Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Taasko se alkaa...

    On taas pitkästä aikaa todella kurja olo.. Itkettää ja koko maailman paino tuntuu hartioilla, rinnassa, vatsassa... Luulin jo selvinneeni ja pääseeni eroon pirusta. Nytkö se on tullut takaisin?! Olen eristäytynyt asuntooni, eikä huvita kuin kyhjöttää... Ei ole aikoihin tehnyt mieli satuttaa itseäni, mutta taas se sama vanha tuttu tunne palasi.. En kuitenkaan halua/aio tarttua terään.. Ikuisia arpia on jo ihan liikaa..
    Olen niin väsynyt ja peloissani, että vajoan takaisin pimeyteen, siihen jonka luulin jo olevan poissa elämästäni.. Haluaisin vain niin kovin olla onnellinen!
    Voimia kaikille jotka pimeydessä vaellatte! Täytyy säilyttää toivo!
    3349
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    jos voisin,ni antasin sulle puolet mun voimista.Ei tää herkkua oo monelle muullekkaa,mut mä aattelen nykyää sillee,että mä elän vaikka ihan piruuttain tääl..eli oon oppinu ottaa elämän sillee,että en ota vakavasti enää tätä oravanpyörää.Mä teen mitä huvittaa..tykäs porukka siitä tai ei..älä aattele liikaa mittä muut susta aattelee,vaa elä niinku lystäät...voimia sulle.

    Äänestä

    • Kiitos sinulle!
      Vähän sama asennehan se on itselläkin että eletään vaikka kiusallaan! Mutta toivon vaan etten vaivu samaan epätoivoon missä joskus olen ollut.. Jaksan hetken kerrallaan.. Ehkä huominen parempi!

      Äänestä

    Mitä pikemmin, sen parempi. Turha odottaa tilanteen mahdollista pahenemista. Tuo eristäytyminen ja muut kertomasi oireet kuulostavat niin tutuilta. Hae apua, sitä on saatavilla ja sitä selvästi tarvitset!

    Aurinko paistaa sinullekin vielä, usko vaan!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    itku kirjoitti:

    On taas pitkästä aikaa todella kurja olo.. Itkettää ja koko maailman paino tuntuu hartioilla, rinnassa, vatsassa... Luulin jo selvinneeni ja pääseeni eroon pirusta. Nytkö se on tullut takaisin?! Olen eristäytynyt asuntooni, eikä huvita kuin kyhjöttää... Ei ole aikoihin tehnyt mieli satuttaa itseäni, mutta taas se sama vanha tuttu tunne palasi.. En kuitenkaan halua/aio tarttua terään.. Ikuisia arpia on jo ihan liikaa..
    Olen niin väsynyt ja peloissani, että vajoan takaisin pimeyteen, siihen jonka luulin jo olevan poissa elämästäni.. Haluaisin vain niin kovin olla onnellinen!
    Voimia kaikille jotka pimeydessä vaellatte! Täytyy säilyttää toivo!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu