tän parantumis yrityksen. Luin yli vuoden vanhoja päiväkirjoja, tai vihkoja, nii niissä luki joka päivänä, että nyt mä oikeesti lopetan tän ja joka viikko et alotan huomena uuen elämän...ja paskat...ei mun elämä oo muuttunu yhtään, päinvastoin. Parempi vaan optella hyväksyyn et tää bulimia tulee oleen aina mulla, ei siitä eroon pääse...mutta ehkä sen kans oppii elään. Ja sit viel yks jännä uutinen...olin hammaslääkärissä ja vieläki kaikki loistavasti, vaikka mul on ollu 3 vuotta bulimia ja oon oksentanu joka ikinen päivä, joskus useesti saman päivän aikana...hammaslääkäri vaan sano et sulla on todella puhtaat hampaat! olin ihan et mitä hittoo...
luovutan
joo mä luovutan....
4509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi!
Kauan oletkin kyllä jaksanut yrittää, ja omasta kokemuksesta tiedän että helppoa se ei ole! En halua ruveta paasaamaan, mutta oletko hakenut apua vai aina yrittänyt selvitä yksin? Itse yritin myös selvitä itse ja eihän siitä mitään tullut, bulimia vei voiton, aina. Joka kerta! Mutta nyt kuitenkin olen päässeyt hoitoon ja paraneminen on lähtenyt hyvään vauhtiin, en ole oksentanut melkein kuukateen, ja itsellä on hyvä fiilis kun tietää että kyllä tästä vielä noustaan! Tsemppiä sulle!! :)
ku oon ajatellu et sitte ku muutan opiskelemaan noin vähän vajaa vuoden päästä johonki toiseen kaupunkiin nii sit voisin mennä hakeen apua...ehkä. siellä mua ei tunnettais, eikä juorut kiertäis, mä oon kuiteski perus positiivinen ihminen, että mä jaksan tän kanssa, koska mä niin paljo haluun edetä elämässä...ja kyllä kai mä vielä voin parantua. onnea sulle...kuukausi on todella pitkä aika oksentamatta, siitä saa olla ylpee...oikeesti mäki vaan tahtoisin hoitoon...joskus munki tilanne vois olla noin hyvällä mallilla.
mä oon niin epätasapainossa, välillä haudon itsarii, en kuitenkaan koskaan tee...ja sit välillä elämä on tosi ihanaa....
Hoitoalalla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus. Mistä ihmeestä olet keksinyt, että jos menet hoitoon niin susta alkaisi jotain juoruja kiertämään?
Sä kuolet ennen ku opit elämään bulimias kanssa. Niin se vaan on. Nyt kuule kipin kapin haet apua. Ei siitä mitään haittaakaan voi sulle olla :)
oon nyt 16 v ja luokion ekalla. Oon sairastanu bulimiaa nyt sen 6 vuotta (eli alkoi neljännellä luokalla)alku oli sitä että saatto jäähä joku puol vuottaki oksentamatta,mutta kolmisen vuotta sitte se alko pahentuu, ku menin yläasteelle..ja nykyään se on pahimmillaa. oksennan päivittäin 1-2 kertaa, eikä löydä päivää jolloi en oksentais., ja tuntu et mite tästäkin nyt selvittäs..ja mullaki on ollu niitä hektisiä hetkiä, et "nyt riittää, ei enää ikinä.." pyh ei onnistunu:) ..soitin nuorten puhelimeen, ja sieltä sain rohkeutta hakee apua meijän koulun terkkarilta. Silloin luokio oli alussa, ja sieltä terkkarilta otettiin yhteys psykiatriin ja saan nyt hoitoa. Mulla on ensviikolle aikaki ravitsemusterapeutille ja lääkärille, ja uskon et tästä selvitää. Mulla on se ongelma, että tämä on iskostunut tapa, eikä tavoista pääse niiinhelposti eroo:), saan masennuslääkkeet ja mä parannun. Ei hemmetti.:`) ... hakekaa apua, ni te saatte sitä:) tsemppiä kaikille.