Kysymys?
Onko kenelläkään tietoa tai onko tuttua kissan outo kävely.Kävelee kun olisi kännissä tai juuri herännyt nukutuksesta.
Meidän Pikku-Heikki 1.3 vuotta kävelee juuri tällai.
Lääkärit pieneläinklinikalla ei tiedä mikä voisi olla.
P-H kävi Pieneläinklinikalla aivojen kuvauksissa ja tehtiin laajat tutkimukset.Ovat konsultoineet myös kollegoiden kanssa Saksassa mutta ei varsinaista sairautta ole tiedossa.Nyt on barbituraatti lääkitys nimeltään Barbivet.Liikkuminen on vähän koomisen näköistä.Yrittää parhaanssa mukaan leikkiä meidän muitten kissojen kanssa kompuroiden ja takajalkojen pettäessä. Poika on vielä voimissaan,mutta tila pahenee jatkuvasti.Sinnitellään pikkuisen kanssa päivä kerrallaan...
Onko kenelläkään tietoa tai onko tuttua kissan outo kävely.Kävelee kun olisi kännissä tai juuri herännyt nukutuksesta.
Meidän Pikku-Heikki 1.3 vuotta kävelee juuri tällai.
Lääkärit pieneläinklinikalla ei tiedä mikä voisi olla.
P-H kävi Pieneläinklinikalla aivojen kuvauksissa ja tehtiin laajat tutkimukset.Ovat konsultoineet myös kollegoiden kanssa Saksassa mutta ei varsinaista sairautta ole tiedossa.Nyt on barbituraatti lääkitys nimeltään Barbivet.Liikkuminen on vähän koomisen näköistä.Yrittää parhaanssa mukaan leikkiä meidän muitten kissojen kanssa kompuroiden ja takajalkojen pettäessä. Poika on vielä voimissaan,mutta tila pahenee jatkuvasti.Sinnitellään pikkuisen kanssa päivä kerrallaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meilläkin oli vuoden ikäinen tyttökissa. Se oli sisäsiittoinen, jonka takia myös todella pieni kooltaan ja vaivoja oli joka lähtöön. Sillä oli ilmeisesti halvaus tai joku muu vastaava sillä hän myös kaatuili ja tasapainon pitäminen oli vaikeaa ja vaarallisemmaksi meidän kissan kohdalla tämän teki myös se että kissamme oli sokea, joten kissamme kaipasi jatkuvaa seurantaa ja huolenpitoa. Meidän oli lopulta pakko lopettaa rakas vauvamme, sillä kissan kannalta olisi varmaan ollut jo eläinrääkkäystä pitää sitä elossa.
Toivottavasti saatte selville mikä Heikkiä vaivaa ja onnistutte hoitamaan sen kuntoon. Tsemppiä!
Pikku-Heikki nukutetaan maanantaina.Hänellä on pikkuaivojen rappeumatauti koska emo on ollu kissaruton kourissa.On kun sydän revittäis irti,tää on kyllä yhtä helvettiä.Äidillä on Hessun veli jolla on samat oireet.Pojat on niin rakkaita...Rukoilen ihmettä,mutta se taitaa olla turhaa.No poika juoksee ja leikkii maanantai iltana taivaassa.
Koita jaksaa! Meidänkin oma pikkuinen lopetettiin noin 1 ½ kuukautta sitten ja hommattiin 2 viikon päästä uusi kissa. Se helpotti siihen kamalaan suruun ja ikävään vähäsen. Sadan itkut itkin ja vieläkin itkettää kun meidän Mussua ajatteleekin, mutta onneksi pahin vaihe ei kestänyt montaa päivää, vaikka ajattelinkin etten siitä selviäisi.
Näinköhän meidän kullalla olisi sitten ollut sama vaiva sillä sen emo oli villikissa, jota ei ole kyllä varmaankaan ole koskaan rokotettu, joten en sulkisi pois sitä vaihtoehtoa ettei sillä sitten olisi ollut kissaruttoa.
Kyllä se elämä jatkuu. Taivaassa sillä on hyvä olla!
Nyt seurailen tätä meidän uutta kisulia, joka viskoo leikkihiiriä lattialla :)
Ei ehkä ole soveliasta tälläistä kysellä, mutta jos kissarutosta on kyse, niin missä päin Suomea sitä on liikkeellä ollut?
Ei lienee kuitenkaan kovinkaan yleinen tauti?
Olen itse rokotuksista pitänyt tärkeimpinä kissaruttoa ja raivotautia, mutta en ole koskaan ennen kuullut/lukenut kissasta jolla kumpikaan tauti olisi ollut, ainakaan lähimpään viiteen-kymmeneen vuoteen.
En voi mitään sanoa, joka oikeasti oloasi helpottaisi, jätän siksi yrittämisenkin väliin :( Jaksamisia
on soveliasta koska tämä Pikku-Heikintapaus on aika törkee.Hänon syntynyt 20.7 ja lehdessä oli ilmoitus että luovutusikäisiä pentuja.no pojat tuli...mahtuivat käteen kumpikin pojat oli täynnä elukoita ja surkeita.pyydettiin eläinlääkäri heti paikalle ja hän sanoi että nämähän ovat korkeintaan pariviikkoisia.pojat ovat länsipakilasta.itse asun maunulassa.
kaikki kun ei tiedä noita kaupunginosia:) rabiesrokote on muuten nykyään aika turha paitsi ehkä itärajan tuntumassa.