synnytyskertomus

sipuli kirjoitti:

Hei! ajattelin ajankuluksi kirjottaa tänne omasta synnytyksestä ja toivottavasti siitä olisi hyötyä jollekkin.
Raskausaika meni ihan hyvin ilman mitään ongelmia, mitä nyt viimeiset viikot tuntuivat vuodelta.
Muutama päivä ennen synnytystä alkoi ihan tuntuvat supistukset, jotka ei kuitenkaan ollu
säännölisiä. Yöt meni valvoessa ja päivälläkin oli vain pari tuntia taukoa ja supistukset alko uudestaan. Olin aika väsynyt ja muutaman kerran jo soitin synnärillekin, mutta vastaus oli että odottele kotona ihan rauhassa. Supistukset oli kestänyt jo kolme päivää ja ajattelin että enää en jaksa ja että vois pikkuhiljaa alkaa tapahtumaan.
Neljäntenä aamuna heräsin ( 1 tunnin unet) kun vatsaan sattui mutta se meni nopeasti ohi. En ollut varma oliko se supistus vai jotain muuta. Sitten soitin synnärille ja kerroin kaikki, mutta edelleen sanoivat että odottele kotona. Kävin suihkussa ja pakkasin tavarat valmiiksi ja siinä huomasin että supistusten välit oli 5 minuuttia. Lähdimme mieheni kanssa pikkuhiljaa sairaalaan ja pääsimme sisään. Ensimmäisenä seurattiin vauvan sydänääniä ja supistuksia reilu puolituntia. Siinä huomattiin että vauvan sydänäänet olivat 130 ja vaihtelua ei ollut. Kätilö alkoi epäillä että vauvalla on hapenpuutetta ja kysyi vielä että olinko polttanut tupakkaa ennen sairaalaan tuloa, mutta en polttanuta koko raskausaikana.
Sitten menimme valmistelu huoneeseen ja sieltä aika hyvää vauhtia synnytyssaliin. Salissa puhkaistiin kalvot (ei tuntunut miltään) ja vauvan päästä otettiin verinäyte, jonka tulos ei jostain syystä onnistunut. Lisäksi jokin kone näytti että vauva olisi perätilassa vaikkei oikesti ollutkaan. Se tarkistettiin vielä ultralla.
Reilun tunnin verran tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia joista en edes kaikkia muista, mutta lopuksi lääkärit päättivät että leikataan. Sillä hetkellä alkoi pelottamaan aika paljon kun ihmisiä pyöri ympärillä ja kiireellä lähettiin leikkaussaliin ja kukaan ei kerennyt kertomaan mitä tapahtuu.
Mieheni ei päässyt mukaan koska minut nukutettiin. Vauva oli ulkona reilun 10 minuutin päästä ja terve tyttö sieltä tuli. Leikkauksen jälkeen selvisi että istukka oli lähtenyt irtoamaan liian aikaisin ja luultavasti aamuinen mahakipukin johtui siitä. Lisäksi typy oli niin isokoinen että ei luultavasti olisi mahtunut tulemaan alakautta.
Aluksi olin ehkä hieman pettynyt kun synnytys ei todellakaan mennyt niin kuin olin kuvitellut ja kaikki tapahtui niin nopesti, mutta jälkeen päin ajateltuna pääasia että vauva on kunnossa. Ja mielelläni menen joskus uudelleenkin. Niille jotka haluavat leikkauksen synnytyspelon takia niin itse koin leikkauksen aika raskaasti ja toipuminen kesti kauemmin kuin ehkä alatiesynnytyksessä, luulisin. Ja ensinmäisinä päivinä vauvan hoitaminen ei ollut kovin helppoa koska oli huono olo, maha tosi arka ja liikkuminen muutenkin vaikeaa.Maito nousi vasta viidentenä päivänä. Mutta tämä oli vain minun mielipide eikä sitä pidä ottaa kovin vakasti. Kiitos jos jaksoitte lukea!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä