Hei tei kaikki syntiset ja synteihin sidotut!
Miten olisi, jos aloittaisimme uuden keskustelupalstan: Lestadiolaisten poisheittämät. Lisäksi voisi olla: Lestadiolaiset ovat heittäneet pois suvusta ja eivätkä halua olla missään tekemisissä. Tai....
Ihan oikeasti, pistetään ainakin nettipalsta pystyyn!
Miten olisi, jos aloittaisimme uuden keskustelupalstan: Lestadiolaisten poisheittämät. Lisäksi voisi olla: Lestadiolaiset ovat heittäneet pois suvusta ja eivätkä halua olla missään tekemisissä. Tai....
Ihan oikeasti, pistetään ainakin nettipalsta pystyyn!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Minä kun kuulun niihin itse poiskävelleisiin. ;-)
Nähdään, kuullaan, kirjoitellaan....
Meitä haavoille lyötyjä, mutta itse tiemme onneksi löytäneitä on paljon.
On suunnattoman vapaa olo kun tietää että pystyy kenelle hyvänsä perustelemaan oman maailmankatsomuksensa ja elämäntapansa. On omantuntonsa kanssa sinut!
On itse oikeasti sitä mieltä mitä sanoo olevansa. Eikä vain siksi kun niin käsketään ajatella...
Kantaa itse vastuun omasta elämästään. Sillä oikeasti, todellisuudessa, kukaan vl ei voi sysätä vastuuta elämänsä ratkaisuista SRK:n johto-äijä-köörille. Ei. Jokaisen on ihan itse ymmärrettävä asiat.
Mitäpä tuohon muuta virkkoisi.
Millainen oli se tunnemylläkkä "vapautuessa"? Kun aloit itse kantaa vastuuta itsestäsi eikä valintojasi enää tehnyt joku raati vaan sinä itse? Miltä se tunne tuntui kun omat siivet kantoi ja osasit itse perustella omat valintasi? Nämä kysymykset nousivat viestistäsi. Kaikkea hyvää sinulle.
Onko joku muukin jonka kanssa perheen vl-uskoiset ovat katkaisseet yhteydenpidon?
Tämä on asia jota suren joka päivä. On suuri sisarusparvi mutta kukaan ei ole minun kanssani tekemisissä. Minut on käytännössä konkreettisesti hylätty kokonaan. Omalta puoleltani yritän yhteyttä pitää. Minua ei kutsuta perhejuhliin, minulle ei kerrota iloisista perhetapahtumista, minut pidetään kokonaan kaiken tavanomaisen sosiaalisen elämän ulkopuolella. Tämä on surullista ja heijastuu myös jo seuraavaankin polveen.
Välimatka ei ole kilmetreissä pitkä mutta kun en ole heikäläinen maailmankatsomukseltani, en kelpaa enää perheeseen.
Miten saattaa olla mahdollista että uskolle on uhrattava kallisarvoiset perhesuhteet?
Olen 13 lapsisesta perheestä ja ei kukaan heistä 5:stä viitsi otta yhteyttä. Enpähän sitten minäkään.
Heräsi ajatus, ethän vaan ole ole haukkunut heitä uskostaan?
Minulle uskottomat lapseni ovat joka päivä erityisen rakkaina mielessä ja jatkuvasti rukoilen, että Jumala johdattaisi heidät uskon tielle.
Kuulostaa ikävältä tuollainen. Jos tosiaan ei ole mitään muuta välirikkoa tullut kuin että et halunnut olla samalla tavalla uskomassa, niin eivät ne sinun uskovaiset perheenjäsenesi tuossa tee oikein. Ei armo opeta hylkäämään lähimmäistä missään tilanteessa. Eikä meillä vl-piireissä opeteta näin toimimaan. Tai voi olla, että joku jossakin opettaakin, mutta ei sellaista ohjetta ole antamassa pyhä henki, vaan ihmisen oma vajavainen ymmärrys.
Entä jos ottaisit asian ihan suoraan puheeksi? Vaikkapa sen sisaruksesi kanssa, joka ainakin oli sinulle läheisin. Kysy häneltä, että toteutuuko heidän toimissaan lähimmäisenrakkaus. Kysy häneltä, että pitävätkö he omalla käyttäytymisellään armon ovea avoinna sinulle. Kysy häneltä, että tällä tavallako he kuuluttavat Jumalan valtakunnan kutsuvaa evankeliumia. Ja jos olet heitä häväissyt tai loukannut, eivätkö he voi antaa anteeksi niinkuin itse joka päivä saavat - armosta, etulahjana.
Miksi aina pitää ajatella pahaa?`Lapsellista! Luuletko että vain vanhlest ovat hyviä vanhempia? Sorry, muutkin äidit ovat ihan hyviä, ei tietenkään sun mielestä, mutta noin 95 % mielestä maailmassa yleensä. Jos äidit olisivat niin huonoja, mitä sinä ajattelet, kuolisimme sukupuuttoon.
ti muut äidit olisivat huonompia. Ei toinen ole parempi toistaan. En todellakaan.
Mutta nyt tuo kiivas vastareaktiosi pani kyllä ajattelemaan, tunnetko itse mielessäsi jotenkin huonommuutta ja kuvittelet, että sinua sorsitaan.
Mitäpä sitä voi tehdä, jos eivät he ota yhteyttä? Ymmrrän toki heitä. TAI SITTEN EN!
Ei minua ja lastani koskaan pyydetä sukujuhliin eikä mihinkään. Me ollaan meijän perheessä ihan ulkona. He pelkäävät kehitysvammaisia ja eivät siksi osaa olla tekemisissiä. Ehkä heidän mielestä down-lapsi on saatanasta. En tiedä. Kukaan entisistikään tuttavista ei puhu minulle mitään. Minulla on 24 vuotias kehitysvammainen lapsi ja erittäin suuren riskin rintasyöpä. ei muutq.
Tuli minullekin paha mieli puolestasi.
Et ole yksin, sen tiedän. Olen niin paljon kuullut vastavanlaisia tarinoita ja tunnen muitakin, jotka ovat kanssasi samassa tilanteessa.
Jos se sinua ollenkaan lohduttaa, voin omana käsityksenäni sanoa, että kaikki osapuolet sisimmässään kärsivät tilanteesta, niin vanhemmat kuin sisaresikin. Joku heistä voi kärsiä sinuakin enemmän. Se pelko, joka on 60-80-luvulla istutettu sinun vanhempiisi, on ollut niin sanomattoman suuri, että he eivät yksinkertaisesti uskalla kohdata sinua lapsenaan uskonsa ylitse. Tämä nykyinen vl-usko on pelon usko, joka polkee alleen kaikki inhimilliset tunteet.
En epäile ollenkaan, etteivätkö vanhempasi ja sisaresi sisimmässään sinua rakastaisi niinkuin toisiaankin, välillänne on vain tämä pelottava usko ja sen välillenne rakentama muuri.
Jumalan siunausta sinulle!
Miksi eivtät ota yhteyttä, miksi eivät kutsu perhejuhliin? Väärin se on heiltä, jos kerran asia on noin. Ei sovi kellekään, eikä ainakaan uskovaisille. Jokainen ihminen on tärkeä, kaikki olemme Jumalan luomia ainutlaatuisen tärkeitä, juuri sellaisena kuin meidät on tänne luotu.
vaan ihmisistä. Sinulla näyttää olevan suuri halu tulla sellaiseen ketjuun, jossa aletaan mustamaalata uskoa. Olet katkeralla mielellä.
Se on kuulkaas niin, että tässä perheessä ei puhuta sairauksisita tai vammaisuuksista. Sen jälkeen, kun minulla on elämässäni tullut vaikeuksia, kaikki muut sisaruksistani pitivät yteyksiä, paiksi lestadiolaiset. Nyt ei pidä enää kukaan.
Tämä oli vain minun käsityksen asiasta.
Kirjoita ne ensin päivittäin päiväkirjaan ja kun olet saanut mielestäsi tarpeeksi niistä tuntemuksistasi materiaalia. Lähetä se heille, saat ainakin purettua sitä asiaa jotenkin. Terapiakin voisi auttaa, vielä kun saisit sinne perheenjäsenistäsi edes yhdenkin mukaan.
luopumaan? Kuka on meidän tukenamme viimeisenä päivänä? Tämäkö uskoa parjaava joukko täällä, vaiko Jeesus?
Muista, miten Jeesus otti orjan muodon, kärsi, eikä herjannut takaisin.
Kiitos ystävällisistä sanoistasi. Olen sillä tavoin huutomerkki perheessä että olen ainoa joka en usko samalla tavoin. Olen valinnut toisenlaisen maailmankatsomuksen ja elämäntavan. En käy seuroissa enkä pidä syntinä asioita jotka heidän mielestään ovat syntiä (kulttuuriharrastukset, television omistaminen, lasillinen viiniä sunnuntaipäivällisellä tms.) Arvoni ovat rehellisyys, työteliäisyys, ahkeruus, vastuullisuus jne. eli tyypilliset suomalaiset arvot. Elän samoin kuin kymmenet tuhannet muut tavalliset suomalaiset. Rakastan vanhempiani ja perhettäni ja olen esittänyt toivomuksen että minutkin luettaisiin perheen jäseneksi. Käytännössä näin ei tapahdu.
Syynä on pelkstään erilaisuuteni.
Ei tosin tulisi mieleenikään alkaa syytellä heitä käytöksestään. En usko kielteisiin keinoihin. Olen vain esittänyt myönteisen viestin että tahdon omalta puoleltani olla yhteydessä ja toivon että minut luetaan mukaan. Mutta en toki halua mitään saarnoja enkä opin tyrkyttämistä itselleni. Ei kukaan heistä sitä toki yritäkään.
"Valtakunta, joka ei järky"
"14 Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. [Matt. 5:9 | 3. Moos. 11:44; 1. Piet. 1:16]
15 Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. [5. Moos. 29:17; Hepr. 3:12]
16 Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. [1. Moos. 25:33; Kol. 3:5]
17 Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi. [1. Moos. 27:34] "
Kiitos lämmittävistä riveistäsi, Jossua. Meitä on tänä iltahetkenäkin täällä monia nähtävästi, jotka kärsimme siitä, että niinkin kallisarvoinen asia kuin lähimmät perheen ihmissuhteet ovat olleet kevyttä kauraa uhrattavaksi uskonnon alttarille.
Tämä perhesuhteiden rikkominen oli asia josta jo J.W. Snellman paheksui lestadiolaista herätysliikettä. Perheen keskinäiset suhteet ovat elämän ydinsuhteita, jotka vaikuttavat ihmisessä läpi elämän, kuolemaan saakka. Ne eivät ole vaihdettavia ihmissuhteita (oikeasti mitkään ihmissuhteet eivät ole vaikka jotkut saattavat nykyaikana niin luulla). Erityisen tärkeitä ovat juuri lasten ja vanhempien väliset suhteet ja sisarustsen väliset suhteet.
Se kylmyys ja hylkääminen, jonka on joutunut hyväksymään omassa perheessään, on ehdottomasti vaikea asia. Se on taakka. Ystäväpiirissä olen nähnyt muiden perheiden (ei-vl) lämmintä yhteydenpitoa ja sukurakkautta, joka on itsestään selvää toisen hvyäksymistä, itse kunkin mahdollisista hankalistakin piirteistä huolimatta.
Perhesuhteet ovat elämän kantava voimavara. Siitä en minä eikä oma perheeni ole vl-sukulaisten puolelta saanut tuntea.
Kiitos vielä kerran sinulel Joosua - ja te muutkin jotka olette ystävällisesti kommentoineet - lohduttavista sanoistanne!
Runontekijän sanoin: "päällimmäisiksi paremmat!...
Hyvä lähimmäinen siellä. Otan osaa kokemaasi suruun läheistesi hylkäämisen tähden. Erityisen raskasta sen täytyy olla silloinkun elmässä joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä ja murhetta, niiden kantamisessa suvun läheiset olisivat luonnollinen voimavara. Monissa meitä "alkukantaisemmissa" kulttuureissa ei tulisi kysymykseenkään hylätä oman perheen jäseniä vaikeuksissa. Mutta sivistyneessä Suomessa sellaista tapahtuu.
Vammaisuus on asia jota on vaikea kohdata, siihen täytyy jollain tapaa vain tottua. Siksi kehottaisin sinua vain menemään ihmisten seuraan ja mukaan. Suvunkin pariin jos se yhtään tuntuisiluontuvan. Jos ei, niin ainakin muualle. Harrastuksiin, liikkeelle, sillä yksinäisyys on pahasta vastoinkäymisten keskellä.
Lähetän sinulle rohkaisevia ajatuksia ja toivotan voimia ja siunausta!
että Joosuan kirjoitus olisi herjausta? Minusta se vaikuttaa hyvin vilpittömältä. Saahan ihminen kertoa sen, mitä totena pitää.
mielipiteeni, en ymmärrä tuota yleistystä ja sinulle:>>>Saahan ihminen kertoa sen, mitä totena pitää.>>>
Meillä mies käveli itse ulos, kun koki niin älyttöminä hoitokokoukset. No minut sitten savustettiin ulos, sillä täytyihän minunkin olla "saastunut", koska aviomies lähti pois.
Äiti ja isä eivät meitä hylänneet, mutta nyt kun he ovat kuolleet, täytyy sanoa, että sukulaisista kuulen toisessa maassa asuvan sukulaiseni kautta. Ei kutsuta mihinkään perhejuhlaan, ei ole kutsuttu kymmeniin vuosiin. Kun omat lapsemme ovat menneet naimisiin, olemme aina kutsuneet kaikki sukulaiset listan mukaan. Tädit, sedät jne. mutta eivät ole tulleet.
Voiko sanoa, että on julma yhteisö ollakseen uskosta kyse.
mieli sanoa Sinulle, että "puhu pukille"!
Kun minut erotettiin väärien henkien takia, samalla sanottiin vanhalle uskovaiselle mummulle, ettet saa pitää minuun yhteyttä.
Nyt tuo mummu on kuollut, mutta hänen tyttärensä (ei vl) muisteli tätä asiaa minulle, kun näimme.
Ja kyllä se mummukin sanoi heti minulle, että on parempi kun en käy enää häntä katsomassa.
Julmaa oli, hyi miten julmaa!
Meidän Savon puolen suvussa ei ole koskaan jätetty kutsuja pois uskonnon takia. Kaikki olemme olleet samalla viivalla aina kaikissa kekkereissä. Tästä olen totisesti kiitollinen.
Onkohan moinen lähimmäisen rakkautta rikkova käytäntö maakuntakohtainen, vai onko kyseessä vain yksittäiset ylilyönnit.
Pelkästään vl-uskossa joka saa vanhemmat käyttäytymään noin lapsiaan kohtaan.
Mihin häviää se opetus vl-ihmisten sydämestä, että lapsi on Jumalan lahja jos he alkavat oman uskonyhteisönsä vuoksi hyljeksimään omia lapsiaa?
Jumalan tahdon mukaista ei ol hyljeksiä lapsiaan/lähimmäisiään, se on ainostaan lähtöisin vl-opista joka opettaa/pakottaa ihmiset toimimaan väärin.
enemmän huumorintajua, Te savolaiset!
No asiaan, en kuitenkaan usko ihan yksittäiseen ylilyöntiin, vaikka sillä helposti kuitataan monia virheitä. Tiedän, että niin laajaa tämä ainakin tuolla Oulu - Koillismaa -akselilla oli.
"Onkohan moinen lähimmäisen rakkautta rikkova käytäntö maakuntakohtainen, vai onko kyseessä vain yksittäiset ylilyönnit."
ei tuo eristäminen olisi ihan noin jyrkkää ja raakaa. Eli olisi vähän pehmennytty.
Ainakin meihin otti kymmenien vuosien jälkeen yhteyttä entinen vl-ystävä! Kylläpä lämmitti.
Tai voihan se olla, että kun me ihmiset vanhenemme, huomaa, että itsehän sitä elämästään lopulta vastaa.
Sehän se SRK:ta kirvelisikin, kun ihmiset tajuaisi, että yhteyttä voi pitää muihinkin kuin vl:iin. Sieltä se eristämiskäsky tuli silloin hoitokokousvuosien melskeessä.
josta PM ja Matti Lääkkö ovat varoittaneet.
Vl-uskosta luovuin jo noin parikymppisenä 70-luvun alkuvuosina sen jälkeen kun ensimmäiset hoitokokoukset olivat käynnistyneet. Joitakin niistä ehdin näkemään ja kokemaan. Järkytys on lievä sana kuvaamaan niitä kokemuksia. Ne pysäyttivät totaalisesti ajattelemaan, haluanko todella olla siinä joukossa, joka kohtelee uskovaisia vanhuksia niin säälimättömästi mitä näin tapahtuvan. Vieläkin muistan sen pelon ja järkytyksen, mikä heijastui vanhojen tuttujen uskovaisten kasvoilta.
Edelleen uskon armolliseen, hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan.
kaikissa tiedossani olevissa tapauksissa on vl-usko. Itse en ole tullut kaltoinkohdelluksi vl-liikkeen taholta. Tärkein motiivini olla palstalla on se, että yritän tuoda nykyveeällien tiedoksi, että hyväksymällä HS:n keksimän ihmis- ja tuomio-opin, eksyi vl-liike opillisesti hyvin kauas Raamatusta ja astui sellaiselle harhapolulle, joka polku ei johda pelastukseen. Tästä olen täysin vakuuttunut.
Järkytys on lievä sana kuvaamaan kokemuksiani hoitokokouksista, joissa uutta oppia nuijittiin vanhojenkin ikänsä vl-uskossa olleiden uskovaisten tajuntaan. Ne kokemukset pysäyttivät totaalisesti ajattelemaan, haluanko todella olla siinä joukossa, joka kohtelee uskovaisia vanhuksia niin säälimättömästi mitä näin tapahtuvan. Vieläkin näen silmissäni sen suuren pelon ja järkytyksen, mikä heijastui tuttujen uskovaisten ystävieni ja naapureitteni kasvoilta.
olemassa: Entiset vanhoillislestadiolaiset!
Ei näy oikein vetävän. Monen vuoden takaa oli kirjoitukset.
Mielestäni meidän on täällä hyvä kirjoitella ja purkaa sydäntä. Tämä on ollut ainakin minulle hyvää terapiaa. Täällä olen tavannut kohtalotovereita sankoin joukoin.
Sitä vaan ei saa mainostaa täällä.
mainostetaan eriseurasten palstoja.
Mopin palstaa vai molempia vai jotakin muuta palstaa?
Milloin SRK perustaa oikeiden uskovaisten ikioman palstan? Alakkonää puuhamieheksi?
Onhan se olemassa vaan kun ei kiinnosta. Tuo avaajan ehdottama palsta kyllä kiinnostaisi.
Itse olen löytänyt Admatan palstan ja pidän sitä oivallisena. Siellä ei tarvitse sensuroida ajatuksiaan, ei puoleen eikä toiseen, kun normaaleja hyviä tapoja toisia kohtaan noudattaa. Palstalla on raikas ja rehellisen tuntuinen henki. Sieltä puuttuu teennäisyys kokonaan.
Mopin palstalla, joka sekin on hyvissä aikeissa perustettu, on alkanut rehottaa omahyväinen toisten kirjoittajien tuomitseminen ja omien mielipiteiden oikeellisuuden todistelu.
Oikein käydään keskustelua siitä millä tavoin lapset pitää opettaa jo pienestä saakka erottelemaan ja luokittelemaan lähimmäisiään vuohiin ja lampaisiin, eli pahoihin ja pyhiin. Farisealainen teeskentely haisee, paha sanoa mutta totta se on.
on tarpeellinen.
Joopa... ja siihen meille juoppolestoille "klikkaa synnit anteeksi"-painike.
Kuuliaisuusleipomiset voi varmaankin lähettää paikallisyhdistyksille postissa. Kas kun ei parannusreissuja enää tarvitse vaivautua tekemään lainkaan.