Jälleen yhden taloyhtiön kokouksen jälkeen siunasin sitä, etten ole tullut hankkineeksi omaa osaketta.
Vuokralaisena voin muuttaa kun haluan - oma pitää ensin myydä tai ainakin yrittää löytää luotettava vuokralainen ja hoitaa asunnon tarpeelliset korjaukset ja ylläpito toiselta paikkakunnalta käsin.
Vuokralainen soittaa vuokranantajalle kun jotain hajoaa ja pyytää korjaamaan. Omassa asuvan pitää ensin säästää remonttirahat ja hoitaa kaikki itse.
Vuokralainen tietää paljonko maksaa vuokraa = kuinka paljon rahaa kuluu asumiseen kuussa. Oman asunnon ostanut pelkää korkojen nousua ja isoja remontteja jotka nostavat vastikkeita.
Vuokralainen saa vuokran alennuksen kun remontti haittaa asumista. Oman asunnon vastikkeet on maksettava, jos ei koko asunto-osakeyhtiö ole tuhoutunut.
Vuokralainen lähtee halutessaan sapattivapaalle ja käyttää vuokrarahat asumiseen ulkomailla. Omaan sitoutunut yrittää ratkaista lainnanlyhennykset ja vastikkeiden maksut ja päättää lopulta olla lähtemättä.
Vuokralainen vaihtaa taloyhtiötä jos hallituksen tekemiset eivät miellytä. Omassa asuva puristaa käsiä nyrkkiin ja puree hammasta kun tilinpäätös on tekemättä jo kolmatta vuotta ja taloyhtiö konkurssin partaalla.
Oma tupa ei todellakaan merkitse omaa lupaa! Ja vuokralainen on vapaa kuin taivaan lintu. Onnea vain kaikille teille, jotka olette saaneet kymmenien tuhansien velat niskaan julkisivu- ja putkiremonteista ;-)
Vuokralaisena voin muuttaa kun haluan - oma pitää ensin myydä tai ainakin yrittää löytää luotettava vuokralainen ja hoitaa asunnon tarpeelliset korjaukset ja ylläpito toiselta paikkakunnalta käsin.
Vuokralainen soittaa vuokranantajalle kun jotain hajoaa ja pyytää korjaamaan. Omassa asuvan pitää ensin säästää remonttirahat ja hoitaa kaikki itse.
Vuokralainen tietää paljonko maksaa vuokraa = kuinka paljon rahaa kuluu asumiseen kuussa. Oman asunnon ostanut pelkää korkojen nousua ja isoja remontteja jotka nostavat vastikkeita.
Vuokralainen saa vuokran alennuksen kun remontti haittaa asumista. Oman asunnon vastikkeet on maksettava, jos ei koko asunto-osakeyhtiö ole tuhoutunut.
Vuokralainen lähtee halutessaan sapattivapaalle ja käyttää vuokrarahat asumiseen ulkomailla. Omaan sitoutunut yrittää ratkaista lainnanlyhennykset ja vastikkeiden maksut ja päättää lopulta olla lähtemättä.
Vuokralainen vaihtaa taloyhtiötä jos hallituksen tekemiset eivät miellytä. Omassa asuva puristaa käsiä nyrkkiin ja puree hammasta kun tilinpäätös on tekemättä jo kolmatta vuotta ja taloyhtiö konkurssin partaalla.
Oma tupa ei todellakaan merkitse omaa lupaa! Ja vuokralainen on vapaa kuin taivaan lintu. Onnea vain kaikille teille, jotka olette saaneet kymmenien tuhansien velat niskaan julkisivu- ja putkiremonteista ;-)
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mitäs se vuokralainen tekee sitten kun jää eläkkeelle ja ansiotaso putoaa puoleen? Vai onko nuorena liian vaikea ajatella koko asiaa?
Olen nähnyt niin monta esimerkkiä siitä, miten mummut joutuvat vaikeuksiin kun taloyhtiöön tulee iso remontti, etten tosiaankaan halua siihen joutua. Saattaa tulla siitä "varmasta" asunnosta kymmenien tuhansien eurojen lasku...
Kyllähän tuon vanhuuden turvan voi hoitaa ottamalla vaikka vapaaehtoisen eläkevakuutuksen.
Kolmiymppiselle tuollainen maksaa noin 80 euroa kuussa,jos haluaa 1500 euroa/kk lisäeläkkeen.
On niitä muitakin tapoja turvata eläkeiän toimeentulon turvaaminen kuin omistusasunnon ostaminen hintaan mihin hyvänsä.
Höpötät omituisia?!? Ei meillä ole mitään yhtiökokouksia. Tai jos onkin niin neuvottelut pidetään vaimon kanssa kahden kesken saunassa tai makuukammarissa. Putkiremontit on jo tehty ja julkisivuremontit ja hankinnat hoidan itse ihan omalla luvalla.
Saattaa se omakotitalokin usein räjähtää käsiin jos on sattunut pieni hama rakennusvaiheessa tai rakennuttaja on esimerkiksi laittanut lattian suoraan kallion päälle. Näitäkin tapauksia tulee vastaan jatkuvasti.
Eikä mene sitten kaupaksi kuin huijaamalla seuraavaa. Siitä voi kyllä sitten jäädä kiinni ja vaikauksiin.
Toivottavasti vältytte näiltä!
taloyhtiön kokouksessa!
Tuosta eteenpäin jutussa ei mikään täsmää aloituksen kanssa.
Mutta lue poika läksyjä, pääset isona töihin!
Onneksi niihin kokouksiin pääsee muutkin kuin osakkaat.
Mikä kohta ei pidä paikkaansa?
Ja pojittelu sikseen, täti!
Typerää maksaa vuokraa. Vuokralainen maksaa vuokrassa kaiken ja moneen kertaan
- vastikkeen
- korjaukset
- lainan lyhennykset
- koron nostot
- lainan korot
jne jne...
Ja mitään ei jää itselle, vuokra nousee ja nousee ja sitten saa lähteä kun omistajan kummin kaiman siskon tyttö muuttaa paikkakunnalle opiskelemaan. Mihinkään ei saa vaikuttaa, muut pitävät luuserina ja ainoa todellinen oikeus asumiseen liittyen on vuokran maksu ja asunto tulee maksetuksi ainakin neljä kertaa ja mitään ei kuitenkaan jää esmes eläketurvaksi. KARSEAA!!
Niin en sitä räjähdyspisteessä olevaa remonttipommia halua.
Maksan palvelusta ja vapaudesta ja niitä olen saanut. En ole pankin kanssa naimisissa enkä sitoutunut mihinkään asuinpaikkaan. Kun seuraava lama iskee, en ole jonossa ostamassa hamppuköyttä :-) Ei hassumpaa...
Olet oikeassa tuossa vapaudessa. Oman asunnon myyminen sikavoitolla onkin kovaa hommaa, kun on aika nostaa kytkintä.
Olet myös oikeassa, että MAKSAT ja PALJON palvelusta vuokraamalla asunnon.
Mutta kerran olet tyytyväinen, niin sitten olet. Jokainen tyylillään.
Kiittäen - vuokraisäntäsi
..osallistua esim. äänestää ei voi, ellei ole valtakirjalla.
Minä omistan pikkuisen asuunnon. Olen myös velaton. Vaikka tulisi remonttteja, suuriakin, kk-maksuni ei nouse koskaan vuokran tasolle. esim. jos vastike on nyt 100 €uroja niin putkirempan jälkeen vastike saattaa nousta toisella satasella, eli kk-maksu on "vain" 200 €uroa. Vois hissunkissun lyhentää velkaa pois sillä sukanvarteen varmasti jää rahaa.
Hieno homma kun pidät oman kantasi. Itse ostin reilut kolme vuotta sitten kämpän stadista, kun tänne muutin (kaksio). Tätä varten otin lainan pankista, tuloilleni jopa aika suuren. Laitoin kämppää kuntoon 2000 eurolla. Nyt lähden ulkomaille ja myin kämppäni yli 30 000 euron voitolla. Maksoin lainani pois ja pieni tuloiselle (alle 2000 euroa/kk) jäi varsin mukavasti rahaa tilille.
Minäkin maksoin palveluista ja vapaudesta ja niitä olen saanut. En ole pankin kanssa naimisissa, enkä sitoutunut mihinkään paikkaan. Antaa laman tulla, sitten kun joskus tulevaisuudessa tulee.
Ja niin ei minun tarvitse hamppuköyttä ostaa... ainoastaan tarvitsen uutta köyttä veneeseeni jonka äsken ostin asunnosta saamillani rahoilla. Ja ihan mukavasti jää vielä reissaamiseen maailmalla.
Ei hassumpaa :)
ne sun vuokraskin nousee ,vai millä luulet että remontit rahotetaan ? ja kun mä oon kymmennen vuoden päästä maksanu lainani vidduun ,ni sä makselet sitä vuokraas loppuelämäs !! eli tosiaan maksat sen kopperos moneen kertaan ja joku on tyytyväinen,..
jos pysyttelee ikuisesti sinkkuna.
Perheasunnon hankkiminen, tavalla tai toisella, pitkän vuokraputken päälle voi osoittautua hintavaksi ratkaisuksi.
Siinä vaiheessa voi alkaa kaduttamaan.
Omistusasuminen alkaa aina pitkässä juoksussa näyttämään parhaita puoliaan.
Tuleviin kustannuksiin pitää itse vaikuttaa omilla ratkaisuillaan. Ei omistusasuminen vaihtoehtona ole ollenkaan tuollaisten uhkien realisointia.
Toisaalta tyhmille henkilökohtaisille ratkaisuille ei löydy ylärajaa.
Jos tuntuu, että itsellä ei ole minkäänlaista ymmärystä asunnon hankintaan, on varmasti viisainta pysyä vuokralla.
Minusta on aivan hämmästyttävän naivia luulla, että korjaus, huolto- yms. vastikeluontoiset kulut eivät kohdistu vuokralaiseen olleenkaan.
Olisi hauska tietää, kenen luulisit nuo kulut viime kädessä maksavan? Luulisin vieläpä, että yksikköä kohti vuokra-asunnossa nuo kulut ovat keskimäärin korkeampia.
Mutta valinta on vapaa, ja jokaisen meidän on se ratkaisu tehtävä omista lähtökohdiltaan.
Eilin oli Pöllöteeveen uutisissa aika karua kerrottavaa Kemijärveltä. Siellä oli vanha vuokrakasarmi remontoitu, mutta ei siihen siltikään saatu vuokralaisia, joten koko mörskä vedettiin nurin suurempien tappioiden välttämiseksi.
Onneksi saman vuokranantajan (en muista, mikä) muissa kohteissa asuvat iloiset vuokralaiset kantavat mukisematta (tai emmä tiedä, eipä heiltä ainakaan uutisissa mukinaa kuulunut, muttei sen puoleen kysyttykään) kortensa kekoon ja auttavat maksamaan puretusta talosta muistoksi jääneet remonttilainat pois. Olikosenyt 1,80€ per neliö, em. lainan kuittaamiseksi.
kaksi vuokra-asuntoa (ei pääkaupunkiseudulla), yksiön 39m2 ja kaksion 52,5m2.
Tein pikaisen laskelman, kun lasken vuokrat yhteen ja vähennän niistä vastikkeet, niin ennen veroja (verot taas riippuvat vähennysten määrästä...) jää minulle 652€/kk. eli 7824€/vuosi. Kyllä noilla tuloilla jo jonkilaisia taloyhtiön remonttejakin maksetaan hyvin pois...
Eli onneksi on ihmisiä jotka haluavat olla vapaita vuokralaisia, sillä miten muuten tienaisin asunnoilla yli 7500€/vuosi.
Laskin tuossa huvikseni, miten kauan maksaisin samankokoista asuntoa jossa nyt asumme, mikäli käyttäisimme saman verran rahaa asumiseen kuin nyt.
Sattuu olemaan edullista aluetta, joten 3-4h k s maksaa noin 170 000. Helsinkiläisittäin erittäin edullista siis. Vastikkeet samanikäisissä taloissa tuolla alueella pyörivät noin 300 euron kieppeillä, kun lasketaan sekä käyttö- että rahoitusvastikkeet ja vesimaksut mukaan. Nyt emme maksa vedestä.
Meidän pitäisi tuplata nykyiset asumiskulumme ja silloinkin asunto olisi maksettu vasta 70 vuoden päästä. Epäilen etten ehkä elä niin kauan, vaikka omaankin pitkäikäisiä sukulaisia. Tuona aikana tulee myös taatusti muutama isompi remontti, jotka lisäävät rahoitusvastikeen osuutta todennäköisesti useilla kymmenillä tuhansilla euroilla ja nekin pitää maksaa pois.
Jos saisimme nyt lapsen, jäisi hänelle todennäköisesti perinnöksi vielä mukavasti velkaa, mikä onkin normaali tilanne monissa Euroopan maissa. Jos haluaisimme asua keskustassa ja ostaa sieltä asunnon, olisi tilanne vielä järjettömämpi, jolloin velkaa saisivat perinnöksi todennäköisesti jo lapsen lapsetkin...
Asun siis mieluumin tilavasti, kuin asun kopissa, jota maksan pois tai isommassa, jota en tod.näk. saa maksettua elinikänäni.
Stadissa (ainakin meidän seudullamme, joka on edullista seutua) vuokranne olisi noin 1000 e/kk.
Ajattelit siis sijoittaa asumisen 2000 e/kk ja väität että tuolla summalla 170 000 euron lainan maksamiseen menisi 70 vuotta? OK. Lasketaan.
2000 - 300 (vastikkeet) = 1700.
Laskin kiltisti 4% korolla.
Kuukausierä 1721 euroa, laina-aika 10 vuotta.
Mitä helvettiä? Eikös sen pitänyt olla 70 vuotta?
Mutta älä hätäile. 70 vuoden kuluttua vuokrasi on noussut noin viiisinkertaiseksi nykytasoon verrattuna, siinä missä lainanhoitokulut olisivat... Köh... Pysyneet euromääräisesti samoina. Siis maksaist vuokraa 5000 e/kk, vastaan 1700 e/kk lainaan ja 1500 e/kk vastikkeisiin = 3200 e/kk.
Mitenkäs se nyt menikään?
Kokeile vaikkapa Sammon lainalaskuria ja leiki hiukan koroilla. Jos korot nousevat, jää sitä lainaa kyllä lapsillekin.
Miksi muuten laittaa 2000 asuntoon, jonka saa käyttöön reilusti alle tonnilla? Käy katsomassa vaikkapa Etuovi.com.
Minä kuluttaisin sen tonnin lainan lyhentämiseen, jonka toinen kuluttaa vuokriin. Olkoonkin että 170 000 euron kämpän maksuun menisi "huimat" 20 vuotta... :)
Korot voivat nousta, muttä lähes väistämättä se tarkoittaisi myös inflaation kasvamista, mikä nostaisi tuloja - ja se on korkoa korolle, jos ymmärrät eron.
...eli se, että yhteiskunta maksaa asuntolainan koroista 28-30 %, mikä vaikuttaa myös omistusasumisen kustannuksiin - tai oikeastaan tuloihin, joilla kuluja maksetaan (palkasta jää enemmän käteen).
Esimerkiksi minä ostin ukkoni kanssa uuden rivarin Oulun seudulta. Maksoimme vuokraa samankokoisesta asunnosta n. 600 euroa kuussa. Omasta maksamme lyhennystä 660 euroa/kk, josta verottaja maksaa korkovähennysten ansiosta 100 - 130 euroa kuussa ainakin ensimmäisten kymmenen vuoden ajan (ja senkin jälkeen jotakin, mutta summa pienenee nopeammin vuositasolla, koska korkojen osuus pienenee rivakammin). Eli todellinen asumiskulu tuona 10 v aikana onkin alle 600 e/kk. Toki tuohon tulee päälle vastike, mutta se on suuruudeltaan noin 100 euroa/kk. Eli käytännössä maksamme monet vuodet omastamme vain muutaman kympien enemmän/kk - ja onhan asumisen taso ja -alue ihan toinen kuin yleishyödyllisen vuokranantajan perusluukussa.
Ja koko ajan kertyy jotakin myös itselle... laskeskelin vasiten, että omistusasuminen tulee pitkässä juoksussa (25-30 v.) joka tapauksessa reilusti halvemmaksi kuin vuokra-asuminen, ja kun otetaan vielä huomioon omaan asuntoon kertyvä pääoma, puhutaan jo sadan - sadanviidenkymmenen tonnin erosta...
Sille, joka aikoi asua aina vuokralla, tiedoksi, ettei velka periydy... ellet sitten ole velan takaajana.
Tässä ote Turun Sanomista:
Vanhusten asuntojen korjausavustusten ehdoissa korjattavaa
Asuntoministeri Hannes Manninen (kesk) arvelee, että vanhusten asuntojen korjausavustusten ehdot ovat liian tiukkoja. Avustuksen tuloraja on yhdellä henkilöllä 1 070 euroa kuukaudessa ja avustusprosentti yleensä 40 prosenttia kustannuksista. Monelle pienituloiselle jäljelle jäävä omavastuuosuus on osoittautunut liian suureksi.
Mutta jos sinulla ei ole varaa omaan asuntoon, turha sinun on huonoa itsetuntoa täällä yrittää pönkittää...kumminkin 70% suomalaisita haluaa oman kodin, joten olet aina vähemmistössä, sorry vaan.
Viesti, johon vastasit, käsitteli jotain vanhuksille suunnattuja avustuksia. Miten oikein päättelit siitä, että viestin kirjoittajalla on huono itsetunto? Ei vuokralla-asujilla ole aina automaattisesti huonoa itsetuntoa. Eikä asuntoa tarvitse ainakaan hankkia pönkittääkseen sitä huonoa itsetuntoa. Miten omassa asuminen tekee ihmisestä muka paremman ihmisen?
Tämä joka sukupolven asunto-omistusbuumi hieman epäilyttää. Suomalainen ei paljasta tuntemattomille edes löytämäänsä hyvää sienipaikkaa, etteivät muut vaan löydä samoille apajille. Siksi minun on erittäin vaikea uskoa, että tämä samainen suomalainen, ja puhun nyt stereotypiasta, älkää ottako itseenne, kertoisi tuntemattomille, että jos sie tarviit paljon rahaa, niin täs sul on sellanen keino, osta asunto omakses. Sellaisella stereotyyppisellä suomalaisella, joka neuvoo naapurin "hyvälle" sienipaikalle ja "hyvälle" asuntopaikalle on luultavammin taka-ajatuksena: hah, olisinpa näkemässä kun naapuri uppoaa polviaan myöden suohon. Suomalaiselle kateudelle vetää vertoja vain suomalainen ilkikurisuus ja vanhingonilo, nämä yhdessä tekevät suomalaisesta luonteesta aika epäluotettavan.
En tunne tuota mainitsemaasi tilastoa, että 70% suomalaisista haluaa oman kodin, minulta ei ainakaan ole kysytty. Kaikki suomalaiset eivät siis sinunkaan tietojesi mukaan halua sitä omaa asuntoa, ja kysyttiinkö siinä, haluatko 200.000€ lainaa. Otoksessa on ollut mukana ehkä jotain 1000-2000 suomalaista, jos näiltä olisi kysytty haluavatko he lisää palkkaa, vastaus olisi ollut 100%, haluan.
Suurin osa suomalaisista varmaan haluaisi oman asunnon merenrannalta lähellä palveluja ja keskustan iloja, kuitenkin kaukana naapureista. Ja miten tämä voi käydä toteen, jos sitä oikein ajattelee? Se, mitä suomalainen halua ja saa, on kaksi eri asiaa.
Ne, joilla on varaa ostavat oman asunnon.
- Ne, joilla ei ole varaa ostaa omaa asuntoa pysyvät aina vuokralla.
- (välimuoto) Ne, joilla on varaa mutta ovat esim. lähdössä ulkomaille tai muuttamassa toiselle puolelle maata voivat VÄLIAIKAISESTI olla vuokralla.
Ihan paskapuhetta sellainen että vuokralainen on vapaa lähtemään eikä ole naimisissa pankin kanssa jne. lässynlässyn. Se on vain itsepetosta, jolla yritetään vakuuttaa itselle että vuokralla asumisessa on joku järki vaikka totuus saattaakin se että on liian peeaa ostamaan asuntoa. Sitten eläkkeellä ihmetellään että "Olisi pitänyt aikanaan ostaa se oma kun ei me Martan kanssa ikinä sitten täältä Jakomäestä mihinkään lähdettykään".
Sanot, että ne, joilla on varaa ostavat oman asunnon. Suurin osa kyllä hankkii asuntonsa velaksi, harvalla on n. 200.000€ tilillä odottamassa. Ja velalla ostettu talo ei ole oma, ennen kuin viimeinenkin lainaerä on maksettu takaisin pankille. Ne, joilla on varaa ostaa suoraan omaksi, joilla on se 200.000€ ja enemmänkin tilillään, tuskin kirjoittelevat suomi24:n talous ja raha palstalla.
En myöskään usko, että vuokralla-asujat asuvat aina vuokralla, poikkeuksia takuulla on.
Ja jos kaikki suomalaiset ostaisivat huomenna talon itselleen, niin mitä tapahtuisi näille maan sadoilletuhansille vuokrakämpille, kun kukaan ei enää maksaisi vuokranantajalleen, sille asunnon omistajalle, enää sitä vuokraa?
Mitä sillä asunnolla teet, jos et saa lapsia, jolle jättää se perinnöksi? Omaisuutta ei voi tästä maailmasta viedä toiseen. Ja jos se lapsi saa perinnöksi tuon asunnon, niin tällä lapsella voi joko olla oma tai ei halua muuttaa vanhempiensa taloon, joten myyntiin menee joka tapauksessa, jonka joku voisi ostaa "omaksi".
Jos väen vängällä yritetään vakuutttaa ja myydä jotain ajatusta, niin siinä on jotain outoa takana. Mitä teitä "asunnonomistajia" liikuttaa, miten me vuokranmaksajat asumme? Mehän maksetaan teille "asunnonomistajalle" vuokraa joka kuukausi, miksi purnaatte rahan tuloa vastaan? Vai eikö se omistus olekaan aina herkkua?
Pankinhan se asunto periaatteessa on kunnes laina on maksettu. Periaatteessa sen vuoksi että omistaja voi sen koska tahansa myydä asui siinä asunnossa sitten itse omistaja tai joku vuokralainen.
Jos ei ole asukkaita vuokrakämppiin niin sitten tehdään kuten Kemijärvellä eli matalaksi vaan koko paska.
Jos ei saa lapsia niin se on paskempi juttu. Meille niitä on kuitenkin siunaantunut niin täytyy ajatella vähän niidenkin tulevaisuutta.
Mutta kyllä se omassa asuminen enemmän vaatii paksuutta lompakolta kuin vuokralla olo. Toisaalta omistusasunto on yleensä isompi ja elämisen laatu muutenkin ihan eri luokkaa.
En ymmärrä sitä, miksi esimerkiksi Helsingistä pitäisi ostaa järjettömän kallis asunto ja maksaa sitä sitten näkkileipää syöden seuraavat 20-30 vuotta, kun voisin sijoittaa saman rahan paljon tuottavammin ja ostaa siten muutaman vuoden päästä asunnon niillä sijoitusrahoilla, jolloin joutuisin ottamaan vain vähän lainaa.
Ne, joilla on löysää rahaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi on erikseen, mutta en ymmärrä mitä iloa on liian kalliista, mutta omasta, asunnosta tavalliselle pulliaiselle. Miksi se oma kannattaa ostaa hintaan mihin hyvänsä?
Vai olenko vain itse poikkeava? Tykkääväthän jotkut siitäkin, että joku ruoskii heitä. Ehkä pankkiorjuus kutittaa kivasti jotain syvään juurtunutta mäkitupalaisgeeniä...
Tuosta mainitsemastasi elämisen laadusta tuli mieleen, että tuolla Lainat ja Velka -palstallakin joku suunnitteli hankkivansa paremman asunnon paremmalta paikalta, sieltä parempien ihmisten asuinalueelta, kktulot siinä perheessä alle 5.000€. Pelkäänpä, että tällainen elämän laatu, kuten ed. mainittu alle 5.000€ kk-tuloilla hankittu, voi lopulta johtaa turhaan kulutukseen, uuden lainan ottoon ja yleensäkin yli varojen elämiseen.
Tietenkin ymmärrän, että lapsiperheet kaipavat lisää tilaa ympärilleen, mutta kaikki eivät aio hankkia lapsia. Tietenkin toivoisin, että asunnossamme olisi esim. 20 m2 enemmän, mutta en ole valmis maksamaan tuplavuokraa saadakseni sen, asuinkorttelissamme olisi sellaisia tarjolla, ja lainaa emme ole valmis ottamaan. Hirvittää ihmisten ajatukset lainamarkkinoilla, puhutaan 20 vuoden lainoista. Siksi mitoitamme kulutuksen tulojemme mukaan, säästöön jää reippaasti per kk, ja asumisen neliöiden mukaan, eipä tule turhaa tavaraa kerättyä nurkkiin. Hyvin on pärjäilty tähän mennessä.
Sanot ajattelevasi lapsiesi tulevaisuutta, kuten varmaan muutkin vanhemmat, mikä on tietenkin hyvä juttu. Mutta ajatellaan vielä kauemmas ajassa eteenpäin, lapsesi ovat tahollaan naimisissa, tämän puoliso perii omien vanhempiensa talon, ja sinun lapsesi sinun talosi. Kohta heillä on kaksi taloa, omansa lisäksi. Mitä he tekevät näillä taloilla? Myyvät?
Meillä tuli neliöitä lisää 60 kun muutettiin vuokralta omaan. Sen lisäksi tuli oma tontti. Se on sitä elämisen laatua. Asumiseen kuluva nettorahamäärä nousi n. 500 €/kk.
Minun ajatusmaailmassani normaalit pariskunnat haluavat lapsia. Nyt on asuntolainaa vähän yli 20 vuodeksi mutta vuokraa olisi maksettu loppuelämämme. Asuminen maksaa aina, ei siitäpääse mihinkään ja katsopa huviksesi mitä maksaa 5h ok-talon vuokra? Omistusasuminen on mitä suurimmassa määrin pakkosäästämistä. Useimpien on aikansa vedettävä vyötä tiukemmalle mutta kyllä se lopulta helpottaa.
Sitten kun lapset perivät meidän aikanaan niin eihän yhdestä ok-talosta kolmelle lapselle perheineen riitä asuntoa. Mutta kun lapset sen myyvät niin saavatpahan maksettua pitkän pennin omaa asuntolainaansa pois jos heillä sellainen sattuu olemaan. Ja noinhan se juttu etenee että varallisuus lisääntyy sukupolvelta toiselle edellyttäen että vanhemmat sukupolvet ovat tehneet "oikeita" ratkaisuja aikanaan. Jos rahat käytetään vaan vuokranmaksuun ja makeaan elämään niin se varallisuus karttuu silloin valitettavasti "väärään" sukuun eli vuokranantajalle ja firmojen omistajille.
Jäi edellisestä viestistäni kommentoimatta tuo joidenkin tuntemieni asunnonostajien hinku hankkia lainan lisäksi myös perheenlisäystä, ja tuputtaa tuota ideaa myös meille muille, suvun lapsettomille. Minun perhepiirissäni on tuttavina uusioperhe, joiden avokeilla on muksuja useammasta kuin yhdestä avoliitosta, ja jatkavat nyt kolmannessa tai neljännessä suhteessaan koko lapsiköörin kanssa, asuneet vuokralla aina.
Mieheni suvussa on nainen, joka asuu lastensa kanssa eri osoitteessa, ovat vallanneet kiltin sukulaissedän nurkat, ja mies toisessa, jotta saavat maksimoitua yhteiskunnan tulot. Uskon myös, että eräs sukulaisnainen hankki lapsensa vain vahvistaakseen suhdettaan mieheensä, eivät ole naimisissa, asuvat omassa, saivat puoli-ilmaiseksi, vain remontti puuttui. Eräät avokit suvussani eivät aio hankkia lasta koskaan, asuvat omaa koiran kanssa, hankkivat asunnon todella halvalla suvun sisäpiiristä.
Kyseiset esimerkit omasta ja mieheni suvusta edustavat pientä, mutta mielestäni kattavaa, ja minulle riittävää otosta yhteiskunnastamme ja sen asenteista pienoiskoossa, henkilöt ovat iältään 30-kymppiläisiä, eri ammattikuntien edustajia. En tunne ketään, joka olisi ottanut suurta, reippaasti yli 150.000€ lainaa.
Tai oikeastaan tunnen yhden tapauksen. Perheen omasta suvustani, vaihtoivat vuokra-asunnosta omaan, asuvat avioliitossa kahden lapsen ja koiran kanssa, kaupungin parhaimmalla asuinalueella, pihassa on merkkiauto, mies myös golfaa, matkustavat ulkomailla 3-4 kertaa vuodessa. Miehellä on ollut talousvaikeuksia, jättänyt velat maksamatta äidilleen, aina samaa mieltä appivanhempien kanssa, joilla on omaisuus tilillään ja muutama kiinteistö hyvällä paikalla. Jos tämä on sitä elämisen laatua, niin en halua tätä.
Minulle elämisen laatu ei ole ensisijassa kiinni neliöissä, vaan siinä miten otan muut ihmiset huomioon. Suurin osa näistä tuntemistani omassa asunnoissaan ja osaksi vuokrallakin asuvista kohtelevat toisia, kyllä, minua ja miestäni, kylmästi, hyväksikäyttävät sukulais- ja tuttavuussuhteitaan, ajattelevat vain rahaa. On yksi ainoa asia, joka yhdistää näitä omassa asunnossaan eläviä: kysymys siitä, milloin me aiomme hankkia lapsia. Tätä muistetaan kysyä joka mahdollisessa yhteydessä, odotan jouluaattoa kauhulla. Kysynkö minä muiden makuukammari asioista? No, en. Duh.
Meidänkö pitäisi hankkia lapsia, jotta saisimme samanlaista elämisen laatua kuin heillä, näillä sukulaisilla, näyttää olevan? Jotta olisimme, eläisimme ja käyttäytyisimme kuin nämä tuntemani normaalit pariskunnat? Ei kiitos.
Mieheni ja minä asumme todella edullisessa vuokra-asunnossa, emme aio hankkia lapsia koskaan, oman asunnon hankimme ehkä vuosien päästä, kun saamme tarpeeksi rahaa säästöön, ja kyllä, jos satumme perimään joitakin summia. Mutta tämä sukuhaara loppuu minuun, mieheni sisaruksetkaan eivät aio hankkia lapsia.
Kumma, että vuokralla-asujat joutuvat aina puolustelemaan asumistyyliään, valintojaan muille, niille normaaleille erinäisissä sukukokouksissa, kysytään kaiken kansan kuullen raha-asioista, mutta nuo normaalit, enkä nyt puhu sinusta, vaan sukulaisistani, eivät koskaan joudu selittelemään tekojaan.
Eli vastaukseni tuohon väärän suvun rikastuttamiseen on, että mieluummin lahjoitan rahaa vuokran muodossa vuokranantajalle kuin jätän sen perinnöksi ja riidan aiheeksi omille lapsilleni. Näitäkin sukuriitoja kun on tullut nähtyä ja todistettua ihan henkilökohtaisesti.
Omistusasujatkaan eivät voi välttää rahan siirtymistä väärälle suvulle, kuka pitää valtaa käyttämässäsi pankissa, rakennus-, vakuutus- ja energiayhtiöissä, ja muissa palvelua tuottavissa
yrityksissä.
Minä olen lapsesta saakka ajatellut että lapset ovat luonnollinen osa elämää ja vasta lapset tekevät "perheen" eli en koe lapsetonta pariskuntaa luonnollisena perheenä vaan jonain muuna. Minun arvomaailmassani elämään kuuluu tiettyjä itsestäänselvyyksiä kuten koti, perhe, opiskelu, työnteko, uskonto, isänmaa, armeijan käynti miehillä jne.
Jotenkin luen viestistäsi rivien välistä että olet vielä aika nuori ja ajatuksissasi ehdoton. Joku sanoi hiljattain minun mielestäni osuvasti että viisaus on sitä että pystyy tarpeen tullen tarkistamaan näkemyksiään ja muuttamaan niitä kenties aivan eri suuntaan. Niin minäkin monesti teen mutta kyllä siihen paljon vakuuttavammat perustelut tarvitaan kuin mitä sinä olet pystynyt tähän mennessä esittämään.
Minun tuttavapiirissäni kaikilla työssäkäyvillä on omistusasunto, oli sitten omia lapsia, adoptoituja lapsia tai ei lapsia lainkaan. Ja tuon adoptiojutun myötä korostaisin että yleensä ihmisille ne lapset ovat aika "must"-juttu (hinku), jopa siinä määrin että ollaan valmiit ottamaan aivan vieraat ja ei-biologiset lapset ja kohdellaan niitä kuin samaa lihaa ja verta olevina biologisina lapsina jos omia ei siunaannu yrityksestä huolimatta.
Minusta taas oma tietoinen valinta olla hankkimatta lapsia kertoo itsekkyydestä ja hedonismista vaikka perustelet asiaa toisin. Halutaan elää hetkessä, olla valmiita tekemään kaikkea hetken mielijohteesta, tuhlata rahaa omiin mielitekoihin ja elämyksiin, nautiskella ja laiskotella jne. Siis kaikkea sitä, josta on pakosti ainakin osittain luovuttava tai joka ainakin käy paljon vaikeammaksi lapsiperheessä. En sano ettei itsekäs mukavuudenhalukin olisi sallittua mutta sille on vaiheensa elämässä. Sanotaan nyt vaikka muutama vuosi opiskelujen päättymisen ja lasten saamisen välillä. Minäkin voisin kysyä että mitä sinä sillä miehellä jos et lapsiakaan halua?
Minusta kuvaamillasi asioilla ei ole paljoakaan tekemistä elämisen laadun kanssa vaan enemmän se kertoo ihmisten luonteesta. Tietysti jos on tyytyväinen itseensä ja valintoihinsa niin kyllä se kieltämättä on eräs elämisen laatuun positiivisesti vaikuttava tekijä. Kyllä fiksuja ja fiksusti käyttäytyviä ihmisiä on yhtä lailla köyhissä kuin rikkaissakin ja vice versa. Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu, ei vaikka rahaa olisi kuinka. Eikä yksikään luettelemistasi ongelmista ole taatusti lasten vika tai lapsista johtuvaa.
Sukulaisten väliset riidat ovat tietysti ikäviä mutta kyllä ne ainakin meillä aika harvinaisia ovat olleet ja aina perinnöstä enemmän iloa on ollut kuin surua. Vuokralainen on yhtä lailla mainisemiesi palveluyritysten asiakas kuin omistusasuja ja niissäkin on toki vaihtoehtoja. Kaikkiin asioihin ei valitettavasti voi tässä maailmassa vaikuttaa mutta niihin, joihin voi niin kannattaa myös näin tehdä. Ja yksi suurimmista sellaisesta asiasta on asumismuoto.
Tekeekö äitiys, omistusasunto ihmisestä paremman ihmisen? Sinun Mielestäsi kyllä. Latelet mielipiteitä, joihin en muuten usko, en tule uskomaan, eikä mitään mitä sanot tule muuttamaan mieltäni, mielipiteitä, jotka ovat muotoutuneet pitkällisten pohdintojen jälkeen, yhdessä aviomieheni kanssa. Tämä on kypsyyttä, kyllä tämä Suomi lisääntyy ja kasvaa aivan hyvin ilman minun ja mieheni lastakin, ja mieheni sisarusten lapsia. Sinä tietenkin äitinä heität tähän, (tai ainakin ajattelet sisimmässäsi) että hyvä, etteivät tuollaiset epänormaalit hankikaan lapsia, etten minä hyvä äiti olisikaan. Voi voi.
Minua ei kiinnosta, minkä ikäinen olet, ei ikä kerro ihmisestä mitään, ja enkä muuten ole iältäni "aika nuori", olen tuota yli kolmenkympin porukkaa. Kuten muilla palstoilla olen kirjoitellut, naisen ei tarvitse tehdä lapsia ollakseen täydellinen nainen.
Tiedätkö, kaikki eivät löydä sitä oikeaa juuri ajoissa, tehdäkseen lapsia? Jotkut eivät löydä sitä koskaan, pitäisikö siis sinun mielestäsi näiden epänormaalien, onnettomien, jotka eivät paremman päälle ymmärrä, adoptoida, hedelmöitää munasoluja, hankkia lapsia isästä ja keinoista välittämättä? Miehelläni ja minulla on kummityttäriä, hemmottelemme heitä, mikä ei tietenkään ole sama asia kuin omien hemmottelu. Lapsettomuus on kuitenkin oma valintamme, olosuhteiden pakosta tehty päätös, aivan samoin kuten lapsiesi synnyttäminen sinulle? Sinulla on vahva sisäinen ääni hankkia lapsia, minulla yhtä vahva olla hankkimatta niitä. Ja miehellänikin on tässä sanansa sanottavana.
Niin, en mielestäni kysynyt viestissäni, miksi juuri sinä hankit lapsia, ihmettelin vain huonokäytöksisten sukulaisteni ja tuttavieni esimerkkien kautta, miksi he aina joukkotapaamisisssa kysyvät mieheni ja minun, eli Meidän Perheemme, lapsiasioista? Samaa sinä, minulle täysin tuntematon, kyselet täällä, ihmettelet, miksi sitten olen mieheni kanssa, jos en lapsia hanki? Tiedätkö, tässä lapsiasiassa kysyin myös mieheni mielipidettä, keskustelimme asiasta vuosien mittaan, ja Meidän Perheessä päätökset tehdään yhdessä. Meidän valintamme olla hankkimatta lapsia on minun ja mieheni keskeinen päätös, joka ei vaikuta sinun elämääsi.
En mielestäni haukkunut juuri sinua millään lailla, leimannut sinua lapsien hankkimisesta, ihmettelin vain "tuntemieni" ihmisten käytöstä. Miksi siis otat itseesi kritiikin, jonka suuntasin, aivan syystä, muita ja korostan "tuntemiani" ihmisiä kohtaan? En tunne sinua henk.koht, joten en myöskään kritisoinut siis sinua. Miksi sinä saat kritisoida minua, miestäni, meidän perheemme tekemistä valinnoista? Tuntematta meitä ja tilannettamme yhtään?
Ei ole tullut sinulle mieleen, että kaikki eivät ehkä voi saada lapsia?
Mutta nämähän eivät ole normaaleja, eivät kunnon naisia, koska kohtu ei ole tehokkaassa käytössä? Sanoit, että mitä minä miehellä, kun en lapsia kerran halua? Kysymys paljastaa enemmän sinusta, kuin minusta. Minulle mieheni on enemmän kuin lapsentekoväline.
Miten mahdat suhtautua tulevan lapsesi puolisoon, joka ei haluakaan lapsia, entä jos sinun lapsesi ei haluaisikaan hankkia lapsia? Ymmärtäisitkö heidän päätöksen, vai karkoittaisitko heidät epänormaaleina ulos suvusta?
Kuinkahan paljon Suomessa on yh-äitejä, jotka ovat dumpanneet kumppaninsa saatuaan sen haluamansa lapsen irti siitä suhteesta? Kuinkahan moni hankkii lapsen pitääkseen miehen luonaan, tällaisiakin esimerkkejä löytyy minunkin tuttavapiiristä. Kuinkahan moni asuu teknisesti erillään, jotta saavat sossusta ja muualta rahaa lapsenhoitoa varten? Tämä jos mikä on minusta hedonismia, epänormaalia, nuorta, ajatuksiltaan ehdotonta, epäviisasta ja kypsymätöntä käytöstä.
Kutsut Minua hedonistiksi, epänormaaliksi, nuoreksi, ajatuksiltani ehdottomaksi, epäviisaaksi, kypsymättömäksi, kun en ajattele kuten muut normaalit naiset, kun en ajattele kuten sinä. Eikö sinun äitinä pitäisi edustaa pehmeitä arvoja, ymmärtäväisyyttä, rakkautta ja hyväksyvyyttä koko maailmaa kohtaan, esittää lapsillesi myös muita vaihtoehtoja, ja antaa hänen tehdä oma valintansa, eikä sulkea ovia, ennen kuin hänelle on kerrottu tuon oven mahdollisuudesta?
Olen sinun mielestäsi epänormaali, kun en hankkiudu raskaaksi, kun en laskeskele milloin lapsi pitäisi saattaa alulle, jotta saisin kesä- tai talvivauvan, kun mieheni ja minä emme hanki lainaa omistusasuntoa, sitä kunnon perhettä varten? Kannatan myös aborttia, naisen oikeutta valita. Mikä takuulla tulee kauhistuksena sinulle.
Naisella ja miehellä on oikeus valita, tehdä lapsia tai jättää tekemättä, jos eivät niin halua. Tähän minä uskon. Äitini ei tuputtanut aivoihini ajatusta lapsenteosta, hän antoi minulle luvan ajatella aivan itsenäisesti. Onnekseni, löysin miehen, joka ajattelee kaikista asioista aivan samalla tavalla, meillä on samat perhearvot, mikä on varmaankin kauhistus sinulle, mutta täyttä onnea minulle. Elämme sovussa mieheni kanssa, ja uskallan väittää, että emme ole ainoita tällaisia nk.epänormaaleja itsenäisessä Suomessa.
Eli kaikki, jotka ajattelevat eri tavalla, ovat arvoiltaan kieroutuneita, kypsymättömiä, lapsellisia, itsekkäitä hedonisteja?
JA SINÄ OLET TIETYSTI OIKEASSA, AINOA JOKA NÄKEE ASIAT OIKEIN.
Yep.
Nimimerkki "ei omaa vielä" veti lapsiperheet mukaan tähän ketjuun ja esitti asiat siinä valossa ikään kuin syy erinäisiin ongelmiin olisi siinä että perheessä sattuu olemaan lapsia.
Mielipiteen- ja sananvapaus tässä maassa onneksi on ja kiitos siitä kuuluu pääosin isovanhemmillemme. kirjoitin aikaisemmin olevani keskivertoihminen, en mitenkään muita parempi enkä huonompi. Latelen mielipiteitä, jotka perustuvat minun näkemyksiini ja joita minä pidän oikeina. Kysyttäessä tai sopivassa yhteydessä tuon ne myös julki kuten nyt mutta en silti yritä niitä väkisin kenellekkään tuputtaa tai pakottaa ketään samaan muottiin itseni kanssa. Olen kyllä vakaasti myös sitä mieltä että lasten onneksi kaikki eivät lapsia halua mutta jos normaali aviossa oleva nuoripari ei lapsia halua niin kyllä, minusta siinä on jotain outoa.
Jos sen lapsettomuuspäätöksen kanssa on sinut niin mikäs siinä sitten. Minusta vaan aiheen vakuuttelu "muilla palstoilla" ei kerro siitä että on oikein sinut asian kanssa. Ylenpalttinen asian "todistelu" muille ei minusta asiaa ainakaan edistä.
Kuten sanoin, on eri asia tietoisesti päättää olla hankkimatta lapsia kuin että biologiset tai muut pakottavat syyt lasten hankkimisen estävät. En ymmärrä miten oma valinta ja olosuhteiden pakosta tehty päätös sopivat samaan asiayhteyteen? Minä näen ne ikäänkuin toistensa vastakohtina. Miksi kirjoitat vuorotellen omasta päätöksestä ja vuorotellen olosuhteiden pakosta tai lapsettomuudesta? Katkeran ihmisen tekstiäkö?
Aika kauas menee jo aiheesta oma vai vuokra-asunto mutta jatketaan kuitenkin. En kokenut viestiäsi henkilökohtaisena haukkumisena vaan enemmänkin hyökkäsit kategorisesti lapsiperheitä vastaan. korostetaan jälleen, että perheen ongelmien syynä tuskin ovat koskaan lapset (pienet ainakaan), kärsijöinä sen sijaan useinkin.
Jos mies ja nainen molemmat päättävät etteivät halua lapsia niin asia on bueno. Ei siinä silloin ole mitään ongelmaa. Meillä ainakin puhuttiin asiasta jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta ja uskon että niin myös on asian laita useimmissa tapauksissa. Kummallista jos se tulee yllätyksenä siinä vaiheessa kun biologinen kello on "viittä vaille". Jos sinun tuttavapiiristäsi löytyy keskimääräistä enemmän epätyypillisiä ruokakuntia niin ei siitä silti kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Minä noudatan usein asioissa kultaista keskitietä ja "normaalia käytäntöä" syystä että se sopii minulle ja koen sen itseäni tyydyttäväksi enkä halua erityisesti erottua joukosta. Kerron lapsilleni miten asiat yleensä ovat ja annan heidän muodostaa asioista oman kantansa. En toivottavasti tyrkytä heille liikaa omia asenteitani mutta en myöskään kannusta heitä mihinkään minun mielestäni "epänormaaliin" käytökseen. Arvostan kyllä erilaisuutta rikkautena mutta en suinkaan hyväksy kaikkia "erilaisuuden muotoja". Liika erilaisuuden korostaminen on tyhmää koska sillä vain vaikeuttaa omaa elämäänsä ehdoin tahdoin. Pidän kuitenkin useinmiten mölyt mahassani ja mielipiteeni omana tietonani vaikka olisin asiasta jyrkästi eri mieltä. Hedonismi tuli mieleeni siitä, että nimen omaan lapsettomissa ja usein hyvin koulutetuissa nuorissa aikuisissa olen siihen useinmiten törmännyt. Sitten kun menojalkaa ei enää vipata ja tulee mieleen että "jos sittenkin niitä lapsia" niin eipä enää välttämättä onnistukaan. Silloin on turha katkeroitua jos syynä on omat valinnat menneisyydessä.
Hyvää viikonloppua vaan Sinullekin.
Ps. Mikä saa sinut siihen uskoon että minä olisin nainen?
Voihan sitä kiivetä puuhun myös takapuoli edellä mutta helpompiakin tapoja lienee. Kyllä, minä olen mielestäni usein oikeassa ja se riittää minulle. On paljon parempi että on omasta mielestään oikeassa ja tyytyväinen päätöksiinsä kuin tehdä muiden mieliksi ja harmitella tekojaan mielessään. Tämä pätee myös erilaisuudessa.
Eli onneksi on mielipiteen ja sananvapaus eikä tässä maassa ole pakko olla samaa mieltä kenenkään kanssa. Usein on kyllä helpompaa jos ei ole kantona kaskessa vaan sulautuu joukkoon.
Minusta siinä ei ole mitään outoa, että normaali aviossa elävä nuoripari ei halua lapsia. Minusta on outoa, jos nuoripari tekee lapsen, ja sitten eivät enää haluakaan elää yhdessä.
En myöskään yritä vakuuttaa ketään asiani oikeellisuudesta näillä muilla palstoilla, kunhan vain kirjoitan omia mielipiteitäni asioista, joihin usein liittyy lapsienhankinta eräänä osa-alueena. Olen sinut tämän asian kanssa, ja koen, että ennenkaikkea eräät nk. normaalit perheenäidit kokevat tämän lapsettomuuden epänormaalina elämäntapana. Sinun mielestäsi minun kirjoitteluni on ylenpalttista todistelua ja jänkäämistä, mutta kun muut ovat eri mieltä minun kanssani, yrittävät perustella vastakkaisia näkemyksiään, niin kuin vapaalla keskustelupalstalla kuuluukin, niin se ei olekaan samalla tavalla yhtään ylenpalttista todistelua ja jänkäämistä?
Mielestäni hieman kaksinaismoralistista, sinä ja muut saatte vastata minulle, mutta ainoastaan minä se leimaudun vastarannan kiiskeksi. Ei voi puhua sananvapaudesta samaan aikaan, jos leimaa toisen osapuolen turhanpuhujaksi. Onko tällä palstalla olemassa jonkin sortin kiintiö, kuinka paljon erinäisistä itseään kiinnostavista asioista henkilö saa puhua? En ainakaan ole kuullut. Myöskään normaalikeskusteluissa tuolla oikeassa maailmassa ei tietääkseni sanoja lasketa.
Minulla ei ole myöskään aikaa tutkistella tekstejä, yrittää päätellä kirjoittajan sukupuolta rivien välistä, minulle asia on aina ollut tärkeämpi, ei ikä eikä sukupuoli. Eri palstoilla olen puhunut stereotypioista, joten kun asuminen -palstalla joku puhuu lapsista, sanoo minua epänormaaliksi, kun en mieheni kanssa hanki niitä, jotenkin kummalla tavalla kuvittelen että kirjoittaja on näissä tapauksissa nainen. Naisethan kun nyt vaan yleensä puhuvat enemmän lapsistaan tai lapsettomuudesta.
Myös olosuhteet voivat vaikuttaa lapsettomuuten, mitä tahansa teen se on oma valintani, ei kenenkään muun, on motiivina sitten takana mitä tahansa, en näe näissä mitään vastakkaista.
Tuttavapiirissäni on avokkeja, joilla on lapsia eri suhteista, on avioliitossa eläviä, joilla on lapsia, avoliitossa eläviä, joilla on lapsia/ei ole lapsia, sinkkuja, joilla ei ole lapsia. Mikä näistä kuvaa jotain epätyypillistä ruokakuntaa? Minusta tämä on aivan normaalia, minun mielestäni ei ole hyvä tapailla ihmisiä, joilla kaikilla on asiat aivan tismalleen samalla lailla kuin itsellään. Enkä ole tietoisesti hakeutunut näiden ihmisten seuraan, osa on tullut oman suvun, osa avioliiton, osa koulun, työpaikan kautta.
En mielestäni kannusta ketään epänormaaliin käytökseen, en puhu lapsettomuuden puolesta mailla ja mannuilla, elämme omaa elämäämme. Koen henk.koht. loukkaavana, et yleensä nk. normaalit leimaavat lapsettomuuden edelleen epänormaaliksi, miksi muuten kyselisitte lapsentekomme perään?
Minäkään en kysy muilta, miksi hankitte lapsia, niin minulta ja mieheltänikään ei tarvitse kysyä, miksi ette hanki niitä lapsia. En tiettävästi ole kysynyt keneltäkään tässä ketjussa syitä lapsen hankintaan, joten miksi lapsettomuutemme kiinnostaa teitä nk.lapsiperheitä aina ja joka paikassa niin syvästi?
Uskallan väittää, että aika moni avo- ja avioliitto on hajonnut nimenomaan lapsienhankinnan takia, ennenkaikkea siitä syystä, että yleensä mies ei ole sitten lopulta halunnutkaan sitä lasta, ja on päättänyt lähteä. Myös perheen talous voi kärsiä lapsienhankinnasta, vai väitätkö, että lapset eivät kuluta mitään? Luin jostakin tutkimuksesta, että aikuisikään ehtiessä yksi lapsi tulee maksamaan noin 100.000 - 200.000€. Kun tähän summaan ymppää vielä asuntolainan ja mahd. erotaakan, niin liitto on mahd. sitä vailla selvä. Äläkä nyt riemastu siellä, tämä nk. tutkimus ei vaikuttanut lapsettomuuteeni. Tähän summaan on laskettu vakuutukset, vaatteet, ruoka-, asumis-,harrastus-,puuhamaakulut jne.jne.
En ole koskaan viihtynyt kapakoissa, minulla menojalka ei vipata. En ole katkera, en nyt enkä 20 vuoden päästä, kun ei ole lapsia tullut hankittua. Useimmat 20-v ovat liian nuoria, eräät 30-v etsii vielä itseään, sitä oikeaa, vakituista työpaikkaa, ja 40-v on auttamatta liian myöhäistä hankkia sitä lasta.
Hyvää joulun alkua teidänkin kotiporukoille.
Vuokralla asumisessa ei ole minulla ollut vielä valittamista, mutta nyt kun on se oma asuinpaikkakunta lopulta selvinnyt niin täytyy harkita omistus asuntoa.
En nimittäin jaksa odottaa, että vuokranantaja tulee laittamaan uudet tiivisteet kämppääni, jossa tuule ihan tosissaan. Asiasta on huomautettu jo useamman kerran.
Haluaisin makuuhuoneeseen väriä, mutta kämppää on kuulemma vaikea vuokrata eteenpäin, ellei tapetit ole neutraalit. Tapetit saan siis itse valita, jos itse hankin työn tekijän, jolle ei tarvitse työstä maksaa. Tapettien hinta ei saa ylittää 8 euroa / rulla.
Keittiön kaapit on 80-luvulta. Ei onneksi väritykseltään, mutta malli. Esimerkiksi tistiallas on kahden tason nurkkauksessa...siis paikassa johon minä lyhyenä ihmisenä juuri ja juuri yllän.
Saunan lauteet alkaa määdäntyä. Pesuhuoneessakin on jatkuvasti etova haju(eikä johdu huonosta puhtaanapidosta!) Sille ei kuulemma voida tehdä mitään.
Kyllähän se maksaa, että omistusasuntoon sitten vaihdetaan mahdollisesti keittiön kaapit, tapetit, lattia... ja suurempia yllätyksiä voi tulla vastaan. Mutta ompa oma. Ja joka kuukausi se raha, mikä menee pankkiin, menee johonkin omaan. Eikä niin kuin vuokralla - taivaan tuuliin.
On muitakin vaihtoehtoja kuin vuokra- ja omistusasunto. Asumisoikeusasunto on ainakin Helsingissä asuvalle ylivoimaisesti paras vaihtoehto.
Tsekatkaa linkkejä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4500000000001337&posting=22000000021455232
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=37980&tstart=0
Muttei täällä pohjoisessa välttämättä.
Itse jonotin vuoden asoasuntoa ja kävinkin katsomassa montaa vaihtoehtoa. Eivätpä ne tasoltaan juurikaan eronneet tavanomaisesta yleishyödyllisten firmojen vuokra-asunnosta, eli samat valkoiset seinät, halvahkot keittiönkaapit ja muovimatot niissäkin. Parhaimmat asunnot sitten menivät aina nokan edestä, eli sille jolla oli pienin jonotusnumero. Eli ei niihinkään niin vain pääse... ties kuinka monta vuotta olisi saanut vielä nuolla näppejään... kerrostaloluukkuja levottomilla alueilla sen sijaan on kyllä runsaasti tarjolla.
Eli ostin siis loppujen lopuksi oman asunnon.
Ja lisäksi jos sen asomaksun maksaa pankkilainalla, tulee asuminen helposti kalliimmaksi kuukausitasolla kuin oman maksaminen. Näin ainakin täällä Oulussa!