onkin aivan omaa luokkaansa. Sen ymmärtämistä ei voi odottaa muilta kuin vertaisilta.
Kotoa ei voi häipätä noin vain.
Irtaimisto on tuhon oma.
Kun tajuaa että kolmannen vaiheen homeita on koti täynnä ja oireet ovat karseat,pitäisi ratkaista minne pääsi kallistat että aamulla edes jotenkin henki kulkisi.
Onhan näitä kertomuksia todellisesta elämästä:
-ollaan nukuttu teltassa,autossa,jonkun mökillä,toisten nurkissa,taloyhtiön pukuhuoneessa.
Voin todeta että ne eivät todellakaan ole herkullisia hetkiä. Kulkea kassien kanssa paikasta toiseen. Ja samanaikaisesti valvottujen öiden voimalla pitäisi aloittaa taistelu vuokranantajaa,taloyhtiötä tai myyjää vastaan.
Kaikki se todisteluvelvollisuus homeisista tiloista on kallista rahallisesti ja erittäin raskasta henkisesti. Missä sitä kotonaan altistunut kerää voimia seuraavaan päivää. Kotihan on sitä varten. Hetki homeisessa kodissa ja taas alkaa miettiä että missä vietän seuraavan yön.
Vaikka rahaa palaa ja asenteet ovat sinua vastaan tuossa todisteluvaiheessa,niin pahin on juuri tuo "missäs yösi vietätkään".
Miettikääpä itse. Kotona et voisi olla,minne menet? Kuka majoittaa sinut tai perheesi epämääräiseksi ajaksi? Sillä siinä vaiheessa et vielä edes voi tietää miten kauan joudut kodistasi olemaan pois tai voitko sinne enää koskaan palata.
Mieti,ihan oikeasti. Laita kassiisi pesuvälineet ja vähän vaihtovaatteita. Minne sinä lähtisit hipsimään kassisi kanssa ja kuka sinut majoittaisi epämääräiseksi ajaksi.
Sukulaisia ei tähän kannata sekoittaa, ne kun eivät asu jokaisen hometalollisen nurkalla.
Kaupungin vuokra-asunnot - nekin voi unohtaa,ovat jo valmiiksi homeisia. Moni on joutunut kierrätykseen tässäkin asiassa.
Pieni toivon kipinä puhtaasta kodista,se on suuri unelma.
Kotoa ei voi häipätä noin vain.
Irtaimisto on tuhon oma.
Kun tajuaa että kolmannen vaiheen homeita on koti täynnä ja oireet ovat karseat,pitäisi ratkaista minne pääsi kallistat että aamulla edes jotenkin henki kulkisi.
Onhan näitä kertomuksia todellisesta elämästä:
-ollaan nukuttu teltassa,autossa,jonkun mökillä,toisten nurkissa,taloyhtiön pukuhuoneessa.
Voin todeta että ne eivät todellakaan ole herkullisia hetkiä. Kulkea kassien kanssa paikasta toiseen. Ja samanaikaisesti valvottujen öiden voimalla pitäisi aloittaa taistelu vuokranantajaa,taloyhtiötä tai myyjää vastaan.
Kaikki se todisteluvelvollisuus homeisista tiloista on kallista rahallisesti ja erittäin raskasta henkisesti. Missä sitä kotonaan altistunut kerää voimia seuraavaan päivää. Kotihan on sitä varten. Hetki homeisessa kodissa ja taas alkaa miettiä että missä vietän seuraavan yön.
Vaikka rahaa palaa ja asenteet ovat sinua vastaan tuossa todisteluvaiheessa,niin pahin on juuri tuo "missäs yösi vietätkään".
Miettikääpä itse. Kotona et voisi olla,minne menet? Kuka majoittaa sinut tai perheesi epämääräiseksi ajaksi? Sillä siinä vaiheessa et vielä edes voi tietää miten kauan joudut kodistasi olemaan pois tai voitko sinne enää koskaan palata.
Mieti,ihan oikeasti. Laita kassiisi pesuvälineet ja vähän vaihtovaatteita. Minne sinä lähtisit hipsimään kassisi kanssa ja kuka sinut majoittaisi epämääräiseksi ajaksi.
Sukulaisia ei tähän kannata sekoittaa, ne kun eivät asu jokaisen hometalollisen nurkalla.
Kaupungin vuokra-asunnot - nekin voi unohtaa,ovat jo valmiiksi homeisia. Moni on joutunut kierrätykseen tässäkin asiassa.
Pieni toivon kipinä puhtaasta kodista,se on suuri unelma.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaupungin vuokra-asunnot on pakko unohtaa vaikka puhtaankin sellaisen löytäisi.Millä maksat vuokran kun siitä homeisestakin kodista on maksettava kulut ja hoidettava asuntolainat.Viiden hengen perheen lääkärissäjuoksut ja lääkkeet on kaikki itse maksettava vaikka tulot ovat minimaalisia kun sairaana ei töissäkään jaksa käydä.Samalla sitten joutuu taistelemaan vaikka kenen kanssa ja monet käymään vuosia oikeustaisteluja ja velat vain kasvavat.Ei ole varaa ostaa puhtaita vaatteita tai aina edes ruokaa puhumattakaan vuokra-asunnon kustannuksista.
olette ratkaisseet näitä ongelmia? Täällä on kovin vähän saatu lukea hometalollisten selviytymistarinoita.
Itse ratkaisin tuon hätämajoitusongelman poistumalla kotoa yhden kassin kanssa. Pääsimme äitini luokse lattialle nukkumaan. Siellä meni kaksi viikkoa.
Sen jälkeen löytyi vuokra-asunto, jonka vuokra oli kalliimpi kun sairauspäivärahani. Asunto oli kyllä uusi ja tosi hieno, Helsingin keskustassa. En uskaltanut vuokrata vanhaa asuntoa, sillä en tiennyt niiden homeista. Fyysinen kuntoni oli erittäin huono eikä mitään riskejä sen suhteen oikein voinut ottaa, sillä en tiennyt kuka huolehtisi lapsista jos joudun itse sairaalaan. Sain pankista lainaa juokseviin kuluihin, että selviydyin vuokranmaksusta ja sairauskuluista.
Ongelmanratkaisutaitoja:
Niitä täällä tarvitaan lisää.
Nimenomaan tarvitaan lisää tietoa miten kukin ratkaisee ongelman kun huomaa, että koti on homeessa, itse ja/tai lapset sairastavat, eikä enää voi olla yhtään homekodissa.
Trollimainen heh-hehtteleminen ja parjaaminen ja toisten homesairaiden haukkuminen ei asiaa ratkaise aika auta eteenpäin.
Kertokaa lisää miten etenette, kun huomaatte että kotonanne tai työpaikallanne on hometta ja sairastatte/sairastutte aina uudelleen ja uudelleen.
Minuakaan ei osannut kukaan neuvoa, kun olisin tarvinnut neuvoja. Nyt osaan neuvoa toisia.
Kiitos Homeahdistus.
Ei se "homehelvetti" ole loppuelämän ongelma, vaikka nämä oireet ja sairaudet ovatkin loppuelämämme riesa.
Sitä tietoa tarvitaan: MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
En minä ainakaan tarvitse mitään pelottelua "Elinaikaa on korkeintaan kymmenen vuotta". SE EI EDES PIDÄ PAIKKAANSA.
Annetaan toivoa paremmasta ja niitä ohjeita MITEN TÄSTÄ VOI SELVITYÄ HUOMISEEN JA ENSI KESÄÄN JA MITEN SEN JÄLKEEN........
Toivoa paremmasta huomisesta !
Ne joilla on suurin hätä ei täällä kirjottele. Tietokonekin on hävitettävä kun hometalosta muutetaan evakkoon.
mahdollisuuksia
http://www.heli.fi/default.asp?docId=14511
asumistukeakin on kai mahdollista saada
itse häivyin kerran lasten kanssa kotoa, kun korjattiin kerrostalossa asuntomme alapuolella olevaa kosteusvauriota, tilapäisratkaisut kyllä kannattavat, vaikka maksaakin .. en ollut vielä silloin edes sairas.. en halunnut sairastua..
työpaikka sitten onnistui siinä..
Voin kertoa oman tarinani.
Muutettiin viime joulukuussa ostamaamme 70-luvun taloon. Jo eka aamuna oivalsin että jutussa on jotain mätää. (silmät punaisena)
Meni aikaa kesään asti. Lomalla purettiin pari seinää, löytyi silmin nähtävää hometta. Otettiin yhteys välittäjään ja myyjään. Tilattiin paikalle alkup. kuntokartoittaja. Soitin Helille, terveystarkastajalle, kavereille.... ihmeen tyynenä hoitelin juttuja. Purettiin ja porattiin otettiin näytteitä. Tuli paha olo (päätä särki, yskitti, kurkkua kuristi ääni lähti), oli pakko lähteä evakkoon. Aluksi kesälomareissu hotelliin, sieltä käymään kotona. Pariksi viikoksi tuttujen tyhjään kaupunkiasuntoon. Sieltä onnen kaupalla kaverin juuri ostaman osakkeeseen vuokralle, sieltä viralliseen vuokra-asuntoon. Parhaimmillaan maksettiin kolmesta asunnosta... Ja kulutusluottoa oli otettava. Putsailin tavaroita ja vaatteita kaksi kuukautta. Lopulta oli tunnustettava että suurin osa oli pantava poís.
Taloa tutkittiin lisää ... kustannukset pyörivät siinä 5000 euron kieppeillä.
Tarvittiin asianajajaakin. Tukea löysin aluksi täältä, sitten hometalo-palstalta. Myyjät olivat tavallisia, hyviä ihmisiä saimme kaupan purettua. Kustannukset ovat kyllä edelleen pääpiirteittäin maksamatta, mutta kyllä me niistä selvitään.
Kiitos ystävien ja kohtalotoverien, olen järjissäni. Väsynyt, mutta viisaampi. Voimia kaikille niille jotka joutuvat samaan tilanteeseen. En toivoisi kenellekään tätä kokemusta.Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa!
Teillä kävi hyvin kun oli rehellinen myyjä ja pääsitte pois niin pian ettette sairastuneet. Me ollaan taisteltu oikeudessa jo vuosia ja asuttu homekotimme lisäksi missä milloinkin. Pihalla olevassa asuntovaunussakin. Töissä selviäminenkin alkaa olla aika vaikeaa kaiken tämän ruljanssin ja sairastelun keskellä.
Meillä kävi näin:
talo osoittautui 6kk purkukuntoiseksi.
Alkoivat myös monenlaiset oireilut ja jatkuvat poskiontelotulehdukset.
Kävi Homekoirat ja niiden perusteella otettiin näytteitä.Ensin korjattiinkin homevaurioita,mutta sitten huomattiin että niitä olikin huomattavasti enemmän.Mustaksi homeen polttamat purut,lahot alimmat hirret,villat puuttuivat seinistä ja lämmöneristeet lattioista ja paljon muuta.
Aluksi yövyimme hajautuneina jonkun mökillä,jonkun kotona,teltassa,osa autossa ja kuten teilläkin asuntovaunussa.
Sitten rättiväsyneinä luulimme että saamamme vuokra-asunto oli puhdas,joten sinne raahattiin tavarat.Viikon kuluttua todettiin että kylpyhuoneessa onkin paha homevaurio.
Näiden asioiden keskellä porattiin reikiä,avattiin rakenteita ja lopulta todettiin että ei kannata edes korjata,vaan purkaa koko talo.Myyjä ei suostunut mihinkään yhteistyöhön.Myimme talon kaikilla tutkimuspapereilla purkukuntoisena.
Taloon oli haettu myös asumiskielto.
Asiasta mennyt nyt 2,5vuotta ja myyjä todettiin syylliseksi käräjillä. Myyjä valitti,ei tarvitse näin maksaa ko:n määräämiä kuluja.
Odottelemme käsittelyä hoviin.Käräjien päätös oli erittäin vahvasti perusteltu,mutta myyjän tyhmyys tulee maksamaan maltaita ja odotus hoviin on n. 2vuotta.
Tällä hetkellä asumme kt-asunnossa,lääkärissä on hypätty ja tiedättehän te....mikään ei edisty.
Poskionteloleikkausjonossa ollaan.
Hometalon kaikki selvittelyt,asennevammaisuus viranomaisilta,oma käsittämätön todistelutaakka,sairastelu jne. veivät voimat niín,että työnteko ei onnistunut.
Ja kuten tuossakin todettiin,pesin ja pesin,hankasin ja hinkasin....vaan lopulta kaikki oli heitettävä pois.
Näillä eväillä jatketaan.
Toisia vertaisia pyrin auttamaan voimieni mukaan.
Paljon opin kaikesta mitä pitää tietää rakentamisesta,kosteusvaurioista,homeista,
lausunnoista,tutkimuksista,oikeudenkäynnin mutkista,hukkaamiskiellosta,
todistelusta,omasta terveydentilan kulusta,lääkäreiden asenteista,
tutkimusten hitaudesta,odottelusta kaikissa kohdissa ja taas odottelusta.
Luottaminen toiseen kärsi myös vahvan kolauksen.
Mutta sanoisin,on helvetin hienoa kun olemme tähänkin asti selvinneet ilman unilääkkeitä,ilman masennuslääkkeitä vaikka lääkkeitä muuten onkin joutunut käyttämään.
Apua saimme tutkimuksiin Aste ry:ltä ja kirkon diakoniatyö auttoi pahimmalla hetkellä.Kiitos heille!
Se mikä ei tapa,niin kaippa se sitten vahvistaa.
Voimia kaikille jotka tulevat perässä ja jotka kulkevat edellämme eli odottelevat hovin päätöstä!