Tuntuu jotenkin ihmismäiseltä ajatus, että olisi susien alue jossain ??? ja ihmisten alue toisaalla.
Sen vielä ymmärtää, miksi teitä aidataan hirviltä, mutta sitten teiden ulkopuolella hirvet liikkuvat vapaasti ja asustelevat kesät peltojen reunapusikoissa ja rannoilla.
Surilauma on riippuvainen hirvistä ja seuraa niitä aina ja kaikkialle. Missä hirviä, susien ruokaa, siellä susia.
Jos kesämökkisi tai asuntosi tai farmisi sattuu olemaan siellä, niin silloin asut suden reviirillä. Ei susi tunne "rajalinjaa" ihmisten ja itsensä välillä.
Mikäli ja kun Eu:n jäsenenä olemme halunneet säilyttää suurpetokannan Suomessa, niin joudumme vain tottumaan asumaan suden reviirillä ja susi liikkuu pihapiirissä siinä kuin saloillakin hirviä seuratessaan.
Tämä on vain tottumiskysymys ja pelon hallintakysymys. Lapset pelkää sitä, mitä heidän vanhempansakin, pelko tarttuu.
Katselitteko Kanadasta filmiä, jossa jääkarhuja hätyyteltiin maastoautoilla pihoilta ja koirien luota, jotta niitä olisi voitu ruokkia. Silti niitä ei haluttu ampua, jotta kanta ja luonnon monimuotoisuus säilyisi.
Siellä oli jo petotiheys aika suuri. Suomessa olemme vasta alkuvaiheessa ja varmaan tulee aika, jolloin sudet jolkuttelee kaupunkien kaatopaikoilla, niinkuin keskieuroopassa Alppien liepeillä. Sittenkään niitä ei voi ampua kuin poikkeustapauksessa.
Eikös tunnukin mukavalta, kun opimme pikkuhiljaa elämään suden reviirillä ja sopeutumaan susilaumoihin. Totutellessamme voimme kuluttaa aikaa rakentelemalla hirviaitauksen kaltaisia susiaitoja eläintemme suojaksi, pitämällä pikkukoiramme sisällä ja valitsemalla metsästyskoiriksi ja vahtikoiriksi vähän suurempia susille pärjääviä paimenkoiria.
Niin, eikä tarvitse eläköityvien hirvimiesten valittaa, kuinka kalliiksi tulee hirvikannan kurissapito, kun sudet hoitelevat homman.
Niin, ennuste oppimisesta on hyvä, sillä totuimmehan kännyköihinkin ja raahaamme niitä mukanamme kaikkialle, vaikka 15 vuotta sitten emme edes tienneet niistä
Sen vielä ymmärtää, miksi teitä aidataan hirviltä, mutta sitten teiden ulkopuolella hirvet liikkuvat vapaasti ja asustelevat kesät peltojen reunapusikoissa ja rannoilla.
Surilauma on riippuvainen hirvistä ja seuraa niitä aina ja kaikkialle. Missä hirviä, susien ruokaa, siellä susia.
Jos kesämökkisi tai asuntosi tai farmisi sattuu olemaan siellä, niin silloin asut suden reviirillä. Ei susi tunne "rajalinjaa" ihmisten ja itsensä välillä.
Mikäli ja kun Eu:n jäsenenä olemme halunneet säilyttää suurpetokannan Suomessa, niin joudumme vain tottumaan asumaan suden reviirillä ja susi liikkuu pihapiirissä siinä kuin saloillakin hirviä seuratessaan.
Tämä on vain tottumiskysymys ja pelon hallintakysymys. Lapset pelkää sitä, mitä heidän vanhempansakin, pelko tarttuu.
Katselitteko Kanadasta filmiä, jossa jääkarhuja hätyyteltiin maastoautoilla pihoilta ja koirien luota, jotta niitä olisi voitu ruokkia. Silti niitä ei haluttu ampua, jotta kanta ja luonnon monimuotoisuus säilyisi.
Siellä oli jo petotiheys aika suuri. Suomessa olemme vasta alkuvaiheessa ja varmaan tulee aika, jolloin sudet jolkuttelee kaupunkien kaatopaikoilla, niinkuin keskieuroopassa Alppien liepeillä. Sittenkään niitä ei voi ampua kuin poikkeustapauksessa.
Eikös tunnukin mukavalta, kun opimme pikkuhiljaa elämään suden reviirillä ja sopeutumaan susilaumoihin. Totutellessamme voimme kuluttaa aikaa rakentelemalla hirviaitauksen kaltaisia susiaitoja eläintemme suojaksi, pitämällä pikkukoiramme sisällä ja valitsemalla metsästyskoiriksi ja vahtikoiriksi vähän suurempia susille pärjääviä paimenkoiria.
Niin, eikä tarvitse eläköityvien hirvimiesten valittaa, kuinka kalliiksi tulee hirvikannan kurissapito, kun sudet hoitelevat homman.
Niin, ennuste oppimisesta on hyvä, sillä totuimmehan kännyköihinkin ja raahaamme niitä mukanamme kaikkialle, vaikka 15 vuotta sitten emme edes tienneet niistä
Vastaukset 2
Vanhimmat
syntyvät yleensä vain saman lajin sisällä, lajien välillä ei synny reviiririitoja vaan paremminkin peto-saalis -suhteita ja ravintokilpailua.
Koiravahingot syntyvät reviirikonflikteista, susi kokee koirat vieraan lauman jäseniksi jota on tapettava tai häädettävä.
Ihmislajin luontainen levinneisyys rajoittuu subtrooppisille ja lauhkeille alueille, sieltä olemme työntyneet osin teknokulttuurin ja suunnattoman sopeutumiskykymme avustamina joka kolkkaan.
Mutta alastomana ulos joutunut ihminen ei näillä leveyksillä omillaan pitkään pärjää, tropiikissa jo muutaman sukupolven sopeutumisen jälkeen.
Oli se, että hankitaan semmoisia koiria, että ne repäisee suden kahtia ja seuraavan halki ja kolmannen kolmennen kolmeen osaan.
Muuten ei tule tolokkuo.