkään kirjasta, jota en ole lukenut.
Kaikki nuortenkirjojen juonet menevät minulla iloisesti sekaisin mielessäni joten yhtään selkeästi alusta loppuun asti etenevää kuviota minulla ei ole selkeästi mielessäni. Sanoin jo, että kun kirjat ovat lestadiolaisten kirjoittamia tarjoavat ne ratkaisumalleja sen elämän mukaan.
Erään aikuisten romaanin juonen muistan aika hyvin koska lukukokemus on suht koht tuore. Juoni mielestäni kertoo siitä, että SRKn kirjoissakin eletään ajan hengessä ja nykymenon monimuotoisuus tule esiin. Nuorehko lakimiesäiti oli jäänyt leskeksi ja ihastuu naapurin ei vl-isäntään. Kirjan lopussa hän kuitenkin muuttaa lapsineen Brysseliin.
Tämän voi tulkita jos haluaa, että tämä nainen halusi olla kuuliainen seurakuntaäidin neuvoille ja ei kuunnellut tuota sydämensä ääntä ottamalla eri lailla asioista ajattelevaa miestä. En pidä itsekään noista liian läpinäkyvistä pumpulin keskellä kirjoitetuista kirjoista. Edellisessä viestissä mainitsemani kirja oli sitä tyyliä, jossa joka luvun lopussa joku pyysi anteeksi jotain aivan normaali asiaa missä ei mitään anteeksipyydettävää edes ollut. Tuntui siltä, että kaikki normaalitkin vihan ja mielipahan tunteet olivat kiellettyjä. Kun kaikki huonot tunteet lakaistaan maton alle ja leikitään että niitä ei ole sitten ollaan onnellisia? Ei se ihan niin mene ja siksi arvostankin nykyisiä SRKn romaaneja, niissä ihmiset ovat todellisia ihmisiä joilla on kaikenlaisia tunteita ja ne hyväksytään.
Olen harkinnut jotain kirjoja lukea, mutta jos tuo on totta, niin jätän kyllä lukematta ja pysyttelen muiden julkaisijoiden teoksissa.
Tuollaisessa "juonittelussa" muut kuin vl:t leimataan jotenkin huonoiksi ja kelpaamattomiksi, kuten kerroit, että nainen ei voinut alkaa rakastamaansa miestä, koska se ei ollut vl. On tosi läpinäkyvää, niin kuin kerroit. Mutta jos kirjat ovat tällä tavalla rakennettuja, niin sitähän vähintään alitajuisesti leimataan kaikki muut ihmiset kelpaamattomiksi ja sopimattomiksi ja huonoiksi ihmisiksi. Aika surullista.
Hieman hymyilyttää jos olet valmis uskomaan arvion kirjasta, jota arvion antaja ei ole lukenut. Ei ole kauhea vaiva lukea yksi tai kaksi kirjaa ja tehdä sitten niiden perusteella OMAT johtopäätöksensä. Voit olla sitten sitä mieltä,että lukukokemus oli huono mutta eipä tarvitse ainakaan esittää muiden arvauksia omina arvioinaan.
samaa mieltä. Mutta luen paljon kirjoja ja yritän jo etukäteen valikoida. LUkemisjonossa odottaa nytkin monta kirjaa. Kaikki pitäisi kahlata läpi.
Tavallaan surullistakin, mutta tällä tietenkin ko. nainen jos olisi oikeasti olemassa halusi suojella itseään. Ei ole kovin helppo sovittaa erilaisia arvomaailmoja saman katon alle, joten jos on valinnan mahdollisuus, valitsee ehkä toisin. Se ei tarkoita sitä että erilailla elävä olisi mitenkään huonompi, mutta molemmilla varmasti tulisi vaikeuksia toistensa ymmärtämisessä.
Mielestäni on suuri edistys että kirjan nainen sai edes mahdollisuuden rakastua tähän naapurin mieheen:). Ennen vanhaan ei olisi tullut kuuloonkaan että näin olisi tapahtunut. Että siinä mielessä taputan tervetulleeksi realistisuuden ja normaalielämän mitä kirjoissa kuvataan.
en oo vl mut oon lukenut heidän kirjoja niitä on jopa kirjastoissa
Kiitos vastauksistanne. Arvelinkin jotenkin, että myös kirjallisuus on valjastettu palvelemaan omaa erikoisoppia kuten musiikkikin. Muistuin mieleeni kun täällä joku kertoi siitä lasten laulusta, että siitä oli muutettu se "tanssimatka" leikkimatkaksi...
Mummolaan kun pyöräilemme...
Olen lukenut muutaman kirjan enkä vielä niitten perusteella voi kovin kummoisia lausua mutta alkaa tuntua siltä, että systeemi on aika selvä.
Muinoin lasna suunnittelimme ohjelmaa ry:n pikkujouluun. Joku ehdotti, että esittäisimme laulunäytelmänä laulun Hajamielinen joulupukki, mutta se tyrmättiin koska se sisältää sanan "rokkikitara".
Koska tuo hyllytettiin, niin minkä laulun saitte sitten valita loppujen lopuksi?
Onhan joulupukkikin pakanauskonnon palvottu kohde? Miten ylipäätään kristityssä kodissa voi käydä joulupukki? Myös tontut, haltiat, keijut ym. ovat muinaisuskonnon jumalia, joita suomalaisetkin palvoivat.
En kyllä muista mitä esitimme.
Tiedän, että kristinusko on lainatavaraa vanhemmista uskonnoista, uskonnollisen evoluution tuotos. Jouluevankeliumikin on kopsattu mithralaisuudesta.
Vanhoillislestadiolaisuus sisältää paljon eräänlaisen magiauskon piirteitä. Yksi on uskomus että sanoissa itsellään on suunnaton voima. Vertaa: muinaissuomalaiset kehittivät vaaralliselle karhulle, joka oli myös yksi heidän jumalistaan, rinnakkaisia nimityksiä koska itse karhu-sanaa ei rohjettu sanoa.
"Vaarallisen" tai kielletyn ilmiön nimityksen käyttäminen puheessa tuo tämän vaaran vl-uskovaisen lähelle ja on pelottavaa ja kiellettyä.
Näin sanat latautuvat suunnattomalla voimalla, niin että niitä kierretään ja kaarretaan. Tämä eufemismien käyttö johtaa usein tahattoman koomisiin ja huvittaviin tilanteisiin.
Yksi esimerkki on tuolla edellä kerrottu laulun sensurointi. Sama ilmiö esiintyy myös sanan "konsertti" välttelynä. Koska konsertissa käyminen on kiellettyä, voidaan käydä "lauluillassa", "kuoroillassa", "matineassa" tms. :-)
Tässä on ensimmäinen käsky kääntynyt päälaelleen. Jumalan nimeä sopii toistella päivittäin vaikka miten monesti, mutta sitten on näiotä vaarallisia sanoja, jotka sisältävät uhkaavia voimia jolloin niitä ei uskalleta ääneen sanoa.
Olisiko siis kielletyistä asioista tullut vl-uskossa niitä varsinaisia jumalia joita pelätään ja joiden voima tulee lähelle jos nimi mainitaan?
"Teatteri" sanana on liian maailmallinen ja korvataan sanalla "esitys". Silloin voivat vl-lapsetkin osallistua.
Se alkoi jo 70-luvulla kun "jatkot" korvattiin sanalla "iltakylä". Hyvin onnistuttiin poistamaan tuo sana käytöstä. En muista, mistä tuo muutos oli lähtöisin, mutta äkkiä se tapahtui. Sana viittasi kai liikaa maailman ihmisten ravintokulttuuriin ja illanviettoihin?
Silloin eräs kihlapari repi kihlajaislahjakirjastaan perhesuunnittelua käsittelevät sivut pois. Kertoivat itse. Samoin eräs isä ei voinut sanoa äityispakkauksessa olevien tavaroiden nimeä, vaan sanoi, että "ne jotka oli tarkoitettu isälle, laitettiin roskiin" ...
Sana kondomi oli liian syntinen!
Olen ihan mykistynyt, miten en tuota ole ymmärtänyt, mahtavaa kun joku viisaampi sen sanoo, mutta noin se asia tosiaan on. Aletaan pelätä ihan mitättömiä juttuja, vaikka Raamattu sanoo, että ainoa mitä mitää pelätä on Jumala (Herran pelko on viisauden alku).
Avoimuus on sitä että uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tällä palstalla moni vl on kuuluttanut miten he avoimesti voivat k a i k e s t a puhua. Nyt kyllä näyttää siltä, että kun omien keskuudessakin pitää sensuroida yksittäisiä sanoja, ei ole kyse avoimuudesta, pelätään puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tuleeko siis teatterista jumalan nimi, jota peljätään turhaan sanoa, samoin kondomi on sana, jota peljätään sanoa... Mutta kuten joku jo yllä totesi, niin sehän koski vain Jumalan nimeä "Älä lausu turhaan Herrasi sinun Jumalasi nimeä".
Tämä on synnyttänyt hyvin mielenkiintoista pohdintaa.
en olen vl mutta olen kuunellut heidän äänitteitä esim. kodin ja koulun lauluja joihin he ovat ottaneet lauluja toivelaulukirjoista niissä on sellaisia lauluja mm.Metsän Laulajaiset, lippulaulu ja isänmaallisia lauluja säestyksenä on myös muotakin soittimia kuin piano lyömäsoittimia suosittelen niitä en oo vl
en oo vl mut olen ollut konserteissa jossa laulaa vl nuoria ja ne laulut on otettu toivelaulut kirjoista ja virsikirjoistamme ei vl kirjasta kirjastoissa on äänitteitä jossa laulaa vl lapsia ja nuoria sekä aikuisia