Näin sitä koukussa luiritaan kun mato!
Eilen 6ploa kaljaa ja täksi päiväksi vielä sattui jäämään toiset kuusi. Ja ne TIETENKIN pitää juoda. Onneks en oo viinakaupassa töissä.
On se mieli kummallinen. Tuomitsee asian mutta toisella hetkellä voi mieli muuttua että juonpahan nyt tässä muutaman..keles vieköön!
Eilen 6ploa kaljaa ja täksi päiväksi vielä sattui jäämään toiset kuusi. Ja ne TIETENKIN pitää juoda. Onneks en oo viinakaupassa töissä.
On se mieli kummallinen. Tuomitsee asian mutta toisella hetkellä voi mieli muuttua että juonpahan nyt tässä muutaman..keles vieköön!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämmönen vertaus tuli mieleen, sissi kun oot.
Hölmöhän tää on, mutta leikitään että olet saanut tiedon että sota on syttynyt.
Nyt ammuskelet vielä ilmakiväärillä ladon seinään kotopihalla ja sota on vielä kaukana.
Mutta se on siellä ja pahenee ja raaistuu koko ajan. Voit kuvitella sen luonteen ilmakko kädessäsi, mutta se onkin todellisuudessa jotain aivan muuta, käsittämätöntä.
Kuitenkin tiedät että joskus sinne on mentävä, mutta siirrät lähtöäsi ja uskottelet ettei vielä ole hätää, ja ehdit kyllä apuun myöhemminkin, vaikka huomenna. Kuinka pitkään odotat, ja mistä tiedät ettei silloin ole jo myöhäistä. Tuolla jo puskan takaa joku tähtäilee...
Mitä odotat? Miksi odotat?
Vihollinen tulee ja se on paha. TAPA vihollinen. Ja sinä teet niinkuin parhaaksi näet, eli tapat. Aikasi vihollisia listittyäsi alkaa moraalisi huutamaan, että aamulla ja pyhäsin ei saa tappaa. Mutta tapat kuitenkin. Lapsia ei saa tappaa, mutta teet senkin. Loppu sota onkin mielisi taistelua oikean ja väärän välillä. Vällllä katsot vierestä kun kaverisi kuolee käsiisi. Mieleen juolahtaa kosto ja murha. Tänään vielä tapan mutta huomenna en. Helvetti kun on tästä kaikesta murhaamisesta syyllinen olo. Sitten alat juomaan siihen pahaan oloon koska et itseäsi kestä selvinpäin! Lopulta kuolet omaan luotiin kun sota on jo loppunut!
tosi hyvä toisella tavalla kerrottu tarina alkoholismin kehityksestä.Tuntui ku olisi ollut aseveli asialla.Aselepoja kuuluu myös asiaan.Rauha ja lopullinen itsenäistyminen on mahdollista.Ajankohtaista asiaa suomen kansalle kuudes joulukuuta.
Oliko vihollinen siis alkoholismi, raittius vaiko itse taistelu ?
Tunnistan uhan ja mihin se voi johtaa. Olen sen omin silmin lapsena nähnyt. Tiedän että itselleni voi käydä noin. Mutta vielä ei ole voimaa ollut ottaa valtaa omiin käsiin. Niinä "välirauhan" aikoina pitää varmana että "sota" on ohi, enkä aio sinne palata. Mutta houkutus käy sitten liian suureksi. Elän ilmeisesti tätä väliaikaa... Niin, olet varmasti oikeassa että en TÄYSIN tunnusta itselleni, muutenhan en joisi ollenkaan. mutta jollain tasolla tunnustan. Ja mielestäni se on parempi kuin 100 jänistä. Koska oli aika jolloin en tunnustanut asiaa ollenkaan... Niin monimutkaisia ovat nämä asiat. Yksinkertaiseksi asian tekisi kohdallani täysraittius, ei muu. Mutta tiedän sen että siihen en vielä kykene. Kykenenkö koskaan?
se menee. Tossa vertauksessa sota tosin oli siis uhkaava täys-alkoholismi itse. Ja sotaan lähtö tarkoitti ryhtymistä taisteluun juomista vastaan.
Itse päätin lähteä sotaan muutamia vuosia sitten, ja olin ehkä nippa nappa ajoissa koska olen saanut voittoja mutta myös pari kertaa takkiin. Miten lopulta käy, aika näyttää mutta aselepoihin ei minulla ole varaa, siis en voi antaa piiruakaan periksi tai heti lätty lätisee. Kun tuo vihulainen ei muutu yhtään armollisemmksi ajan kuluessa. Yhtä vaarallinen ja terhakka se on vaikka pysyisi vuosia mukamas piilossa.
Joskus voin jo hengähtää hieman, olla luottavaisempi itseni suhteen, että pärjään sittenkin. Mutta koko ajan sormi liipaisimella ja tähtäin ison A:n otsassa.
alkoholistin viholliseen, alkoholiin. Minä antauduin sen vihollisen edessä, kun näin, että en voi voittaa sotaa. Tarkoitan, että menin ensimmäiseen AA-ryhmän kokoontumiseeni. Korkki on jo pitkään pysynyt kiinni eikä tee mieli juoda.
Nokkelasti. Mutta antauduit siis ja alkoholismi voitti. Miehity silti jatkuu, mutta olet nyt vankina niinkuin antautuneille käy.
Mutta onhan se kuolemaa parempi vaihtoehto.