Mielipiteitä Tolkienin "haltiakielisen" Markirya-runon käännöksestä.
Runo on Tolkieniksikin poikkeuksellisen synkkä ja ylidramaattinen.
Loppusoinnut on yritetty sovittaa alkutekstin tyyliin, eli välillä on ja välillä ei.
***
Ken näkee valkolaivan saapuvan
kaukorannalta purjehtivan,
kuin haamua kalpeaa
merilintujen saattamaa,
meri kalman lailla kantaa?
Ken näkee valkolaivan saapuvan
väliin näkyvän, väliin häilyvän,
armoilla merivirtain sen
siivet tähtiä heijastaen,
merta vaahtoavaa,
sen pintaa kuohuvaa,
purjeen siipeä kimmeltävää
ja valoa vähenevää.
Ken kuulee tuulen pauhun,
lailla metsien myrskyn kauhun,
näkee valkohampaiden irvistävän
valossa hohteen kuun
valossa kuin ajan muun
joka kalliosta kauhuna kajastuu;
Ken näkee ylle taivaankannen
pilvihirviön kerääntyvän
ja ylle tuomitun maan
meren hirveimmän lankeavan.
Murtuu maa, murtuu taivas
ja syvyydet ammottavat,
saa ikiaikaisen pimeyden
päälle maan kadotetun
ja ylle tornien ylväiden
raunioiksi murentuvien.
Ken katselee laivaa särkyvää
joka välissä kivihampaiden
vailla toivoa on se.
Vain lyhyesti pilkahtaa
päivä harmaa täynnä kuolemaa.
Kuin valo valkean luun
kumottaa hohde kuun
päivänä viimeisenä.
Ken näkee päivänlaskun viimeisen?
Runo on Tolkieniksikin poikkeuksellisen synkkä ja ylidramaattinen.
Loppusoinnut on yritetty sovittaa alkutekstin tyyliin, eli välillä on ja välillä ei.
***
Ken näkee valkolaivan saapuvan
kaukorannalta purjehtivan,
kuin haamua kalpeaa
merilintujen saattamaa,
meri kalman lailla kantaa?
Ken näkee valkolaivan saapuvan
väliin näkyvän, väliin häilyvän,
armoilla merivirtain sen
siivet tähtiä heijastaen,
merta vaahtoavaa,
sen pintaa kuohuvaa,
purjeen siipeä kimmeltävää
ja valoa vähenevää.
Ken kuulee tuulen pauhun,
lailla metsien myrskyn kauhun,
näkee valkohampaiden irvistävän
valossa hohteen kuun
valossa kuin ajan muun
joka kalliosta kauhuna kajastuu;
Ken näkee ylle taivaankannen
pilvihirviön kerääntyvän
ja ylle tuomitun maan
meren hirveimmän lankeavan.
Murtuu maa, murtuu taivas
ja syvyydet ammottavat,
saa ikiaikaisen pimeyden
päälle maan kadotetun
ja ylle tornien ylväiden
raunioiksi murentuvien.
Ken katselee laivaa särkyvää
joka välissä kivihampaiden
vailla toivoa on se.
Vain lyhyesti pilkahtaa
päivä harmaa täynnä kuolemaa.
Kuin valo valkean luun
kumottaa hohde kuun
päivänä viimeisenä.
Ken näkee päivänlaskun viimeisen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.