Miten teillä oli lastenhoito järjestetty?Minulla ei ollut minkäänlaista taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin.Ajan henki oli että äidit töihin-eikä laiskana kotiin makaamaan.No meillä oli nuori koulusta päässyt tyttö hoitamassa esikoista.Me olimme kokemattomia vanhempia ja tytöt kokemattomia hoitajia.Voi laps parka!Toisen lapsen hoitaja oli vanhempi äidillinen nainen joka hoiti lapsia kotona.Opetti pojan potalle ja laittoi kunnon ruokaa.Oli todellinen onnenpotku.Koululainen joutui lähtemään yksin kouluun ja tulemaan tyhjään kotiin onneksi isän työ oli väljempää ja hän pääsi nopeasti apuun pulma tilanteissa.Ei sitä osannut miettiä osasiko olla turvallinen vanhempi.Nyt osaisi toisin?
Lapset kotona vai hoidossa?
Tanttaralla
9345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omia lapsiamme vaimoni hoiti kouluikään saakka kotona. Ei olisi muuten ollut varaa, mutta hän hoiti lisäksi yhtä pikkutyttöä monta vuotta.
Valinta oli etukäteen selvä.
Ilman taloudellisiakaan perusteita vaimo olisi ollut kotona penskojen kanssa.
60-luvulla olivat vähittäiskaupan palkat niin pienet ettei sillä olisi maksanut kahden penskan yksityistä päivähoitoa. Minun tuloistani johtuen yhteiskunnallinen vaihtoehto oli pois suljettu.
Samoin työttömyyskorvaus. Vaimohan olisi heti passitettu töihin.
Siis kotona ilman mitään korvausta.
Piian olisi saattanut pimeästi palkata mutta sotujen kanssa olisi mennyt nollille.
Seitsemän vuoden jälkeen meni markettiin osa-aikaiseksi.
Tästä taustasta johtuen kertynyt eläke on täysin lapsellinen.
Onneksi minä olen joskus saanut palkkaakin joten vähäisellä työttömyyseläkkeelläni yritämme pärjäillä.
kun saimme kunnallisen perhepäivähoitopaikan läheltä kotoa. Pidin äitiysloman ja sallitun puolen vuoden palkattoman virkavapaan kummankin lapsen kanssa. Esikouluikäisenä lapset olivat vuoden päiväkodissa. Asuimme eri paikkakunnilla mieheni kanssa. Tuloni olivat välttämättömät perheelle, nyt on kohtuullinen eläke, ei leskeneläkettä ja lapset omillaan.
Olin yksinhuoltaja,jolla 3 lasta. Mies maksoi minimaalisen summan eli sen jonka pyysin. Halusin, että hän voi jatkaa omaa elämäänsä eikä tarvitse meidän takiamme tulevaisuttaan ja uuden perheen elämää pilata.
Minulla oli työ, ei kovin hyvin palkattu, mutta kuitenkin. Kun lapsein ikäero oli suuri, hoitovuosia kertyi paljon. Suurin osa oli yksityisellä päivähoitajalla ja muutaman vuoden oli hoitaja kotona. Silloin sai penninsä laskea tarkkaan.
Kaikki lapset tulivat koulusta tyhjään kotiin, olivat ns, avainlapsia. Aamuisin he jäivät aamupalle kun lähdin ja nuorimman vein työhön mennessäni hoitoon. Hoitopaikasta sain lapsen pyykkikassin illalla ja usein olivat kakatkin kassissa vaatemytyn sisälle. Joskus oli vakaviakin vammoja tullut muilta lapsilta.
Kaikista tuli kunnon ihmisiä, ahkeria ovat ja ovat opiskelleet pitkälle. Kun luen lehdestä, että Päivi Lipponen sai sai yhteiskunnalta 150.000 e väitöskirjan tekoa varten, olen joskus hetken katkera. En ole koskaan saanut penniäkään, enkä tarvinnut sosiaaliapua, mutta lapsille olisi pieni opintoapu monesti ollut paikallaan. Opiskelivat kovalla lainalla ja siitä ei saa verovähennystä edes lainojen koroista.
Älkää sanoko, että on valtion takaamia opintolainoja.Niin on, mutta niitä saa vain aikansa. Minun lasten opinnot kestivät vuosikausia enemmän kuin valtion takaamat lainat kestivät eli jokaiselle tuli useitten vuosien ajalta korkeakorkoista lainaa, mutta eiköhän näistä selvitä.
Kyllä kaikki on nyt ihan hyvin ja minäkin jaksan paremmin kun pääsin 42 vuoden työrupeaman jälkeen eläkkeelle.
Lasten isäkin alkoi ottaa yhteyttä.
Kun valmistuin ammattiini miehelläni oli tilapäisiä lyhyitä töitä.Kun tyttö koulutettiin odotettiin ilmanmuuta että hän hakee koulutuksensa mukaiseen työhön.Ei siinä vaihtoehtoja ollut.Takaisin päin katsoen olisi hyvä olla lasten kanssa kotona.Eihän heistä renttuja tullut näinkään.Mutta ei se jatkuja nuorien tyttöjen vaihtuminen ja samalla eri paikkakunnilta työn perässä muuttaminen varsinkaan vanhemman lapsen perusturvallisuutta rakentanut.
eli anoppini asui lähellä ja tuli kotiin hoitamaan ensimmäistä lastamme. Siihen aikaan ei äitiyslomia juuri tunnettu, lapsi oli 1 kk vanha, kun palasin työhön! Toisen lapsen jälkeen jäin itse kotiin ja hoidin samalla vierasta lasta aina kakkosen kouluikään asti. Sitten 7 ja 10 vuotiaat olivat avainlapsia koulupäivän jälkeen. Ihan kunnon kansalaisia heistä on tullut.
vanhempina, kun mieheni halusi tulla mukaan synnytykseen ja viettää lomaa lapsen syntymän jälkeen. Kun jatkoin vielä pari kuukautta palkatonta äitiyslomaa 56 vuorokauden äitiyspäivärahan loputtua, sitä ihmeteltiin ja vähän naureskeltiin hyväntahtoisesti omituisille arvoillemme.
Ajatus lapsen herättämisestä ja jonnekin perhepäivähoitoon rahtaamisesta tuntui vaikealta ja kunnalliseen päivähoitoon sanottiin vain yksinhuoltajien kaksosten pääsevän siihen aikaan ainakin pääkaupunginseudulla. Onnistuin neuvottelemaan työnantajani kanssa puolipäivätöihin siirtymisestä ja palkkasimme hoitajan kotiin. Lastenhoitajien muuttamiset ja opiskelemaan lähtemiset aiheuttivat ongelmia, mutta turvallinen kotiympäristö helpotti varmaan lapsen elämää.
Uuteen kotiin muuttamisen jälkeen jäin kotiin, kun uutta kohtuullisesti palkattua osapäivätyötä ei enää löytynyt kohtuullisen matkan päästä. Vähitellen siunaantui erilaisia tehtäviä, jotka yhdistyivät joko ammattiin, opiskeluun tai harrastuksiin. Elämä maistui mukavalta, vaikkei rahaa ylellisyyteen paljon riittänyt. Olen edelleen kiitollinen siitä, että sain elää tuon jakson yhteisten arvojemme mukaan ja viettää aikaa lasten kanssa. Meille oli tärkeätä, että vanhemmat voivat vaikuttaa enemmän omien lasten elämään kuin täysin vieraat ihmiset.
Pidän itseäni etuoikeutettuna, vaikka rahassa mitaten valinnalla on ollut monenlaisia vaikutuksia. Vielä eläkeiässä tulen "maksamaan" valinnoistamme, mutta en kadu, vaan muistelen ilolla ylellisyydeksi kokemiamme asioita, jotka tänään ovat kaikille itsestään selvyyksiä.
Joskus hieman harmittelen, ettei seuraava löysemmässä taloudellisessa tilanteessa elävä sukupolvi enää ole sitä mieltä, että "itsetehty on parempaa kuin kaupasta ostettu ja itse tekeminen on mukavaa", kuten itse olin vanhemmiltani oppinut. Säästäväisesti eläen monet tämän päivän itsestäänselvyydet tuntuivat ylellisyydeltä, josta nautti enemmän.
muutenkaan luuseri niin äidin luona on paras olla.Mutta piää olla muitakin tuttuja perheitä ympärillä.Jää liian suppeaksi ympärillä oleva tukiverkko.Pitää kulettaa kaikissa lastenkerhoissa ja leikkimässä toisten luona.Kehityy lapsi aina paremmin äidin kanssa.Oikeat asiat kehittyy lapsen mielessä.
pystyy lapsia hoitamaan. Meidän olivat 1-vuotiaasta hyvässä perhepäivähoitopaikassa. Oppivat olemaan toisten kanssa eivätkä pelänneet kouluunmenoa ja syömistä muiden kanssa. Minun oli pakko olla töissä. Joskus sanoin, että jos minulla olisi rikas mies, niin lapsia saisi olla vaikka 20, minä olisin heidän kanssaan, pidän lapsista. Saimme 2 ja se on ihan sopiva määrä.