Itsemurhayritys

Niin nyt kun uskallan tätä kysyä,onko kellään selaisia kokemuksia,että ensin määrätään masennuslääkettä syvään depressioon ja sit sen jälkeen kun terveyskeskuslääkäri on kerran tsekannut ja sanonut et tää toimii,niin jätetään oman onnesa nojaan.

Mulle kävi niin ja 3 viikkoo lääkkeitten alottamisesta yritin tappaa itteni muilla lääkkeillä,mun läheiset heräs yöllä kun olin ruvennu korisee,sairaalaan huuhteluun ja sieltä polille vuorokaudeks.

Täst on jo pari vuotta ja myöhemmin näin telkkarista ohjelman missä puhuttiin tästä ja kaikki kinasteli keskenään,ammattilaiset.
72720
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Joo, tuota tapahtuu valitettavan usein, että potilas jätetään oman onnensa nojaan :( Pitäis olla vahva ja aktiivinen ja itse hakemalla hakea hoitoa ja sitähän masentunut ei kovin helposti jaksa tehdä. Mulle sanottiin jopa yksityisellä psykiatrilla että "sorry, ei voida auttaa".. Onneksi pääsin sitten kelan tukemaan terapiaan. Oletko hakenut sellaista? Älä jää pelkkien lääkkeiden varaan jos olo tuntuu pahalta.. ja muista että masislääkkeillä vie oma aikansa ennenkuin alkavat kunnolla tehota! Ja varsinkin lääkityksen alussa itsemurhariski on suuri kun olo saattaa hetkellisesti jopa pahentua..
Voimia sinulle! Toivon että et tekisi itsellesi mitään lopullista ja peruuttamatonta, koska luulen kuitenkin ettet pohjimmiltasi todella halua kuolla.

Äänestä
  • Kun pääsin psykalta pois,mulle sanottiin et on parempi olla nyt ihan hissukseen,tein töitä ja olin perheeni kanssa,kunnes uusi yritys tuli vuoden päästä ja tottakai siihenki liittyi perhesuhteet.

    Olin sairaalassa 12 tuntia ja nätisti sanoin et haluub pois,psygologi kattoi mut ja menin suoraan takaisin töihin ja teinkin 60 h/vko.

    Nyt on ollu takki tyhjä jo pitkän aikaa ja oon keskittynyt mun perheeseen,mut mä jään jalkoihin enkä mä halua et naapureitten kersat k'äy mun perään huutaa,kun omatki on olemassa.

    Äänestä

  • eka kerta kirjoitti:

    Kun pääsin psykalta pois,mulle sanottiin et on parempi olla nyt ihan hissukseen,tein töitä ja olin perheeni kanssa,kunnes uusi yritys tuli vuoden päästä ja tottakai siihenki liittyi perhesuhteet.

    Olin sairaalassa 12 tuntia ja nätisti sanoin et haluub pois,psygologi kattoi mut ja menin suoraan takaisin töihin ja teinkin 60 h/vko.

    Nyt on ollu takki tyhjä jo pitkän aikaa ja oon keskittynyt mun perheeseen,mut mä jään jalkoihin enkä mä halua et naapureitten kersat k'äy mun perään huutaa,kun omatki on olemassa.

    On valitettavan yleistä että terkkarin lääkäri määrää mielialalääkkeen, mutta kontrollikäyntejä ei sen jälkeen olekaan. Joillekin voi toimia alkuannoksella määrätty lääkitys, mutta useimmilla sitä pitää määrävälein nostaa.

    Kävin 6kk ajan terkkarin psykiatrisen terveydenhoitajan luona juttelemassa, ilman että oli mitään hoitosuunnitelmaa tai muuta. Ilmeisesti hänen tehtävänään oli varmistua että lääke auttaa. Kun oma tilanteeni huononi ja ilmeni ahdistuksia, ei hänellä ollut siihen mitään neuvoa mitä nyt tehdään. Sain onneksi psykiatrisen päivystyksestä psy. polille, mutta siellä alkoi sama rumba uudestaan. Yritin moneen kertaan sanoa psykologille, että lääkitys ei taida olla kohdallaan, olen ahdistunut enkä nuku kunnolla. Vastaukset olivat tyyliin "Joo...niin...a-haa...yhym".

    Lainasin rahaa että oli varaa käydä yksityisellä psykiatrilla ja sain lääkityksen kuntoon, nyt alkaa olo jo taas tasaantua. Ei ollut muutakaan vaihtoehtoa :(

    Mielenkiintoista on sekin että Psy.polilla tuli psykologin kanssa puheeksi päivittäiset ja ajoittain tosi voimakkaatkin itsetuhoiset ajatukset. Hänen ainoa näkemys asiaan oli että "Sun ei kannata tehdä niin". Mietin vaan että miten se pitää hänelle osoittaa että olen itsetuhoinen? Pitäisikö viillellä itseäni vai vetäistä joku vaan purkillinen lääkkeitä naamaan, että pääsee ainakin sairaalareissulle?

    Äänestä

  • Speedball kirjoitti:

    On valitettavan yleistä että terkkarin lääkäri määrää mielialalääkkeen, mutta kontrollikäyntejä ei sen jälkeen olekaan. Joillekin voi toimia alkuannoksella määrätty lääkitys, mutta useimmilla sitä pitää määrävälein nostaa.

    Kävin 6kk ajan terkkarin psykiatrisen terveydenhoitajan luona juttelemassa, ilman että oli mitään hoitosuunnitelmaa tai muuta. Ilmeisesti hänen tehtävänään oli varmistua että lääke auttaa. Kun oma tilanteeni huononi ja ilmeni ahdistuksia, ei hänellä ollut siihen mitään neuvoa mitä nyt tehdään. Sain onneksi psykiatrisen päivystyksestä psy. polille, mutta siellä alkoi sama rumba uudestaan. Yritin moneen kertaan sanoa psykologille, että lääkitys ei taida olla kohdallaan, olen ahdistunut enkä nuku kunnolla. Vastaukset olivat tyyliin "Joo...niin...a-haa...yhym".

    Lainasin rahaa että oli varaa käydä yksityisellä psykiatrilla ja sain lääkityksen kuntoon, nyt alkaa olo jo taas tasaantua. Ei ollut muutakaan vaihtoehtoa :(

    Mielenkiintoista on sekin että Psy.polilla tuli psykologin kanssa puheeksi päivittäiset ja ajoittain tosi voimakkaatkin itsetuhoiset ajatukset. Hänen ainoa näkemys asiaan oli että "Sun ei kannata tehdä niin". Mietin vaan että miten se pitää hänelle osoittaa että olen itsetuhoinen? Pitäisikö viillellä itseäni vai vetäistä joku vaan purkillinen lääkkeitä naamaan, että pääsee ainakin sairaalareissulle?

    Omalle lääkärille menin tossa vähän aikaa sitten masiksen takii ja itsetuhoisten ajatusten takia..törkkäs vaan sellaset lääkkeet käteen mitä en edes pysty nielemään ja sanoi vaan kyllä sä nää saat nieltyä,vaikka sanoin etten saa ja ne edelliset oli parempia.pitäisi tulla kutsu akuutti.psyko.polille että pääsis juttelemaan psykologin kanssa,siitäkin jo kulunut yli kuukausi...enkä kovin hyvin voi....

    Äänestä

Ei oo ketään, joka katsois perään taiolis kiinnostunut. Tuntuu pahalta perheen kannalta tehdä se, jos nyt neljännellä kerralla onnistuisi. Loppuisi ainakin toistuvat pettymyksen aiheuttamiset kuitenkin.

Äänestä
  • Miksi koet, että sinä aiheuttaisit pettymyksiä muille ?

    Äänestä

Itsetuhoiset ajatukset saattaa lisääntyä lääkityksen aikana ts.ne eivät toimi.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Eka kerta tällä palstalla kirjoitti:

Niin nyt kun uskallan tätä kysyä,onko kellään selaisia kokemuksia,että ensin määrätään masennuslääkettä syvään depressioon ja sit sen jälkeen kun terveyskeskuslääkäri on kerran tsekannut ja sanonut et tää toimii,niin jätetään oman onnesa nojaan.

Mulle kävi niin ja 3 viikkoo lääkkeitten alottamisesta yritin tappaa itteni muilla lääkkeillä,mun läheiset heräs yöllä kun olin ruvennu korisee,sairaalaan huuhteluun ja sieltä polille vuorokaudeks.

Täst on jo pari vuotta ja myöhemmin näin telkkarista ohjelman missä puhuttiin tästä ja kaikki kinasteli keskenään,ammattilaiset.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu