stressin merkit?

täplänuolimonnit kyseessä. akvassa myös muutama inkkari ja yksi taistelukala.

piilona on pari kasvia, ei suuria vielä ja kaksi kukkaruukun puolikasta joiden alla suurin monni yleensä viihtyy. toinen lusmuaa suodattimen takana ja pienin(haaleaväritteinen) kasvin takana.

otin selvää ko. monneista ja huomasin että veden lämpö saa max. olla 25, meillä se on n. 26!

levä ei enää maistu, eikä ruokakaan mutta hengissä tuntuvat toistaiseksi olevan. kun valot sammuvat, tulevat monnit hieman esille. ruoka pilaantuu pohjalle vaikka laitan sitä todella vähän.

vesiarvot oli kohallaan kun mittasin. allas on perustettu reilu kuukausi sitten. vaihdan kerran viikossa 1/3. akva on noin 50 litrainen. suodatin tosin pitäisi ensipuhdistaa tällä viikolla.

miten stessistä voisi elpyä? tätä menoa ne on vainaita pian.

Voivat vahingoittaa itsensäkin kun hakkaavaat laseja, ne ei pitkään lyöntejä kestä. Kukaan ei anna lasten ikkunoitakaan hakata, meillä oppi lapsukaiset ( 4 poikaa) jo pienenä että akvan lähellä ei ole käsissä mitään, edes pehmo palloja, eikä siinä aleta painimaan. Hyvin nuo oppivat kun pari kertaa luennoin siitä että jos/kun allas hajoaa, niin miten luulevat kaloille käyvän, turha puhua että voi itselle tulla pipi, ja sitten kun minä joudun ostamaan uuden altaan niin eipä vähään aikaan tipu mitään kivaa lapsille (edes karkkia).

hoitaja kirjoitti:

Voivat vahingoittaa itsensäkin kun hakkaavaat laseja, ne ei pitkään lyöntejä kestä. Kukaan ei anna lasten ikkunoitakaan hakata, meillä oppi lapsukaiset ( 4 poikaa) jo pienenä että akvan lähellä ei ole käsissä mitään, edes pehmo palloja, eikä siinä aleta painimaan. Hyvin nuo oppivat kun pari kertaa luennoin siitä että jos/kun allas hajoaa, niin miten luulevat kaloille käyvän, turha puhua että voi itselle tulla pipi, ja sitten kun minä joudun ostamaan uuden altaan niin eipä vähään aikaan tipu mitään kivaa lapsille (edes karkkia).

Lue lisää

Lapset kyllä oppivat olemaan kiusaamatta kaloja, kun vanhemmat näyttävät omalla esimerkillään ja ohjauksellaan huolehtivansa hyvin lemmikeistä. Lapset tulee myös ottaa mukaan harrastukseen. Esimerkiksi lapset voisivat valita akvasta oman nimikkokalansa ja voisitte yhdessä tutkia kalakirjoista, minkälaisessa ympäristössä luonnossa kukin lajin edustajanne elelee. Kun kalat ovat "omaa perhettä", lapsetkin oppivat huolehtimaan ja antamaan niille niiden tarvitseman oman rauhan.

Mun viisivuotias tyttö ei ole ikinä naputellut lasia tai tehnyt muuta kiusaa kaloille. Usein annan hänen ruokkia kalat (annostelen ruoan lasille tai hänen pikkukäteensä). Monesti istumme ihmettelemässä kalojen puuhia, joka onkin mukavaa rauhallista yhdessä oloa ja sitä, jota lapsi kaipaakin. Piikkisilmille on antanut nimet ja joskus hassuttelemme niin, että mä höpötän mukamas kalan puolesta mitä se siinä höpisee ja touhuaa: esimerkiks piikkisilmä Mustis pitää toisinaan jumppatuntia, mutta muut kalat ei liiemmin ole kiinnostuneita :).

Eilen kun mittailin vesiarvoja toisesta valmistumassa olevasta akvaariosta, tyttö oli askarrellut oman nitraattitestinsä :)

Kun harrastus on yhteinen, se antaa tosi paljon niin siinä hetkessä, kuin lapselle pidemmälläkin tähtäimellä: lapsi oppii kunnioittamaan pieniä luontokappaleita.

ajastimen asetukset olivat menneet sekasin, valot olivat tunnin päällä keskellä yötä akvassa (klo 2-3), ei siis ihme jos kaloja vähän stressaa..

huh huh, kaikkea sattuu ja tapahtuu, pidetään peukkuja että porukka vielä palautuisi tästä..uskomatonta, imuri varmaan kolhassu ajastinta.