Rakastan lapsiani ja lastenlapsia yli kaiken, mutta ongelmia tulikin sisareni taholta muutama kuukausi sitten.
Olen tietääkseni ollut hyvissä väleissä tyttäreni kanssa ja lasten kasvatukseen en ole puuttunut, vaan noudattanut heidän laatimiaan sääntöjä, kun olen ollut lapsenvahtina. Jota onkin ollut viime vuosina ihan kiitettävästi, jotta pääsisivät viettämään hieman yhteistä aikaakin, kun on sentään neljä pientä lasta (2v-8v).
Sisareni kanssa en ole muutamaan vuoteen ollut väleissä, mutta nykykään hän on alkanut vierailla tyttäreni luona ja saanut aikaan sen että nyt en enää kelpaakkaan mummiksi kun en ole hänen kanssaan väleissä !
Olen aivan hämmennyksissäni. En tiedä miten suhtautua asiaan, enkä silti halua alkaa "repostelemaan" vanhoja sukujuttuja, joiden takia välit sisareeni menivät poikki.
Sisarellani on toko omiakin lastanlapsia, tosin he asuvat ulkomailla, eivätkä ole näin ollen kokoajan läsnä, paitsi kesäisin. Hänen tyttärensä myös on ilmeisesti myös jotenkin minulle jostain katkera ja myös "hämmentää" osaltaa näitä sotkuja.
Monta vuotta on mennyt tyttäreni kanssa todella hyvin ja olen auttanut aina kun vain olen voinut ja hänkin ennen soitteli jopa 3-4 kertaa viikossa. Vaan nyt ei ole kuulunut 2 kuukauteen mitään. Muutaman kerran olen yrittänyt soittaa, mutta vastaukset on hyvin lyhyitä ja keskustelu loppuu heti alkuunsa. Joten neuvoja kaivataan.
Mitä tehdä, miksi minun pitäisi olla sisareni kanssa ystävä, jos se ei vain suju ja kärsin siinä henkisesti alistus-suhteesta.
Mutta näin menetän yhteyteni lastenlapsiini ! Kärsin tilanteesta, mutta rakkauttahan ei voi ostaa, eikä pakoittaa, joten luovutus sovinnolla on kai ainut vaihtoehto ! ?
Olen tietääkseni ollut hyvissä väleissä tyttäreni kanssa ja lasten kasvatukseen en ole puuttunut, vaan noudattanut heidän laatimiaan sääntöjä, kun olen ollut lapsenvahtina. Jota onkin ollut viime vuosina ihan kiitettävästi, jotta pääsisivät viettämään hieman yhteistä aikaakin, kun on sentään neljä pientä lasta (2v-8v).
Sisareni kanssa en ole muutamaan vuoteen ollut väleissä, mutta nykykään hän on alkanut vierailla tyttäreni luona ja saanut aikaan sen että nyt en enää kelpaakkaan mummiksi kun en ole hänen kanssaan väleissä !
Olen aivan hämmennyksissäni. En tiedä miten suhtautua asiaan, enkä silti halua alkaa "repostelemaan" vanhoja sukujuttuja, joiden takia välit sisareeni menivät poikki.
Sisarellani on toko omiakin lastanlapsia, tosin he asuvat ulkomailla, eivätkä ole näin ollen kokoajan läsnä, paitsi kesäisin. Hänen tyttärensä myös on ilmeisesti myös jotenkin minulle jostain katkera ja myös "hämmentää" osaltaa näitä sotkuja.
Monta vuotta on mennyt tyttäreni kanssa todella hyvin ja olen auttanut aina kun vain olen voinut ja hänkin ennen soitteli jopa 3-4 kertaa viikossa. Vaan nyt ei ole kuulunut 2 kuukauteen mitään. Muutaman kerran olen yrittänyt soittaa, mutta vastaukset on hyvin lyhyitä ja keskustelu loppuu heti alkuunsa. Joten neuvoja kaivataan.
Mitä tehdä, miksi minun pitäisi olla sisareni kanssa ystävä, jos se ei vain suju ja kärsin siinä henkisesti alistus-suhteesta.
Mutta näin menetän yhteyteni lastenlapsiini ! Kärsin tilanteesta, mutta rakkauttahan ei voi ostaa, eikä pakoittaa, joten luovutus sovinnolla on kai ainut vaihtoehto ! ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja kysy, mistä tilanne johtuu ja kerro, miltä sinusta tuntuu.
Usein näissä jutuissa mainitaan lapsenlapset ja heidän mukanaan tuomat ongelmat, mutta ei juuri koskaan ole tietoa, minkä ikäisistä lapsista on kyse.
Tässäkin tapauksessa mummu valittaa, että oma sisar vie lapset. Miten se on käytännössä mahdollista, sillä ainakin minä voin pitää yhteyttä suoraan lapsenlapsiini puhelimella ja tekstiviestein, eikä siihen muut sukulaiset sotkeudu.
Mutta he ovat jo sen ikäisiä.
Jos on kysymys tarhaikäisistä, niinn äkkiä joku isotäti heihin kyllästyy, tai sekaannukset selviävät tavalla tai toisella.
En nyt heittäytyisi epätoivoiseksi.
Ole vain hienotunteinen, muista lapsia merkkipäivinä. Älä soittele ja varsinkaan älä puhu poikkipuolista sanaa tunkeutuvasta sisarestasi. Se ei ole asiallesi hyväksi.
Muutenkin on ehkä parempi lopettaa puhelut sinne päin, jos ne ovat vain molempia ahdistavia. Soita vain, kun on ihan toimitettava asia kysymyksessä.
Ja ihan sivumennen omakohtainen kokemus: Koskaan ei pidä sanoa soittajalle, että "Sinustakin kuulee, et ole soittanut pitkään aikaan. Luulin, että olet unohtanut!"
Sellainen tervehdys jos mikään venyttää soittojen välin niin pitkäksi kuin mahdollista.
En tarkoita, että sinä olisit siihen syyllistynyt, mutta kovin yleistä se on.
Asioilla on tapana järjestyä.
sanoa että on aika laittaa suhteet kuntoon kun on tullut uusi viaton kukupolvi. oot sentään aikuinen ei tollanen hyödytä ketää.... sopikaa aikuiset asianna
Onko kyse siis siitä että siskosi ja sinun riitasi vaikuttaa siihen että tyttärisi on suuttunut sinulle? Oletko tehnyt jotain joka saa tyttärisi välttelemään sinua?
Kai sinun täytyisi keskustella asiasta tyttäresi kanssa. Yksi ratkaisu voi olla että hoidatte riitanne pois, että niistä ei tarvitse enään sen kummemmpin vihoitella.
äiti, joten nosta asia pöydälle ja keskustele asiallisesti tyttäresi kanssa. Mielestäni vanhempien velvollisuutena on ylläpitää suhteita lapsiinsa. Lapset kokevat aina, iästä riippumatta, vanhempansa "korkeammiksi" eli peilaavat vanhempiensa käytöstä. Jos äiti ryhtyy käyttäytymään etäisesti tmv. lapsikin usein perääntyy ja ajattelee menettäneensä äitinsä rakkauden.
Anna siskosi touhuta omiaan, huolehdi, ettei lapsesi ja lapsenlapsesi jää ilman sinun rakkauttasi. Tokihan tyttäresi voi päättää, ettei halua olla kanssasi tekemisissä, mutta ainakin olet yrittänyt ja jos saat tietää syyn voit tarkastella käytöstäsi ja korjata sitä jos siinä on todellakin ollut toivomisen varaa.