Miksi tuntuu että olen täysin vieraalla planetalla.Kuin olisin muukalainen.Ihmettelen miten ihmeessä muut elävät,olevat,nauttivat,hulluttelevat,iloitsevat..kuinka muut yksinkertaisesti voivat olla olemassa.Kuin kaikilla muilla olisi lupa olla olemassa ,lupa elää mutta mikään ei koske minua.En ole koskaan saanut tuntea saavani olla maailmassa,en koskaan ole saanut tuntea kuuluvani kellekään,en koskaan saanut tuntea että minullakin on oikeus ja lupa elää.
En voi ymmärtää,en yksinkertaisesti.Koen itseni täysin ylimääräiseksi jota kukaan ei kaipaa.Tämä ei ole mitään valitusvirttä vaan tämä on totisinta totta!!
Tämä ei ole itsesääliä vaan syvää pohdintaa sieluni syvyyksistä joka kumpuaa aina ja johon en löydä vastausta.Kukaan ei sitä minulle ole osannut selittää,ainut josta olen varma..en ole tilattu tänne maailmaan.Maailma ei ole toivottanut minua tervetulleeksi,en ole saanut kuulla sanoja rakkaimmalta läheiseltäni-äidiltäni-: Minä rakastan sinua rakas lapseni.Uskon että jos olisin nämä sanat kuullut edes kerran elämässäni,edes kerran sinä aikana jona hän eli ja oli,uskoisin olevani vahvempi.
En ole saanut kosketusta rakkauteen nyt janoan sitä vääristä paikoista,janoan sitä miehiltä jotka vaan pitävät pelinään ja ilkkuvat.Olen kuin helppo nakki jota on hyvä huijata.Kun he tietävät mitä vailla olen niin tällaiseen ihmisraunioon menee helläe sanat kuin voi puuroon.
Ja kun minulla ei ole antaa sitä mitä he tarviivat he hylkäävät.Kierre jatkuu enkä opi koskaan.Odotan muilta sitä mitä minun olisi pitänyt saada omalta äidiltäni.
Koko rakkaus käsite on vinoutunut ja siitä olen surullinen.Ehkä kaikki vielä voi muuttua ja jospa ottaisin edes joskus opikseni että saan vaan harmia rakkauden sijaan.
Teille parempaa toivon!
En voi ymmärtää,en yksinkertaisesti.Koen itseni täysin ylimääräiseksi jota kukaan ei kaipaa.Tämä ei ole mitään valitusvirttä vaan tämä on totisinta totta!!
Tämä ei ole itsesääliä vaan syvää pohdintaa sieluni syvyyksistä joka kumpuaa aina ja johon en löydä vastausta.Kukaan ei sitä minulle ole osannut selittää,ainut josta olen varma..en ole tilattu tänne maailmaan.Maailma ei ole toivottanut minua tervetulleeksi,en ole saanut kuulla sanoja rakkaimmalta läheiseltäni-äidiltäni-: Minä rakastan sinua rakas lapseni.Uskon että jos olisin nämä sanat kuullut edes kerran elämässäni,edes kerran sinä aikana jona hän eli ja oli,uskoisin olevani vahvempi.
En ole saanut kosketusta rakkauteen nyt janoan sitä vääristä paikoista,janoan sitä miehiltä jotka vaan pitävät pelinään ja ilkkuvat.Olen kuin helppo nakki jota on hyvä huijata.Kun he tietävät mitä vailla olen niin tällaiseen ihmisraunioon menee helläe sanat kuin voi puuroon.
Ja kun minulla ei ole antaa sitä mitä he tarviivat he hylkäävät.Kierre jatkuu enkä opi koskaan.Odotan muilta sitä mitä minun olisi pitänyt saada omalta äidiltäni.
Koko rakkaus käsite on vinoutunut ja siitä olen surullinen.Ehkä kaikki vielä voi muuttua ja jospa ottaisin edes joskus opikseni että saan vaan harmia rakkauden sijaan.
Teille parempaa toivon!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Auttaako jos sanono että minä rakastan sinua. Olet tärkeä joten katso peiliin ja huomaat sieltä tuijottaa maailman ainoa sinä joka on hiton hyvä tyyppi. Halimus halimus sulle ja tuhat pusua päälle ;-) ) ) )
Mun tarina erittäin samankaltainen, en tiedä mitä sanoisin, auttaa en valitettavasti osaa, kun en edes itseäni osaa auttaa "ulkopuolisuudestani", jota olen aina ollut.
Onnekseni mulla on ollut muutamia hyviäkin ystäviä, vanhemmat ja sisko aina puolellani, muuten olenkin ollut yhteisöjen mustalammas ilman olemassaolo-oikeutta.
(Oikean ilmaisu tavan etsiminen selventää ajatuksiani, edellisestäkin huomaan itsessäni luulosairaita piirteitä, eikä se ole ihme.)
Olen vihdoinkin heräilemässä 4 vuotta kestäneestä "huumepsykoosista", joka on ollut yhtä helvettiä.
"Herra antaa, Herra ottaa", pitäkää sitten niin hulluina kuin haluatte :)
En kirjoita tätä valittakseni, häpeäisin tuntea itseni säälityksi, eikä mulla mitään oikeata sanottavaakaa ollut, kunhan ilmoitan että todella toivon parastasi!
Kun luin kirjoitustasi jotenkin tunnistin itseni.Siinä oli samoja vivahteita kuin minun tarinassani.
Onnea sinulle "heräämisestäsi".Olen onnellinen puolestasi.En ainakaan minä pidä sinua millään tavalla hulluna.
Minäkään en siedä että minua säälitään vaikka joku kuvittelee niin.Ottavat heti niin että jos kirjoittaa tälle palstalle OIKEESTI miltä tuntuu niin heti toisia lukijoita kiukuttaa.
Minulle samantekevää.Sääliä varten en tänne kirjoittele.Vaan saadakseni itsestäni pois sitä tuskaa joka painaa.Enkä itse jaksa sääliä ketään,sääli on sairautta.Tosiasiat pitää vain kyetä kohtaamaan ilman sääliäkin.
Monet liitot esim.kaatuu siiden kun ei eroteta sääliä rakkaudesta.
Ulkopuolisuuden tunne on todella tuttua minulle.Hieman ehkä olen saanut siihen apua eri seminaareissa joissa olen saanut käydä.Tunnekontakti-seminaarit on aivan loistavia,niitä pitävät traumaterapeutti Tor Spiik ja musiikkiterapeutti Liisa-marja Lilja.
Nytkin on huhtikuussa taas sellainen.Se on lähellä Lahtea.Se on tarkoitettu kaikille jotka tahtovat eheytyä!!
Tsemppiä sinulle!
Vaan siksi että on muitakin samnlaisia jotka kummeksuvat että mitäs noi tuossa meuhkaavat ja itse olet kuin jääkiekko ottelua seuraava katsoja joka tietää lopputuloksen ottelusta. Hitto kun pystyis murtautumaan niinkuin kanapoika munankuoresta. Tupsahtais maailmaan ja eläisi muiden kanssa täysillä ja jättäis muille yleisön roolin.
Tsemiä.....
Saiko kirjoituksestani sen kuvan? en aina osaa ajatella järkevästi mitä kirjoitan,kirjoitan mitä sydän sanoo ja järki tulee perässä jos tulee.se voi olla myös niin että jokaisen kirjoitukset herättää jokaisessa jotakin.sitähän se kirjoittaminen juuri onkin,ajatuksen siirtoa.
Joten..sääli pois meistä ja huomista kohti!
Todellakin piristyit yhden palutteen myötä huomattavasti.
Se että et ole saanut läheisyyttää itse, heijastaa että haluat antaa kaikille monin verroin sitä että kukaan toinen ei kokisi samaa.
Kuitenkaan se ei ole tehtäväsi, sinulla myös omakin elämä.
Kuitenkin ole onnekas että sinulla on paljon annettavaa ja sydäntä mikä heti loisti sinussa, etenkin tuo loppu..muistat muidenkin tunteita.
Mutta muista omakin elämä , käy jotkut asiat mielessäsi että ei heti kaikki murtuisi, kun elämääsi tulisi tilanne joka purkaisi nämä tunteet uudestaan, siksi hyvä vahvistaa niitä minkä voi, jaksaa itsekkin paremmin.
Ja uskon että osa joiden kanssa olet seurustellut, on voinut olla niinkin että huomaamattasi itse olet työntänyt heidät pois .. eli en usko että syy ollut yksissa.
On vaikea joskus itseääsä katsoa, mutta uskon että se kuitenkin hieman nostaa elämällekkin tärkeitä arvoja jotka eivät heti tullut ajatelleeksi.
Tämä myös suhteisiin...älä kiirehdi yritä jotenkin myös kasvattaa itseäsi siten että jaksat hiukan odottaakin ja katsoa mitä tulisi siitä, että tuntisit hyvää oloa hyvinkin erilaisissa tilanteissa, siten että ensin tutustuisitte toisiinne monilta osin syvemmin...
Kuitenkin kun ihmisen tuntee paremmin, on mukava itsekkin olla ja varmempi tunne, ei pettymyksiä tule silloin niin paljon.
Katso itseäsi tosiaankin omana itsenäsi hakematta sitä läheisyyttä....kun sen jaksaa käydä läpi jaksaa erilailla itseänsä kunnioittaa .))
Sitä läheisyyttä saat antaa ja paljon kun olet itsesi kanssa sinut.
Et sinä ole väärällä planeetalla. kuten kirjoitinkin jonnekkin..olemme kaikki erilaisia, on paljon heitäkin jotka ajattelevat samoin kuin sinä..se on rikkautta, ei muuta.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi ja kunnioita itseäsi, ja jopa voit sääliäkin ;)) ei se ole sairautta vaan osa ns. "surutyötä" kaikesta mitä oli kokenut/kokee.
Ihania päiviä sinulle ,))