Hei,
olen aika pinteessä ja umpikujassa. Olen 7 vkolla raskaana, mutta sairastan anopreksiaa sekä bulimiaa. Vuosi sitten taistelin elämän ja kuoleman rajoilla, painoin 37 kiloa ja olen kuitenkin 165 pitkä. Olin tosi sairas silloin, mutta nyt olen saanut kiloja takaisin. Aluksi painoni nousi 53 kiloon, ja tulin raskaaksi. Nyt olen sairastellut taas uudelleen ja painoni tippunut kuukaudessa 45 kiloon. Mitä oikein teen? Mitä minulle ja lapselleni on tapahtumassa? Miten saisin itseni taas terveeksi vai olenko tuomittu koko iäkseni sairastamaan syömishäiriötä? Olen onneton ja masentunut..
olen aika pinteessä ja umpikujassa. Olen 7 vkolla raskaana, mutta sairastan anopreksiaa sekä bulimiaa. Vuosi sitten taistelin elämän ja kuoleman rajoilla, painoin 37 kiloa ja olen kuitenkin 165 pitkä. Olin tosi sairas silloin, mutta nyt olen saanut kiloja takaisin. Aluksi painoni nousi 53 kiloon, ja tulin raskaaksi. Nyt olen sairastellut taas uudelleen ja painoni tippunut kuukaudessa 45 kiloon. Mitä oikein teen? Mitä minulle ja lapselleni on tapahtumassa? Miten saisin itseni taas terveeksi vai olenko tuomittu koko iäkseni sairastamaan syömishäiriötä? Olen onneton ja masentunut..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihme, että ylipäätänsä tulit raskaaksi tuollaisen alipainon jälkeen. Luulisi, että hormonitoiminta olisi pitkään sekaisin. Onko lapsi toivottu/suunniteltu?
Jos todella haluat saada terveen lapsen, niin sinun täytyy ruveta ajattelemaan epäitsekkäästi!! Lapsi ei voi kehittyä normaalisti, jos ei saa kaikkea tarvitsemiansa ravintoaineita. Tästä eteenpäin lapsi on numero yksi!! Hänen takiaan on ruvettava syömään fiksusti. Helppoa se ei varmastikaan ole, mutta yritä kaikkesi.
Puhu neuvolassa asiasta avoimesti, niin he ohjaavat sinua näissä asioissa. Sinun ei tarvitse raskaana ollesasi syödä kahdne edestä, mutta terveellisesti ja monipuolisesti kylläkin ja säännöllisesti.
Keksi itsellesi tekemistä, niin ettei ruoka ja sen ajattelu vie kaikkea energiaasi. Sillä tavoin saat jätettyä häiriösi taka-alalle ja saat taas elämästä kiinni. Ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia!! Lapsesi sen sijaan varmastikin on. =) Vai onko?
jos sain kuulostamaan lapsen toissijaiselta, ei se niin ole. Mutta kun haluaisin parantua rauhassa, ennenkun lasta saisin, mitä jos sairastun kahta kauheammin synnytyksen jälkeen? Olen aika itsetuhoinen, en missään nimessä halua lapselle pahaa, mieli on vaan niin erilaista nyt kuin "terveenä" Ruoka pyörii mielessäni aamusta iltaan, pihtaan iltaan asti syömistäni ja illalla sitten ahmin ja oksennan. Yritän syödä vihanneksia ja hedelmiä ja lisäksi vitamiineja.
Mun mieli vaan on sellainen että luen kokoajan tietoa lehdistä netistä jne.. päivä saattaa mennä lukemiseen, mutta sitten en ainakaan syö kun keksin jotain tekemistä. Apua, vaikea selittää!!
Mikä sinun tilanteesi oli, missä jamassa olit ja onko sulla lapsia? Minkä ikäinen olit sillon, entä nyt? Ite olen 24. Tää on tosi sairasta mut en osaa noin vain lopettaa. Silti ajattelen lasta koko ajan, taukoamatta. Mieheni ei tiedä että olen sairastunut uudelleen, hän uskoo että raskauspahoinvoinnin vuoksi olen laihtunut.
Minulla ei luojan kiitos päässyt noin pahaksi kuin sinulla. Läheiseni huomasivat ajoissa ja puuttuivat asiaan juuri oikealla tavalla. Havahduin ja tajusin, että en halua olla sairaalloisen laiha/sairas- olin vain jäänyt painonpudotukseen "kiinni". Oli kiva katsoa, kun vaaka näytti joka päivä vähemmän ja vähemmän. Olin tuolloin n.20 ja nyt olen 27.
Painoni putosi 51 kiloon, olen 174 pitkä. Eli ei vielä kauhean alas, mutta pienessä ajassa se putosi paljon. Sitten, kun päätin ruveta syömään normaalisti, tein sen pikkasen väärin...söin kaikkia herkkuja paljon ja huomasin pian olevani oksentelukierteessä.
Paranemiseni kuitenkin oli alkanut. Oksentelin 3-4 vuotta aina silloin tällöin ahmimiskohtauksien jälkeen. Vasta nykyisen mieheni tavattuani, parannuin kokonaan. Nyt en ole kolmeen vuoteen oksennellut ja painonikin on mukavat 64kg. Ei se vieläkään aina kivalta tunnu painaa tuon vertaa, mutta olen kuitenkin kokonaisuudessa niin paljon onnellisempi nyt kuin silloin, niin "annan sen itselleni anteeksi".
Minulla ei ole lapsia. Yksi keskenmeno takana ja nyt toivon, että saan pian plussata!
Nyt on tosi tärkeää, että syöt tarpeeksi paljon ja hyvälaatuista ruokaa. Olet niin vähän aikaa sitten ollut hyvin sairas, joten saattaa olla että kärsit aliravitsemuksesta. Lapsi ottaa kaiken tarvitsemansa sinusta, joten olennaista on se että sinulta löytyy tarvittavat kasvuaineet!
Kalsiumin, foolihapon, raudan, hyvien rasvahappojen ja vitamiinien saanti täytyy viimeistään nyt turvata jos ei muuten niin päivittäisillä kapseleilla. NE ei muutes lihota.
Ehdit myös vielä hakeutua kunnolliseen psyk. hoitoon, jos ajattelet lapsesi parasta niin teet sen jo huomenna.
Itse kärsin myös syömishäiriöstä (määrittelemätön).
Lähtöpaino taisi olla raskauden alussa 50.
Olen muuten samanpituinen ja painoin vuosia 40-42 kg.
Ehdottomasti olisi pidettävä yhteyttä lääkäriin, joka hoitaa sinua, myös psykiatrin kanssa kannattaa keskustella.
Pieniä määriä ruokia päivässä. Tunnin/kahden välein.
Pienillä askeleilla tulee vähemmän takapakkia.