elikkä, olen 17 vuotias poika ja pärjään koulussa mielestäni hyvin (lukuaineiden keskiarvo 8.4 - 8.5 7:n lukiojakson jälkeen). moni jopa kadehtii hyviä tuloksiani, mutta kaikille se ei näytä riittävän.
kuulostaa tosi typerältä ja naiivilta, mutta ongelmani on äitini. se ei vaan ymmärrä ei sitten millään et mä oon hyvä koulussa ja kaiken lisäks mul on elämä toisin kun veljelläni jol on keskiarvo lähellä kymppiä ja joka panostaa kouluun suunnattomasti enemmän kuin minä. oon yrittäny selittää et itteänihän varten mä koulua käyn ja muuta mut ei se tajuu. ois tarkotus lähtee hiihtolomalla kavereiden kanssa espanjaan, äskenki se sano et jos se ois tienny mun tän jakson koearvosanat (7,5;7;9.5; ja muuta vastaavaa) niin ei ois maksanu mun matkaa..
kertokaa nyt jotain neuvoi miten saan siihen akkaan vähän järkeä. alkaa suorastaan vituttaa toi tommonen joka jakson päätteeksi tuleva valittaminen.
kuulostaa tosi typerältä ja naiivilta, mutta ongelmani on äitini. se ei vaan ymmärrä ei sitten millään et mä oon hyvä koulussa ja kaiken lisäks mul on elämä toisin kun veljelläni jol on keskiarvo lähellä kymppiä ja joka panostaa kouluun suunnattomasti enemmän kuin minä. oon yrittäny selittää et itteänihän varten mä koulua käyn ja muuta mut ei se tajuu. ois tarkotus lähtee hiihtolomalla kavereiden kanssa espanjaan, äskenki se sano et jos se ois tienny mun tän jakson koearvosanat (7,5;7;9.5; ja muuta vastaavaa) niin ei ois maksanu mun matkaa..
kertokaa nyt jotain neuvoi miten saan siihen akkaan vähän järkeä. alkaa suorastaan vituttaa toi tommonen joka jakson päätteeksi tuleva valittaminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moro!
Jos 17 vuotiaalle, melkein aikuselle ihmiselle, äiti vielä maksaa etelänmatkoja, niin sopii valittaakin.
Jos ei vanhempien mielipiteet kiinnosta, niin kohtahan voit muuttaa kotoa. Sitten on kiva itse maksella menojaan.
Eli vähän kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan
se nyt sattuu olee mun synttärilahja se matka..
...aika hankalalta tapaukselta toi sun äitisi. kai sun pitäis vaan yrittää puhua sen kaa ihan kunnolla. selittää sille oikein juurta jaksain toi asia. ymmärtäisin valittamisen jos arvosanat olis korkeintaan kutosia, mutta noilla tuloksilla sen pitäis vaan olla ylpee susta...
sano sille vaikka, että sä et oo veljes, etkä myöskään halua elää sen varjossa. sä oot sä, eikä susta voi koskaan tulla samanlaista ku veljes on...
en kyl tiedä, onko tästä nyt mitään apua... mutta toivotaan parasta...
On niitä paljon pahempiakin pulmia kun tommonen. Mulla on oikeastaan siinä mielessä sama tilanne, että itsekin olen 17 ja vedän koulussa samoja numeroita kun säkin (ehkä vähän huonompia) mutta pikkuveljeni (16) vetää 9-10. 9,2 oli keskiarvo.
Mutta onneksi tästä ei äitini valita kuten sulla, mutta sen sijaan se on aivan liian ylihuolehtivainen! Esim. mulla ei olisi MITÄÄN toivoakaan päästä Espanjaan! Mä saan tehdä samoja asioita kun keskimäärin 15 vuotiaat normaalisti. Eli se ei aina edes päästä mua iltaisin mihinkään (ja tässä on se naurettavaa, että en ole noin vuoteen edes ajatellut että sillä on pätkääkään valtaa mun tekemisiin).
Mutta valitettavasti ongelma on se että asun aika kaukana kaikesta ja en siitä johtuen edes minnekään voi mennä... (ja uhata sen kieltoja ;) Mutta kohta täytänkin 18 ja murheet on toivottavasti takana. Nimittäin siis jos pääsen muuttaan omaan kämppään. Jos vanhempani eivät halua maksaa mun vuokraa, niin silloin valitettavasti en voi muuttaa koska opiskelijalla ei pahemmin ole tuloja. (Enkä voi hakea töihinkään täyspäiväisesti kun pitää opiskella).
Eli tämmöistä. Sun äitisi asenneongelmat eivät ole mitään verrattuna omaan äitiini. (Ota tuo kohteliaisuutena ;)
Ei nuo pahoilta ongelmilta edes kuulosta, mutta jos omaan kämppään haluut muuttaa ei opiskelu mikään este ainakaan ole. Kelalta maksaa suurimman osan vuokrasta asumislisänä ja lisäks opintotuki omillaan elävällä on reilusti isompi kuin porukoiden siivellä asuvalla. Ja monessa koulussa kun vielä saa ilmaiseksi ruuan eli siihenkään ei tarvi paljon satsata ni mitä ihmettä enää odottelette?
Meijän faija vähän samanlainen. Tosin tilanne paljon eri. Pienenä taputettiin päätä kun sain seiskan kokeesta, sitten kun aloin saamaan kymppejä ja ysejä niin alko painostus. Jos sain ysin kotona huudettiin, että miksen saanu kymppiä. Sitten verrattiin siihen ja siihen luokkalaiseen joka aina saa kympin. Alko oikeesti ahdistaa. Peruskoulun päättärissä ka 9.73 olin koko koulun paras oppilas ja odotettiin että lukiossa sitten kirjottaisin sen kuus ällää. Sitten vaan katkes hermot, en pystyny enää. Lintsasin niin paljon ku mahdollista, numerot laski silmissä, mut en vaan pystyny lukee mitään.
Systeri aina ollu surkee koulussa, ja sitä hurrataan vieläkin kun tuo kotiin 8- kokeen. Ja sitten kun kysyn, että miksei mun 8- kelpaa niin vastaus on: "kun sä pystyisit parempaanki". Mut en oikeesti enää hypi ton pillin mukaan. Jos tahdon repuuttaa jonku kurssin ni todellakin on mun oma asiani eikä kenekään muun. Lukio ei ole enää edes pakollinen.
Mitään hyviä neuvoja en osaa antaa kun ei meijän faijakaan vielä oo tajunnu koko asiaa, mutta koitapa kestää ja muistaa todellakin että se on sun koulus ja sun elämää varten sä opiskelet et äitis, et veljes etkä kenenkään muun.
Ymmärrän kyllä ton ongelman. Ei mulla itelläni tosi enää noita ole mutta kuitenki... Itellä koulumenestyts lähti laskemaan tasasesti kuudennella ja kympinkin kävin siinä ku peruskoulun päättötodistus oli jotain vähän yli kuus. Lukiotaki kerkesin tokaan käydä ennenkö tajusin lopettaa ku meni ihan seinille. Eihän vanhemmat siitä pitäny ja koko ajan patisti lukemaan. Mutta ei sitä tullu mitää luettua ku aina viikonloppusin ja muutenki yömyöhään piti olla jossain muualla. Kyllähän siitä joka päivä oikeestaan sai kuulla kauheeta valitusta ja huutoa mutta kai mä osasin vaan puhua vanhemmilleni sen verran hyvin että ne aina jotenki hyväksy sen... vaikka pettyneitä olivat varmasti. Nyt sitten alotin ammattikoulun ja sielä oon luokan parhaimpia oppilaita vaikka en mitää viläkään lua vapaa-aikana... pitää vaan löytää se oikea koulutus ja asenne... puhumalla ongelmat kotonakin selvitetään vaikka vanhemmat osaaki olla välillä niin helvetin vaikeita... tässä minun tarinani :) ja nämä jotka tässä puhu että kun täytän 18 nii saan tehä mitä haluun ja ongelmat ratkee... joopajoo, se että mitä saat tehä ja ongelmat ratkee niin riippuu ihan henkisestä iästä ja asenteesta. Siis vanhempien kannalta.