tääläkin palstalla on käyty keskustelua vaativista ja vähemmän vaativista lapsista huutoineen. kuka uskaltaakin nyt tässä muiden äitien valvovan silmän alla tunnustaa AJATELLEENSA joskus vauvasta kamalia asioita, kuten "kohta heitän seinään"...
itse tunnustan. kun huuto jatkuu ja jatkuu ja äidin uni keskeytyy yön aikana useita kertoja pitkiksi ajoiksi, ajatukset ovat ajoittain hirveitä. mutta ne ovat vain ajatuksia, koskan en niitä toteuttaisi, tunnen rajani ja osaan poistua tilanteesta ajoissa.
mites muut?
itse tunnustan. kun huuto jatkuu ja jatkuu ja äidin uni keskeytyy yön aikana useita kertoja pitkiksi ajoiksi, ajatukset ovat ajoittain hirveitä. mutta ne ovat vain ajatuksia, koskan en niitä toteuttaisi, tunnen rajani ja osaan poistua tilanteesta ajoissa.
mites muut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse vastaavissa tilanteissa ajattelen kamalia asioita, enkä pidä sitä yhtään pahana, koska ne ei kuitenkaan toteudu...
Koskaan en sellaista ole ajatellut.. Tosin varmasti olisin jos lapseni olisi ollut esim koliikkivaivainen.
Vaan kun minun lapsi on alusta saakka nukkunut yöt todella hyvin ja nukutin alkuun vauvaa vieressäni.
Ei en pelännyt että litistän hänet.. Olen erittäin herkkäuninen(sellainen herne patjan alla tyyppi;)).
Vauvani on nyt 1v iso jo siis. Illalla hän menee nukkumaan klo 19.00 ja herää amulla klo 6.00.
Ymmärrän todella hyvin kuitenkin, että varmaan pinna menee kireälle jatkuvien yövalvomisten vuoksi. Minullakin varmasti jos seuraava lapsi on yövalvoja.
Jaksamista kuitenkin kaikille!
Ps: myönnän että olen ainakin tähän saakka pääsyt lapseni kanssa todella helpolla.
TÄHÄN asti ;)
voihan lapseni esimerkiksi sairastua tai tulla hankala uhmaikä.
Vaan lapseni on jo vuoden enkä ole koskaan ajatellut moisia.
Ei kaikki äidit olla samasta muotista tehtyjä, toinen ei kestä edes pientä itkausta ja toinen kestää monen tunnin huudon.
Ei se tarkoita, että jos suurin osa ajattelee tuollaisia niin kaikkien pitäisi.
Minähän sanoin että lapseni on ollut helppo.
Kaikilla ei ole yhtä helppoa.
Ei 1-vuotias ole iso alkuunkaan!!!!! APUA!
Ihmisillähän on monenmoisia ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Sellaisten ajatusten tullessa mieleen itselleni tulee samaan aikaan mieleen se, että nämä on niitä tilanteita kun joiltakin menee kontrolli ja sitten se ajatus toteutetaan. Eli samaan aikaan jos ajattelen jotain kamalaa, ajatus etenee siihen että miettii miten hirveitä ovat uutiset vauvojen pahoinpitelystä yms.
sanat eivät liity tekoihin. Itse myönnän että on joskus käyny mielessä että ois toi pentu jo hiljaa ja kohta kävelen ovesta pihalle ja jätän sen yksin huutamaan tai et kohta teippaan sen suun kiinni!
Ja terve ihminen ei sekoita sitä tunnetta tekoihin! Se joka väittää ettei IKINÄ hermostu lapsen kiukutteluun/ kerjäämiseen/ itkuun/ huutamiseen ja muuhun vastaavaan, leikkii marttyyria ja valehtelee! JOKAINEN äiti kyllästyy joskus!
Ja sinäKIN tulet sen aikanas huomaamaan! Niin, ja itse en ole IKINÄ antanut lapsilleni edes luunappia, saatikka ääneen sanonut näitä tunteitani!
Opettele lukemaan.
Lapsi on HYVIN itkuinen, on ollut koko pienen (11,5kk) ikänsä. Nyt heräilee 4-10krt yössä, ja minulla on hermot jo ihan liian kireällä. Enpä tiedä miten tästä selvitään... No, pakkohan se on!
Pääasia mielestäni on, että vaikka mitä ajattelisi, niin tietää itse että ei voi koskaan lastaan vahingoittaa, ja tuntee syvällä sisimmässään rakkautta, vaikka ipana huutaisi kolmatta tuntia putkeen... Ajatukset eivät onneksi satuta!
ihan oikeasti en usko, ettei ole ihmistä joka ei ainakin joskus ole ajatellut jotakin kamalaa.
Onneksi vain valtaosalla on se kontrolli kuitenkin kohdallaan ja ne ajatukset jää ajatuksiksi ja jopa ääneenkin lausutut vain lausumiksi. Olenpa joskus huutanutkin pienelle vauvalleni joka yltyi siitä entisestään jonka seurauksena sen kaappasi syliinä ja olisi miten vain tahtonut hyvittää sen äänensä joka sen pelästytti!
Meillä yksi lapsista ei kehno nukkunut öitään kuin vasta pitkälle päälle vuoden vanhana kokonaan. Joskus oli niin väsynyt kun vauvana se rontti herätti parinkin tunnin välein että lopulta oli ihan sama vaikka se huutaisi aamuun asti kunhan saan itse nukuttua! Lopputulos oli, että menin milloin saunaan milloin minnekkin tyynyni ja peittoni kanssa ja sanoin miehelle, että hoitaa miten parhaaksi näkee! Ja kyllä se onneksi kilttinä hoiti vaikka aamulla oli töihin meno, mutta ymmärsi samalla, ettei nyt ole leikistä kyse.. Tuon yökukkujan kanssa myös pelästyi monesti kun se ei sitten enää herännytkään säännöllisesti ja itse havahtui tavan vuoksi unestaan ja kello olikin jotakin ihan muuta kuin oli oletus, sydän hakkasi ja jyskytti kun sinne sänkyyn kurkisti. Onnellisena sitä sitten ummisti silmänsä ja samassa alkoi parku johon ensireaktio oli jotain ihan muuta kuin olisi saattanut olettaa tuon säikäyksen jälkeen.. Huomaa, että nytkin kirjoitan se enkä hän sillä öisin tuo lapsi oli se tai tuo, ei mikään meidän vauva..
On tullut tälläkin palstalla useampaan otteeseen tämä todettua ja toteampa taas; KAIKKI TUNTEET OVAT SALLITUJA, TEOT EIVÄT.