Liian kauan luonnonsuojelu on toiminut pelkästään minimoidakseen talousjärjestelmämme tuottamat vahingot ja kierrättääkseen jo syntyneet jätteet. On hoidettu oireita eikä itse sairautta. Todellinen muutos vaatii ennemmin tai myöhemmin myös itse sairauden poistoa. Kulutusta on pienennettävä, tämä on edessä ennemmin tai myöhemmin. Mitään tieteen poppakonsteja ei ole eikä tule (fuusiovoimaloitakaan ei ole näköpiirissä), päin vastoin, teollistuvat ja kulutuksen makuun päässeet kehitysmaat vaikeuttavat tilannetta entisestään.
Mielestäni on parempi aloittaa vapaaehtoisesti jo nyt sen sijaan että tulevaisuudessa joudumme tekemään sen jonkun pakottamana.
Esimerkiksi Suomen oloissa kulutus on kotitalouksien osalta pienennettävissä lähes murto-osaan nykyisestä. Suomalaiset asuvat tarpeettoman suurissa asunnoissa ja kaupungit ovat rakennettu aivan liian väljästi. Asuntoja lämmitetään liikaa (kesämökeillä pidetään jopa peruslämpöä yllä!), kuivausrummut hurisevat vaikka pyykki kuivuisi itsestäänkin, katuja, taloja ja mainoksia valaistaan aivan tarpeettomasti suunnattomilla halogeeneilla ja niin edelleen. Listaa on turha jatkaa, sillä kaikki tämä on tuttua, nyt tarvitaan vain toimia.
Jotta todella ryhdyttäisiin toimeen, tarvitaan perustavaa laatua oleva asennemuutos. Jokaista ostopäätöstä tehtäessä täytyy kysyä, "tarvitsenko minä tätä?", sen sijaan että kysyisi "haluanko tätä".
On kieltäydyttävä AIVAN KAIKESTA mikä ei ole välttämätöntä. Uudet kodinkoneet, stereot, autot (paitsi maaseudulla), kännykät, flatscreenit sun muut - kaikki tuo joutaa historian roskakoriin!
Televisiostakin on nyt helppo kieltäytyä kun digi-aikakausi alkaa.
Uuden kulutusvastaisen ajattelun pitäisi koskea myös ruokaa. Aikuisen ihmisen ei tarvitse syödä eksoottisia hedelmiä ja tuoreita vihanneksia keskellä talvea tyydyttääkseen ravintoainetarpeensa. Tupakasta, alkoholista, kahvista ja teestä pitäisi myös irtisanoutua.
Materiaalisilla hyödykkeillä on siis tyydytettävä vain kaikkein välttämättömimmät tarpeet. Kaikki muu on kertakaikkisesti unohdettava. Mitä hauskaa elämässä sitten enää on? Elämän mielekkyys voidaan hakea immateriaalisesta toiminnasta: harrastetaan seksiä, kulttuuria, musiikkia, urheilua, patikointia luonnossa ja niin edelleen. Eli sitä mikä ihan oikeasti tuo nautintoa.
Mielestäni on parempi aloittaa vapaaehtoisesti jo nyt sen sijaan että tulevaisuudessa joudumme tekemään sen jonkun pakottamana.
Esimerkiksi Suomen oloissa kulutus on kotitalouksien osalta pienennettävissä lähes murto-osaan nykyisestä. Suomalaiset asuvat tarpeettoman suurissa asunnoissa ja kaupungit ovat rakennettu aivan liian väljästi. Asuntoja lämmitetään liikaa (kesämökeillä pidetään jopa peruslämpöä yllä!), kuivausrummut hurisevat vaikka pyykki kuivuisi itsestäänkin, katuja, taloja ja mainoksia valaistaan aivan tarpeettomasti suunnattomilla halogeeneilla ja niin edelleen. Listaa on turha jatkaa, sillä kaikki tämä on tuttua, nyt tarvitaan vain toimia.
Jotta todella ryhdyttäisiin toimeen, tarvitaan perustavaa laatua oleva asennemuutos. Jokaista ostopäätöstä tehtäessä täytyy kysyä, "tarvitsenko minä tätä?", sen sijaan että kysyisi "haluanko tätä".
On kieltäydyttävä AIVAN KAIKESTA mikä ei ole välttämätöntä. Uudet kodinkoneet, stereot, autot (paitsi maaseudulla), kännykät, flatscreenit sun muut - kaikki tuo joutaa historian roskakoriin!
Televisiostakin on nyt helppo kieltäytyä kun digi-aikakausi alkaa.
Uuden kulutusvastaisen ajattelun pitäisi koskea myös ruokaa. Aikuisen ihmisen ei tarvitse syödä eksoottisia hedelmiä ja tuoreita vihanneksia keskellä talvea tyydyttääkseen ravintoainetarpeensa. Tupakasta, alkoholista, kahvista ja teestä pitäisi myös irtisanoutua.
Materiaalisilla hyödykkeillä on siis tyydytettävä vain kaikkein välttämättömimmät tarpeet. Kaikki muu on kertakaikkisesti unohdettava. Mitä hauskaa elämässä sitten enää on? Elämän mielekkyys voidaan hakea immateriaalisesta toiminnasta: harrastetaan seksiä, kulttuuria, musiikkia, urheilua, patikointia luonnossa ja niin edelleen. Eli sitä mikä ihan oikeasti tuo nautintoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kulutuksen pitää kasvaa. Jos kansantalous ei kasva vähintään kolme prosenttia vuodessa, meidät hukka perii.(ei susi kuitenkaan)Kauhia itku ja poru nousee. Jäävät lapsilisät, eläkkeet, asumistuet ja kaikki muukin maksamatta. Krääsän tuottajat ihan työttömiä ovat. Mitäs sitten?
Itselläni ei hätää, kun on peltoa viljeltäväksi ja polttopuuta metsässä, sienet ja marjatkin sieltä saa. Ei ihan heti nälkään kuole.
"Jos kansantalous ei kasva vähintään kolme prosenttia vuodessa, meidät hukka perii."
Ei kansantalouden kasvu tarkoita sitä, että materiaalinen kulutuskin kasvaisi.
Siirrytään vaan materian tuottamisesta palveluiden tuottamiseen. Yksinkertainen yhteiskunnan muutos. On niitä ennenkin tapahtunut. Suurin osa kansastakaan ei enää asu maaseudulla viljelemässä omaa pientä peltoplänttiään. Tätä muutosta valtio voi nopeuttaa asettamalla tuskaiset verot ihmisten tulojen sijaan pelkästään saastuttaville asioille. Ja sitten kun on halvempaa käyttää ihmistä eikä materiaa, niin myös käy. Ja varsinkin kun sekin materian kulutus kohdistuu siten, että siitä on pienin mahdollinen saastutus, menee hyvin.
"Krääsän tuottajat ihan työttömiä ovat. Mitäs sitten?"
Silloin me vasta kusessa olemme, jos krääsän tuottajilla vielä pitkään on työpaikkansa. Eipä liene mitään väliä työttömien määrällä, kun kaikki hukumme pikkuhiljaa siihen itseensä.
tää vaatimus kansantalouden jatkuvalle kasvamiselle?
Fortumin keppi ei tehonnut. paras säästökeinohan olisi ollut roima hinnankorotus.
mutta minäpä sammutan aina tv:t, kun siirryn huoneesta toiseen huoneeseen.ison talon (200neliötä kahdelle), lämmitys on tosiaan kallista joten lämpöä on laskettu 18 asteeseen.Asumisväljyydestäni en luovu.Mökkiä en HALUA.Jos peruslämmöt panee poikki tulee usein isompi vahinko kuin sähkönkulutuksen aiheuttama. Tarvinko, vai haluanko muuta tuohon pitää vastata että tarvin. 5 televisiota ja video ja tallentava dvd vaativat lisää digibokseja, kiitos valtion säästäväisyysesikuvan.Joudun siis hommaamaan viisi uutta lootaa vuoden aikana entisten kahden lisäksi.
kompostoin, kierrätän metallit,lasin,paperit poltetaan, pahvit talteen. jäteauto käy kerran kuukaudessa hakemassa muutamia pussillisia energiamuovijätettä.En käytä eksoottisia hedelmiä, talteen otetut vihanneksetkin kelpaa tuoreiden sijaan.
Pihassa on rosvojen kiusaksi kaksi energiavaloa hämäräkytkimen perässä,kuivausrumpua käytetään alhaisen huonelämpötilan vuoksi talvisin 1/viikko. en valomainosta asumistani.2 autoa tarvitaan kaupungissakin, kun on liikkuvat työt, hörhö, oletkos sellaisesta kuin "työ" kuullut joskus???Muualakin liikutaan kuin maalla.Kävele sinä kaupungissa jos huvittaa.
Kaiken em. lisäksi hararastan myös noita ilmaisia asioita.Meitä kaltaisiani on suurin osa tavallisista ihmisistä.
Älä meille pienpalkansaajille valista uskoasi, me tiedämme miten säästetään turhia kuluja, kun on pakko!. mene sinne missä energiaa kulutetaan, mainosmieste, ministereiden, kaupunginvaltuustojen luo,jotka eivät tosiaan itse maksa mitään kuluja.Siellä tuhlataan turhaan, ja sieltä ne säästöt revitään tuhantisin kerroin ja nopeasti.
tässä on kyllä pieni paradox, sikäli, että tätä kaikkea tarvitaan ainoastaan, jotta voisi käyä työssä.Jos saisin vaikka puolet palkastani jouten ollen, asuisin mielummin metsäluonnossa mökissä ilman kaikia noita mukavuuksia.
Kyllä, itse olen vähentänyt turhia ostoksiani ratkaisevasti, sillä en osta poroa, en missään muodossa, EN IKINÄ!!!
Toivottavasti kuluttajat huomaavat kuinka noita jänkäpojujen elukoita kasvatetaan ja osaavat tehdä oikean ostopäätöksen kaupassa.
turhia ruokaostoja, en osta etelänpojujen pyytämää silakkaa tai surkeata merilohta ikuna. En myöskään etelän sikatilallisten tuotteita. Ostan ainoastaan brasilialaista pihvihärkää ja poronlihaa, sekä Inarin siikaa.
Kannattaisi syvällisesti miettiä, että mistä kulutusyhteiskunnassa pohjilmiltaan on kysymys? En anna vastausta, mutta viiden pisteen vihjeen annan, kannattaa tutustua Antti Tuurin ajatuksiin asiasta.
vihjeenä, misä kirjassaan Tuuri eritoten asiaa analysoi? Ois kiva tietää, onko mitään yhteisiä ajatuksia.
Rakennetaan muutama iso talo ,joissa koko kaupunki asuu.Säästyy paljon kaikkea.
Miksi kieltäytyä materiaalista?
Loppujen lopuksi ei täällä ikuisesti voida
elää. Elämänlaatu vai ikuinen, laaduton elämä täynnä köyhyyttä? Mielestäni meidän tulisi paneutua elämänlaadullisiin ongelmiin, siihen hirveään katastrofiin, että kaikki spiritualismi on kadonnut yhteiskunnasta.