Hei kaikki! Olen aina ollut äkkipikainen, mutta tuntuu, että nyt raskauden myötä se on mennyt ihan överiksi. Mieheni on minua kohtaan ihanampi kuin koskaan, mutta heti jos hän tekee jotain vähänkin ärsyttävää, räjähdän totaalisesti. Hän ei saa edes suunvuoroa selittää, mitä oikeasti tarkoittaa, kun minä huudan täysiä. Myös tavarat ovat ruvenneet lentämään, mikä on mielestäni tosi epäkypsää ja lisäksi noloa, sillä äänieristys on tässä talossa tosi huono. Meillä raskausaika voisi olla tosi ihanaa, kun itselläni ei ole mitään vaivoja ollut ja mieskin on aivan ihana. Pelottaa että hän ei kohta enää jaksa näitä raivokohtauksia. Tähän asti hän on ollut tosi ymmärtäväinen, eikä oikeastaan edes suuttunut minulle. Pyydän aina anteeksi kun olen rauhoittunut ja mieheni tietää, että itsekin kärsin tästä. Mutta ei hänenkään ymmärrys loputtomiin riitä.
Onko teillä ollut samanlaista raskausaikana. Tuntuu, että tämä johtuu hormoneista, sillä jälkeenpäin ihmettelen itsekin, mikä minuun meni. Ihan kuin olisi kovasssa humalassa ollut. Jos teillä on mitään vinkkejä, kuinka voisin tilannetta parantaa, niin kertokaa. Kiitos jo etukäteen.
Onko teillä ollut samanlaista raskausaikana. Tuntuu, että tämä johtuu hormoneista, sillä jälkeenpäin ihmettelen itsekin, mikä minuun meni. Ihan kuin olisi kovasssa humalassa ollut. Jos teillä on mitään vinkkejä, kuinka voisin tilannetta parantaa, niin kertokaa. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tilanne yleensä tasaantuu keskiraskauden aikana..
Mutta pahenee taas loppuraskaudessa, eikö vain?
viikolla 20. Eikä helpotusta näy=(
voin sanoa ihme, mutta musta tullut tosi rauhallinen ja kiltti. Mutta se on positiivista. Muistan vaan alkuraskaudessa olin tosi ärsyttävä. Riideltiin koko ajan mieheni kanssa, ja se oli aina muun syy.
Nyt voin jopa herää aamulla aikaisin ja tehdä hänellä'e aamupalan...mikä taas on outo koska en yleensä tee aamupala hänelle.
Minäkin olen tunnistanut raskausaikana sen piirteen, että olen hanakampi ärsyyntymään kun aikaisemmin. Ihmisten kommentit ja käytös ärsyttää huomattavasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja toki oma turvonnut olemus on omiaan ärsyttämään itseäni. Tuntuu ärsyttävältä olla jossain määrin toisten apujen varassa (esim. raskaat nostot, kurottelut kaapeista yms), ja sekin ärsyttää, että ei voi liikkua tai matkustaa samallalailla kuin ennen. Yhtäkaikki, ärsyyntyminen on ollut aikamoista.
En tosin näytä sitä ulospäin sen enempää kuin ennenkään. Tai ainakaan kuvittele näyttäväni, voihan se olla, että puoliskolla tai lähipiirillä on ihan toinen kuva.
Hassultahan se tuntuu, kun toiset hokee, että raskausaika on niin ihanaa. No onhan se, mutta tuntuu hassulta, kun kaikki tuntuu niiiin ärsyttävältä :)
hermot kireellä koko ajan! Tulee raivottua monesti miehelle mutta onneks on tähän asti vielä ymmärtäny :)
Eihän tätä enää toivottavasti kauaa kestä. Nyt viikolla 37.. Ja mulla ainaki raivoominen pahentunu loppua kohden! toivottavasti ymmärtää mies vielä muutamat viikot.
Mulla on rv 19 3 ja räjähtelen lapsilleni tämän tästä.Olen kyllä muutenkin sellainen tuli ja leimaus-tapaus,mutta nyt tuntuu,että alle 2v juniorin uhmakohtaukset käy enemmän ja enemmän hermojen päälle.Nopeasti kuitenkin lepyn ja sitten suukotellaan,halitaan ja pyytelen anteeksi.
Yksi syy kireään pinnaan on mulla ainakin ollut jokaisessa raskaudessa se huoli syntymättömästä lapsesta.Vaikka sitä ei tietoisesti ajattelekkaan,niin se on silti jossain mielen pohjukoissa.Mulla se on sitä valtavaa huolta,joka ilmenee sitten pienoisena stressinä ja sitä myöten purkautuu kiukkuna ulos.Olen muutenkin niin kova huolehtimaan kaikesta ja kaikin puolin hieman vainoharhainen tapaus... :)
Onhan ne hormoonit tietty,mitkä tekee sen oman hommansa hienosti,välillä vähän liiankin hienosti.
Kyllä kai tämä joskus helpottaa,edes hetkeksi.Sitten tosiaan loppuraskaudessa kiukun aiheuttaa iso maha,kun et taivu mihinkään,missään ei ole hyvä,mitään ei jaksa,vaikka pitäisi,ei pysty nukkumaan ja jos erehtyy nukahtamaan,niin vessa kutsuu monesti yössä.
Koitetaan vaan jaksella.Kyllä ne meidän lähimmäiset ihmiset ymmärtävät ja jaksavat oikein hienosti.Ei stressata enää siitä. :)Miehet,niinkun lapsetkin on oikein hyvin sopeutuvaista lajia,joten ollaan vaan ja päästellään välillä höyryjä pois.Höyryjen sisällä pitäminen on pelkästään haitaksi,kun ne sieltä purkautuu kuitenkin jossain vaiheessa ja melkosen suurella voimalla sitten.. :)
Ihanan kamalaa odotuksen jatkoa kaikille!Muistakaa,että olette jokainen ainutlaatuisia,vaikka ette aina parhaita puolianne näyttäisikään. ;)
Vasta nyt on alkanut helpottaa riehuminen ja raivoaminen.. Ja olen jo onnistunut välillä riitelemään ihan rakentavastikin ;) Rv 35 5 menossa..
MUTTA en ole IHAN koko aikaa ollut yhtä kauhea. Neuvolasta ohjeistettiin jossain vaiheessa kokeilemaan Heksavit B6-vitamiinia, joka auttoi minulla niihin ylenpalttisiin raivokohtauksiin. (Tai luja uskoni niiden tehoon vaikutti..)
Sitten menikin ihan kivasti vähän aikaa ja jo taas alkoi sotatila.. Nyt taas vaihteeksi valkoiset liput liehuu ja on rauha maassa..
.. Toivottavasti loppuun saakka!!