Meillä on kuusivuotias (tammikuussa täyttää) poika. Hän ei ole eskarissa, koska on syntynyt tammikuussa. Eli lähtee ensi syksynä eskariin. Poika on äidin ja kolmen muun lapsen kanssa päivät kotona. Käy kerran viikossa kerhossa mutta siinäpä tämä tällainen ohjattu virikkeellinen toiminta onkin.
Olen huono äiti. En ole jaksanut askarrella ja leikkiä lasten kanssa joka päivä. Toki luemme, leivomme ja siivoamme yhdessä. Nyt kuitenkin yhtäkkiä huomasin, että poika osaa kirjoittaa ja melkein lukea. Puhuin tästä miehelleni (joka on ala-asteen opettaja (5-6 luokilla)) ja hän kuittasi asian, että ompas äiti saanut ihmeellisiä päähänsä. Eihän meidän poika osaa kirjoittaa.
Isä toi kuitenkin töistä lainaksi eka luokan matematiikan cd-rompun. Poika pelasi yhdessä illassa koko rompun läpi. (yhteen -ja vähennyslaskuja, kellonaikoja yms.) Ja virheitä ei paljon tullut.
Ollaan ihan ihmeissään. Odottelemmeko rauhassa nyt ensi syksyyn ja laitamme pojan eskariin muiden joukossa? Turhautuuko hän siellä? Voimmeko ajatella, että poika ei kävisi eskaria ja laitamme hänet suoraan kouluun? Vai voikohan eskariin mennä esim. nyt joulun jälkeen?
Nyt kyllä ollaan ihmeissään, mieheni aikoi kysellä töissä erityisopettajilta, mitä he ovat mieltä ko asiasta. Kun on omasta lapsesta kyse, on isänä ja äitinä aika jäävi tällaisia asioita päättämään. Mihin otan yhteyttä, jos päätämme kokeilla lastamme kouluun aikaisemmin?
Olen huono äiti. En ole jaksanut askarrella ja leikkiä lasten kanssa joka päivä. Toki luemme, leivomme ja siivoamme yhdessä. Nyt kuitenkin yhtäkkiä huomasin, että poika osaa kirjoittaa ja melkein lukea. Puhuin tästä miehelleni (joka on ala-asteen opettaja (5-6 luokilla)) ja hän kuittasi asian, että ompas äiti saanut ihmeellisiä päähänsä. Eihän meidän poika osaa kirjoittaa.
Isä toi kuitenkin töistä lainaksi eka luokan matematiikan cd-rompun. Poika pelasi yhdessä illassa koko rompun läpi. (yhteen -ja vähennyslaskuja, kellonaikoja yms.) Ja virheitä ei paljon tullut.
Ollaan ihan ihmeissään. Odottelemmeko rauhassa nyt ensi syksyyn ja laitamme pojan eskariin muiden joukossa? Turhautuuko hän siellä? Voimmeko ajatella, että poika ei kävisi eskaria ja laitamme hänet suoraan kouluun? Vai voikohan eskariin mennä esim. nyt joulun jälkeen?
Nyt kyllä ollaan ihmeissään, mieheni aikoi kysellä töissä erityisopettajilta, mitä he ovat mieltä ko asiasta. Kun on omasta lapsesta kyse, on isänä ja äitinä aika jäävi tällaisia asioita päättämään. Mihin otan yhteyttä, jos päätämme kokeilla lastamme kouluun aikaisemmin?
Vastaukset 29
Vanhimmat
missä hän muuten oppisi sosiaalisia taitoja,jos ei siellä.Koulussa voi olla liian myöhäistä opetella,kun siellä keskitytään enemmän jo varsinaiseen aine opiskeluun.Sosiaalinen kanssakäyminen saman ikäisten kanssa on ehdotonta,ja se on yhtä tärkeää kuin muukin opiskelu,mut se on oltava valmiutena jo kouluun mennessä.Laita ainakin muut lapsesi johonkin toimintaan mukaan ajoissa,pääset itsekin helpommalla.Ihmettelen kovasti,jos kerran miehesi on opettaja,niin hänenhän pitäis olla asioista perillä.
Siellä tosiaan saa opittua niitä taitoja jota koulussa tarvitaan. Minun lapseni osasi jo lukea ja laskea miinus ja ynnä laskuja sekä englantia ennen eskaria. Täytti 5 joulukuun lopulla kun oli aloittanut eskarin samaisena syksynä.
Siellä sai oppia sitä mitä kouluissa tarvitaan kuten ryhmätyöskentelyä ja muita taitoja.
Jos lukemisen ja laskemisen takia voisi kouluun passittaa olisi poikani jo 4; nellä luokalla.
Mutta laitammeko hänet aikaisemmin vai oikeaan aikaan?
provo tai täystyperys äiti. ja isä muka opettaja - taitaa olla sementtikuski, joka kuvittelee, että nyt on lapsi nero.
mitä jestaksen pätemistä haet muksusi avulla.
ei ole kuule kovinkaan ihmeellistä, jos tuon ikäinen pelaa jonkin matikkarompun läpi, mun tyttö osasi ynnätä ja vähentää 4-vuotiaana, samoin kirjoittaa ja lukemaan oppi 5-vuotiaana. ihan ilman opetusta ja apuja. silti meni eskariin ihan oikeaan aikaan ja kouluunkin eikä ole turhautunut.
tottakai muksus on oppinut vanhemmilta sisaruksilta, kun ne on tehneetä läksyjä. kyllä tuon ikäinen voi oppia ilman mitään erityisominaisuuksiakin.
kerropa sille sementtikuskilles, että lapses on ihan tavallinen lapsi.
Eikös poikanne sitten jo tulisi olla eskarissa, jos meinaa ehtiä eskarinkin käydä ja mennä syksyllä kouluunkin?
kyllä miehesi pitäisi tietää, ettei edes pääse eskariin joulun jälkeen - sinne kun pitää anoa tiettynä aikana.
Hei, yllättyneet vanhemmat, kerron teille jotain!
Jokainen normaalijärkinen liki kuusivuotias tekee mainitsemanne asiat... "melkein lukee" . Jaahas! Kolmesta lapsestani kaksi luki sujuvasti nelivuotiaina, kuopus viisivuotiaana.
Ja luokalla oli liuta samanlaisia. Eli jos ei lapsi vielä kuusivuotiaana osaa lukea, niin ei hyvältä näytä.
Ja tuosta askartelusta..sehän on vähäjärkisten hommaa.
Mihin liukuhihnalle siinä lasta koulutetaan?. Jokainen tekee vessapaperirullasta ja pumpulinpalasta jotain käyttökelvotonta tavaraa samojen ohjeiden mukaan... Onnittele itseäsi, ettet tuollaiseen ole sortunut.
tavallista ja normaalia oppiiko sen lukemisen 4-,5-,6-vuotiaana vaiko vasta ekaluokalla ja koulukypsyys on aivan muuta kuin pelkkä lukemisen opettelu.
kun väität, että "Eli jos ei lapsi vielä kuusivuotiaana osaa lukea, niin ei hyvältä näytä."
Ei ole mitää huolta, jos ei vielä tuon ikäinen osaa lukea. Koulussa ehtii hyvin oppia.
T. Eskariope
tai sitten opettakaa kotona, muistan itse lapsuudest miten turhauttavaa oli olla luokassa kun osasi lukea!
Jotenkin mä ajattelisin, että eskari olisi hyvä käydä. (Vaikka itsekin kuulun sen aikakauden lapsiin, jolloin harva eskaria kävi). Eskari antaa aika paljon valmiuksia sosiaalisiin taitoihin koulua varten. Ei siis poikaa ensi syksynä vielä suoraan kouluun.
Eskariin meneminen (jos se onnistuisikin vain menemällä) kesken eskarivuoden voi olla lapselle jotenkin hankalaa, muu ryhmä on ollut koossa jo syyskauden jne. saattaa tulla joknkinlainen ulkopuolisuuden tunne. Vaikka kyllähän niitä ryhmän vaihtoja tulee muuttojen ym. syiden vuoksi.
Mielestäni ei kannata olla ollenkaan huolissaan siitä, että lapsi turhautuisi eskarissa taikka myöhemmin koulussa. Aika moni eskarilainen (ja jokunen nuorempikin) osaa "lukea" ja "kirjoittaa", ja jotkut tekevät sitä ihan sujuvasti.
Mielestäni lapsesi on etuoikeutettu saadessaan olla äidin ja sisarusten kanssa kotona, eskarin aloittamaan kouluputkeen ehtii kyllä. Olkaa nyt vaan ihan rauhassa ja antakaa asioiden edetä "normaaliaikataulussa". Annat vaan pojan leikkiä sisarustensa kanssa, kohta huomaat, että seuraavakin lapsesi osaa lukea :)
En usko, että lapsi yleensäkän turhautuu koulussa, jos jo jonkun asian osaa.. taitaa enempi turhauttaa ne asiat, joita pitää jankata ja jankata, ennenkuin menee perille...
Itselläni on ekaluokkalainen poika, joka oppi lukemaan ja kirjoittamaan eskarissa, on niiltä osin luokkansa "keskitasoa", mutta on matemaattisesti hyvin lahjakas. Silti matikantunnit on hänestä kaikkein kivoimpia, tekee kirjasta ja monisteilta lisätehtäviä, ja ehtii tehdä matikan läksytkin jo koulussa. Ja kukapa ei nauttisi saadessaan kokeista kymppejä?
Poika osaa kymmenen kertotaulun, ymmärtää jakolaskut ja yhteen- ja vähennyslaskuissa on äärettömyys rajana ;) (Tietää muuten miinusäärettömänkin.) Silti hänestä on kiva tehdä laskuja 2 5 3=10.. osasi tuollaiset muuten jo 4-vuotiaana, mutta ei mennyt silti silloin kouluun, ei edes eskariin ;)
Teillä on ihan tavallinen poika. Ja en usko, että miehesi on opettaja. Opettajana, varsinkin ala-asteen, hänenkin pitäisi tajuta pojan tavallisuus eikä alkaa touhottaa aikaistettua eskaria tai ekaluokkaa.
Munkin tyttö osasi eskariin mennessä lukea, kirjoittaa, laskea. Eikä tullut mieleenkään alkaa touhottaa suoraan ykköselle.
koulutulokkaista lukee, osa jopa erittäin sujuvasti.
Itse olisin ollut ihmeissäni, jos kuopukseni ei olisi "liki kuusivuotiaana" lukenut, kun kaksi vanhempaa lukivat jo nelivuotiaina.
Kaueha tarve joillain nähdä lapsensa jonain erityisnerona ilman mitään realistista pohjaa.
Kouluun vain ihan normaaliaikaan tämäkin jätkä, niin huomataan ettei ole sen kummpmpi kuin muutkaan ihan keskivertolapset.
Miten voi osata kirjoittaa, mutta kuitenkin lukea vain melkein? Minä opin lukemaan ennen kuin 2,5-vuotiaana ja 3-vuotistarkastuksessa luin täysin sujuvasti. Kouluun menin normaalisti enkä pitkästynyt. Luokkani priimus oli neloselle asti, sitten alkoi numerot tippua. Lopulta olin vain hieman keskitason yläpuolella. En kai ollut lahjakas, pelkästään varhaiskypsä. Muut sitten ottivat minut kehityksessä kiinni. Eli, ihan tavalliseen kouluun vaan.
nimittäin osata kirjoittaa ennen lukemaan oppimista. Minun tyttöni eskarissa oppi ensin laskemaan sitten kirjoittamaan ja sitten lukemaan. Toki se lukeminen oli ihan haamullaan silloin. Mutta silti, kirjoitti ennenkuin luki. Tosin en tiedä miten se on mahdollista.
Ehkä hänellä oli lukutaito, kun osasi kirjoittaa. En nimittäin ymmärrä, miten voisi kirjoittaa, jos ei osaa lukea, mitä kirjoittaa. Luultavasti lapsi osasi lukea, muttei jostain syystä näyttänyt sitä. Lukeminen ei ole mikään on-off -taito, joka joko on tai ei ole.
Oppi ensin kirjoittamaan. Eli hän toisti jotain sanaa ja laittoi paperille, osin virheellisesti: kukka - kuka, isi - issi. Mutta ei silloin osannut vielä lukea kirjasta tai muustakaan sanoja, se tuli vähän myöhemmin sitten.
On sitäpaitsi ihan tavallista. Eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Molemmissa tapauksissa tunnetaan kirjaimet. Kun kirjoitetaan, niin äänteet pitää olla hallussa, että pystyy tuottamaan ne paperille. Kun luetaan, pitää myös tuntea kirjaimet, että pystyy tuottamaan ne suusta ulos. Minusta kumman vaan voi oppia ensin.
Kukaan lapsi ei lue "ennen kahden ja puolen vuoden ikää"
Jos näin olisi ollut, sinusta olisi tehty TV-dokumetti.
Tunnen sekä ammattini, että privaattielämäni puolesta tuhansien lasten kehityksen tällä saralla ja varhaisin lukija on ollut kyllä kolme, mutta liki nelivuotias. Nelivuotiaita lukijoita on ehkä prosentin, kahden luokkaa ikäryhmästä.
Vanhempasi ovat sekoittaneen kertomuksissaan kirjainten tuntemisen ja lukemisen. Näin usein tapahtuu. Omatkin lapseni ovat kaksivuotiaina tunteneet kirjaimet.
Juttusi on samaa luokkaa kuin väittäisi kaksikuisena kävelelleensä tuetta.
lukenut, että se ei ole edes harvinaista.
Poika kirjoitteli liitutauluun kavereittensa nimiä nelivuotiaana ja ensimmäinen ajatukseni oli, että on ikään kuin oppinut "piirtämään" ne ulkoa.
Testasin oliko oppinut itsekseen lukemaa tekstien avulla. Ei ollut vielä.
Ihmetykseni oli suuri, kun sanelun mukaan kuitenkin kirjoitteli kaiken.
Lukeminenkin tuli kyllä hyvin pian tämän jälkeen.
Anteeksi, oli pieni virhe. Siis nuo "ennen kuin"-sanat olivat liikaa. Opin siis lähes tarkalleen 2,5-vuotiaana. Todistajia tästä löytyy. Vähän olen ottanut selvää asiasta. Juuri luin gradua, jossa tutkittiin aikaisten lukijoiden taitoa. Siinä tutkittiin, niitä jotka ovat oppineet lukemaan 4-5-vuotiaina. Taustatiedoksi sanottiin, että on niitäkin, jotka oppivat jo kolmevuotiaina, mutta heitä on niin vähän, ettei olisi tutkittavaksi saatu. Samoin kerrottiin, että on kuultu jopa alle kolmevuotiaista lukijoita.
Ehkä olisikin tehty dokumentti, jos siitä olivat mediaihmiset tienneet. Vanhempani eivät vaan millään muotoa ole julkisuudenhakuisia. Lähinnä he halusivat salata tätä lukutaitoani, koska silloin olisivat saaneet ties mitä ohjeita, miten tietynlainen lapsinero tulisi kasvattaa. He päätyivät antamaan minulle tavallisen lapsuuden.
Harmi, että meillä ei ollut videokameraa, niin olisi voinut ikuistaa, kun luin alle 3-vuotiaana. Sen sijaan meillä on tallessa keksimiäni kertomuksia, joita tein kolmen vanhana. Niissä on jopa ymmärrettävä juoni. Vanhempani ovat merkinneet niihin päivämääriä, milloin ne kirjoitin. Pitäisikö niistä lähettää kopioita sinulle, jotta uskoisit?
Sen haluan vielä sanoa, että kolmivuotistarkastuksessa luin neuvolatädille kirjan kannesta kanteen. Ulkoa en sitä osannut. Lisäksi luin joitain seinän julisteita, kun äiti kehotti. Tämä neuvolan työntekijä oli tehnyt pitkän uran ja oli juuri jäämässä eläkkeelle. Hän ihmetteli lukutaitoani ja sanoi, ettei ole koko työaikanaan vastaavaa nähnyt. Leuhkia en siinä mielessä halua, että nyt olen älynlahjoiltani mielestäni kaikin puolin normaali. Äidinkieli oli vahvin aineeni koulussa, ja nyt opiskelen yliopistossa suomen kieltä.
Luepa vaikka ennätysten kirjaa. Sieltä löytyy vielä uskomattomampia tarinoita kuin alle 3-vuotiaana lukemaan oppiminen. Jos väität, että noin aikaisin ei voi oppia lukemaan, voitko silloin uskoa esimerkiksi sitä, että eräs äiti on synnyttänyt 69 lasta? Se 69:n lapsen synnyttäminen on niin varma tieto kuin voi ennätyskirjassa olla.
Käypä sivuilla http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=3318. Sen mukaan yksi prosentti lapsista on oppinut lukemaan kaksivuotiaana. Vuoden vanhana sentään ei kukaan. Yksi kertookin, että oppi kolmeen ikävuoteen mennessä lukemaan.
Katsopa vielä tämä keskustelu. Esiinnyn siinä nimimerkillä "Kokenut"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000114&posting=22000000016792658
Vielä tuon keskustelun kehottaisin lukemaan. Olen siinä nimimerkillä "Toinen lapsinero".
http://plaza.fi/ellit/lapsia-vanhempia/keskustelu/t1463861
kuin tietoja ja taitoja. Poikanne koulukypsyys kannattaa arvioida asiantuntijalla, jos haluatte laittaa lapsen kouluun vuotta aiemmin.
Esikoiseni on aina ollut tietotaidoiltaan ikätasoaan huomattavasti parempi, etenkin matematiikassa. Jo kolmivuotiaasta asti hänelle piti keksiä haastavia tehtäviä, kun kaikki tuntui olevan liian helppoa. Niinpä erilaiset opetusromput (leikiten laskemaan, leikiten lukemaan mm) oli kovassa käytössä kun pikkusisarustakin piti hoivata.
Vaikka tytär tietotaidollisesti on lahjakas, en harkinnut koulunaloituksen aikaistamista, koska koulussa tarvitaan paljon sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Ekaluokan opettaja osaa kyllä eriyttää ja antaa haastavampia tehtäviä. Ja jos ei koulussa tule tarpeeksi haasteita, niitä saa sitten kotona lisää. Kirjasto on kovassa käytössä.
Totta puhut, että koulussa vaaditaan paljon muutakin kuin akateemisia taitoja. Koulussa pitää olla ja sosiaalisia taitoja, oma-aloitteisuutta ja tietynlaista itsenäisyyttä. Jos kaikkea näitä löytyy niin voihan sitä sitten hyvinkin mennä ekalle vuotta aiemmin. Moni vanhempi vaan unohtaa, että koulussa ei ope enään tule sitomaan kengännauhoja, auttamaan perunan kuorimisessa, huolehdi että märät lapaset on patterin päällä kuivumassa...Tämmösiä tilanteita on paljon, joissa ehkä "kypsymätön" lapsi ei vielä pärjää...
Itse olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on jonkinlaista lahjakkuutta jollain osa-alueella. Mutta miettikääpä, onko se lapsi vai vanhemmat jotka haluavat sitä kouluun menoa aikaistaa?
Mihin kohta kotoaa lapsilta "vapaa" lapsena oleminen? Eikö lapsi ehdi sitä koulua käydä sittenkin kun on varsinaisesti oppivelvollisuusikäinen? Eikö lapsella ole oikeutta nauttia siitä lapsuudesta ennen oppirupeaman aloittamista, mikä meille lakisääteisestikin suodaan?
Itse olen neljän lapsen äiti. Lapsista yksi luki ja kirjoitti viisivuotiaan, yksi tulee toimeen porukassa kuin porukassa kuin kotonaan jne. Kaikki ovat kuitenkin käyneet eskarin, josta ovat suunnattomasti pitäneet ja menneet kouluun sinä vuonna, kun seitsemän täyttivät.
Yksi lapsista on syntynyt 3.1 ja muutamat ihmettelivät suuresti, kun häntä ei laitettu kouluun jo vuotta ennen. Niin lapsi, kuin me vanhemmat olimme kuitenkin sitä mieltä, että kouluun ehtii sitten ajallaankin. Eikä olla tätä päätöstä kaduttu. Koulussa riittää kyllä tekemistä jokaiselle ja mitä siitä, jos eppuluokka menee sujuvasti eikä oppiminen tuota ongelmia? Eikö se päinvastoin vahvista lapsen itsearvostusta ja kannusta opiskelussa eteenpäinkin. Meillä on ainakin lapsilla alaluokilla aivan ihanat opettajat, jotka huomioivat lapset luokassaan yksilöinä: antavat lisätehtäviä tai tukevat lasta siinä, missä tukea tarvitsevat ja ennen kaikkea kannustavat lasta eteenpäin huomioiden lapsen kehitystason eri alueilla.
Tulipa tästä tekstiä! Mutta joskus kyllä oikeasti tuntuu siltä, että vanhempien on ilo ja ylpeys esitellä "ennnenaikaisesti" koulunsa aloittanutta. Onhan se lapsi vielä se sama oma ihana "neropatti" vaikka aloittaisi koulunkäynnin sitten sinä vuonna, kun seitsemän täyttää, vai onko?