Moi kaikille
Mulla tuli n 2 v sitten sellainen hengenahdistuskohtaus. Ihan äkillisesti alkoi. Kesti hetken ja oksensin silloin. Sitten tuli ihme olo ja ei oikeen pystynyt kunolla "olemaan" Söin vähän aikaa masennuslääkkeitä mut lopetin ne.Silloin kohtauksen aikaan oli stressiä aivan älyttömästi. Pitkään meni hyvin ja asia kuitenki pyöri mielessä. Psykologi sanoi että se oli yksittäinen kohtaus. Normaali olo ei ole ollut ollenkaan sen jälkeen mut ihan sillee hyvin mennyt. Jos vähän ottaa alkoholia niin tuntuu ettei mitään hätää ole. Viinaa en kuitenkaan paljon juo. Nyt 2v jälkeenpäin tuli sama olo. Oksetti ja se meni ohi mut pystyin kontrolloimaan itseäni ja tiesin mitä se oli. Vuoden aikan sattunut paljon. Avioero joka oli raskas ja muutenki kiirettä. Työni olen aina hoitanut ja tään vuoksi en ole poissa töistä ollut. Välil tulee vaan epätodellinen olo. Väsynyt en ole ja nukun hyvin. Onko tää ihan vaan paniikkia? Sitä tavallaan pelkää kohtausta että se tulee.
Onko kellään samoja kokemuksia? Sit ku pelottaa et onko sekoamassa. Avioeronaikaan kävin psykologin luona ja hän sanoi etten tarpeeksi kauan syönnyt lääkkeitä ja ei tavallaan parantunut siitä. Nyt kokeilen luonnon tuotteita. Voisko avioero vaikuttaa näin jälkeenpäin vaik sitä ei ajattele...tai tekee se pahaa kuitenki? kertokaa jos joku kokenut samaa. Tuntuu asia vaan pyörii mielessä ja ajatukset on koko ajan ahdistavassa olossa.
Niin ja lääkäri aikoinaan määräs diapamit mulle mut koskaan en ole ottanut. Mut se helpottaa kun ne on mukana ja tietää et niitä voi ottaa jos huono olo tulee.
Kirjoitelkaa omia kokemuksia. Vai oisko tää 30 kriisiä?
T 30v (m)
Mulla tuli n 2 v sitten sellainen hengenahdistuskohtaus. Ihan äkillisesti alkoi. Kesti hetken ja oksensin silloin. Sitten tuli ihme olo ja ei oikeen pystynyt kunolla "olemaan" Söin vähän aikaa masennuslääkkeitä mut lopetin ne.Silloin kohtauksen aikaan oli stressiä aivan älyttömästi. Pitkään meni hyvin ja asia kuitenki pyöri mielessä. Psykologi sanoi että se oli yksittäinen kohtaus. Normaali olo ei ole ollut ollenkaan sen jälkeen mut ihan sillee hyvin mennyt. Jos vähän ottaa alkoholia niin tuntuu ettei mitään hätää ole. Viinaa en kuitenkaan paljon juo. Nyt 2v jälkeenpäin tuli sama olo. Oksetti ja se meni ohi mut pystyin kontrolloimaan itseäni ja tiesin mitä se oli. Vuoden aikan sattunut paljon. Avioero joka oli raskas ja muutenki kiirettä. Työni olen aina hoitanut ja tään vuoksi en ole poissa töistä ollut. Välil tulee vaan epätodellinen olo. Väsynyt en ole ja nukun hyvin. Onko tää ihan vaan paniikkia? Sitä tavallaan pelkää kohtausta että se tulee.
Onko kellään samoja kokemuksia? Sit ku pelottaa et onko sekoamassa. Avioeronaikaan kävin psykologin luona ja hän sanoi etten tarpeeksi kauan syönnyt lääkkeitä ja ei tavallaan parantunut siitä. Nyt kokeilen luonnon tuotteita. Voisko avioero vaikuttaa näin jälkeenpäin vaik sitä ei ajattele...tai tekee se pahaa kuitenki? kertokaa jos joku kokenut samaa. Tuntuu asia vaan pyörii mielessä ja ajatukset on koko ajan ahdistavassa olossa.
Niin ja lääkäri aikoinaan määräs diapamit mulle mut koskaan en ole ottanut. Mut se helpottaa kun ne on mukana ja tietää et niitä voi ottaa jos huono olo tulee.
Kirjoitelkaa omia kokemuksia. Vai oisko tää 30 kriisiä?
T 30v (m)
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla itselläni oli stressitilanteessa vähän aikaa oireita jotka vasta myöhemmin tajusin johtuvan ahdistuksesta,mm.vatsa alkoi reagoimaan ja saatoin öisin oksennella ilman syytä.
Tämä ahdistava tilanne jatkui vuosikaudet eikä mulla ollu hirveesti oireita silloin,vasta jälkeenpäin sairastuin paniikkihäiriöön. Eli se tavallaan tuli viiveellä. Ihmismieli on niin ihmeellinen..
Kannattais mennä uudestaan psykologin juttusille että saat käsiteltyä mieltä painavat asiat.
Kiitos kannustuksesta. Tuntuu et tää juttu ohjaa elämää koko ajan ja vain se pyörii pääs et mihin täs ollaan menossa.. Mut otan yhteyden psykologiin ;)
jukra.. ihan kun suoraan mun tän hetkisestä elämästä.
Toukokuussa sain ekan "jalat alta" kohtauksen, terkkarissa vaan verenpainetta mittailtiin ja pulssia tutkailtiin, kotiin ja sillä siisti.
Kesä meni ihan ok, kaiketi, kuullostelin tietysti olotilaa koko ajan, mut kaikki meni ihan ok. Lokakuun lopulla, noin kuukausi siitä, kun oltiin ukon kanssa viimein päätetty erota kuuden vuoden jahkailun jälkeen, tuli yks kaks yksin kotona ollessa ihan kamala olo, pelkäsin kuollakseni, tunnin kesti ja se meni ohi. Terkkariin tietenkään en lähtenyt, ja nyt tän viikon maanantaina tuli samanlainen olo töissä ja kaveri heitti terkkariin, siellä pari tuntia makoilin ja mitään "vikaa" ei löydetty. Mut nyt on koko tämä viikko ollut jotenkin epätodellinen, pelkään koko ajan että se "olo" tulee taas.. Sain onneks ens tiistaille työterveyslekurille ajan ja nyt sit oikeastaan toivon, että se paniikkihäiriön syyksi noille oireille löytää..
Jostain tuolta netistä paniikkihäiriöstä luin, ja ne oireet oli just kun mulla. On se melko metka tämä ihmiskeho, kun noin reagoi, oon täs menneinä kuukausina tuuminutkin, et ihmeen helposti menee elämän uusiksi pistäminen 20 avioliittovuoden ja 3 lapsen jälkeen, mut ehkä se ei sit kuitenkaan menekään ihan niin.. mä tosiaan LUULIN, että hyvin tän kestän.. ehkä en sittenkään.. mutta ehkä tästä sittenkin selviää voittajana,eikö?
Tsemiä kaikille, jotka tän saman viheliäisen vaivan kans täällä taplaa!