MENETTÄMISEN TUSKA

Olen pahoillani menetyksestäsi. Ihminen tuntee voimattomuutensa surun keskellä, mutta hyvä, että jaksoit kirjoittaa tänne. Toivon, että sinulla on ystäviä, joiden kanssa käydä läpi puolisosi menetystä. Ja aika on armahtavainen, vaikka nyt tuntuu raskaalta, niin olen varma että tulee vielä päivä, jolloin tuska helpottaa.

Toivon sinun jaksavan päivän kerrallaan, enempäähän ei tarvitsekaan. Huominen pitää huolen itsestään.

Itseäni on lohduttanut jonkun viisaan ajatus:
Edes kuolema ei voi himmentää arvokkaita hetkiä.
Toivon, että se lohduttaa myös sinua. Niitä arvokkaimpia hetkiä rakkaan ihmisen kanssa ei kukaan pysty pyyhkimään pois, ne säilyvät ja niihin on hyvä palata aina uudestaan.

Kaikkea hyvää sinulle ja itsestäsi sinun kannattaa muistaa pitää huoli, ulkoile ja syö hyvin, siitä ne henkisetkin voimat vähitellen palaavat.

Sinulle sanoisin, että ei se elämä siihen pysähdy. Sinun pitää ruveta ajattelemaan, että mennyt on jo takanapäin ja tulevaisuus on edessäpäin. Sinun ei saa pysähtyä siihen paikkaasi, vaan rupeat kattelemaan tulevaisuutta uusin silmin. Tämä on tietysti aika ronskisti sanottu, mutta näin on.

Katselet ympäristöstäsi sopivaa kaveria, tai näiltä nettilinjoilta seurustelukumppania.
Tai menet päivätansseihin ja kattelet sieltä kaveria.
Minä tiedän, että nämä minun ehdotukseni tuntuu aluksi aivan tyhmiltä, mutta eihän elämä siihen pysähdy, jos kumppani kuolee.

Voin sanoa, että tässä minun aivan naapurissa kuoli kaksi naapuria ja heidän puolisonsa vain viikkoa myöhemmin. Joten ehdotan, että rupea katselemaan aivan pian uutta kaveria itsellesi, ettei käy samalla tavalla, kuin näille minun naapureilleni.

Elämä on ihanaa, kun sen oivaltaa.

Otan osaa menetykseesi. Vaikka nyt on vaikeaa, toivoa paremmasta huomisesta ei saa menettää! Voimia Sinulle!

hyvin tuskasi, olen kokenut saman, mutta aika parantaa, ja minä tein niin kuten lääkäri kehoitti, lääkäri oli huolissaan minustakin, olin niin uupunut ja suruissani, sairaus kesti puolitoista vuotta.
Lääkäri sanoi minulle näin: Mitä olette harrastaneet nuorena , kerroin harrastuksestani, hän sanoi että sinne vaan sitten harrastamaan, ja se harrastus oli tanssi.

Sinä, tee samoin, eli mene johonkin mitä olet nuorena harrastanut.

Menin siis ensimmäisen kerran tanssimaan kun mieheni oli ollut kuolleena vasta 3 kuukautta, en voinut naapureille siitä kertoa, kun he olisivat ajatelleet, että onhan hirveää että noin aikaseen lähtee liikkelle, mutta kun olin toisten joukossa, se hiukan helpotti oloani.

Surra pitääkin ja niin tein minäkin, ja aikaa annettava surullekin, ei se tee ihmistä huonommaksi jos lähtee liikkeelle.

Kun lopulta annoin itselleni luvan hänen saada mennä, helpotti ensimmäisen kerran, mieheni kuolemasta tulee kohta 10 vuotta, ja kauniit muistot ovat jäljellä.

Keskustelimme onneksi mieheni kanssa ennen hänen kuolemaansa mitä teen, ja miten hän neuvoi minua tekemään.
Ja että toivoisi etten jäisi yksin elämään, koska hän haluaisi etten olisi yksin

Voimia sinulle niitä sinä tarvitset nyt, ja lähde liikkeelle , ihmisten ilmoille,
Vain aika parantaa.

Elämässäsi on avautunut nyt kokonaan uusi lehti.
Mennyt on mennyttä.Elä tuijota liikaa elettyyn elämään, käy pian kuin Lootin vaimolle - suomalaisittain erakoituu. Mieti, tee suunnitelma miten jatkat elämääsi. Toivon sinun nousevan ylös surun laaksosta, sillä siellä sittenkin asuu toivo ja mahdollisuus nousta ylöspäin, todeta elämällä on sittenkin uutta annettavaa. Ylösnousu laaksosta kohti uusia haasteita antaa sinulle paljon. Huipulla aina loistaa toivon valo.aurinko.

Otan lämpimästi osaa suureen suruusi. Vaikeaa on löytää lohdutuksen sanoja, ne tuntuvat niin pinnallisilta. Itseäni helpotti, kun sain jutella saman kohtalon kokeneiden kanssa, esim. puolisonsa menettäneiden sururyhmässä. Siitä sitten pikkuhiljaa... ihan omaan tahtiin jaksoin alkaa katselemaan maailmaa ympärilläni. Välillä oli helpompia päiviä, välillä taas tuli takapakkia. Mutta selvisin.

Toivon, että elämäsi kirkastuu kevään ja lisääntyvän valon myötä.

sinulla on suuri suru, toivon sinulle voimia kestää. siit on niin vähä aikaa kulunu ,ylleensä kun hautajaiset on ohi, niin sillo se tuska vasta tullee ko sokkina.
enne hautajaisii on toimintaa ja pittää järjestää kaikkee suru on ko taustalla oottamassa purkautumista.
yritä vaa olla ihmisten kans, yksin jos jääp pitemmäks aikaa ,siitä on niin vaikee lähtee ja sitä jääp kahleisii,suru ihan ko kietoutus ihmisen ympärille.
niinko kohtalotoveri eellä kirjotukses sano uskon myös et kevät ja valo helpottaa oloa.
luonto versoo uutta elämää, toivon et näin käyp myös sinulle.

ei ole kahta samanlaista surua.
Se on aina ainutkertainen.

Joskus sanat ovat aivan turhia.
Joskus on parempi olla hiljaa.
Joskus taas sanoilla voi sanoa jotakin, joka koskettaa sisintä.
Joskus sanat eivät riitä kertomaan, mitä tuntee.
Joskus sanoja ei tarvita lainkaan.

Surua voisi verrata myös maalaukseen - taideteokseen. Jos haluaa saada oikean vaikutelman maalauksesta, sitä on katsottava etäämpää. Jos seisoo liian lähellä, maalaus näyttää epäselvältä ja sekavalta. Emme ehkä edes ymmärrä, mitä maalaus esittää. Elämän suurten tapahtumien laita on samoin. On päästävä määrätylle etäisyydelle ymmärtääkseen kaiken tapahtuneen merkityksen.

Siinä maalauksessa, joka esittää elämäämme, ei ole ainoatakaan väriä, ei ainoatakaan siveltimen vetoa, jolla ei olisi tarkoitusta. Kaikki tähtää kokonaisuuteen, josta syntyy elämämme maalaus.

Kuolema panee meidät kyselemään elämämme tarkoitusta. Kaikilla meillä on paljon oppimista elämän koulussa, mutta kaikilla ei ole samaa oppimäärää luettavanaan.

Kukaan meistä ei voi kantaa toisen surua. Sitä ei voi sälyttää toisen hartioille. Suru on jokaisen oma asia - ainutkertaisen henkilökohtainen.
Siksi lohdutuksen sanoja on usein vaikea löytää. Ne tuntuvat usein surevasta ihmisestäkin turhalta sanahelinältä.

Olen kokenut monta surua läheisteni pois menon myötä. Jokainen suru on ollut myös erilainen. Nyt näen surun tummana raitana elämäni matossa kirkkaiden väriraitojen joukossa. Elämäni maton kutominen jatkuu...

Luin hiljattain ajatuksia lohdutuksesta. Nämä jäivät mieleeni lukemastani:

Köyhä on oikeastaan vain se, joka ei jätä jälkeensä mitään kaipaamisen arvoista ja se, jolla ei ole mitään kaivattavaa. Meidän on rakastettava poisnukkuneita jälkeenjääneissä ihmisissä. Murhe ja suru ovat ikään kuin huuto rakkauden puoleen. Meillä on yhteys poisnukkuneisiin niin kauan, kuin he jatkavat elämäänsä meidän rakkautemme kautta.

Haluaisin lohduttaa Sinua, mutta minulla ei ole sanoja. Miksi? Ehkäpä siksi, että oma kokemukseni on, että suurin suru on sanaton.

Voin myötäelää vain ajatuksissani suruasi - sinulle ainutkertaista - lämmöllä.

Suru kulkee omaa latuaan, mutta hyvä on muistella niitä hyviä hetkiä, joita teillä oli. Niistä saa kummasti voimaa jaksaa eteenpäin.
Menneestä, hyvästä elämästä saa voimia jaksaa eteenpäin.keskustelu edesmenneen kanssa on minusta vain hyvä asia, tuntee, että hän on lähellä ja kuuntelee... Muista kiitollisuudella ja jaksamista eteenpäin.

.

Otan osaa suruusi, olet varmasti yksin kaikessa
surussasi. Kuitenkin kaikki elämä jatkuu, myös sinun elämäsi. En usko että puolisosi haluaisi sinun käpristyvän paikoilleen. toivon sinulle elämänhalua, valoisaa kevättä, uskon että sinä selviät, et voi olla selviämättä. muista meillä on enkelit, ystävät lähelläsi. He tarvitsevat sinua. "Enkeli"