Miten ihmisen mieli on oikein tehty. Mikä siellä pääkoppassa on vialla kun ei pysty oleen viinasta erossa kuin korkeintaan viikon. Miksi aina kauheessa krapulassa vaihtoehtona parvekkeelta hyppämiselle on yrittää lopettaa juominen. Kuinka kauan sitä jaksaa tehdä lupauksia ja pettää itsensä aina uudestaan ja uudestaan. Miksi se lupaus ja se pahaolo kestää vain viikon. Miksi sitä ihminen ei usko vaikka sen on tuhat kertaa nähnyt että juominen on päivän kivaa ja sitten se muuttuu jo sairaalloiseksi ryyppämiseksi ja krapulat vaan aina pahenee. Miksi ihmeessä sitä kuvittelee viikon "raittiuden" jälkeen että nyt olen läksyni oppinut ja juominen on hanskassa.
Helvetin moista painia jatkuvasti saman asian kanssa. Jos mulla ei olisi työtä ja avosiippaa, niin joisin itseni todennäköisesti hengiltä!
Ei pysty alkoholista luopumaan, vai pitääkö käydä jossain siellä alimmassa helvetissä ennenkuin uskon.
Helvetin moista painia jatkuvasti saman asian kanssa. Jos mulla ei olisi työtä ja avosiippaa, niin joisin itseni todennäköisesti hengiltä!
Ei pysty alkoholista luopumaan, vai pitääkö käydä jossain siellä alimmassa helvetissä ennenkuin uskon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viinasta luopuminen. Aihetta voisi lähestyä vaikka näinkin; miten sinä koet jonkun asian tai suorituksen jos sen sanotaan olevan vaikea ja vaativan äärimmäistä mielen lujuutta ja sitkeyttä?
Mihin sellaista vaikeaa asiaa vertaat?
Kenties johonkin aiemmin kokemaasi vaikeaan asiaan josta pääsit yli, tai et päässyt.
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä "vaikeasta" ja "vaativasta".
Viinasta eroon pääsyä sanotaan erittäin vaikeaksi ja taistelu viinaa vastaan vaatii ihmiseltä erittäin paljon, suvereenia itsensä ylittämistä. Jos ei ole kokenut tai yrittänyt mitään sitkeyttä vaativaa elämässään voi alkoholismin taltuttaminen tuntua utopistiselta jo alkuvaikeuksien ilmaannuttua. Kun taas toinen ihminen ei annakaan periksi.
Mutta sana "vaikea" saa oman todellisen merkityksensä ainakin silloin kun sanotaan että viinasta eroon pääsy on vaikeaa.
Lopulta siis kyse on aina tahdosta ja siitä miten kokee, tai on kokenut vaikeuksien kohtaamisen. Millä korkeudella oma rima on, ja tahtooko sen ylittää vai alittaa.
Ja mitä sitten jos rima onkin korkeammalla kuin mitä edes osasi odottaa?
Tää ei ollut mikään vastaus vaan enempi tollasta haparoivaa pähkäilyä, kun itse en tiedä mistään mitään. Joku voi tosta ajatusta jatkaa, jos sattui tajuamaan mitä yritin sanoa.
Täällä.
Itse pohdin sitä myös; Mikä siinä on että ensin itse päättää ja luulee että olen tänään selvinpäin. Sitten ...Kuitenkin huomaa kittaavansa tätä oluen paskaa. Lupauksia en kyllä ole enää tehnyt, en itselleni enkä muille. Tiedän ne tyhjiksi. Mutta sekin on ollut omalla kohdallani parempaan päin että en ole enää luvannut. Helpottaa kummasti sekin´.
suhteessa alkoholiin. Toiset hallitsevat sen käytön, toiset eivät. Itse en osannut enää käyttää. Päätin kokeilla samaa keinoa, minkä tiesin olleen hyväksi tutulle kaverille. Menin AA:n palaveriin. Viinakset jäivät pois. Konsti on vapaasti sinunkin käytettävissäsi.
Meikäpojalla on kans perhettä ja monta lasta. Viina vie, koska se antaa vallan tunnetta, sekä itseluottamusta valtaan. Kännissä on tunne, että tapan kaikki, mutta selvinpäin tunne, että kuunyelen kaikkia. Ota nyt tästä selevää
kuuntelen
AA-provo taas. Helvetit sun muut mukana.... Tekisitte jotain rakentavaakin joskus.
taas joku kyysenalaistaja kaikelle. Taidat olla niitä kaljan litkijöitä jotka luulee omaavansa ongelman. Suurin ongelma taitaa sulla olla se kun ei ole hilloo ostaa edes muutamaa bissee. Sit kuvitellaan että on ongelma. Köyhä ei tiedä mitään mitä on paini viinan himoa vastaan..
Ei todellakaan ollut provo. Ja miksi helvetissä tarttis vielä provoilla....Maailma on muutenkin puusilmiä täynnä!
Meikäpoika kans juo ittensä hengiltä, kolmen lapsen isinä ja yhen miehen avio miehenä. Elämä on veetun tylsää ilman viinaa, mutta elämä on kivaa viinan kanssa.
Toki viina tuhoaa kaikki, mutta täytyy sen olla sen arvoista, koska luovun elämästä viinan takia.
laitappa viestä [email protected] , koska kaipaan yhtä epätoivoista jutteluseuraa.
en ole aa tai mikään muukaan.ihan perus perusalkoholingelmainen
koska itse kun hakeuduin nuorena itsemurhaa yrittäneenä naisena veljeni seurassa vertaistukiryhmään nimeltä Aa sielläpä tapasin muutamia kavereita jotka oli häipynyt niin mukavasta juomisseurasta ja hyvin näytti menevän,ei se helppoa ole olla raittiina elämä koettelee ihan samalla tavalla mutta ei vie niin paljon itseltä pois,olen onnellinen alkoholisti enkä ollut silloin vielä edes kunnolla juonut.eli kun näissä keskusteluissa huomaa sen käsityksen että aa.ssa on kaikkein kurjimmat,jokainen löytää oman pohjansa minkä alemmaksi ei halua mennä,eli onko jotain normaalia alkoholiongelmaa olemassakaan,jos juotattaa juokaa niin paljon kun jaksatte ja nauttikaa siitä,kukin taaplaa tyylillään
Meni viinan halut kun sairaalasta soitettiin että lapsesi on kuolemaisillaan viinan ja huumeen yliannostukseen. Hä oli vain luuta ja nahkaa ja aivot aivan sekaisin. Toimme kotiin ja nyt ei kellekään maistu se s...nan p...ska.