Tänään paistoi aurinko, monena päivänä oli tosi sateista. Mielessäni hyräilin edesmenneen isäni lempilaulua "synkät pilvet peittävät mun kotomaan" vai mitenhän se meni.
Muistaako kukaan tuon laulun sanoja, onko se vielä siioninlauluissa, onko sanat synkät..? Meinaan et mitähän mahtoi isäni ajatella kun niin usein lauleskeli tuota silloin 70-luvulla.
Muistaako kukaan tuon laulun sanoja, onko se vielä siioninlauluissa, onko sanat synkät..? Meinaan et mitähän mahtoi isäni ajatella kun niin usein lauleskeli tuota silloin 70-luvulla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En muista laulunsanoja, mutta kirkkohistoriassa on kohta juuri tuossa suomalaisen kristillisyyden kohdalla 60-70-luvuilla, jolloin tosi synkät pilvet leijuivat taivahalla.
synkät pilvet peittävät mun kotimaan. Vaan kun Jeesus Henkens kautta lohduttaa, silloin musta pilvet kaikki hajoaa."
SL161;1
Jos näitä uskovainen laulaa, niin kuin näkyy tuosta ensimmäsiestä säkeistöstä, että ne jakeen viimeiset sanat lohtuttavat.
Nämä Siionin lalut, joista on oma kirjakin, lohduttaa uskovaista, ja antaa toivoa tulevasta, paremmasta elämästä. Joka on kuoleman jälkeen taivaassa, "jos uskossa päiväni päätän." SL
Kirkkautta kohti mennään kun palstat ovat avanneet padot ja taivaat ja pois pyyhkineet tummat poilvet. Aurinko alkoi paistamaaan uudestaan 2000-luvulla vanhoillislestadiolaisuuden risukasaan.
Asiasta toiseen: Olen muuten tullut siihen tulokseen että SRK:n johtokunnassa 40 vuotta istuneet pitäisi jo vapauttaa eläkkeelle. Miksi valta ei turmilisi SRK:n miehiä mutta kaikkia muita ihmisiä maailmassa valta turmelee mutta ei SRK:n miehiä. Kumma juttu, miettikääpä sitä.
O.H.Jussilan (1961) toimittaman siioninlaulukirjan mukaan:
1. Täällä usein korpimaata kulkeissa´n
Synkät pilvet peittävät mun kotimaan.
Vaan kun Jeesus henkens´kautta lohduttaa,
Silloin mustat pilvet kaikki katoaa.
2. Silloin mulle kotiranta ihana,
Paistaapi kuin aurinkoinen kirkkaana.
Kiitos sulle, rakas Jeesus, laulan vaan,
Kuin sun kutsustasi luokses tulla saan.
3. Silloin soitton´, lauluin vasta oikein käy,
Kuin ei enää kyyneleitä silmiss´ näy;
Isä itse kyyneleetkin pyyhkii pois,
Että morsian Jeesustansa nähdä vois.
4.Jeesus, rakas, morsiames odottaa
Koska tulee käsky täältä lähteä.
Silloin morsian on valmis laulamaan,
Ikuisesti jättää tämän maailman.
5. Sitten siellä taivahan salissa
Kiitosvirttä laulelen mä Karitsan,
Kun mun poies nouti täältä päältä maan,
Ikuisesti kihlasi mun hengellään.
6. Siell´ ei enää vuoda murheen kyyneleet,
Eikä kovat myrskytuulet pauhaile;
Siell´ on tyven ilma aina suloinen,
Morsian kun Yljän häissä laulelee.
Laulellaanpa vieläkin tuota vanhaa rakasta laulua! En tiedä, onko sitä uudemmassa kirjassa vai ei. Terveisin sirkka
Tutuilta sanat vaikuttavat! Pitänee tallentaa lapsille papan muistoksi...
Miksi nuo meidän laulut pitää olla niin apeita ja kurjia?
Riemun kirkkaat äänet soivat (SL198) monissa Siionin lauluissa.
Esim.
124 Kun Jeesus on omana mulla
118 Oi, mull' on onnen päivä
196 Oi, kuinka voisinkaan sua, Jeesus, kiittää
227 Pikkulintu riemuissaan
tai uusista lauluista:
269 Herralle kiitos soikoon Siionista
302 Me tahdomme nyt kiittää
Niin, että "Nosta silmät murheen maasta", kuten Siionin laulussa 121 lauletaan. :-)
"Täällä usein korpimaata kulkeissain, synkät pilvet peittävät mun kotimaan. Vaan kun Jeesus Henkens kautta lohduttaa, silloin musta pilvet kaikki hajoaa."
Miksi aina pitää olla niin synkkää? Näinhän minunkin edesmennyt isä opetti: Kun on kivireki perässä ja huono omatunto, on taivaskelpoinen.
Tuohan on just iloinen kun ensin on sykkää, sitten Jeesus lohduttaa, niin mustat pilvet hajoaa
Jeesus, hajoita mustat pilvet, amen.
Siihen on Herra kykenevä
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ps. 25:4