Keskenmeno

syvästi osaa teidän suruun. Mulla on itselläni kokemusta keskenmenosta ja tiedän kuinka kipeää se tekee. Toivon sulle voimia ja kumppanillesi myös,usein miehen on vielä monin verroin vaikeampi näyttää omia tunteita näissä alkuajan keskenmenoissa kun ei se ole heille vielä oikein kunnolla edes välttämättä muotoutunut käsityksenä koko odotus,tietysti poikkeuksiakin on.
Lohduttavaa on minust ase että teitä on kaksi kantamassa surua,minä kohtasin keskenmenon juuri erottuani eli yksin piti jaksaa silloin.
Jos tahdot jutella meilitse ja saada tukea tai kertoa vaan tuntemuksia luottamuksella niin laita mulle postia,meiliosoite löytyy mun galleriasivulta.
Tsemppiä! :(

voi että oon tosi pahoillani, tiedän kyllä tosiaan miltä nyt tuntuu. Muuta en osaa sanoa kuin että vaikka nyt tuntuu tosi pahalta niin uskon että teillekkin vielä se nyytti suodaan! Tässä vaiheessa ei varmaan paljon lohduta, mutta usein km:n jälkeen tulee tärppi pian, meillekkin tuli heti seuraavasta kierrosta. Kohtu on ikäänkuin valmistautunut jo raskauteen ja on vastaanottavaisempi uudelle raskaudelle. Mulla auttoi se kun puhuin asiasta paljon, ja kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa, enkä tosiaan vaiennut ja peitellyt asiaa. Mitä enemmän asiaa käsittelee, sitä enemmän se aina vain helpottaa. Itse kirjoitin ajatuksia päiväkirjaan, etsin runoja ja tietoa netistä, ja surin asiaa heti kerralla. Tässä ihana linkki mistä löytyy myös koskettavia runoja:
http://www.enkelisivut.net/

Surullisen yleisiä nuo alkuraskauden keskenmenot ovat. Aina sitä vain miettii että miksi just meille, vaikka me tässä just kauiten sitä lasta yritettiinkin...

Voimia teille, onneksi teillä on toisenne!

Kyllä se päivä vielä joskus paistaa risukasaankin, vaikka nyt tuntuisi, että elämä loppuu tähän.