Olen ihastunut työkaveriini, mutta en "uskalla" lähestyä häntä
a)koska työromanssit ovat yleensä tuomittuja epäonnistumaan muutenkin.
b)en tiedä hänen suuntautumistaan, tai onko kiinnostusta minua kohtaan ollenkaan.
Eli mitä tekisin (ts. mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa)?
Toinen asia on myös se, että en tunne juurikaan lesboja, koska olen vasta "löytänyt" itseni. Yksin ei viitsisi lähteä ulos esimerkiksi Kaisikseen ja heteroystävät eivät kovin mielellään mukaan lähde... Onpa vaikeeta :)
a)koska työromanssit ovat yleensä tuomittuja epäonnistumaan muutenkin.
b)en tiedä hänen suuntautumistaan, tai onko kiinnostusta minua kohtaan ollenkaan.
Eli mitä tekisin (ts. mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa)?
Toinen asia on myös se, että en tunne juurikaan lesboja, koska olen vasta "löytänyt" itseni. Yksin ei viitsisi lähteä ulos esimerkiksi Kaisikseen ja heteroystävät eivät kovin mielellään mukaan lähde... Onpa vaikeeta :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaivihkaa ehkä saat selville onko miesystävää, harrastuksista, viikonlopun vietosta jne.
Hei!
Oli ihan pakko kirjoittaa. Ihastuin kesällä työpaikallani yhteen ihanaan naiselliseen naiseen. Ongelmana tietysti hänen seurustelunsa miehen kanssa jo toista vuotta ja "umpiheterous". No, oli pikkujoulut ja ylemmän johdatuksesta sain herätä rakkaani vierestä kotoani. Nyt hänen suhteensa on ohi ja emme voi odottaa työpäivän päättymistä, että pääsemme toisiimme kiinni. Olemme jo "vitsailleet" yhteen muutosta. Eli ei muuta kuin anna palaa, sisko!!!!
että itsesikin vasta löytäneenä ei kannata ekana ihastua työkaveriin. Oletko miksi häneen ihastunut? Kuinka paljon hänestä tiedät? Jos olet vain hyvää päivää-tuttu, niin kannattaa miettiä viekö "ihastustaan" pidemmälle.
Kuten sanottu, tutustu häneen paremmin ja siten opit hänestä enempi.
Kaisikseen yms ei tarvi kaveria, siellä on on riittävästi ihmisiä jos omaa vähänkin sosiaalisen luonteen, ja ilman sitä luonnetta et siellä mitään tee edes kaverin kera.
Ota rauhallisesti vain, naisia on ja ihastumisia tulee ja menee, se on yksi osa elämää, ei kaikkeen mikä ihastuttaa tarvitse tehdä iskua. Joskus on ihan ok vain hetken fiilistellä, fantasioida, ja jatkaa matkaa hajoittamatta itseään sen enempi.
Sä olet vasta löytänyt itsesi, suosittelisin että hiukan teet juttelua itsesi kanssa, opit luottamaan ja hyväksymään itsesi. Sulla ei ole kiire olemaan tai alkamaan tai mitään naisten kanssa, se tulee sitten vähän kuin itsestään. Aloita vaikka etsimällä ystäviä samanhenkisistä ja mene bileisiin ja ota vaan rennosti.
Mitä rennommin otat itsesi, tilanteesi, lesboutesi, sen helpompi sun elämä ja muihin tutustuminen on.
Hyvää jatkoa.
Mä bongasin mielenkiintoisen, mukavan, hyvännäköisen tytön, joka työskenteli kanssani samassa rakennuksessa (eri firmassa, onneksi..). Meistä tuli frendejä aika nopeasti - käytiin kahvilla ja puhuttiin diipadaapajuttuja. Mä jossain vaiheessa huomasin olevani korviani myöten ihastunut ko. tyttöön ja painiskelin tunteideni kanssa hyvän tovin. Lähinnä mietin sitä, että menetänkö hänen ystävyytensä jos paljastan mitä oikeasti tunnen. Paine kävi sietämättömäksi ja kirjoitin hänelle kirjeen, jossa avauduin. Hänellä oli mennyt poikki poikaystävänsä kanssa ennen tätä avautumistani, eli lähtökohdat eivät todellakaan olleet parhaat mahdolliset... Kirjeeni saatuaan hän ilmoitti minulle tunteen olevan molemminpuolinen. Tarinan opetus on siis se, että jos et kokeile et voi ikinä tietää mitä kaikkea ihanaa olisi voinut tapahtua. Oletko valmis vatvomaan asiaa ja jälkeenpäin jossittelemaan? Tiedätkö pystyväsi jatkamaan elämääsi jos hän vaikka pitääkin sinua vaan ystävänään? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Näitä kysymyksiä kehotan pohtimaan :)
Pidän sormeni ristissä sun puolesta :)
yhden työpaikkaromanssin kokeneena sanoisin että älä edes kokeile kepillä jäätä. onhan se mukavaa kun jopa siellä töissä on se joku ihana... oma kulta... mutta jos se eron hetki koittaa, niin se on miljoonasti pahempi kuin muuten. mutta itsekin taas korvia myöten rakastunut työkaveriin. nyt jos osaisin olla yksin tunteideni kanssa... hyvää jatkoa sinulle. mitä tahansa päätätkin...
Ööh, tuli outo tunne... Onko kyseessä "IPK"?
Vai turhaanko haaveilen...?
- ei kannata(!) - jäädä. Mulla meni pupu pöksyyn muutama vuosi sitten työpaikalla. Ihastuin, rakastuin ihan kauheesti erääseen mielettömän ihanaan naiseen työssä, joss kävin "vierailevana tähtenä" kerran viikossa. Tunne oli molemminpuolinen. Vetovoima ja sähkö välillämme niin kosmista, niin järkyttävän voimakasta, että mä mietin häntä vieläkin. Todella usein. Lähes päivittäin....ja varmaan lopun ikääni.
Ja tästä kaikesta on jo aikaa...