Joka vuosi on lapseni laittanut kummille jouluna itse kehystetyn valokuvan ja muitakin kuvia ja kirjeen. Kummi ei vaan viitsi vastata, hyvä jos itse Joulun muistaa. Säälittää katsella, kun muiden sisarusten kummit soittelevat/käyvät ja kiittelevät kuvista ja kehuvat kirjettä, tämän yhden ei. Miten saisin lapseni ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia?
Ja taustatietona: kaikki lasteni kummit ovat lähisukulaisia,joko minun tai mieheni sisaruksia puolisoineen, että kauhean kaukaisia ei olla.
Ja taustatietona: kaikki lasteni kummit ovat lähisukulaisia,joko minun tai mieheni sisaruksia puolisoineen, että kauhean kaukaisia ei olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kokemuksia kummilapsen äidistä.Ajattelin pientä lahjaa tai tietoisena heidän vaatimustasosta rahaa.Jotta saavat itse ostaa mitä 4v.haluaa.Kyllä pitävät huolen kummin muistamisesta.Tuli sähköpostilla mitä pitää ostaa merkkiä myöten.Katsoin kaupasta pyyntöä hinta 60€!Ei ollut tarkoitus noin kallista lahjaa ostaa.Viime vuonna tuli lista oikein pitkä taisin ostaa sen halvimman.Ja mitäkö tulee kummilapsen puolelta ei mitään.Että huh hei tosiaan.Meitä on moneksi en taatusti osta,kyllä vanhemmat pettyy!
Oletteko muuten tekemisissä tämän kummin kanssa?
Käykä hän teillä vierailulla ja/tai te hänen luonaan?
Entäs syntymäpäivät? Muistaako hän lasta tämän syntymäpäivänään?
Vaikea tilanne, mutta jos olette yhteydessä muuten, niin kärsiikö tästä aiasta keskustella hänen kanssaan?
Voiko olla mahdollista, että hän ei ole vaan tullut ajatelleeksi, että voisi kiittääkin kuvista? JOtkut ihmiset ovat niinkin yksioikoisia, etteivät tule ajatelleeksi tällaista.
Minä aikanani yritin pitää yhteyttä, käytiin, soittelin ym, mutta ei sieltä päin tullut oikein mitään. No, lähinnä silloin otti yhteyttä, kun itse oli jotakin vailla. Kun tämä kummi on mielestään niin kiireinen... joka kerta kun olemme tekemissä, hän alkaa 15 min kestävän valitusvirren, että miten me/kummilapsi olemme mielessä joka hetki, mutta kun hänellä on plaaplaa...
Kerran pyysin, että edes vastaisi lapsen teksiviesteihin, niin sen jälkeen hiljaisuutta kesti liki vuoden, seuraava yhteydenotto oli (hänen puoleltaan) tosiaan melkein vuoden kuluttua, kun hän tarvi käsirahaa lainaan auton ostoon.
Niin siitähän ei ole kyse, että kummi ei muista eikä välitä juurikaan, sen lapsi on jo itse tajunnut. Mutta miten saisin lapsen tajuamaan (8 v), että syy ei ole hänen eikä siinä, että hänen kuvansa tai kirjeensä on huono.
...kaikkim uut asiasi ovat kohdallaan. Vai ovatko sittenkään...
Niinpä. Huokaisin vaan helpotuksestani, ettei mieheni sisko tullut esikoisemme kummiksi painostuksesta huolimatta. Seuraavan lapsen kohdalla miehen siskon valintaa ei voi enää välttää. Eli sama kohtalo edessä meidänkin perheellä. Itse haluaisin opettaa lapseni toisten huomioimiseen, mutta mitenkäs sen teet, jos vastapuoli näyttää periaatteillesi takapuolta eikä noudata samaa linjaa. Motivaatio muiden huomioimiseen häviää lapselta, sillä he elävät vielä vastavuoroisuuden maailmassa.
voit valita seuraavalle mahdolliselle lapsellesi useampia kummeja. Silloin ei niin kovasti haittaa, jos yksi kummi ei huomioikkaan.
meillä esikoispojan kummi (miehen sisko) ei oo koskaan ostanu kummipojalleen mitään. yhdesti on pojan nähny, silloin kun syntyi (poika kohta 2v.) soittelee kyllä usein ja merkkipäivän lähestyessä kysyy vaatekoon ja mitä tarvii ja on muka menossa ostamaan lahjaa, mutta koskaan ei mitään tuu. harmittaa kyllä vähän, kun on muuten tosi mukava. ristiäisiinkään ei päässyt, kun oli töissä.
ite lähetän pojasta kuvia usein ja käsken käymään yms...
onneksi pojalla on kolme muuta kummia jotka muistaa.
"Hyvä jos itse joulun muistaa"
Mitä tarkoitit tuolla, jäi hiukan vaivaamaan? Siis, että kummi kuitenkin joskus muistaa ottaa yhteyttä, mutta ei aina muista kiittää tai orjallisesti houdattaa teidän sisäistämäänne muistamisen kaavaa.
Ei ihan sama tilanne, mutta itse lähetän paketin tai kortin silloin tällöin siskolleni, joka ei monesti muista edes kiittää paketista tai sanoo kiitoksensa puoli vuotta "myöhässä". Mutta en silti pidä siskoani moukkana, vaan osaan jo odottaa tätä hänen käytöstään ja niinpä myös olen oppinut ymmärtämään sen vain hänen vähemmän kivana erityispiirteenään. En muista häntä pokkuroinnin toivossa, vaan ainoastaan ilahduttaakseni häntä.
Lapsesi oppii tämän välinpitämättömän kummin kautta ja varmasti vielä myöhemminkin sen, että todellakin ihmiset ovat erilaisia ja jotkut ansaitsevat luottamuksen, toiset eivät. Sinun ei varmasti tarvitse enempää oppeja noissa läksyissä antaa.
Muista silti, että kaiken pyhittää rakkaus, mikä menee ns. huonojenkin tekojen edelle. Sen rakkauden voit myös omalle lapsellesi siirtää.
ainakaan hyödyllistä. kyllä minä ainakin muistutan lapsia kiittämään kaikesta saamastaan. ellei sitä tee lapsi, sen tekee äiti. näin se vaan on. itse ainakin odotan lähettämästäni lahjasta edes tiedonantoa, onko perille tullut vai ei. ellei sitä tule, pidän lahjan saajaa moukkana. pokkuroida ei tarvi, yksi pieni sana vaikka tekstiviestillä riittää kovasti.
tämmöisen kummin kautta lapsi oppii vain huonoja tapoja. ja sen, että on olemassa välinpitämättömiä ihmisiä. että jopa oma kummi voi olla omaan napaan tuijottaja. ei siinä mitään. mutta usein vaan nämä omakatsantoiset ihmiset ovat sitten kovasti mielin kielin, kun ovatkin itse jotakin vailla. lähisukulaisista kun on kyse, olisi hyvä sekin muistaa, että itse saattaa joskus tarvita apuja. silloin voi metsä vastata justiin niinku sinne on huudettu.
Kummit valittiin niin, että toinen kummi on "hyvä", siis muistaa kaikki juhlapäivät, varmasti käy lasta tapaamassa ja vastaavasti mekin käymme hänen luonaan ahkerasti. Toinen kummi sitten on sellainen, että ei käy/muista koskaan, mutta pakko laittaa kummiksi, kun lähisukulainen.
Molempien lasten kohdalla tämä systeemi. Ainakin yksi kummi kummaltakin muistaa siis! Ei kannata ottaa kummeiksi vain yhtä pariskuntaa, koska silloin käy helposti niin ettei lasta koskaan muisteta...