Koskahan kalaseurat heräävät ihmettelemään mihinkähän ne nuoret katosi? Ihmettelen suuresti miksei nuorille voida kertoa millä välineillä, miten ja mistä sitä kalaa saadaan. Yleensä kalakisojen voittokaarti koostuu samoista nimistä jotka hautaansa asti panttaavat tietoaan kertomatta siitä muille. Etenkin nuorilla loppuu kiinnostus 6 h. tyhjän pyynnin jälkeen. Mielestäni kalastus-seuroilla on vastuu siirtä taito/tieto nuoremmalle sukupolvelle ettei tulevaisuudessa järjestetä pelkästään eläkeläiskisoja. Tämä asia koskee eteenkin talvikalastusta. Hyvä esimerkki tulee erään "kalaseuran" kisoista. Kalastus kohde on sovittu ennen kisoja ja "omalle" ( lue sisäpiiri) porukalle se on kerrottu tarpeeksi aikaisin, jotta ehtivät hakea kalaisimmat paikat ennen kisaa. Itse kisassa nuortensarja puuttuu ja nuoret laitetaan yleiseen sarjaan. Punnituksessa osalla porukasta on jäitä kalojen joukossa kasseissaan, homma katsotaan läpi sormien. Eräs nuori voittaa kisan saalillaan, jonka jälkeen selittelyjen saattamana nuortensarja avataan, nuori voittaa kaksi makkarapakettia. Tämänjälkeen itse vaihdoin seuraa kahden poikani kanssa, mutta kyllä jäi pahamaku kalavesien herrasmiehistä. Hävettää vieläkin heidän puolestaan.Tästä on pari vuotta aikaa, enkä missään nimessä yleistä tapausta, mutta siitä näkee kuinka kalastusharrastus pahimmillaan voidaan tappaa nuoren elämästä.Eipä muuta kuin kireitä siimoja ja nuoret mukaan kalaan.
viiskymppisten mafia
Ihmettelen
2391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen samasta asiasta yrittänyt puhua monessakin yhteydessä. Itse toimin kalamiespiirin puheenjohtajana ja olen
toiminut myös oman kalaseurani johtotehtävissä. Minusta näille paikoille pitäisi aiankin yrittää ohjata ja kou-
luttaa nuoria kavereita. Vain vastuun kautta nuorista voi tulla myöhemmin aktiivisia toimijoita. Vastuu edellyttää
myös luottamusta jota nuorille tulisi osoittaa.
Itse kalastuksen osalta meillä on kyllä reilumpi henki. Nuorille on järjestetty kerhotoimintaa ja kysymys on vain
siitä, saadaanko nuoret kiinnostumaan ohjauksesta.
Itse en ole koskaan kieltänyt neuvojani jos niitä joku on halunnut. Vaikka voisin sanoa menestyneeni kisoissa
ja saavuttaneeni lähes kaiken, mitä sillä sektorilla voi saavuttaa, en ole pitänyt salassa mitään vaan kiertäönyt
kalaseuroissa pitämässä ohjaustilaisuuksia silloin kun on pyydetty.
Uskoisinkin että nuorten katoamiseen on enempi muita syitä kuin ukkoutuminen johtotehtävissä. Tosin, niin kuin sanoin,
tätäkin sektoria pitäisi avata nuorille. Kyllä he opastettuna pärjäävät siinä kuin vanhemmatkin. Nuorilla on ideoita.
Edustan Varsinais-suomalaista perhokalastusseuraa ja seuramme syyskokouksessa valittiin hallitukseen uusia, nuorempia jäseniä "vanhojen jäärien" tilalle. Osa jäsenistöstä veti herneitä nenäänsä ja uhkasi jopa lopettaa sidontailloissa käynnin. Meillä on nuorille ikiomat sidontailtansa ja tuntuu siltä, että vakiojunnut viihtyvät niissä. Toki he voisivat käydä aikuistenkin kanssa sitomassa, mutta tuntuu, että tällainen ratkaisu sopii heille paremmin. Seuramme kalastusreissuilla on säännönmukaisesti nuoria mukana ja kyllä heitä on neuvottu ja opastettu. Tosin jotkut jäsenistöstä kalastavat omissa oloissaan, eivätkä juuri neuvo. Eivät ketään, vaan pitävät tietonsa itsellään. Eli, kuppikuntia kyllä löytyy järjestäytyneittenkin kalastajien keskuudesta. Olen itse 55:n, mutta se ei ole estänyt itseäni jakamasta kaikkea sitä tietoa, joka minulla on. Eikä estä vastakaan. Ei nuorille, eikä vanhemmillekaan harrastajille. Olen ollut vetämässä kahta perhonsidontakurssia ja yhtä perhokalastuskurssia, johon kuului myös sidonnan alkeitten opettelu. Silti tiedän "mafiaongelman" olevan olemassa. Ikävää. Vika on asenteissa. On ihmisiä, jotka eivät välitä siitä, kalastaako joku heidän lopetettuaan. Heille on tärkeää saada eniten ja suurimpia kaloja. Luulevat siten olevansa parempia kalastajia, mitä eivät todellakaan ole. Tällai meil Varsinais-Suames.