..oletteko löytäneet syyn masennuksenne?
Itse en tahdo saada kiinni mikä tai mitä se on. Se on helpompi ajatella että se on se työ tai se parisuhde. Mutta syy taitaa olla syvemmällä. Miten sen saa ulos ja saako sen?
Olisiko helpompi "parantua" jos löytäisi syyn?
Hassuja aatoksia mutta olen tässä suossa korvalehtiäni myöten!!
Itse en tahdo saada kiinni mikä tai mitä se on. Se on helpompi ajatella että se on se työ tai se parisuhde. Mutta syy taitaa olla syvemmällä. Miten sen saa ulos ja saako sen?
Olisiko helpompi "parantua" jos löytäisi syyn?
Hassuja aatoksia mutta olen tässä suossa korvalehtiäni myöten!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Yksilöityä syytä lienee näissä tapauksissa vaikea löytää; itselläni ainakin uskon että masennus on useiden eri asioiden summa..
Aikaa tarvitaan useampia viikkoja, ehkä jopa kuukausia ennen kuin saat kelattua asioita ja jäsenneltyä elämääsi uudelleen. Se aika kannattaa kuitenkin varata ihan itsekkäästi ja vain itselle.
Jos et vielä ole käynyt psykiatrin vastaanotolla, tee se heti. Saat asiantuntijan avulla purettua tuntojasi ja samalla saat vinkkejä toipumisesi tueksi.
Aurinkoa harmauteen!
Joskus olen miettinyt olisiko masennus helpompi ymmärtää ja hyväksyä,jos sille löytyisi fysiologinen syy tai sukurasite. No sitten kun löytyi aivolisäkkeestä jotain ja sain sen kautta sopivammat lääkkeet niin kyllähän se auttoi paljon. Epilepsia kyllä saatiin aikanaan kuriin.
joskus tuntuu, että ansaittua ja kärsitään edessä oleva 30-35 vuoden "kakku" eli loppuelämä pois vaan valittamatta. Ansaittua siksi, että päihteet ja väärinkäyttö on kaikilla tasoilla tuttua historiaa. Muna vai kana: päihteitä pahaan oloon ja morkkiksen korjaus kovemmalla sarjalla.
Psykologilla käynyt kanssa ahkerasti ja siellä haettu syitä myös muualta ja ihan järkeenkäypiä asioita. En vain halua muita syyllistää, joten en halua ajatella menneitä. Eteenpäin on motto, kunhan pysyis kiinni realiteeteissä.
Olen miettinyt samaa itsekin.. kutten osaaa vastata.. omalla kohdallani se menee näin:
ensin tapahtuu jotakin, mikä saa mieleni laskemaan mutta lopulta löydän vain vikaa itsestäni.. ja alkaa masentamaan se, millainen olen.. en tiedä.. ja kun mietit, että onko helpompi parantua, jos tietää syyn, niin uskon, että kyllä se vähän helpottaa.. voimia sinulle (:
En usko että parantuminen voi olla pysyvää, ellet löydä syytä masennuksellesi. Ei sen tarvitse olla mikään yksittäinen tapahtuma, vaan monien kokemusten summa.
aina siihen jokin syy löytyy eletystä elämästä, ellei sulla ole vain jokin perinnöllinen serotoniinivajaus, mikä olisi harvinaisempaa... muita ihmisiä siitä ei kannata ruveta syyllistämään, hekin ovat vain ihmisiä.
Omaan masennukseeni löysin syyt kun keskustelin useita kertoja psykologin kanssa. siellä alkoi selvitä se, miten oma pääni toimii.
äläkä vaan valehtele itsellesi missään...