Jos joku kertoisi olleensa rakastunut sinuun, kauan sitten? -;)
Miltä sinusta tuntuisi
Tunteet pelissä
271559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
, ja kysyisin mikset ole sitä enää :))
Niin jottako, joku muu kuin tuo oma mies, - hmmm..vitsinä sen kai ottaisi...:)
Varmaankin, että Jaa. Mielessäni miettisin."Hetkellinen ihastuminen"
Jos joku sanoi näin kauan sitten ääneen ja toistaa ajoittain vieläkin. Se hykerryttää sydänalaa.
miksi henkilo ei ole voinut rakastumisestaan kertoa silloin kun asia oli ajankohtainen.Olenhan voinut itsekin olla kiinnostunut suuuren tunteensa salanneeseen.
Joka tapauksessa,en panisi pahakseni vaikka nyt saisin kuulla niin mukavasta asiasta kuin mi rakastuminen on.
Kuinkas itse ottaisit tunnustuksen vastaan,
Pahoittaisitko mielesi?
Pahastuisi, olisin maailman onnellisin ihminen!
Jos itse olisin ajatellut samaa henkilöä.
Miksi ei ole kertonut, no, vanhemmat kielsivät juoksemasta poikien perässä! :-D
Pistäsin tupakiksi,jaa mut ehän mie polta.
Kohautasin housujani,ehkä pistäsin saunan lämpiämään.
Ihmettelisin yhen saunaoluen kanssa aikani ja panneutusin nukkummaan.
rakkaudentunnustajan luona,kun menet nukkumaan-edes pienen hetken ennen nukahtamista?----toivottavasti kylla...
Suattas valavottaakin tovin aikaa.
Aattelis jotta olikohan tilapäenen mielenhäiriö sattunnu,
vai muuten veret tökänny.:))
Sinähän hauska olet? Tv:tä vaan katselet ja niin edelleen.
erittäin imarreltu...;)
Taspasin muutama vuosi sitten nuoruuteni tyttöystävän, joka oli minulle hyvin rakas.
Me ajauduimme sitten eri paikkakunnille opiskelun ja työn takia.
Meidän suhteemme loppui näin jälkikäteen ajatellen väärinkäsitykseen.
Minä avioiduin toisen kanssa ja hän on pysynyt naimattomana.
Muutama vuosi sitten tapasimme sattumalta eräissä juhlissa, jossa hän kertoi että hänellä on ollut ikävä minua. Hän sanoi säilyttäneensä minulta saamani kirjeet, joita hän sanoi pitävänsä kalleimpana aarteenaan ja itkevänsä lukiessaan niitä.
Minusta tilanne oli todella hämmentävä, sillä jos hän olisi tuonut tunteensa esille yhtä voimakkaana silloin kun seurustelimme, niin olisimme varmasti pysyneet yhdessä loppuelämämme.
Aikamoinen tarina, melkein kuin jostakin romaanista. Kirjoittaakohan jotkut vielä oikeita kirjeitä rakkailleen.
Tuo sinun aloituksesi oli minulle hyvin osuva ja herätti muistoni.
Minä en ole häntä unohtanut koskaan, vaan välillä tunteet nousee mieleen hyvin voimakkaana.
Aikoinaan noita kirjeitä tuli kirjoiteltua aika paljon, mutta se oli sitä aikaa kun ei ollut sähköposteja ja ei ollut puhelimiakaan kaikilla.
Mahtaakohan kukaan esim, sähköposti tai teksti vistejä tallentaa ja säilyttää muistona? vähän epäilen.
...miksi hemmetissä on kertomisen säästänyt näihin ikiin ja miksi kertoo juuri nyt. Kaipa olisin ainakin kynnen verran imarreltukin, tosin vähöän sen mukaan minkälainen salakaipaaja on. Jos olisi vaikkapa tyyppiä Valjakkala, en ehkä suorastaan riemusta hihkuisi.
sanoa,että paremman olet pitänyt,kun näin kävi.Turhamainenhan sitä ihminen on,kyllä se lämmittäis.Voi kuinka hyvältä se tuntuis.Ei vain sanojia näy....
En malta olla toimittamatta viime keväästä tapaamistani entisen nuoruuren aikaasen tyttökaverini kanssa. Se sattuu oikiastaan ihan sillälaalla vahingos, tuolla rannikon kaupungis. Olin ihan arki aherukses kun toppasin kuorma-autoon laitakaupugilla yhyreen grillin lähelle ja aattelin notta ostan siitä itteleni hampurilaasen välipalaksi. Niin näin siinä toisellapuolella katua kun nainen yritti sitoa uutta ostamaansa sähköhellaa kiinni auton kärryhyn, kulijetuksen ajaksi. Mä menin siihen ja sanoon jotta elä verä noon tiukkahan, menöö liinat poikki. Sitä nauratti ja sanoo ettei hän jaksaaskaan niin tiukalle kiristää. Mä tunsin sen tytön heti, niin samaan näköösenä se oli pysyny, ei se mua tuntenu ja siroon ne liinat kiinni ja mua alkoo naurattamahan se homma kun tahallani tein sen niin hitaasti. Se kysyy jotta mikä mua huvittaa? Sanoon sille että no se kun sä et enää muista mua, vaikka minä kyllä muistan sut. Se tuli ihan mun etehen ja kattoo silimihin ja hihkaasoo notta, ookko se sinä, ei voi olla totta. Sanoon että oon minä minä, ja se on ihan totta, vaikka kaikki muu olis maalimas valetta niin tämä ei oo. Tuli kaulahan kiinni mua ja kyllä siinä halattihin pitkään. Mentihin kun siinä lähellä oli huoltoaseman baari oikeen sinne istumahan ja muistelemahan yhteesiä "kohelluksia" naurettihin ja taittihin siinä kumpaanenkin pyyhkäästä silimänurkastaan pari kyyneltäkin. Kumpikin kerrotihin miten elämä on menny ja mitä on sattunu. Ei siinä ny enää rakkauresta puhuttu mutta oli niin hyvä mieli siinä vanhan ystävän vieres ja puhumista niin vietävästi. Kaikki kiva loppuu aikanansa ja lähtiis vielä halattihin ja toivotettihin parhaanta menestystä kumpaanenkin toisillemme. Nämä on niitä elämän sellaasia tähti hetkiä jokka säilyy muistoos mukavana sattumana pitkähän.
Oikeasti kiitos: mainio tarina ja kerrankin kirjoitettu aidolla murteella. Tulipas hyvä mieli, kun lukaisin. Näitä vaan enempi kehiin!
Veitikka(hyvä ja iloinen) kertomaan tapahtuneita.
Käden puristus!
Noon nämä tällaaset tapaamiset mukavia sattumia ja kun tuloovat vielä näin yllätyksinä, ihan keskelle arkipäivän aherrusta, siinä aika niinkuun pysähtyy, saa palan nuoruuttansa takaasin. Vaikka se tyttö oli kyllä pysyny justihin melekeensä samaan näköösenä ja enhän mä muutoon olis tuntenukkaan, kun ei ollu rookattu yli kolomehenkymmenehen vuotehen. Niin mukavaa se oli nähärä notta oikeen teki mieli hyppiä ilimahan siinä karulla. Miten ne säilyykin nuo naiset niin hyvin ja kauniina, vielä pukeutuvakkin aina niin siististi. Määhän olin varkut jalas ja nahkaanen liivi teepairan päällä. Taisin haista pikkuusen hiellekin, tietäähän sen, soon kuorma-autoon hytti kuuma kun suurehen lasihin aurinko paistaa porottaa. Ei se kuitenkaan sitä meirän tapaamista haitannu eikä hirastanu yhtään. Siinä päivittelin notta jos olisin etukätehen tienny niin olisinhan mä laittanu parempaa päälle ja reurorantit ja partaveret joukkohon. Se Marianne ymmärsi sen notta ihiminenhän on työssään työn näköönen ja sanoo notta ei työkamppehiis oo mitään hävettävää, arkipäivänä. Ja sanoo jotta sellaasen miehen vieres ei tuu näläkä joka arkisin haisoo vähän hieltä. Sitä juttuahan olis piisannu vaikka päiväkausiksi kun siinä baaris naamat vastakkaan istuttihin. Se sanoo notta piretähän oikeen kärestä kiinni toisiamma ku lähärettihin jo sitten pois, ihan samoon kuin silloon nuorina tavattihin teherä. Mä sanoon notta ilimanmuuta niin teherähän, mutta ei enää aleta pyörimähän lyhtytolopan ympäri yhyres piirileikkiä, niinkuun ennen tehtihin, nehän kattoo ihimiset jotta ny ne on nuo vanhat ihimiset menny ihan sekaasin. Oikeen jäi suu hyvään makuuseksi kun sai entisen rakkaan ystävän kanssa jutella ja nähtihinkin ihan livenä.
Minulle kävi kerran niin, jotta olin itse nuorena likkana niin pihkaantunut yhteen poikaan etten tiennyt miten päin olla. Näin ihan mahdottomana sellaisen asian, että hän olisi minuun kiinnittänyt mitään huomiota. Sitten tapasimme kerran sattumalta kaupassa ja minulla oli jo silmäteräni vaunuissa jokeltelemassa. Alettiin siinä turista kaikenlaista ja siinä muisteltiin sitä varhaista nuoruuden aikaa. Hän sanoi, että oli ollut minuun niin ihastunut, jotta ei tohtinut kunnolla päin katsoa saatikka, että olisi uskaltanut tapaamista ehdotella. Siinä sitä hymyssä suin muisteltiin ja nyt kolmenkymmenen vuoden päästä muistelen vieläkin hymykare suupielessäsitä asiaa :-)
Kyllä ne jää sellaasina mukavina muistoona mielehen ja kun se lapsuus ja nuoruus on sitä voiko sanoa parasta aikaa ittekunkin elämäs. Niitä ihastuksia ja rakastumisiahan silloon oli ja se oli sellaasta viatonta hulluttelua. Mukava kun joskus niitä tyttö ja poika kavereitaan näkis, niinkuun mäkin tuos viime keväänä tapasin oli niin paljon kummallakin sanomista notta ei tahtonu "kärryyllä" pysyä. Ihan onnenkantamoonen sanoosin se tapaaminen.
ja toivottavasti saisimme tilaisuuden muistella nuoruutta ja siihen liittyviä monia hupsuja asioita hetken aikaa yhdessä.
Eihän nuoruuden ihastuksilla ja rakastumisilla ole paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa. Ne ovat oman mielikuvituksen hahmottavia ruusunpunaisia kuvia unelmahenkilöistä. Useimmat onneksi osaavat jättää sellaisen aikuistuessaan taakseen ja alkavat elää todellisuudessa omaa elämäänsä.
Jos molemmat olisimme vapaita ja pitäisin ko. henkilöstä, ehkä saattaisimme ottaa selvää miten hyvin aikuisina viihtyisimme yhdessä. Unelman ja todellisuuden yhdistäminen voisi olla vaikeampaa kuin puhtaalta pöydältä aloittaminen. ;))
Yhden ystävättäreni äiti pilasi omaa ja perheensä elämää uneksimalla koko ikänsä yhden orastavan romanssin kohteesta. Hän uneksi jostain, eikä sitten todellisuudessa osannut antaa eikä ottaa vastaan rakkautta. Sellaista kohtaloa en toivo kenellekään.
Uskaltanut tavata erästä vanhaa ihastustani, ajattelin, että en osaisi olla luonteva, tai ehkä ihasuisin uudelleen, tai että pettyisin odotuksiini.
ensin mitähän on mielessä?
Mutta olishan se kivaa!
se ole niin et mikä on eilistä niin se on mennyttä silloin turha haikailla enään :))
se ole niin et mikä on eilistä niin se on mennyttä silloin turha haikailla enään :))
Mennyttä mutta mukavaa se silti on muistella välillä menneitä. Ja varsinkin ;)