Hei kaikki fundoplikaatiossa olleet!
Minut leikattiin 2 viikkoa sitten ja olen toipunut muuten hyvin mutta ilmeisesti hapon ylösvirtaus ei "loppunut leikkauspöydälle" elikkä leikkaustulos vaikuttaa varsin huonolta.
Mulle on kehittynyt Barretin ruokatorvi ja viimeisen vuoden ajan kurkku oireet ovat olleet ne pahimmat.Liman eritystä, kurkun kirvelyä ja kipua sekä äänen käheyttä.Leikkauksen jälkeen muutama päivä meni paremmin mutta sitten jälleen tuli yöllä yskän kohtaus ja aamuisin alkoi olemaan kurkun kirvelyä.Olen taas aloittanut Nexium lääkityksen, joka auttaa vähän muttei vie oireita kokonaan pois.Tuntuu siis, että leikkauksesta ei ollut mitään apua.
Miten te muut leikatut voitte ja varsinkin te, joilla on närästys / kurkkuoireet jatkuneet?Ovatko menneet ohi ajankanssa vai miten pärjäätte?
Olisi todella mukava kuulla muiden kokemuksia.
Minut leikattiin 2 viikkoa sitten ja olen toipunut muuten hyvin mutta ilmeisesti hapon ylösvirtaus ei "loppunut leikkauspöydälle" elikkä leikkaustulos vaikuttaa varsin huonolta.
Mulle on kehittynyt Barretin ruokatorvi ja viimeisen vuoden ajan kurkku oireet ovat olleet ne pahimmat.Liman eritystä, kurkun kirvelyä ja kipua sekä äänen käheyttä.Leikkauksen jälkeen muutama päivä meni paremmin mutta sitten jälleen tuli yöllä yskän kohtaus ja aamuisin alkoi olemaan kurkun kirvelyä.Olen taas aloittanut Nexium lääkityksen, joka auttaa vähän muttei vie oireita kokonaan pois.Tuntuu siis, että leikkauksesta ei ollut mitään apua.
Miten te muut leikatut voitte ja varsinkin te, joilla on närästys / kurkkuoireet jatkuneet?Ovatko menneet ohi ajankanssa vai miten pärjäätte?
Olisi todella mukava kuulla muiden kokemuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1141980406
Mitähän tuolta sivulta/-ilta pitäisi selvitä kysyjälle? Höpinää Paula-tädistä ja Kuppikuuma- ym pussikeitoista sekä niiden sisällöstä.
ja hirveitä kipukohtauksia rinnassa ja säteilee
kaulalle ja korvien taakse.Jälkitarkastus tähys-
tyksellä tehty ja kaiken pitäisi olla kunnossa
vaan ei ole.Lääkäri ei osaa antaa selitystä ja
syön nexiumia ja silti tulee kohtauksia,tarvinnee
mennä uudelleen ph-mittaukseen.
Kun ruokatorvi on noin pahasti ärtynyt niin se voi
kestää 4 kk parantua.Tapasin yhden ihmisen jolla
oli leikkauksen jälkeen pahat oireet 4 kk mutta
sitten häipyivät.Hänellä oli todettu pahasti
palanut ruokatorvi mutta mun ongelma ei ole
ärtynyt ruokatorvi koska tähystyksessä se näkyi-
si.Sulla on jonkinlaista toivoa mutta mulla ei
löydy syytä ja aika näyttää loppuuko tämä
kauhea refluksikipuilu.
vastauksesta, sain toivoa parantumisen suhteen.Tuo sinun tilanne ei vaan kuulosta kovin hyvältä,todella harmi.Onko sinun oireet nyt samanlaisia kun ennen leikkausta?Siis tuntuuko kipukohtaukset närästykseltä?Olisiko leikkaus voinut aiheuttaa sinulle jotain toiminnallista ongelmaa?En tiedä onko sellainen mahdollista, tarkoitan siis kiinnikkeitä, joita sinne muodostuu.Voisivatko ne aiheuttaa kipukohtauksia.
Auttaako sulla Nexium?Hyvä, että menet ph-tutkimukseen uudelleen.Siinä ainakin selviää onko tuo kipuilu refluksia vai jotain muuta?Itse haluan myös siihen ensi vuoden puolella, jos oireet eivät ala helpottamaan.Juttelin oman lääkärini kanssa myös asiasta ja hänen mielipide oli, että närästys/kurkku vaivat johtuvat siitä, että alueelle on niin paljon turvotusta ja ruokotorveen jää ruokaa, joka sitten nousee ylös.
Kuulostaa ihan loogiselta ja toivon,että on totta.
Mun tilanne on ollut ennen leikkausta aika paha, joten taitaa ottaa aikaa kun nuo limakavot paranevat.Olen kyllä maailman onnellisin ihminen, jos nämä vaivat helpottavat.
Noudatatko sä edelleen tiukkaa ruokavaliota?Mä olen lipsunut juomaan taas kahvia, joten se varmasti ärsyttää kurkkua, sen tuntee.Täytyy siis jatkaa taas tiukkaa ruokavaliota.Sitten vielä yksi kysymys:oliko tähystys vaikeampi nyt leikkauksen jälkeen, sattuiko skoopin työntäminen ruokatorvesta mahalaukun puolelle?Itse vähän jännitän tammikuun tähystystä.
Toivon todella myös sinulle terveempiä päiviä!
Minua ei ole leikattu, mutta refluksia on ja ruokatorven haavauma hoidettu ja parantuntut. Vatsalaukkuun jäi krooninen tulehdus, eli lopunikää lääkitystä ja ruokavaliota. Tähystyslääkäri varoitteli lipsumasta kahvin yms. (yksi kuppi tai puolikas ei silloin tällöin pahaa tee, kunhan ei sen päälle mene makuuasentoon) suhteen. Sanoi, että jos kivunaiheuttajat tulevat uudelleen, siis minulla se haavauma ja Barrett-epäily, on niissä valitettavan usein pahanlaatuisia soluja.
Yritetään siis noudattaa ruokavaliota ja syödä säännöllisesti ja mieluummin vähän kerrallaan kuin liikaa. Olen käyttänyt kahvinkorvikkeena myös Bambu-kahvia, joka ei ole kahvia ollenkaan, mutta epäilyttävän samannäköistä ja sopivassa suhteessa -makuistakin.
Tsemppiä sinulle leikkauksesta toipumiseksi!
mun kipukohtaukset ovat keskellä rintaa mistä
säteilee kaulalle ja välillä korvien taaksekin.
Nämä samat oireet oli ennen leikkausta.
Tulin juuri terveyskeskuksesta jossa kontrolloitiin
sydänfilmillä että ei ole yhteyttä kipuihin.
Lääkärini ei ole kertonut mitään selvitystä mistä
tämä kaikki johtuu vaikka pitäisi olla tosi pätevä,sanoi vaan että se ei ole refluksia.
Siksi kävin sydänfilmissä kun meinasi että jos mul
on sydänkipuja.Leikkauksen jälkeen kurkunpää
kirveli mutta sitten tuli nämä kauheat kipukoh-
taukset.Katson mitä syön ja vältän oireita
antavia ruokia,tosin kahvia juon aamulla yhdeksän
maissa ja joskus iltapäivällä.La aloitin nexiumin
käytön ja sitä ennen viikko zoltia silti kipuilee
pahasti.Pelkäsin kamalasti sitä tähystystä
leikkauksen jälkeen mutta hoitaja puudutti ja
ei se sattunut yhtään enempää kuin aikasemminkaan
älä jännitä turhaa ,kyllä se hyvin menee.
Yritän kestää jonkin aikaa ja sitten menen ph-
mittaukseen,toivottavasti mullakin tämä olisi
vaan leikkauksen jälkeinen tila,mutta voi hyvin!
Olen sairastanut refluksitaudin ja raskauksien aikana voin tosi pahoin. Seurauksena oli pakko tehdä se ns mansetti ettei mikään nouse ylös. Leikkaus onnistui liiankin kanssa, edelleenkään mikään ei tule ylös vaikka haluaisi. Olin vasta vatsataudissa ja oli yhtä piinaa, kovat vatsakivut, ja väännöt. Oksetti vaan ja mitään ei nouse, kuin verenpaine ja päänsärky mieletön. Olen ajatelmissa purkaa mansetin eli avaisimme röörit auki, tai sitten laajennetaan. Mutta gastroskopiaan en suostu enää, se oli aivan liikaa minulle. Sen leikkauksen jlk meni vuosi että sai edes jotain ns isompaa alas, muutakin kuin juomien lirua ja keittoja. Mutta välillä vieläkin ruokailun jlk tulee ahdistava tunen vatsaan ja kävelevä ilmapallo sitä on. Perämoottori puuttuu, mutta ääni on sama. Jatkuva rutkutus..Leikkauksen jlk vatsan toiminta meni kehnoksi, joko ei tule, tai sitten tulee nopeudella sillä että ovet auki ja vessaan. TÄmän kanssa on kertakaikkiaan vaikea elää ja olen päätynyt että jotain tehdään. Närästystä en ole tuntenut, mutta ennemmin sitäkin, kuin etten voi antaa ylen tilanteen tullen. Minä en juo viinaa, en polta. Kahvia juon liikaakin.
Muistan leikkauksen jlk kun vääntelehdin lattialla ja yritin saada ruokatorveen kiinnijäänyttä lihapalaa menemään alas, niin aattelin että tämänkö väärti se nyt on. On ja ei...Kolikolla on kaksi puolta aina. Tuskaa se oli ja niin on nytkin.
Lääkärin mielestä se taisi mennä liian tiukkaan ja nyt mietitään keinoja. On sinne voinut tulla ahtaumakin, oksennusyritysten jlk on voinut kuroumia tulla, ja niistä pitää päästä eroon.
Eipä tuollainenkaan leikkaustulos kuulosta hyvältä!Närästys varmaan loppui mutta tilalle tuli erittäin ikävät ongelmat.Minä varmaan hakeutuisin aika pian mansetin purkuoperaatioon.Itselläni en usko mansetin olevan liian tiukka mutta silti tiedän miltä tuntuu kun ruoka jää kiinni ruokatorveen.Muutamia kertoja niin on käynyt kun olen syönyt liian nopeasti tai yrittänyt syödä, jotain liian kiinteää.Mullahan leikkauksesta on vasta 19 päivää, joten alueella on aika pajon turvotusta ja pitäisi syödä vielä aika sosemmaisia ruokia.
Nyt olen voinut närästyksen taikka kurkun kivun sekä kirvelyn suhteen paremmin muutamia päiviä.Nexiumia syön edelleen ja aionkin syödä vielä muutamia viikkoja.Kahvin juonnin lopetin ja se tuntuu vaikuttavan positiivisesti.Päivä kerrallaan mennään ja katsellaan parantuuko tästä vai ei.Kiitos kaikille vastanneille ja toki saa edelleen pitää keskustelua yllä.
Hyvää ja terveempää vointia!
lähetin viestin nimettömänä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000654&posting=22000000021511232&view_mode=flat_threaded
ruuan syömistä hitaasti ja hyvin pureksien ja lihan ja vaalean leivän välttämistä alkuun. Olin leikkauksessa elokuussa, ja söin pari viikkoa hyvin sosemaista ruokaa ja senkin jäälkeen pieniä annoksia pehmeätä ruokaa. Eikö teille annettu mitään ohjeita, jos syötte liharuokia jo 19 pv leikkauksesta? Outoa. Minä sain kyllä hyvät ohjeet ja vihjeet. Minulle tehtiin mansetti, korjattiin palleatyrä ja poistettiin sappi. Lääkäri sanoi, että kontrollitähystystä ei pitäisi tehdä ennen kuin 0,5 vuoden kuluttua leikkauksesta, ettei se vahingoita mansettia ja kuulemma vasta silloin voi nähdä miten mansetti toimii. Hän sanoi myös, että vatsan tilavuus on pienentynyt, joten heti, kun tuntuu siltä että vatsa on täynnä, pitää lopettaa syöminen, tai tulee huono olo. Muutaman kerran alussa tuli sellainen olo, mutta viisastui siitä ja nyt menee hyvin. Voin röyhtäillä aika hyvin, mutta oksentaminen ei onnistu. Onnekseni en ole ennenkään saanut oksennustauteja. Olen päässyt eroon niin sappilääkkeistä kuin refluksilääkkeistäkin. Barretti on minullakin, sit ä seuraillaan parin vuoden välein.
Moi!
Mulla on kanssa tehty leikkaus ja vaivat ei loppunu, valitettavasti. Kysyisinkin onko jollekkin tehty uusi kiristys leikkauksella, onko hyötyä mennä operaatioon uudelleen?
Minulla leikattiin marraskuussa 2004 palleatyrä tähystyksellä. Perjantaina leikattiin ja sunnuntaina jo kotiin vaikka sanoin lekurille , että on kuumeinen ja todella huono olo (37.7C). Eikun passitti kotiin. Samana iltana kuumetta 39 ja takaisin päivystykseen. Tulehdusarvo 280. Meni viikko tiputuksessa ja CRP alle 100, jonka jälkeen toipilas-sairaalassa vielä 2 viikkoa.
En ole kyseisen leikkauksen jälkeen pystynyt nukkumaan normaali yöunia ja töissä en ole ollut sen jälkeen päivääkään. Pahoinvointia lähes joka päivä( kuvotusta) Ruokavaliot yms. eivät auta yhtään.. sama paha olo söi mitä tahansa. Ylävatsa krampit herättää yöllä suorastaan kauhuntunteeseen ja sydän hakkaa yli 100. Nuku siinä sitten. Kuinkahan paljon ihminen kestääkään tälläista eloa.
Kannattaa harkita leikkakseen menoa 2 kertaa, jos vaan tulee toimeen edes vähän palleatyränsä kanssa. mulle niin vakuuteltiin et elämänlaatu paranee ja ei tartte syödä lääkettä.. ja nyt syön enemmän lääkettä kuin koskaan ja viriili työelämä ja harrastukset on vaihtunut kotona sohvaperunana ja pikku fillarilenkeiksi silloin tällöin kun jaksaa voinnin puolesta( matkustaminen mahdotonta). Lääkärit sanovat vaan että vatsassani on toiminnallinen häiriö.. mitä vittua se tieto ketään kiinnostaa ja toki on toiminnallinen häiriö kun ne kirurgit sohrasivat vatsan uuteen järjestykseen ja hermoja katkeaa yms. Ja pään syyksi laittavat somatisaatio ongelmaksi. Eipä ollut somatisaatioita ja toiminnallisia häiriöitä ennen leikkausta. Pahoinvointejakin oli vaan sillon tällöin. Nyt aina. Ainoa mikä parani on tulehtunut ruokatorvi. Eli mansetti pitää hyvin sisällön alhaalla. Vatsataudin aikana pahaolo vaan menee perän kautta ulos aikanaa kovien kouristusten ja ilmojen mukana, kun ennen sai helpotuksen yrjöömällä (nyt ei tule vaikka yrittäisi). Ilmaa kehittyy vatsalaukkuun todella paljon ja nyt tiedän miltä tuntuu vauvojen koliikki. Että sellaista.
Tässä hieman MIESNÄKÖKULMAA ilman turhia itkuja ja kaunistelematta.
Minut leikattiin 14 kk. sitten Lahdessa, tehtiin fundoplikaatio tähystyksessä.
Ennen leikkausta olin syönyt Somaceja kymmenisen vuotta, ja kerran peruin jo leikkauksen tuona aikana näiden kaikkien kirjoitteluiden vuoksi. Kun vatsan sisältö sitten alkoi öisin pulahdella suuhun, ja sitä kautta keuhkoihin, eli heräilin yskimään "paskaa keuhkoista" minulle riitti. Enhän toki halunnut paskaan tukehtua, eikä ne jatkuvat ruokatorven tulehduksetkaan pitkänpäälle hyväksi ole.
Siitä paikasta takaisin leikkausjonoon, ja tutkimusten kautta pöydälle.
Seuraavana päivänä kotiin ja kuukauden verran velli ja sosekeittokuurilla, päivittäin raitista ilmaa ja liikuntaa voimien mukaan.
Vähitellen kiinteään ruokaan totutellen, herneitä ja hapanleipää, hiilihappoisia juomia jne. vältellen.
Sinne jäi närästys leikkauspöydälle, ja jäi myös migreeni, ruoka menee hyvin alas tosin pureskelen tarkoin ja käytän enemmän ruokajuomaa, kuin ennen. Ja annokseni ovat pienemmät.
Jälkitarkastustähystystä ei ole omasta päätöksestäni tehty, eikä tehdä, mitäs sitä hyvää vatsanporttia repimään, ellei ala jostakin syystä oireilla.
Kunto on taas kova, kuin kolmekymppisenä vaikka olen jo yli viidenkymmenen. Taas jaksaa painaa raskaitakin hommia, ja vähitellen olen kantanut ja nostellutkin painavia taakkoja, kuten pesukone, yms.
Ja niistä oireista, vatsatautikin on ollut, ja vaikka en oksenna, ei se nyt sen kummempi ollut kuin ennenkään, nipisteli ja kouristeli, ja sitten hurlumhei.
Ja on ollut krapulakin, se köyhien tauti. Eikä sekään kovin kummoista, sen kun kituu sen päivän.
Pieniä röyhtäyksiä, sellaisia lähes olemattomia tulee välillä, tosin harvoin.
Sellaiset kahdeksan tuntia voi olla piereskelemättä, mutta kyllä se perä turisee, ja kun kunnolla turauttelee niin ei sitten ole niitä vaivoja siitä kaasun paineesta vatsalaukussa, onneksi haisevat vain harvoin.
Ainoa haitta leikkauksesta on nuo lisääntyneet ilmanpurkaukset ja sitä kautta esim yökylään meno on vähän jotenkin noloa, kun ei voi illalla turautella. Kaveriporukassa voi mökin kyllä vuokrata ja sen kun turisee vaan.
Olen lähes kaikin puolin tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen, mitä nyt sitten joskus joku kuivempi muona vähän tukkii ja hikottaa, mutta kun ottaa nestettä, niin sillä se nikotus menee ohi, eli mitäs tuosta.
Pakkoko se on kananrintaa kuivana nokkia.
Oli niitä kipuja minullakin alkuun, mutta otin särkylääkettä, niin kuin oli kehoitettu.
Nykyään otan silloin tällöin kaljaakin, mutta pubiin en pitkäksi rupeamaksi istahda, kalja kun röyhtäyttää, ja tietysti vain sieltä alapäästä.
Siis elämänlaatuni on parantunut, ei närästä, ei ole ruokatorven tulehduksia, ja nukun yöni rauhassa, paitsi eukolta joka myös on huomannut kuntoni kohonneen. Kiitoksia vielä kerran osaavasta leikkauksesta Mikolle.