Lähemmäs nelikymmpinen mies, polttanut kannabista enemmän tai vähemmän siitä lähtien kun täytti 20v. Alkoholin kanssa ei ongelmia. Kokeiluja mm. kokaiinilla.
Vaimo kyllästyi, lähti. Nyt mies polttaa päivittäin (jopa töissä) että saa relattua. Alkoholia on alkanu maistumaan, ja kokaiinikin aina kun tarjolla.
Mutta yhä sama virsi: "Mitään ongelmaa ei ole, olen aina pystyny hoitamaan työn. Kannabikseen ei jää koukkuun, se on mieto huume. Kokaiini on vain piriste."
Nyt mies polttaa hermotötsyjä ruokatauolla, ja mietin vain mihin johtaa nämä ratkaisut. Ei kuuntele sanallakaan kritiikkiä, ei vain ota sitä vastaan.
Vaimo kyllästyi, lähti. Nyt mies polttaa päivittäin (jopa töissä) että saa relattua. Alkoholia on alkanu maistumaan, ja kokaiinikin aina kun tarjolla.
Mutta yhä sama virsi: "Mitään ongelmaa ei ole, olen aina pystyny hoitamaan työn. Kannabikseen ei jää koukkuun, se on mieto huume. Kokaiini on vain piriste."
Nyt mies polttaa hermotötsyjä ruokatauolla, ja mietin vain mihin johtaa nämä ratkaisut. Ei kuuntele sanallakaan kritiikkiä, ei vain ota sitä vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entä sitten? Ihmisiä kun sattuu olemaan moneen lähtöön. Tämä(kin) tyyppi kuuluu siihen päätä huimaavaan 5-10%, joka kannabikseen narahtaa kiinni. Tuosta prosentista kun miinustellaan vielä päihdeongelmaiset niin eipä tuo hamppu kovin addiktoiva(kaan) ole.
Vai vielä huume, PAH!
jos on ongelmainen ja taipumusta todellisuuspakoon, niin sitä sitten pakenee millä keinolla hyvänsä. Se ei ole minkään päihteen vika. Se vika on käyttäjän.
Tuo tietysti hankaloittaa tuo alkoholin ja kokaiinin käyttö, tuontyyppisellä henkilöllä voi alkaa olla haitaksi ympäristölleen. Polttelee siinä sitten tötsyjä laskuissa. Joisi vaikka kahvia ajaisi sekin sitä laskufiiliksen purkua, noista kovista aineista.