Narsismista

joka kerta "narsismi". Diagnoosin voitte tehdä itse, tai antaa narskupalstan "asiantuntijoiden" tehdä se puolestanne!

Uskottomuuden ja narsismin vuoksi vl:kin saa ottaa avioeron! Kannattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen niin kauan kuin SRK huomaa homman idean.

kun Raamatussa sanotaan, että pitäisi tuoda lahjansa vaihetuspöydälle. Eikö tämä kehoitus koske musiikillisia lahjoja.
Kylläkai ihminen saa olla terveesti ylpeä itsestään ja saavutuksistaan, ei se ole narsismia.

Oman arvon kunnioitus kunniaan.
Kyllä omaa kauneutta pitää korostaa ja vähän muuallekin mainostaa ("huomaatko kun mä olen hoikka ja treenannu, kyllä on hienoa kulkea muotivaatteissa, meidän tyttärelläkin on kuteet ihan viimeisen päälle, ja meidän auto on varmaan pihan paras). Tommosen itsepalvonnan jälkeen sitä onkin turhan väsynyt harrastamaan mitään kulttuuria, mitä nyt ruumiinkulttuuria, salille, jumpalle, juoksemaan, niin pysyy ihan hoikkana.

Et kai itsekään usko tohon soopaan. Sehän on ihan tiedetty juttu, että ääri-lestadiolaiset ovat erittäin narsisteja ja rakastavat vain itseänsä. Tiedät sen itsekkin. Miksi huijaat itseäsi?

Vl:t eivät palvo showihmisiä, juontajia, esiintyjiä jne.
Me palvomme omaa erinomaisuuttamme keskenämme, esim. ry:iden tiloissa. Ei ole tarvetta lähteä ihailmaan meitä huonompia helvettiinmenijöitä.

Ja mikäs sen paremmin vetoaa narsistiin, kuin se että kun hän sanoo jotain puhujapöntöstä (vaikka nyt joku elämäntapa-asia), niin tuhannet ihmiset tottelevat häntä.

Entäpä tämä esimerkki: aviopari on pitkään kipuillut asian kanssa, että saavatko he käyttää ehkäisyä kun äiti on niin huonossa kunnossa. He menevät ja kysyvät lupaa ehkäisyn käyttöön puhujalta. Miettikää kuinka paljon valtaa tällöin puhuja käyttää toisten ihmisten makuuhuonelämään? Jos puhuja sanoo, että ei saa käyttää, pariskunta ei käytä silloin ehkäisyä.

ihmispalvontaa. Siksi kai te niin pelkäätte, että se voi nousta jollakulla päähän liian näkyvällä tavalla, kun olette itse sen vallassa.
Aivan kuten varas epäilee herkästi muita varkaiksi.

Olen törmännyt omakohtaisesti aiheeseen narsismi sekä välillesesti että välittömästi. Olen ollut työkuvioissa erään narsistisen ihmisen kanssa - itse en ole onneksi joutunut hänen "uhrikseen". Näen hänessä kuitenkin sellaisia varoittavia piirteitä, etten halua olla millään henkilökohtaisella tasolla hänen kanssaan tekemisissä. Välillisesti olen kuullut entisen kihlattuni isoisästä ja siitä, kuinka hän on omalla toiminnallaan sabotoinut koko sukua. Lisäksi olen vierestä nähnyt erään seurakunnan pastorin olevan luonnehäiriöinen. Hän kyllä saarnasi kaikesta hyvästä, mutta häntä itseään ei saanut kritisoida. (Eli jos oli jossain asiassa vastaan, oli koko yhteisöä vastaan. Pieni seurakunta koostuikin enemmän tai vähemmän alistuvista ja psyykkisesti rikkinäisistä ihmisistä.) On muutama muukin päivänselvä luonnehäiriöinen tuttava, mutta heidän kanssaan olen vain muodollisissa väleissä.

Ensimmäiseksi voi sanoa, että narsismi on sairaus. Se on yksi luonnehäiriöiden ryhmästä, psykopatian muotoja kaikki. Narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivällä puuttuu empatian kyky, hänellä ei ole omaatuntoa (mikä kertoo oikeasta ja väärästä), narsistinen ihmisellä saattaa olla arvoja (kuten usko, poliittinen idea), mutta ne ovat vain keino hallita ympäristöään. Luonnehäiriöinen ihminen jakaa ihmiset ympärillään kahteen osaan: hoviin ja inhokkisakkiin/vihollisiin. Hovi on sellainen joukko, joista hän hyötyy ja jotka palvovat häntä esikuvanaan. Hovi täyttää hänen jokaisen toiveensa ja tottelee. Ne, jotka kuuluvat "hovin" ulkopuolelle, ovat ihmisiä, joiden elämästä luonnehäiriöinen tekee todella hankalaa. Yleistä on psyykkinen väkivalta, mistä sabotoija ei jätä minkäänlaista todistetta. Hän järjestää tilanteet niin, että asiat ovat "vahinkoja" ja "sattumia". Esim. pomo voisi sanoa alaiselleen "Anteeksi, etten katsonut työvuorolistoja. Saitkin tästä ylimääräistä työtä. Ei kai se haittaa? Tämä oli vahinko", vaikka sama työntekijä tekee ylitöitä kymmenettä kertaa peräkkäin.

Luonnehäiriöisellä ihmisellä on kuitenkin täysin tasapainoinen psyyke. Hän ei ole psyykkisesti sairas tavalla, miten yleensä kuvitellaan. Ulkoisia merkkejä psykopaatista ei voi sanoa yleispäteväksi. Joku voi olla hyvinkin tarkka ulkonäöstään, toinen taas ei välitä tuon taivaallista siitä. Kuitenkaan hänessä ei näy mitään "heikkouksia tai vikoja" ja jos niitä näkee, huomaa tuon ihmisen nostavan jo oikeusjuttua itseään vastaan tai antavan potkuja työpaikasta. Luonnehäiriöiset ihmiset ovat yleensä hyvin älykkäitä, koska he onnistuvat pelaamaan ihmisten selän takana heidän siitä itse tietämättä. (Jos eivät olisi, peli ei onnistuisi.) Olen seurannut läheltä tuollaista peliä. Mietin silloin, kuinka sairaan, ja samalla huippuälykkään, ihmisen aivot keksivät sen kaiken ja vieläpä viitsivät oikeasti nähdä vaivaa toisen ihmisen elämän pilaamiseen tai vaikeuttamiseen.

Luonnehäiriöisia ihmisiä voi olla missä vaan. Yleisesti ottaen tuollaiset ihmiset pyrkivät tehtäviin, joissa voi vaikuttaa. (Papit, opettajat, rehtorit, kapellimestarit, firman pomo, armeijan kouluttaja jne.) Eli näillä ihmisillä on täysi saneluvalta alaisilleen ja henkisille alamaisilleen. He osaavat olla vakuuttavia, mutta jos alkaa epäilemään heidän sanomisiaan, tippuu "hovista vihollisleiriin". He käyttäytyvät toisinaan häikäilemättömästi pilatakseen ja mustamaalatakseen sellaisten ihmisten elämän, jotka he kokevat uhkaksi. He myös kehuvat ja mielistelevät (jakavat kohteliaisuuksia) niitä ihmisiä, joista haluavat hyötyä. Luonnehäiriöiset voivat näennäisesti kannustaa ja auttaa toisia ihmisiä "vilpittömästi" siinä tilanteessa, ettei heille itselleen tule koitumaan siitä uhkaa.

Jos huomaa tuollaisia piirteitä mm. pomossaan, on syytä olla varovainen. Hän voi "hyvää hyvyyttään" kysellä lasten sairasteluista ja käyttää sanomisia irtisanomisen syynä. Ylipäätänsä ei kannata kahden sopia tuollaisen ihmisen kanssa mitään, palavereihin kolmas osapuoli mukaan, kaikki sähköpostit säilytettävä (sekä omat että vastaanotetut). Kaikki sopimukset pitää dokumentoida.

Jos tuollainen ihminen oikeasti alkaa sabotoimaan elämää, kannattaa mieluummin paeta kuin taistella. (Olen sivusta nähnyt, miten yksi mies pystyy kääntämään vaikuttavalla puheellaan yhden seurakunnan edustajistoa erästä srk:sta työtä hakevaa ihmistä vastaan. Mies itse ei ole töissä srk:ssa, mutta häntä uskotaan. Lisäksi mies tekee hyväntekeväisyyttä seurakuntaa kohtaan, joten hän käy vaikuttamassa kaikkeen.) Tuollaiset ihmiset eivät väsy käymään oikeudessa, koska he voittavat sillä perustein, ettei ole riittävää näyttöä. Normaalit ihmiset pitävät suullisia sopimuksia sitovina, muttei se ole peruste oikeudessa. Kun pakenee, säästää omaa mielenterveyttään.

Se, että tällä palstalla ihmiset kirjoittavat jotain luonnehäiriöistä ilman perusteluja, on typerää. Ensinnäkin jokaisessa meissä on sellaisia piirteitä kuten luonnehäiriöisissä, koska jokainen ihminen on syntinen (itsekäs, omahyväinen, ilkeä, ahne...). Tuollainen yksi piirre ei tee kenestäkään psykopaattia.

Olen muusikko, en narsisti. Olen iloinen saamistani lahjoista ja siitä, että olen kehittynyt ammatissani paljon. Lavalla olen kuitenkin töissä - se ei ole oikea "minäni". Jos olisin lavalla oikea "minä", olisi sama, jos antaisin kuvat itseäni 24 tuntia vuorokaudessa ja ihmisten vapaasti katsella sitä videota. Yksityisyyteni raja kulkee lavan takaoven kohdalla. Lavalla olen töissä, lavan ulkopuolella "minä itse". Kun erotan työn ja sen, että teen vain työtä enkä hae hyväksyntää tai oikeutusta olemassaololleni työn kautta, minulla ei ole tarve esittää lavalla mitään. Voinkin olla lavalla minä itse. Hups!!!! "Miten siinä nyt noin kävi? Puhun aivan pehmoisia." Kivat meikit ja vaatteet ovat plussaa, mitä saan käyttää. Kukaan ei pidä minua outona, jos olen isot korvakorut korvissa lavalla ja hassuissa vaatteissa. Ne ovat osa työtä - työasu. Niillä en korosta itseäni. Kun meikkaan eri tavalla lavalle ja pukeudun lavalle eri tavalla, olo tuntuu erilaiselta. On helpompi silloin erottaa työ ja vapaa.... Tuota on vaikea selittää ihmisille, jotka ehdottomasti pitävät kaikkia esiintyviä taiteilijoita (muusikot, näyttelijät, mallit jne.) Perkeleestä siinneitä, mutta noin se asia on. Ei kaikilla ole tarve korostaa itseään lavan ulkopuolelle, ei "rooli jää päälle".

Tuossa on ollut tietyt ristiriitaisuudet, koska pari kertaa minuun on ihastuttu silloin, kun olen lavalla. Se on tuottanut pari ikävää tilannetta minulle. Monille ihmisille on vaikea käsittää sitä, että toisille työ on sitä klo 8-16 välillä tapahtuvaa ja toisille se on sitä, milloin on lavalla. Esiintymiseen liittyy tietyt käytöskoodit. Esimerkiksi työpaikalleen ei viedä kotiasioita, ei lavallekaan mennä tekemään mitä sattuu.

Kirjoittajan kannattaisi tutustua aiheeseen narsismi ennen kuin leimaa kaikki esiintyjät narsisteiksi.

terveisin muusikko

Terve itsensä kunnioittaminen on täysin eri asia kuin narsismi.