Aloitan uuden keskustelun pikseleiden merkityksestä, vaikka edellä on ollut muita samaan aiheeseen liittyviä juttuja.
Kirjoitan tämän omaan kokemukseen ja testeihini nojaten:
Minulla on sekä 6:n että 10 Mpikselin rungot.
Kun sain syksyllä tämän uuden rungon tein koekuvaukset seuraavilla objektiiveilla:
* 50 mm 1.4
* 35 - 105 mm 3.5-4.5
* 100 - 300 mm 4.5-5.6
Jos tarkastellaan kunkin objektiivin antamaa tulosta (aukko yhtä pienempi kuin nimellisvalovoima) niin on täysin nähtävissä se kummalla rungolla kuva on otettu, kun katsoo osasuurennoksia yht'aikaa samalla kuvaputkimonitorilla.
Koekuvausobjektiivit on valittu siten, että
* ensimmäinen piirtää todella terävästi ja toistaa värit "mahdollisimman oikein"
* viimeisenä oleva zoom piirtää äärialueillaan pehmeästi
* keskimmäinen objektiivi on edellä mainittujen puolessa välissä laadultaan.
Ei ole epäillystäkään siitä, että 10 Mpikselin rungosta on valtava etu myös tällä 100-300 mm zoomilla, kun joudutaan esim. osasuurentamaan kuvien detaljeja.
Toisaalta, jos joudutaan käyttämään suuria herkkyyksiä, 10 Mpikselin rungolla otetuissa kuvissa on selvästi enemmän kohinaa, mutta silti niissä on enemmän yksityiskohtia. Kohinaa voi poistaa kohinanpoisto-ohjelmilla, mutta silloin häviää pian myös yksityiskohtia.
.
Kirjoitan tämän omaan kokemukseen ja testeihini nojaten:
Minulla on sekä 6:n että 10 Mpikselin rungot.
Kun sain syksyllä tämän uuden rungon tein koekuvaukset seuraavilla objektiiveilla:
* 50 mm 1.4
* 35 - 105 mm 3.5-4.5
* 100 - 300 mm 4.5-5.6
Jos tarkastellaan kunkin objektiivin antamaa tulosta (aukko yhtä pienempi kuin nimellisvalovoima) niin on täysin nähtävissä se kummalla rungolla kuva on otettu, kun katsoo osasuurennoksia yht'aikaa samalla kuvaputkimonitorilla.
Koekuvausobjektiivit on valittu siten, että
* ensimmäinen piirtää todella terävästi ja toistaa värit "mahdollisimman oikein"
* viimeisenä oleva zoom piirtää äärialueillaan pehmeästi
* keskimmäinen objektiivi on edellä mainittujen puolessa välissä laadultaan.
Ei ole epäillystäkään siitä, että 10 Mpikselin rungosta on valtava etu myös tällä 100-300 mm zoomilla, kun joudutaan esim. osasuurentamaan kuvien detaljeja.
Toisaalta, jos joudutaan käyttämään suuria herkkyyksiä, 10 Mpikselin rungolla otetuissa kuvissa on selvästi enemmän kohinaa, mutta silti niissä on enemmän yksityiskohtia. Kohinaa voi poistaa kohinanpoisto-ohjelmilla, mutta silloin häviää pian myös yksityiskohtia.
.
Vastaukset 126
Vanhimmat
Arvaan, että sinulla on käytössä Nikonit, ne jos mitkä kohisee pikselimääristä huolimatta.Yksi toinen valtamerkki ei kohise, eikä tarvi kohinanpoisto-ohjelmia, kokemusta on.
.... vaikka trollaatkin, enmalta olla mainitsematta, että Nikonin D80 onpärjännyt erinomaisesti vertailuissa canoniin. Sensijaan 400D ei ole edeltäjänsä veroinen joka suhteessa kohinoidenosalta:)
Pikseleillä on merkitystä kas kunbittikarttakuva koostuu niistä. 10mgapikselin kuvassa onenemmän pikseleitä kuin esim kuuden tai neljän megapikselin kuvassa ja 39 megapikselin kuvassa on enemmän megapikseleitä kuin kymmenen megapikselin kuvassa:)
Tuossa edellisessä vistiketjussa luonnollisesti keskustelu rönsyili asiaan kuuluvasti ja ihmiset arvioivat asiaa monista lähtökohdista. Kyse kai oli pitkälti siitä miten ne pikselit saa hyödynnettyä ja tuovatko ne sellaista lisäarvoa, että mittavat laiteinvestoinnit tuntuvat mielekkäiltäja sen asianhan jokainen joutuu tykönänsä ratkaisemaan. Keskustelu lämpenee kun on vainyksi ehdoton totuus josta kukaan ei saa olla eri mieltä oli kyse sitten megapikseleistä, kuvanvakaimista, kohinoista, tai mistä vaan vastaavasta "totuudesta". Oikestihan edellisessä ketjussa oli pieniä yrityksiä ottaa esille myös muita toivottavia kehityssuuntia kameratekniikalle.
Moi !
Kyllä eron huomaa jos kuvaputkelta niitä 100-400% tuijotat.
Muttajos teet kummastakin kuvan niin et huomaa eroa.
Eli eroa on mutta sen merkitys on aika olematon.
En minäkään D100-D200:n vaihtanut pikselimäärän takia.
--
Ei kannata jatkaa tällä aiheella,kun kaveri kopioi oman viestinsä tuosta hieman alempana olevasta keskustelusta.
Tämä keskustelu on jo käyty.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ja olen samaa mieltä myös itseni kanssa:)
Kaikki on lähtenyt vain siitä liikkeelle, että joku raukka on ostanut 6Mp:n vehkeet ja nyt yrittää selittää itselleen, että se olisi jopa parempi kuin 10 Mp:n runko.
Älyttömiä keskusteluja -juupas - eipäs.
Koska kukaan ei näytä siitä tulevan hullua hurskaammaksi.
Pikselimäärä on tärkeä vain siksi, että se on rajallinen ja kiinteä.
Kamerassa on tietty määrä pikseleitä, eikä niitä voi jälkikäteen kameraan lisätä, ohjelmallisesti vähentää kylläkin.
Toisin on filmikameran. Siinä "pikselimäärän" voi helposti muuttaa vaihtamalla hienomman tai karkeamman filmin.
Jos yksi ei miellytä niin vaihtaa toiseen.
Digi on kiinteä paketti. Jos ei laatu miellytä on pakko vaihtaa koko kamera. Kennon vaihto ei oikein onnistu.
Eiköhän ole paras lopettaa ja antaa käyttäjän itse harkita tarvittava pikselimäärä, paitsi silloin, kun kirjapaino määrää pikselimäärän.
En voi kuitenkaan olla huomauttamatta, että vasta pikselimäärän nelikertaistuminen tuo jotain todella uutta ja kaksinkertaistaa kuvan lineaarisen informaation.
Tätä ei kannata jatkaa enää tällä aiheella, mutta sen sanon, että 10 megaseen kannattaa satsata joko säästäen tai sitten aikanaan ostaa käytettynä.
Kyllä 6 meganen on jo niin historiallista kamaa, ettei niistä saa enää edes myydessä kunnon hintaa.
Kittilinssillä kannattaa aloittaa, kun ne eivät maksa kuin 50-100 euroa. Sen jälkeen, kun sitä on käyttänyt, tietää minkälaista lisälasitavaraa tarvitsee.
Keskustelu voi lisätä joidenkin tietämystä aiheesta, muuten se on turhaa.
Ei niitä kameroita kai myymässä olla vaan tarkoitus olisi käyttää kuvaamiseen.
Siihen hommaan useimmille riittää 4 Mpix, jotkut tarvitsevat 6,8,10 tai enemmän megapikseleitä.
Eroja tietysti on kuvanlaaduissa (siis resoluutiolla mitattavissa laadussa), mutta eroja ei ns. 10-koosta huomaa.
Jälleenmyyntiarvoja on ihan turha miettiä. Jos rahoilleen etsii sijoituskohdetta, niin onhan noita parempia vaihtoehtoja.
Tärkeintä kuitenkin lienevät fantastisen hienot valokuvat - vai kuinka?
On ihan sama, onko kamerassa 1 tai 10 megapikseliä, jos osaa erinomaisesti kuvata ja on hyvä näkemys.
Näinhän se on.
Ei tavallisesta öljyvärimaalauksestakaan oikeasti löydy kovin tarkalla resoluutiolla viereisestä pikselistä poikkeavaa informaatiota.
Jos detaljitarkkuus sinänsä ei ole tärkeää, niin ehjiä väripintoja saa aikaan interpoloimalla kuvankäsittelyssä eikä tarvitse katsella tulostuksen pikseleitä.
"Jos detaljitarkkuus sinänsä ei ole tärkeää, niin ehjiä väripintoja saa aikaan interpoloimalla kuvankäsittelyssä eikä tarvitse katsella tulostuksen pikseleitä."
Skannerit tekevät tämän interpoloinnin mielellään, mutta tulos enemmän kauhistus kuin kaunistus.
Jos aikoo kuviaan käsitellä ns vanhaan malliin pimiötyyliin - siis osasuurennoksia - pikseleillä todella on merkitystä. Ja vastaavasti, kun yrittää saada kunnon kopiot esim A3 kokoisina pettyy nykydigiin. Itselläni on 10 miljoonaa pikseliä laitteessa laatulasit ja tuntuu kyllä avuttomalta saada kunnon kuvan laatua. Siis vertailupohjana esim diakuvasta tehty näyttelytasoinen/- kokoinen paperivedos. Voi niitä aikoja, en muuta kyllä sano!!!
Tiedätkö mikä olisi kätevin tapa saada kinofilmi hyvälaatuiseksi suurennosta kestäväksi digitiedostoksi kotikonstein, vai onko pakko käyttää reprolaitosta? Miten filmiskannerit, onko niitä minkälaisia kotikäyttöön?
"Jos aikoo kuviaan käsitellä ns vanhaan malliin pimiötyyliin - siis osasuurennoksia - pikseleillä todella on merkitystä. Ja vastaavasti, kun yrittää saada kunnon kopiot esim A3 kokoisina pettyy nykydigiin."
Juuri näin asia on.
Nykydigi kinokoon kennollakin on vielä pettymys. Suurkuvadigit taas ovat niin kalliita, että niitä ei meikäläisen kannata ostaa.
Siksi teenkin pienen osan töistä edelleen filmipohjalle.
Harrastelijakuvaus on sitten täysin eri juttu.
En kyllä ymmärrä, miksi kamerassa täytyisi olla joku 6 megaa.
Minulla on yli 5 vuotta vanha Sonyn digivideokamera (PC100), jonka still-kuvien sanotaan olevan noin 1 megapikselin luokkaa.
Jos vertaan muiden samasta kohteesta ottamia kuvia, jotka ovat esim. 6 megaisella otettuja, ovat minun kuvani ovat merkittävästi parempia.
Olisiko sittenkin niin, että nämä pikseli-ihmiset eivät osaakaan muuta kuin pikselitekniikan, ja kuvaustaidot on jätetty narikkaan.
Toisaalta sellaisen kummallisuuden olen huomannut, että nämä ns. 6 megapikselin jpeg-kuvat on runtattu noin 800 kb:n kokoon, kun taas omat kuvatiedostoni ovat 650 kb-kokoisia.
Olisiko niin, että monet kamerat tekevät suttujälkeä vaan siksi, että kuvien viemä tila muistikortilla minimoidaan liian rajusti?
Meillä on töissä noin yhden megapikselin digikamera. Kamera on vanha, luultavasti ensimmäisiä digikompakteja.
Eräällä työreissulla otin kuvia em. kameralla sekä omalla digikompaktilla, jossa on monta kertaa enemmän pikseleitä.
Olin aika yllättynyt, kun tuolla työpaikan vanhalla kameralla tuli huomattavasti selvempiä kuvia...
Oma mielipiteeni (tai oikeastaan fakta) on, että kolme megapikseliä riittää, jos teetän ainoastaan kymppikuvia. Ja juuri niin teen.
Kuusi megapikseliä riittää siihen, että kuvia voi jo hiukan rajata. Varsinaisia osasuurennoksia en tee, joten yli kuuden megapikselin kenno on turha.
"Kyllä se kymppikuviin riittää", totesi ruotsalaisen fotolehden toimittaja ihailemastaan Nikon 35-105 zoomista 1980-luvulla sen saatua zoomitestin huonoimman tuloksen.
Kyllä todella 3 MP:tä kymppikuviin riittää, kuka niitä sitten tarvinneekaan.
Megapikselikilvassa tuijotetaan liikaa pelkkiin lukuihin muistamatta, että 1-2:n MP:n ero nykyisillä pikselimäärillä ei enää ratkaise mitään.
Jotta kuvan koko voitaisiin kaksinkertaistaa pitää pikselimäärän nelikertaistua!
3 MP --> 12MP ja 6 MP --> 24 MP.
Terveen ja tarkan ihmissilmän erotuskyky on n. 1-2 kulmaminuuttia. Oletetaan tarkkuudeksi 1.5 kulmaminuuttia ja katsellaan kuvia 30 cm etäisyydeltä. Tällöin ei kuvista erota pikseleitä, jos 4:3-kuvakoot eri megapikselilukemilla ovat korkeintaan seuraavia:
1 Mpix, n. 11*15cm
2 Mpix, n. 15*20cm
4 Mpix, n. 24*30cm
Jos kuvat tulostaa kunnollisella tulostimella, joka interpoloi riittävästi ja käyttää jotain photo enhanced- tapaista toimintaa tai mieluumminkin teettää kuvat kuvaamossa oikealla valotustekniikalla oikealle valokuvapaperille, ei pikseleitä erota, vaikka tarkkuus olisi vain puolet edellä mainituista.
Siis 0.5 Mpix riittää juuri ja juuri 10-kokoon, jos kuva muuten on hyvä, kuvattu kunnon objektiivilla ja tehty oikein.
Silti nykyaikana ei oikeastaan kannata kuvata 1 Mpix kameroilla, sillä eihän sitä ennenkään tahallaan kuvattu mahdollisimman karkealle filmille ja perusteltu toimintaa sillä, ettei kuvasta koskaan tehdä mitään suurennoksia. Joskus myöhemmin se suurennos saattaakin tulla ajankohtaiseksi.
Nykyaikana kunnollinen n. 4 Mpix pokkari ja n. 6 Mpix järkkäri ovat tarkkuudeltaan ja muulta laadultaan riittäviä ja sellaisella hintatasolla, ettei ainakaan huonompaa ole mitään järkeä hankkia.
Äsken esitetyillä kriteereillä 6Mpix 3:2-järkkärin koko kuvasta voi tehdä noin 80*120cm-kokoisen kuvan yhden metrin päästä katsottavaksi eikä tarkka silmä erota pikseliepätarkkuutta.
"Kyllä todella 3 MP:tä kymppikuviin riittää, kuka niitä sitten tarvinneekaan"
Väittäisin että aika moni. Ei kaikki kameran omistajat ole laitefriikkejä.
Jos tilanne on tämä, saa yhden megapikselin kuvasta teetettyä A4 -kokoisen hyvälaatuisen kuvan.
Hieman väärä tulkinta.
Esitin tuossa edellisessä viestissäni, että hyvästä 4:3-sivusuhteisesta 4 Mpix kuvasta voi saada 30 cm päästä katsomista varten niin tarkan n. 24x30cm kuvan, ettei normaali silmä ainakaan pikseleitä erota.
Jos katseluetäisyys on n. 60 cm, niin 1 Mpix kuvan voi tulostaa tuohon samaan kokoon ja edelleenkin näyttää kelvolliselta.
Jos taas katsellaan n. 120 cm päästä, niin 1 Mpix kuva voi näyttää kohtalaiselta vielä n. 45x60cm-kokoisena. Tätä jos katsot 25-30 cm päästä, niin huonolta se tietysti näyttää.
"Jos taas katsellaan n. 120 cm päästä, niin 1 Mpix kuva voi näyttää kohtalaiselta vielä n. 45x60cm-kokoisena."
Tätähän juuri käytetään hyväksi gallerioissa, joissa köydellä estetään pääsemästä turhan lähelle kuvia.
"Jos taas katsellaan n. 120 cm päästä, niin 1 Mpix kuva voi näyttää kohtalaiselta vielä n. 45x60cm-kokoisena. Tätä jos katsot 25-30 cm päästä, niin huonolta se tietysti näyttää."
Näinhän ei voi menetellä, että tehdään epätarkka kuva ja kerrotaan maksavalle asiakkaalle, että kyllä se hyvältä näyttää, kun menee katsomaan sitä 120 sentin päästä. Keikkahommat loppuu kyllä siihen.
Tällä asialla voi saivarrella niin pitkään kuin haluaa ja miten haluaa, mutta pitäisihän keikkakuvaajan ja hänen asiakkaansakin kuvan käyttötarkoitus ymmärtää.
Ei isoissa maalauksissa tai julisteissa yleensä ole pikseleiden välinen informaatiotarkkuus luokkaa 250-300 dpi mitä pikseleiden määrää kumartelevat haluaisivat kaiken kokoisiin tulosteisiin.
Esimerkiksi tienvarsimainokset saattavat olla useita metrejä kanttiinsa eikä niiden varsinainen informaatiotarkkuus ole läheskään tuota luokkaa, mutta silti koko pinta on "väritetty". Katsokaa läheltä !
Jos 10-kuvakokoon riittää esim. 1.5-2 Mpix kuva, tarvittaisiin saman resoluutioiseen 4m x 6m - tienvarsimainokseen n. 2.4 - 3.2 gigapikseliä.
Haloo hyvät ammattilaiset - ei teidän tilaajanne kai sentään tuollaista edellytä. Ei filmilläkään pysty tuohon- ainakaan tavallisen kokoisilla kameroilla.
Metriluokan kuvaa pitää katsella metrien päästä, kymppikuvaa kymmenien senttien päästä jne.
Jos esim. yhdestä digikuvasta tehtyä 100x150cm-julistetta pitäisi joka kohdasta pystyä katselemaan n. 30 cm päästä yksittäisiä pikseleitä erottamatta, tarvittaisiin luokkaa 200 Mpix kenno, jolloin huippuluokan 100 viivaa/mm piirtävällä objektiivilla ja käytännössä hyvin riittävällä Nyqvist-kertoimella 2.5 laskettuna tarvittaisiin vähintään n. 46mm x 70 mm -kokoinen digikenno.
Tarkoittamanne keikkahommat eivät käytännössä onnistu digikameroilla, jolloin siis keskustelemme aiheesta väärällä palstalla, eivätkä millään kinokoon tai tavallisen rullakoon filmikameroillakaan.
"Tarkoittamanne keikkahommat eivät käytännössä onnistu digikameroilla, jolloin siis keskustelemme aiheesta väärällä palstalla, eivätkä millään kinokoon tai tavallisen rullakoon filmikameroillakaan."
Siinäpä se näöhdään.
Itse olen kuvannut laatudigirungolla keikkakuvauksia yli kolme vuotta - eikä mitään ongelmia ole ollut.
Tämä on täysin turhaa keskustelua.
Kun ostaa Nikonin niin saa varmasti luottaa siihen että omistaa huippulaitteen, jolla kuvat onnistuvat parhaalla mahdollisella tavalla - oli pikselimäärä mikä tahansa.
Edellinen Nikon-juttu on jo älytöntä mainostamista. Nikon on järjestelmänä ylihinnoiteltu.
Toisaalta Nikonin kennot valmistaa Sony samoin akut. Sony onkin yksi suurimmista digikameroiden ja -koponenttien valmistajista.
Minulla ei ollut tarkoitus mainostaa eikä minulla ole kytköksiä mitenkään tuon kameramerkin markkinointiin.
Minun oli tarkoitus vaan saoa, että kun ostaa hyväksi tunnettua merkkiä niin voi olla huoleton.
Mitä tulee tuohon hintaan niin laadusta täytyy aina maksaa, ja monet haluavat maksaa siitä.
Ostaa itse asiassa Sonyn.
Nikon ei ole kovin "itsenäinen" kameran valmistaja.
Vaikka Canon valmistaakin itse systeemikennot on monessa Canon pokkarissa silti Sonyn kenno.
Jos Sonylle tulee kennovika, kuten 2-3 vuotta sitten hajoaa valtaosa maailman digikameroista.
Sony on nyt hieman vaikeuksissa akkujupakan vuoksi, josta ei näy loppua tulevan.
Osti mitä tahansä tässä maailmassa voi saada täyttä skeidaa merkistä riippumatta.
Eräs tuttu kamerakauppias ja Nikonfani sanoi minulle, Että pari Nikon järjestelmäkameraa pitäisi kieltää, sillä ne hajoaa "alta aikayksikön".
En sano tyyppejä, ettei kenellekään tule paha mieli, vaikka ne eivät tänään uutena myynnissä olekaan.
Yleensä Nikon kuitenkin on hyvä kamera.
"sillä ne hajoaa "alta aikayksikön". "
Voisitko täsmentää, mikä niissä hajoaa?
Se oli vain Nikonkauppiaan toteamus parista halvasta suositusta rungosta.
Vika oli jossakin objektiivin ja rungon välisessä tiedonvälityksessä ja säätimien kontakteissa.
Ei kukaan valmistaja tee itse koko kameraa itse.
Suurilla valmistajilla on parempi tuotekehitys.
Olisi melko tärkeää tietää miksi Nikon hajoaa, olen nimittäin jouluksi harkinnut Nikonin ostoa.
"Olisi melko tärkeää tietää miksi Nikon hajoaa, olen nimittäin jouluksi harkinnut Nikonin ostoa."
Melko naiivi ajatus kysellä joltakin yhden "myyjän" tietoja vioista.
Helpoin ja luotettavin tapa selvittää ongelmat on GOOGLATA kameramerkin ja tyypin mukaan.
Onnea valintaan.
Moi !
Aika mielenkiinotinen väite, "Nikon hajoaa".
Minulla on ollut Nikonin järkkäreitä vuodesta 1970 alkaen, eikä yhdenkään kanssa ole ollut ongelmia. Puhdistushuolto ammattikäytössä joka toinen vuosi. Ja pelaa.
Nikonin runkoja ollut/on F, F2, F3, F5, FM, FE, D100, D200 ja laseja repullinen.
Järjestelmäkameroista ongelmia minulla on ollut Petrin ja Minolta SRT101:n kanssa, ehkä huono tuuri.
--
"En sano tyyppejä, ettei kenellekään tule paha mieli, vaikka ne eivät tänään uutena myynnissä olekaan."
poissa myynnistä nykyään ovat D100, D70 ja vanhat ammattirungot. käsittääkseni kaikki nuo keskimääräisesti kestäneet erittäin hyvin käyttöä.
"Järjestelmäkameroista ongelmia minulla on ollut Petrin ja Minolta SRT101:n kanssa, ehkä huono tuuri."
Minua kiinnostai tietää, mitä vaikeuksia sinulla on ollut Minolta SRT101:n kanssa?
Minulla on edelleen vuonna 1967-68 ostettu Minolta SRT101 (MC 58 mm 1.4) ja olen ottanut sillä noin 70.000 kuvaa. Kamera on edelleen iskukunnossa eikä ole käynyt vielä huollossa.
Tuskin minkään merkkinen laite on 100%:n varma laite, vaikka siitä maksaisi ammattiluokan hinnan.
Nykykameroissa on jo niin paljon tekniikkaa, että pienen pieni virhe jonkin komponentin osalla voi tuhota koko laitteen käyttövarmuuden.
Varminta lienee, kuten automaailmassakin, ettei pidä ostaa versiota 1.00 vaan odottaa muutaman kuukauden uuden laitten julkistuksesta ennen kuin ostaa.
Ei jonkin merkkituotteen luotettavuuden perusteella voi lähteä valitsemaan järjestelmää.
Jokainen runko ja objektiivi on oma yksilönsä, ja jossakin niistä voi aina olla vika, MUTTA SIKSI ON OLEMASSA SELLAINEN ASIA KUIN TAKUU.
Moi !
Minun yksilössäni laukaisin jäi aina välillä pohjaan. Vaati optiikan irrottamisen että palautui, ilmeisesti himmentimen ohjausvipu aiheutti ongelman.Oli erittäin kiusallinen vika. Huolto korjasi homman kunhan raaski viedä sinne.
Kamera oli minulla 70-luvun alkupuolella ja olin ostanut sen käytettynä (niinkuin edelleen ostan suurimman osan)
Laatumerkkihän Minolta on, mutta tekevälle sattuu.
--
Kiitoksia tiedosta.
Olisiko vipu päässyt vääntymään jostakin syystä, olihan se ollut sitten jo jollakin muulla.
Minä ostin omani uutena, ja se on palvellut minua kohta 40 vuotta. Kamera on ehtinyt kiertää maapallonkin jo kolme kertaa eli on ollut kuumissa ja kosteissa sekä erittäin kylmissä olosuhteissa - ja aina on toiminut.
Toivotan hyvää jatkoa SRT101:n kanssa.
Totinen tosi.
Yksi asia, ja ehkä yksi tärkeimmistä, on jäänyt käsittelemättä tässä eli
kameran oman prosessorin ja ohjelmiston vaikutus kuvan laatuun.
Tämä tullee koko ajan tärkeämmäksi, koska pikselien lisääminen ei enää välttämättä paranna kuvan laatua, mutta prosessointi voi sen tehdä.
"...kameran oman prosessorin ja ohjelmiston vaikutus kuvan laatuun...."
Tämän tärkeyden näkee monen kameramerkin mainoksista: Kameroiden prosessoreille on annettu omia hienoja erisnimiä.
Kyllähän se totta on, että kameran omalla prosessorilla ja ohjelmistolla on suuri vaikutus kuvan laatuun.
...suuri vaan suorastaan keskeinen sillä se prosessori ja ohjelmistohan sen kuvan valmistaa siitä käsittömästä mosaiikista joka kennolta luetaan. Tietysti myös tietokoneohjelmistot jos kuvataa pelkkää rawia, mutta kuinkakokhan raakaa se raw mahtaa olla, kun sitä on kameran oma prosessori jo kummiskin muokannut, pakannut, lisännyt exifit etc. Joten epäilen kameran ohjelmistolla olevan tässäkin tapauksessa merkityksensä.
"...kameran oman prosessorin ja ohjelmiston vaikutus kuvan laatuun...."
Tapasin kevättalvella Canonin edustajan ja keskustelussa edustaja kertoi, että kaikissa Canonin digikameroissa on SAMA PROSESSORI. Tarkistin asian kysymyllä vielä uudestaan, että onko todella eri pikselimäärän kameroissa sama prosessori. Hän oli sitä mieltä, että on.
Minusta tuntuu edelleen, että 10 mekapikselin kamerassa täytyisi olla huomattavasti nopeampi prosessori kuin esim. viiden mekapikselin kamerassa.
"Minusta tuntuu edelleen, että 10 mekapikselin kamerassa täytyisi olla huomattavasti nopeampi prosessori kuin esim. viiden mekapikselin kamerassa."
En usko, että pokkarissa olisi sama prosessori kuin järjestelmässä, mutta voisiko olla niin, että näillä prosessoreilla olisi sama nimi, vaikka itse prosessori olisikin eri?
Tänä päivänä prosessorilla ja ohjelmilla on suurempi merkitys kuin kuvakennolla. Vertaa esim. Nikon ja Sony, joissa on samat kennot: kovin ovat erilaiset rungot.
Moi !
Tietojenkäsittelyn suorituskyvyn ratkaisee muukin kuin prosessorin nopeus.
Tärkeää on dataväylien nopeus/leveys, muistin määrä ja -nopeus.
Itse asiassa nykyaikaiset proseeorit jotuvat aina tyypillisesti odottelemaan tiedon siirtymistä. Järjestelmissä on tyypillisesti juuri enemmän RAM-muistia sisällä ja väyläratkaisut kennolta ovat huomattavasti kehittyneemmät.
Rahalla saa.
--
Eli toisin sanoen sama prosessori voisi olla kaikissa saman merkin kameroissa?
Esim. Canonhan rakentaa ilmeisesti itse prosessorinsa, joten valmistuskustannukset pienenevät, mitä enemmän niitä valmistetaan.
"Toisaalta, jos joudutaan käyttämään suuria herkkyyksiä, 10 Mpikselin rungolla otetuissa kuvissa on selvästi enemmän kohinaa, mutta silti niissä on enemmän yksityiskohtia. Kohinaa voi poistaa kohinanpoisto-ohjelmilla, mutta silloin häviää pian myös yksityiskohtia."
Yksi tärkeä järjestelmä, mikä on jäänyt tässä ilman käsittelyä, ja joka on myös erittäin tärkeä hyvän kuvan varmistamiseksi, on tärähdyksen estäminen.
Nythän monissa rungoissa ja näppäilykameroissa on jo sisäänrakennettuna ko. järjestelmä ja se tulee varmasti vielä yleistymään.
Tärähtänyttä kuvaa ei korjaa maksimipikselimäärä eikä mikään kuvankäsittelyohjelma.
Se antaa myös mahdollisuuden käyttää matalampaa herkyyttä, jolloin päästään myös matalampiin kohinatasoihin.
Puhuttiin ohjelmasta, joka täräyttää tärähtäneen kuvan kohdalleen, mutta sellaista ei ole kuitenkaan tullut yleiseen myyntiin.
Siihen aikaan digikameroista vasta uumoiltiin.
"Siihen aikaan digikameroista vasta uumoiltiin."
Eikö samaa asiaa luvattu myös kännyköihin, joiden tarkkuus oli alussa kovin vaatimatonta tasoa.
kännyköihin luvattiin ohjelma, joka saa kuvan näyttämään tarkemmalta. Se oli/on kai suomalainen kehitelmä, ja ilmeisesti oikeasti vielä tulossakin.
Mutta tuo ohjelma ei pysty poistamaan laukaisun aikana tapahtuvaa tärinää.
"Nythän monissa rungoissa ja näppäilykameroissa on jo sisäänrakennettuna ko. järjestelmä ja se tulee varmasti vielä yleistymään."
Osalla valmistajista on kuvanvakain rakennettu objektiivin yhteyteen, ja on väitetty, että se on tehokkaampi kuin runkoon rakennettu.
Mm. Canon kertoo näin (Canon Magazine 2006 s. 34):
"Kuvanvakainobjektiiveilla...on mahdollista kuvata käsivaraltakin jopa 3 askelta pidemmillä valotusajoilla."
Muistaakseni Sony:stä tehdyissä testeissä kerrotaan, että sillä voi kuvata 3-4 askelta pidemmillä valotusajoilla (tämä on puhtaasti omasta muistista vedetty tieto!). Korjatkaa, jos muistan väärin. Sitä en ole lukenut, mitä Sony itse lupaa.
Moi !
Objektiivikohtianen vakain on tietysti parempi, joskin rajoittuneempi käytöltään. Vakaajan toiminto voidaan sillin optimoida juuri kyseisen pituisen optiikan huomioon ottaen.
Kuyn katsotte käytännön testejä niin nuo tehtaiden lupaamat parannukset eivät ole aivan vertailukelpoisia, eivätkä tehtaidenkaan ilmoitukset sinällään ole ainakaan pessimistisiä.
Vakaaja tulee harrasterunkoihin vääjäämättä. Myös Canonilla ja Nikonilla. Varmaan ihan kelpo ominaisuus, joskin tuo taas yhden mahdollisesti vikaantuvan/rikkoutuvan osan lisää. Omalle kohdalle ei ole sattuntu mutta ymmärtääkseni vakaajia on jonkin verran hajonnut. Kun tämä tapahtuu optiikassa niin muu kuvausvälineistö on käytössä, rungon huoloajan ei voi kuin pyöritellä peukaloitaan. Hyvä puoli on tietysti se että hajotessaan runkoa voi todennäköisesti käyttää kuitenkin ilman vakaajaa.
--
"Objektiivikohtianen vakain on tietysti parempi, joskin rajoittuneempi käytöltään. Vakaajan toiminto voidaan sillin optimoida juuri kyseisen pituisen optiikan huomioon ottaen."
Mutta eivätkö testitulokset kerro asian olevan juuri päin vastoin - näin ainakin minä muistelisin.
Jos vakain on kameran rungossa, ei hintaan näytä tulevan lisähintaa - eli lähes ilmaista.
Jos vakain on objektiivissa, tulee hintaan melkoinen lisähinta - miksi näin?
Hyvä keino myydä sama tuote käyttäjälle moneen kertaan.
Vakaimen sijoittaminen runkoon tuo myös sen edun, että kaikki (esim. eri merkkiset objektiivit), mitä runkoon kiinnitetään, toimivat vakaimen kanssa.
Moi !
toota kai se maksaa, maksaa riippumatta siitä onko rungossa vai optiikassa.
Teknikka kehittyy ja halpenee. Vakaimen sijoittaminen runkoon mahdollistaa sen hinnan perimisen jokaiselta rugon ostajalta. siis tuotekehtyskulujen. Jos vaikain on optiikassa on tuotekehityskulut jaetteva niiden kesken jotka ostavat kyseisen optiikan. tästä seuraa että kappalekohtainen viakutus hintaan on merkittävästi isompi.
Tuon äskeisen kääntöpuoli on juuri rikkoutumisriski. Mikäli rungossa oleva vakain rikkuu, ovat kaikki optiikat mahdollisesti rungon ollessa huollossa pois käytöstä. Optiikassa olevan vakaimen kanssa vain yksi lasi on huollossa.
Ja kuten sanottu, optiikassa oleva vakain on nimenomaan optimoitu kyseiselle polttovällille, runkovakain on enemmän kompromissi.
Tuosta huolimatta markkinavoimat kyllä vääntävät tuon vakaimen mukaan kaikkiin harrastajatason tunkohin lähiaikoina. Kuvien laatuahan se ei paljoa paranna.
--
"Ja kuten sanottu, optiikassa oleva vakain on nimenomaan optimoitu kyseiselle polttovällille, runkovakain on enemmän kompromissi.
Kuvien laatuahan se ei paljoa paranna."
Dpreview'in mukaan rungossa oleva vakain toimii yhtä hyvin kuin "kyseiselle polttovällille
optimoitu" vakain.
Tottakai kuvien laatu paranee useimmiten huomattavasti.
Rongossa oleva vakain nostaa rungon hintaa suunnilleen satasella (verrattuna ~vastaavaan, vakaajattomaan runkoon). Objektiivissa sijaitseva vakaaja nostaa puolestaan hintaa vähintään kolmella sataa, jolloin jo neljän rungon vaihdon jälkeen optiseen vakaajaan panostanut on voiton puolella ... jos siis on pärjännyt koko ajan yhdellä ainoalla vakaajalla varustetulla objektiivilla.
Moi !
No, voi se jollakin parantua. Itse en ainakaan huomaa että kuvani olisivat sen parempia kuvaan ne sitten vakaajan kanssa tai ilman. Aivan sama juttu kuin kohinoiden tai pikselimäärien kanssa. Kuvaa ne eivät merkittävästi paranna. ainoastaan aivan rajatapauksissa jota kuvista on alle prosentti (jos silloinkaan).
Kerroppa onko dp-review:ssa verrattu esimerkiksi 500-millistä runkovakaajan kanssa ja optiikassa olevan vakaajan kanssa. En nyt tiedä mutta olen aika varma että optiikassa oleva vakaaja toimii paremmin. Vakaajan etuhan tulee esiin nimenomaan pitkillä optiikoilla.
--
Moi !
Joo. katsoppa nitä esimerkiksi Canonin 300/2.8 maksoi ilman vakaaja ja mitä vakaajan kanssa.
Ero on loppujen lopuksi aika mitätön.
Ongelmanahan on se jos vakaajan tuotekeityksen hinta jaetaan 50000 rungon kesken verrattunasiihen että se jaetaan 5000 optiikan kesken. Rungossa oleva vakaaja tulee sen takia huomattavasti halvemmaksi. Lisäksi rungossa oleva vakaaja on helpompi suunnitella (jos tunnet rungon tai optiikan rakennetta ja vakaajien toteutustapoja).
--
**Ongelmanahan on se jos vakaajan tuotekeityksen hinta jaetaan 50000 rungon kesken verrattunasiihen että se jaetaan 5000 optiikan kesken. Rungossa oleva vakaaja tulee sen takia huomattavasti halvemmaksi. Lisäksi rungossa oleva vakaaja on helpompi suunnitella (jos tunnet rungon tai optiikan rakennetta ja vakaajien toteutustapoja).**
Muutaman vuoden sisällä lähes joka rungossa on vakaaja, mutta ei se välttämättä estä sitä, että myös objektiiveihin rakennettaisiin niitä edelleen.
Omasta mielestä runko on juuri oikea paikka sen sijoittamiseksi.
"Objektiivikohtianen vakain on tietysti parempi, joskin rajoittuneempi käytöltään. Vakaajan toiminto voidaan sillin optimoida juuri kyseisen pituisen optiikan huomioon ottaen."
A couple of days ago I was returning to the US from a visit to Poland (where my brother lives) and saw on the newstands at the Frankfurt airport a German magazine (Foto, Fotographie, or something else - I can't recall the precise name)(Magazine January issue as I recall), that had a comparison of the various image stabilization systems.
It included a Canon body with the 70-200/2.8 IS lens and a Sony Alpha with the 70-200/2.8 SSM lens.
While I can't read or understand German, the tables in the article showed that the Sony system provided slightly better results than the Canon in terms of image stabilization performance (as I recall the Sony combination was tied for the top result, but I forget what combination it was tied with).
Moi !
Varmaan noin tapahtuu, mutta muista että vertailussa oli viisi vuotta vakaajatekniikka verrattuna viimeiseen.
Ja tulos silti "system provided slightly better results... "
--
Nykyisin ei tarvitse tai voi päättää kumman hankkii, koska eri merkkisissä järjestelmissä on jompi kumpi tai ei kumpaakaan. Ehkä tulevaisuudessa voi hankkia saman järjestelmän sisällä joko runkovakaimen tai objektiivivakaimen.
Eiköhän muut kriteerit järjestelmän hankinnassa paina enemmän kuin vakaaja.
"Eiköhän muut kriteerit järjestelmän hankinnassa paina enemmän kuin vakaaja."
Nimenomaan päin vastoin. Minä ainakin hankin sen vuoksi sellaisen rungon, jossa on vakain.
... tyylinsä kullakin ja jollakin perusteellahan se on valittava. Asiasta voi heittää kolikkoa tai kehitellä jonkun "kriteerin". Kamerat ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan ominaisuuksiltaan ja laadullisesti ettei oikein ihan selkeitä eroja hintaluokissa synny. Oma "kriteerini" on ettei rungossa saa olla missään tapauksessa vakaajaa.
"Oma "kriteerini" on ettei rungossa saa olla missään tapauksessa vakaajaa."
Miksei rungossa saisi olla vakaajaa?
Minulla on sellainen runko ja se oli oikeastaan koko järjestelmän hankinnan syy.
Todellisuudessa määräävän markkinaosuuden valmistajilla ei ole liike-elämässä vallitsevan ahneuden lain mukaan muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kuvanvakaaja objektiiviin liikevaihdon kasvatamiseksi, koska on erittäin vaikeaa kasvattaa markkinaosuutta paljoa yli 40 %:n. Siispä heidän täytyy jollain muulla tavalla kasvattaa liikevaihtoa vaikkapa lisäämällä objektiivien myyntiä.
Ahneuden lain kääntöpuoli kertoo myös sen, miksi pienemmät valmistajat (Sony, Pentax, Olympus yms.) ovat sijoittaneet vakaajan runkoon, se tuo suunnatonta lisäarvoa kuvauksen juuri aloittaneelle ja säästöä objektiivien hankintahinnoissa.
Tuo vakaimen http://www.popphoto.com/cameras/4615/image-stabilization-special-stop-the-shake-lab-report-page2.html
tehokkuus sinänsä ei ole toteutustavasta kiinni. Tuon testin jälkeen on vielä tehty runkovakaajia, jotka ovat vielä parempia kuin testatut, esim Sony Alpha A700. Toisaalta runkovakain toimii kaikilla objektiiveilla, myös lyhyen polttovälin omaavilla, joille ei paremmin edes löydy objektiiveihin sijoitettuja vakaajia. Valinta on asiakkaan, jättääkö joitakin ulkomaanmatkoja väliin sijoittamalla uusiin vakaimella varustettuihin linsseihin, vaiko valitsee heti kameran, jossa on jo runkovakaaja valmiina?
Rungoa ei voi ohittaa koska kaikki kuvan tuottavat komponentit, kenno, prosessori ja sen ohjelmat, sekä valotussäädöt on itse rungossa ja määrää kuvan muodostumisen.
Runko myös tarkentaa, mittaa valon, säätää suljinajan ja aukon.
Jos joku noista pettää, mitä usein tapahtuu on kuva susi, oli se otettu vaikka maailman parhaalla objektiivilla.
Objektiivi on tärkeä tekijä, mutta jos runko, johon se on kiinnitetty pettää jollakin tavalla on objektiivinkin laatu täysin hyödytön.
Muutamia kennosta johtuvia vikoja:
Dynaamiikassa on eroa, on kohinaa, aliasingia, Posterizationia/bandningia, purple fringingia, Moiréa, valkotasapaino heittää, jne, joille objektiivi ei mitään mahda.
Analogisena aikana rungolla kuin rungolla sai hyviä kuvia, mutta nyt digiaikana kaikki on muuttunut täysin.
Tässä alla on eräs erinomainen kirjoitus, jonka panin muistiin, kun itse olin ostamassa uutta järjestelmää:
Kyse on siis kokonaisuudesta, jossa yhden osan erinomaisuus ei mitään ratkaise.
"Pullonpohjakin" voi hyvällä, tasapainoisella rungolla antaa erinomaisen kuvan, jos kohde ja valaistus on sille sopiva.
Useat muotokuvalasit on tarkoituksella "pullonpohjia" ja niitä kuvaajatkin vielä keinotekoisesti pehmentelee.
Sanan runko erikoisesta taivutuksesta muistin lukeneeni samaa tekstiä aiemminkin ja löytyihän se sieltä, kirjoitettu 26.9.2006.
Omia juttujasiko monistat ?
Lopussa kirjoitat kyllä melkoista potaskaa ns. pehmeäpiirtolinsseistä niinkuin tuolla aikaisemmallakin kerralla.
Kirjoitukseesi ei voi kuin todeta, että kuvan toki tuottaa objektiivi, mutta rungossahan sekin on. Runko yksistään ei tuota yhtään mitään.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että kun "filmi" on integroitu runkoon, on rungon merkitys kasvanut aikaisempaan verrattuna.
Kyllä muotokuvalasikin pitää olla sutkoht hyvä, pehmentelyllä ei ole tarkoitus tehdä kuvaa epäteräväksi vaan sopivasti huippuvaloja hajottaen. Toki koko kuva-alan ei tarvitse olla huipputerävää niinkuin se tärkeimmältä kohdiltaan pitää olla, toisaalta muotokuviakin otetaan monenmoista, jos optiikka on keskeltä terävä ja reunoilta pehmeä, saattaa reunemmalla oleva pääkohde olla muussia kun keskikohta, joka ei välttämättä ole kuvan pääkohde, olla liiankin terävä reunalla olevaan pääkohteeseen nähden.
Runkoon voidaan sitten ympätä erilaisia ja tasoisia objektiiveja, mutta jos runko on huono ei kunnon kuvaa tule koskaan.
Filmillä oli se etu, että kennoa voitiin vaihtaa tarpeenmukaan, eikä rungolla ollut mitään muuta virkaa kuin toimia filminpitimenä ja sulkimen säätimenä.
Filmillä voi halvimmallakin rungolla saada aivan yhtä hyvän ja joskus paremmankin kuvan kuin huippurungolla.
Rungolla ei siis ollut oleellista merkitystä kuvanlaatuun.
"Pikselimääräkin" on vakio ja riippuu käytetystä filmistä, eikä rungosta.
Pieleen valottavankin rungon sai käsisäädöllä tekemään huippujälkeä, kunhan vain linssi ja filmi olivat hyviä.
Mutta jos kenno kohisee, ei siihen kotitemput auta.
Taidekuvia saa pullonpohjallakin. Vieläpä värillisellä pullolla.
Pikseleillä on siis merkityksensä, mitä enemmän niitä on, sitä parempaa kuvaa voidaan odottaa.Digitaalinen kuva muodostuu pikseleistä.
Näin se tässä digitalismin kehitysvaiheessa on.
Ehkä joskus tästä pikselisopasta päästään eroon.
... mikä mielestäsi voisi olla bittikartan korvaava tapa määritellä digitaalinen kuva?
Laserkuvaus ei tee enää bittikarttaa.
En tiedä perustuuko se jo vektorigrafiikkaan, mutta 3D-mallinnus toimii kuitenkin hienosti.
Missä muodossa lopullinen kuva on.
Oli se bittikartta tai vektorikuva on kaikki tähän hetken kamerat pisteskannereita.
Kuva muodostuu siis aina pikseleistä.
Pikselit voidaan sitten ohjelmallisesti muuttaa vaikka vektoreiksi.
Itse asiassa nykyiset digikennot muistuttavat tietyllä tapaa silmän rakennetta.
Silmässä on n. 100 muljoonaa valon intensiteetille herkkää sauvasolua ja n. 5-6 miljoonaa valon aallonpituuksille eli käytännössä väreille herkkää tappisolua.
Silmän solujakauma eroaa digikennosta siinä, että solut ovat epätasaisesti jakautuneita ja niiden tiheys on suurempi tarkan näön alueella.
Lisäksi digikennoissa kaikki pikselit mittaavat valon intensiteettiä, mutta eri pikseleille päästetään vain tiettyä valon aallonpituutta (RGB).
Sitä paitsi kyllä filmienkin erottelukyvyn rajat tulevat vastaan raekoon muodossa, joten ei niilläkään kuva loppujen lopuksi oikeasti ole yhtenäisesti jatkuva.
Ja digin ero on siinä, että Digi tekee vain tiiliskiviä, mutta filmi lomittaa informaation siten, että selvää rajaa ei muodostu.
Yhden pikselin levyinen vino oljenkorsi näyttää digikuvassa kaiteettomalta portaikolta tai kaatuvalta tiilipinolta.
Filmin rae antaa luonnollisemman kaaren ja mahdollisuuden myös aavistaa kohteen pyöreän muodon, mitä yhden pikselin digijono ei voi mitenkään esittää.
Digitaalisuus myös aiheuttaa ylimääräisiä särmiä ja mutkia vinoon viivaan.
Ongelma poistuu kuitenkin heti, kun pikselien määrä kohoaa riittävälle tasolle kohteen muodon ja sävyjen esille tuomiseksi.
Useimpien digikennojen kuvan jokainen piste muodostetaan neljästä kennopikselistä, mikä aiheuttaa sen, että pienin kohde, jonka kenno aidosti näkee on neljän pikselin suuruinen. Pienemmät kohteet sulautuu yhteen.
Se helpottaa jo aikalailla objektiivin ankaraa tehtävää.
Jokaisen pikselin väri-informaatio toki interpoloidaan useiden lähekkäisten pisteiden avulla (ns. Bayer-interpolointi), mutta periaatteessa tumman ja vaalean erottelutarkkuus säilyy samana kuin pikseliresoluutio.
Tässä mielessä kenno "näkee" kuvan hyvin pitkälle saman tyyppisesti kuin silmä.
Kuvia ei pidä suurentaa niin suuriksi, että pikselit näkyvät neliöinä. Jos tulostetaan esim. mustesuihkutulostimilla, saadaan tulostimen interpoloinnilla kuvat hyvin valokuvamaisiksi. Kuvaamot taas valottavat digikuvatkin ihan perinteisillä menetelmillä eli muuntavat ensin digitaalisen kuvan analogiseksi ja tässä prosessissa sahalaitaisuudet käytännössä häipyvät.
"Ongelma poistuu kuitenkin heti, kun pikselien määrä kohoaa riittävälle tasolle kohteen muodon ja sävyjen esille tuomiseksi."
Tässä tullaan taas samaan havaintoon, joka oli aloituksessa, että mitä enemmän pikseleitä on, sitä tarkempi kuva saadaan.
Eipä kukaan kehu sitä, että pikselien vähyydestä olisi mitään hyötyä.Kyllä niitä pitää olla mahdollisimman paljon, eihän sitä milloinkaan tiedä mistä kuvasta tarvii tehdä suurensuuri vedos.
Turha tätä keskustelua on toiselle kierrokselle jatkaa.
10 Mpix jälkeen tarvitaan nykyistä parempia linssejä. Noin metrin kokoisiin suurennoksiin riittää n. 8-(10) Mpix kenno ja hyvätasoinen nykyinen normaalihintainen objektiivi (tämä siis koko kuva-alasta tehtynä).
Lopetetaan tämä keskustelu tähän, mutta...
"10 Mpix jälkeen tarvitaan nykyistä parempia linssejä. Noin metrin kokoisiin suurennoksiin riittää n. 8-(10) Mpix kenno ja hyvätasoinen nykyinen normaalihintainen objektiivi (tämä siis koko kuva-alasta tehtynä)."
Mihinkä tuo sinun lausuntosi nojaa...pistä mukaan linkkiä?
Omasta kokemuksesta voin vain sanoa, että 10 mekapikseliä on minulle nykyään minimi, vaikka en teekään seinänkokoisia suurennoksia.
Älkää ostako Canon'in kittipullonpohjia, vaan oikeita objektiiveja.
Eipä tässä mitään linkkejä tarvita.
Seuraavassa hieman lähtöarvoja ja laskentaa:
Tyypillisen järjestelmäkameran objektiivin piirtokyky on suunnilleen välillä 50-80 viivaa/mm, joku tosi hyvä voi piirtää jopa 100 viivaa/mm.
Jotta kenno voisi toistaa tuon viivamäärän, tarvitsee se minimissään n. 2-kertaisen pikselitiheyden eli tiheyden on oltava välillä 100-160 pistettä/mm (jopa 200 pist/mm).
Tästä päästäänkin sitten esim. melko tyypillisen kennokoon 16x24mm kautta siihen, montako megapikseliä riittää kuvaamaan linssin piirron. Vastaavassa järjestyksessä tuloksiksi saadaan 3.8-9.8 Mpix (jopa 15.4 Mpix).
Eli yli 10 Mpix kenno tarvitsee tavallista paremman linssin eikä tavalliset zoomit tähän pysty, sillä nuo parhaat piirrot saavutetaan kiinteäpolttovälisillä ns. prime-linsseillä.
Silmän erotuskyky taas on parhaimmillaan n. 1 kulmaminuuttia ja normaalisti hieman huonompi.
Jos lasketaan vaikka 1.5 kulmaminuutilla, niin edellä lasketut Mpix-määrät ovat riittäviä 1 metrin päästä katsottuna kuvakokoihin 70x105cm -112x168cm (paras 140x209cm).
Siinäpä sitä linkkejä tähän aiheeseen.
"Useimpien digikennojen kuvan jokainen piste muodostetaan neljästä kennopikselistä, mikä aiheuttaa sen, että pienin kohde, jonka kenno aidosti näkee on neljän pikselin suuruinen. Pienemmät kohteet sulautuu yhteen."
Kun huomioidaan yllä oleva, niin kennotarkkuutta saa olla hyvinkin yli 10 megapikseliä.
Kyllä hyvien objektiivien piirto riittää hyvin 16 ja aina 20 megapikseliin asti.
Tietysti näytteenotto voi olla tiheämpi kuin mihin linssi pystyy eikä kuva siitä tietenkään huonone, ellei kennon kohina pikseleiden pienentyessä merkittävästi lisäänny. Ylinäytteistys ei tietenkään tuo lisää yksityiskohtia kuvaan vaan käytännössä objektiivin piirto alkaa kennokokoon verrattuna näyttämään ”pehmeältä”. Eikä nyt kenenkään kannata alkaa saivartelemaan vinojen linjojen sahalaidoilla yms.
Käytännössähän tuo esittämäni kerroin 2 on Nyqvist-kertoimen minimi. Jatkuvamman piirron esittämiseksi kerroin voi toki olla isompi. Jos se olisi vaikka luokkaa 2.5 eli lähes sellainen mitä melko yleisesti digitaalisessa näytteenotossa käytetään, pitäisi hyvän 80 viivaa/mm piirtävän objektiivin kuva kaapata n. 15 Mpix kennolla. Jos taas käytössä on todella hyvä kiinteäpolttovälinen linssi ja haluaa siitä viimeisenkin hyödyn irti, on kennossa oltava yli 20 Mpix.
Useimmat kuvaavat paketin mukana tulleella tai hieman paremmalla zoomilla eikä sellaisen piirto ole kuin jotain 50-60 viivaa/mm. Tällöin vastaavalla 2.5-kertoimella laskettuna kennokooksi riittää 6-9 Mpix. Paljon sen parempaan eivät peruszoomit oikeasti pysty.
Mutta kuten alussa sanoin – ei siitä ylinäytteistyksestä välttämättä haittaakaan ole.
"Jos taas käytössä on todella hyvä kiinteäpolttovälinen linssi ja haluaa siitä viimeisenkin hyödyn irti, on kennossa oltava yli 20 Mpix."
Nyt olemme samoilla linjoilla pikseleiden suhteen.
Luin saman asian noin vuosi sitten amerikkalaisesta testistä, jossa verrattiin negatiivifilmejä ja digitaalisia runkoja sekä sitä mitä vaatimuksia ne tuovat objektiiveihin.
Oikeasti tuo 20 Mpix tarvitaan vain erittäin hyvien kiinteäpolttovälisten objektiivien parhaan piirron tapauksessa detaljirikkaita kohteita kuvattaessa, mutta ei sen takia, että pikseleiden informaatioita kennossa keskiarvostetaan.
Kennoresoluutio on suunnilleen sama kuin kuvaan tulevan tumman ja vaalean resoluutio. Värit jokaiselle pikselille lasketaan vierekkäisten pikseleiden perusteella interpoloiden.
Tämä kennojen ominaisuus ei kuitenkaan heikennä kuvan resoluutiota, sillä ei silmäkään erota värejä läheskään samalla resoluutiolla kuin valon intensiteettejä. Tästä kirjoitin jo aiemmin tässä ketjussa.
Pientä tarkennusta.
Yksi kuvapiste valmiissa kuvassa muodostuu osaväreistä: punainen, vihreä ja sininen.
10 Mpix kamerassa kuvan koko noin 3800*2600 pikseliä ja jokainen pikseli muodostuu neljästä "mikropikselistä" (vihreitä taitaa olla kaksi per pikseli, lisänä yksi punainen ja sininen)
Nämä neljä "mikropikseliä" sulautuvat yhteen ja näitä mikropikselitä on tässä tapauksessa 40 miljoonaa.
Hyvä kai olisi, jos noin olisi, mutta silmän puolesta toki on turhaa yrittääkään tehdä kuvan väriresoluutio yhtä hyväksi kuin mv-resoluutio.
Useimpien kameroiden CCD- tai CMOS-kennot muodostavat värit kuitenkin hieman eri tavalla kuin selitit. Käytännössä värit lasketaan vierekkäisten pikseleiden avulla eikä tavallisissa 10 Mpikselin kamerakennoissa ole 40 miljoonaa mikropikseliä vaan juuri tuo 10 Mpikseliä, joista kaikki reagoivat valon intensiteettiin ja jokainen vain yhteen osaväriin (RGB).
10 miljonaa pikseliä näyttää tosiaan koostuvan noista yksittäisistä osaväreistä, eikä niiden yhdistelmästä, kuten aiemmin väitin.
5.0 Mpix vihreää.
2.5 Mpix pun.
2.5 Mpix sin.
----------------------
10.0 Mpix yhteensä.
http://www.dpreview.com/learn/?/key=color filter array
No onhan TV-lähetyksissäkin väri-informaatiolle varattu huomattavasti pienempi kaista kuin kirkkausinformaatiolle.
Miksi vihreälle tarvitaan tuplamäärä pikseleitä?
Vaikka aina väitetään, että punainen on hyvä "huomiovalo", ei se pidä paikkaansa, sillä silmän herkkyys punaiselle on huono.
Luonnossa on vain vähän punaista.
Silmän herkkyys on punaiselle ja siniselle lähellä toisiaan, mutta suurin herkkyys sattuu vihreän ja keltaisen alueelle.
Koska kennossa ei käytetä keltaista korvataan se vihreällä tuplapikselillä, joka aiheuttaa sen, että myös kameran kenno "aistii" vihreän likimain samalla intensiteetillä kuin silmä verrattuna siniseen ja punaiseen.
Kyse on siis silmän herkkyyskäyrän matkimisesta.
Malli on myös matemaattisesti helpompi kuin 3 pikseliä.
Tuossa oli mainittu näytteenottotiheys 2 kertaa kohteen sisältämä informaatio.
Tasan kaksi kertaa ei ole kuitenkaan riittävä, eikä sitä arvoa käytetä missään.
Oikea arvo on YLI kaksi kertaa.
Missään ei tietääkseni ole teoreettisti tarkkaan määrätty kuika paljon yli, mutta esimerkiksi äänitiedostoissa käytetään usein 44.1 kilohertsin näytetaajuutta 20 kilohertsin äänen taltioimiseksi. Kerroin siis 2,2.
Tuo yli kaksi on siksi, että esimerkiksi säännöllistä siniaaltoa digitalisoidessa osuu kaikki näytteet aina samoihin kohtiin käyrällä, eikä väliarvoja saada.
Käyrän todellinen muoto jää arvoitukseksi.
Digitaalisessa kuvassa ei ole haittaa suuremmastakaan taajuudesta, kuin tiedoston kohtuuton kasvu.
Ajatellaanpa, että kuvataan shakkilautaa. Objektiivin suorituskyky on tässä merkityksetön.
Jos kuvauksessa pikselit sattuisivat tarkalleen ruutujen kohdalle tulisi kuvasta paras ja terävin, vaikka ei käytettäisi kuin 64 pikseliä. Eli pikseli per ruutu.
Käytännössä asia ei kuitenkaan onnistu, vaan osa, tai kaikkikin pikselit sattuu ruutujen rajoille.
Kuva interpoloituu ja siitä tulee harmaa. Pahimmassa tapauksessa ruudut ei edes näy, koska jokainen pikseli on interpoloitunut keskiharmaaksi.
Tämä siinä tapauksessa, että näytteenotto ja kohde on yhtä tiheät. Siis pikseli per ruutu.
Kun kameraa siirretään kauemmaksi tai pikselimäärää lisätään sattuu osa pikseleistä kokonaan ruutuihin ja niistä tulee, joko valkoisia tai mustia.
Loput pikselit sattuu ruutujen rajaalueelle ja interpoloituu harmaaksi.
Nyt kun kuvaa suurennetaan niin huomataan, että ruutujen reunat onkin sumeita, vaikka ruutujen keskusta on "terävä", musta tai valkoinen, kuin originaalissa.
Mitä enemmän sitten pikseleitä lisätään, sitä kapeammaksi ruutujen välinen epäterävä keskiharmaa raja muodostuu.
Täydelliseen mustavalkoruudukkoon ei koskaan päästä, ellei pikselit satu absoluuttisesti kohdalleen ja kenno ole virheetön.
Kuten huomataan, vaikuttaa itse kohdekin tarvittavaan pikselimäärään.
Suuri pikselimäärä mahdollistaa valokuvien rajauksen ja korkealaatuisten suurennoksien tekemisen, mikä lienee yksi järjestelmäkameran parhaista ominaisuuksista.
DIGIVIDEO.fi :ssä oli mielenkiintoinen juttu pikseleistä 1,5 vuotta sitten, joten panin sen talteen:
"Kyllä stillkuviakin otettaessa pätee sama Nyqvistin teoreema kuin videopuolellakin ja vaikkapa ääntä digitoitaessa:
Näytteitä on otettava vähintään kaksi kertaa suuremmalla taajuudella kuin haluttu tarkkuus. Kuvapisteitähän stillkameroissa lasketaan usein jopa enemmän kuin kennossa on pikseleitä. Kuvan tarkkuus ei silti siinä kasva.
Oletetaanpa että kuvaat pystysäleistä tehtyä aitaa. Valkoisten säleiden leveys on sama kuin niiden tummemmat välit. Valkoiset säleet osuvat joka toisen ccd-kennon pikselin kohdalle ja välit sitten niille lopuille. Saat siten tummista ja valkoisista pystyjuovista muodostuvan kuvan. Jos aita on tarpeeksi pitkä niin kuvassa on 360 valkoista ja 360 tummaa pystyraitaa. Kuvan vaakatarkkuus olisi siten se maksimi mitä dv-standardilla on mahdollsta toistaa.
Mitä tapahtuu jos käännät kameraa vaakatasossa puoli pikselinleveyttä? Silloinhan ccd-kennon jokaisen pikselin toinen reuna 'näkisi' valkoista ja toinen tummaa. Pikselit olisivat siis keskiharmaita - koko aita muuttuisikin harmaaksi, yhtenäiseksi betoniseinäksi.
Ei varmaankaan näyttäisi hyvältä jos kuvauskohteet muuttuisivat tuolla tavalla kameran tai kohteen liikkuessa. Kuvan tarkkuus ei siten olekaan enää se maksimi 720x576 vaan paljon heikompi.
Teoriassa tarvitaan siis vähintään kaksi kertaa niin monta pikseliä ccd-kennossa kuin mitä haluttu tarkkuus on. Käytännössä tosin riittää vähempikin määri koska esimerkkitapauksessamme valkoisen ja tumman raja ei tarvitse olla jyrkkä. Aita näyttää 'aidolta' vaikka säleet olisivatkin vaaleanharmaita ja välit tummanharmaita.
Kokeellisesti on osoitettu että riittää kun näytteitä (pikseleitä) on 1,4...1,6 kertaa (Kell vakio) tavoiteltu tarkkuus. Siten dv-kamerassa pitäisi kennossa olla vähintään 1000...1150 vaakapikseliä jotta saavutettaisiin maksimi 720 pikselin vaakatarkkuus."
http://www.digivideo.fi/phpbb2/viewtopic.php?p=1696873&sid=459ed8ab46160afb94df62c603b704b3
"Teoriassa tarvitaan siis vähintään kaksi kertaa niin monta pikseliä ccd-kennossa kuin mitä haluttu tarkkuus on. Käytännössä tosin riittää vähempikin määri koska esimerkkitapauksessamme valkoisen ja tumman raja ei tarvitse olla jyrkkä."
Mielenkiintoinen teoria.
Luin USA-laisesta alan lehdestä, että 20 megapikseliä tulisi olemaan se raja, jonka jälkeen ei enää kannattaisi lisätä pikseleitä c-koon kennoissa. Silloin olisi saavutettu nykyoptiikan piirtokyvyn rajat.
Oma ajatukseni on, että pikselimäärän lisääminen on samanlaista kuin tietokoneissa nopeuden lisääminen toisin sanoen ei ole olemassa mitään rajaa pikseleissä. Aina löytyy ihmisiä, joille vain pikselimäärä merkitsee jotakin.
"Ei ole epäillystäkään siitä, että 10 Mpikselin rungosta on valtava etu myös tällä 100-300 mm zoomilla, kun joudutaan esim. osasuurentamaan kuvien detaljeja."
Tottakai lisäpikselit tuovat aina lisää kuvainformaatiota, sehän on aivan selvä asia.
Suuret ja "nimekkäät" valmistajat kilpailevat sillä, kuka pystyy tekemään seuraavaksi tarkimman kameran, mutta....haittapuolena tulee kohina lähes aina lisääntymään ellei kehitetä uutta tekniikkaa sen kurissa pitämiseen.
Tällä hetkellä ainakin Nikonilla ja Sonyllä on käynnissä mittavat projektit kohinan hallitsemiseksi.
Se, joka saa kohinan parhaiten hallintaansa, voi odottaa melkoista myynnin lisäystä järjestelmälleen.
"Se, joka saa kohinan parhaiten hallintaansa, voi odottaa melkoista myynnin lisäystä järjestelmälleen."
Canon on tällä hetkellä järjestelmäpuolella pisimmällä kohinan hallinnassaan, kun taas Fuji on ylivoimainen näippäilydigeissä.
**Canon on tällä hetkellä järjestelmäpuolella pisimmällä kohinan hallinnassaan, kun taas Fuji on ylivoimainen näippäilydigeissä.**
Esim. Canon kertoo itse hyvin vähän kuinka koihinaa pidetään kurissa:
"Suurilla ISO-herkkyyksillä käytettävä kohinanpoistotekniikka hyödyntää DIGIC III -prosessorin tehon ja varmistaa selkeät kuvat vähentämällä rakeisuutta".
Olisiko juuri tässä prosessoinnissa syy siihen, että esim. Sonyn kuvaa pidetään tarkempana, mutta kohinaiosempana? Eli Canon prossessoi enemmän kuvaa kuin Sony.
Nikon käsittelee kuvaa muuten rajuimmin.
Nikonilla ja Sonyllä on muuten sama kenno.
"Nikon käsittelee kuvaa muuten rajuimmin.
Nikonilla ja Sonyllä on muuten sama kenno."
Harrastajakäyttäjät näyttävät arvostavan sitä, että Nikon käsittelee kuvaa voimakkaasti.
Nikon on nimittäin viimeisen 9 kuukauden aikana vallannut markkinaosuutta melkoisesti Canonilta, vaikka Canonin sekä runkoja että objektiiveja pidetään vähintään yhtä hyvinä kuin Nikonin. Myöskin Canonin hinnat ovat vähän kuluttajaystävällisempiä kuin Nikonin.
Myös Sony on vienyt markkinaosuutta viimeisten kuukausien aikana Canonilta. Japanissa Sonyn markkinaosuus SRL-puolella on noussut jo ensimmäisellä rungolla 6,8 prosenttiin.
Tosiaan Nikonilla ja Sonyllä on sama kenno, mutta muu onkin sitten täysin erilaista.
Moi !
voisin esittää poikkea van mielipiteen, ainakaan NEF-formaattia ei käsitellä mitenkään.
Jopa JPG:ssä ainakin D200:n terävöitys on oletusarvoilla todella maltillista, toisin kuin C:llä.
tässkin on varmaan eroja merkin sisällä eri runkojen kesken, esimerkiksi D50:n kohinanpoisto on varsin aggressiivista, mutta ei sitä kannata yleistää merkin ominaisuudeksi.
--
"ainakaan NEF-formaattia ei käsitellä mitenkään"
Kyllä kameran prosessori on sen (NEF-formaatinkin) käsitellyt silloin kun se on muodostanut kuvaa eri pikselien tiedoista.
Moi !
Juju on juuri siinä että NEF-formaatissa on kerätty kennon "raakadata" eikä siitä ole tehty kuvaa.
Erilaiset raw-konvertterit sitten rakentavat tuosta raakadatasta kuvan. Tästä syystä eri konverttereilla tulee erilainen tulos. NEF-tiedostoon on kyllä embeddattu pieni jpg-kuva esikatselua varten.
--
En löydä Sonyn A100 NEF-tiedostomahdollisuutta. Onko NEF yleisesti saatavilla järjestelmäkameroissa?
Muuten olen todella tyytyväinen Sonyn omistaja.
NEF on nikonin raw-tiedostomuoto (= Nikonin Elektroninen Formaatti) eli sitä eisonysta löydy. Sonyssa voisi olla esim SRF (=Sonyn Raw Formaatti). Raw tiedostot ovat kameran merkki ja mallikohtaisia joten niillä on yleensä kamerakohtaiset tiedostonimet kuten yllä esitin. Pentaxilla esim on PEF (Pentaxin Elektroninen Formaatti). Laajemmin käytettyjä rawtiedostomuotoja ei oikein vieläole muita kuin adoben lanseeraama DNG jota tukee jotkut keskikoon digiperät ja ainakin pentaksin viimeisin malli K10D, mutta uskon sen yleistyvän ja yleensäkin varmaan jonkinlaista yhtenäisyyttä näihin jatkossa odotan tulevan.
Kiitoksia tiedosta Mikalle - ja muutenkin hyvistä kommenteista.
Onko näissä eri tiedostomuodoissa jokin rahastusjuttu vai mikä lienee taustana?
Tarkoittavatko nämä eri tiedostomuodot sitä, että ne voi saada auki vain omalla merkkikohtaisella "RAW" -ohjelmalla eli yleispäteviä ohjelmia ei ole?
Moi !
On olemassa yleis"päteviä" RAW-muuntimia. Kuitenkin, ainakin Nikonin tapauksessa, kokemukseni mukaan Nikonin omat softat saavat raakadatasta kaikkein eniten irti.
--
Voiko RAW kuvan lähettää painoon tai valokuvavalmistamoon?
Vai onko RAW kuva vain omaa käyttöä varten?
... varten tavallaan. Se raw-tiedosto ei ole oikeastaan vielä mikään kuva vaan se sisältää kennolta kerätyn informaation josta se varsinainen kuva rakennetaan. Painoon ei kannata rawia lähettää jos ei ole nimenomaisesti niin sopinut, koska rawista pitää kuitenkin ensin tehdä se kuva ennen kuin se voidaan painaa ja on parempi, että kuvaaja itse tekee sen tai sitten sovittu luotettu taho. Raw on ikään kuin digitaalinen negatiivi jonka kuvaaja säilyttää itsellään ja asiakkaalle lähetetään valmis kuva. Ifille ei raweja kannata lähettää.
Kuinka pitkään menee prosessissa, että esim. Nikonilla otetut 10 kpl RAW-kuvat ovat katsottavissa "normaaleina" kuvina?
Onko Nikonin "kuvaohjelmassa", jolla RAW-kuvat muutetaan normaaleiksi kuviksi, muita kuvankäsittelytoimintoja?
Voisiko joku panna linkin sivustolle, jossa olisi nimenomaan Nikon-ohjelman tietoja (mielellään suomeksi).
... nikonin sivulta saattaisi löytyä en nyt tähän hätään jaksa kaivaa. Jos sulla on WinXP tai macin vastaava niin voit katsella niitä neffejä resurssinhallinnassa ja kääntää normi jpegkuviksikin kun haet mikkisoftan sivulta lisäpulikan tuota varten.
Nikonin kuvaohjelma on nykyisellään Cpture NX ja siinä on työkaluja rawin kääntöön ja sillä voi muokata kuvan iptc-tietoja jopa eräajona nykyisin. NX:n työkalut liittyvät kuvan säätämiseen ja lisäksi sillä voi rajata kuvaa, mutta siinä ei ole esim. kloonileimasinta photarin tapaan tai siinä ei voi käyttää tasoja joten se selkeästi poikkeaa varsinaisesta kuvankäsittelysoftasta. Rawkääntimet ja kuvankäsittelysoftat toimivat yleensä rinnakkain eikä kumpikaan korvaa toistansa. Esim Gimpin plgina toimii rawkäännin erinomainen Ufraw ja Photoshopissa on toimii plugina ARC etc. Nyt kun mietit miten haluat asian hoitaa niin mieti työnkulkuasi kaikkinensa ja hanki siihen sopivat työkalut valinnanvaraa kyllä löytyy niin ja riittävän tehokas tietokone.
Tästä löytyy tietoa RAW:sta ja "yleisistä" ohjelmista RAW:n käsittelyyn:
At first it didn't matter - was quite happy using Sony IDC and then Adobe ACR just to learn what RAW can do for me in post-processing. But as the number of pictures I take increases, and the proportion of keepers increases as my photography gradually gets better, I've been trying some other raw conversion programs.
So I tried the demo Bibble Pro. Took a bit of getting used to the design and workflow of the software but liked the easily customisable batch queues and general image processing features (especially the integrated Noise Ninja, for which I have a license, and which certainly comes in useful with the Alpha's noise and tendancy to underexpose).
I've also recently tried the Capture One LE demo, and found it much more accessible - within minutes I was outputting queues of images to convert to TIFF, JPG, etc. However I didn't find it to have the extensiveness of Bibble Pro's image adjustment features (or if it did, I haven't used it long enough to learn them).
http://forums.dpreview.com/forums/readflat.asp?forum=1037&thread=21418983
Lisää RAW:sta saa selville itse googlaamalla.
" Kuinka pitkään menee prosessissa, että esim. Nikonilla otetut 10 kpl RAW-kuvat ovat katsottavissa "normaaleina" kuvina?"
-Pitipä kellottaa ihan mielenkiinnosta...
Lähtökohdat:
D200n 3872 x 2592 NEFtiedosto 15,4MT
- Normaali tallennus samaan NEF-formaattiin kesti n. 4,5 sekuntia
- Konvertointi Nikon Capture 4.4:lla JPEG ja Excellent Quality:n kesti hiukan alle kymmenen sekuntia.
Jauhava mylly on HP Media Center PC ADM Athalon 64 2.2 GHz ja 1G muistia.
Konvertointiajasta ei kannata murehtia jos on softa kuten NC joka pystyy konvertoimaan yksilöllisesti muokatut NEF:f sitten satsina; vaikka kahvilla käydessäsi ; - )
Ja itsellä kuvien rajaus yms jatkuu vielä sitten Corel Pait Shop Pro X -puolella, määräkoon rajauksia esim. on kätevämpää tehdä siellä. Muitakin mahdollisuuksia toki on mutta mitä on tullut käytettyä Raw-Shooteria ja NC:a niin itsestä tuntuisi sille että loppu kannattaa tehdä jollain tavanomaisella kuvankäsittelyohjelmalla.
On tullut viime aikoina urakoitua em. softien kanssa joten täsmäkyssäreihin pitäis löytyä suoraan sormenpäistä vastaus, sitä varten nämä palstatt on...
"- Konvertointi Nikon Capture 4.4:lla JPEG ja Excellent Quality:n kesti hiukan alle kymmenen sekuntia."
Kiitoksia tiedosta.
Itselläni 1 gigan vanha kone, jossa on vielä Win Me.
Pikselit on enemmän mainoskikka kuin oikeaa tarvetta.
Kyllä 6 Mpix riittää suurimmalle osalle kuvaajista.