Eilen ajattelin soittavani sulle ja pyytää, että pikaisesti tapaisit mut. Ihan vain, että saisin kerrottua sulle tunteeni. Vain siis puhua ja voisit sanoa mulle, ettei sua kiinnosta. Saisin jatkaa elämääni ja unohtaa sut.
Ajatus oli mielestäni hyvä, koska tässä epätietoisuudessa on kamala olla.
Tänään ajatus ei olekaan niin hyvä. Alatajunnassani kuitenkin ajattelen, että jos soittaisin, suostuisit tapaamaan mut ja sanoisit tuntevasi samoin kuin minä ja haluaisit tavata mua uudestaan. Elän siis vain omaa haavettani, haluan vääristää totuutta. Toivon siis että asia menisi näin, ja se varmasti on päällimmäinen motiivi, miksi haluaisin soittaa. Järkeillen kuitenkin yritän selittää asian itselleni tuolla puhumisella.
Mitä jos soittaisinkin ja löisit luurin korvaani, tai sanoisit ettet ehdi - sehän tarkoittaisi hienivaraista torjuntaa...ei kiinnosta. En varmasti uskoisi sitäkään ja siitä seuraisi häpeää ja pelkoa. Niitä on jo nyt tarpeeksi, joten en halua lisää.
Soittaminen voisi olla fiksua, loppuisi tämä vaivaaminen, mutta toisaalta voisin antaa asian vain olla, se varmaan tasoittuu ja unohtuu kymmenessä vuodessa, toivottavasti, luulisin.
Ajatus oli mielestäni hyvä, koska tässä epätietoisuudessa on kamala olla.
Tänään ajatus ei olekaan niin hyvä. Alatajunnassani kuitenkin ajattelen, että jos soittaisin, suostuisit tapaamaan mut ja sanoisit tuntevasi samoin kuin minä ja haluaisit tavata mua uudestaan. Elän siis vain omaa haavettani, haluan vääristää totuutta. Toivon siis että asia menisi näin, ja se varmasti on päällimmäinen motiivi, miksi haluaisin soittaa. Järkeillen kuitenkin yritän selittää asian itselleni tuolla puhumisella.
Mitä jos soittaisinkin ja löisit luurin korvaani, tai sanoisit ettet ehdi - sehän tarkoittaisi hienivaraista torjuntaa...ei kiinnosta. En varmasti uskoisi sitäkään ja siitä seuraisi häpeää ja pelkoa. Niitä on jo nyt tarpeeksi, joten en halua lisää.
Soittaminen voisi olla fiksua, loppuisi tämä vaivaaminen, mutta toisaalta voisin antaa asian vain olla, se varmaan tasoittuu ja unohtuu kymmenessä vuodessa, toivottavasti, luulisin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
... sittehän pääset rauhaan jos tulee luurist korvaan, hän ei ollut arvoisesi. Sillä vaikka hän mitä ajattelee tai on mieltä, jos on vähääkää mahdollista et hää siuta arvostaa, ei missään tapauksessa ainakaa lyö luuria korvaan. Mutta elä heti tunteistasi mene kertomaan, kysy vaikka että mitä kuuluu? :-). Rohkeutta sinulle.
Ei voi ajatella noin, ettei ollut arvoiseni. Kyse on muusta kuin arvoista. En ole hänen arvoisensa, varsinkaan jos soitan, eikä hän ole minun arvoiseni. Arvot on karisseet toisten ja toistemme silmissä varmasti kauan kauan sitten.
En mä mitään kuulumisia rupea kyselemään, se on jo ihan liian läpinäkyvää ja teennäistä, eikä tee asiaa ainakaan helpommaksi. Haluan asiasta eroon - järjellä ajateltuna. Tunteella ajateltuna - en halua ikinä.
mitään sellaista mitä sinä minulle teet, vaik hätäpäissäni olenki ihan kamala.
Oon kamala? sitäkö sanot. Teen kamalaa? En mä mielestäni tee mitään. Ruma mä varmaan oon...
ruma????????????????
Välillä vain on helppo ajatella, että miksi juuri minä:)
järkytyttyä................. sun sanoista.
ymmärrät.... sen ..... ok.....!!!!!!!!!!!!!
Keksi tikusta asiaa ja soita hänelle. Ota jokin veruke, jonka perusteella voit sitten puhelun lomassa vähän sivuta muitakin asioita.
Kuulostele maaperää; haluaako hän keskustella kanssasi, onko ilahtunut vai välttelevä, haluaako palata asiaan.
Jokin hyvän "tekosyyn" varjolla saat mahdollisuuden tunnustella maaperää.
sanottu kuin tehty..:) Mistäs sen uuden tikun löytäisi..:)
henkilö vapaa? Jos on niin mikset voi soittaa ja kysyä suoraa..?
tilanne kokonaan koskaan, ehkäpä?
Hanki elämä! Siitä voisi olla jotain hyötyäkin sulle. Sitten kun sul on kaikkee muuta mitä tarvitset, niin voit ottaa yhteyttä ihastukseen. Muuten kolaus voisi olla liian kova. Lisäksi on helpompi olla vahingossa ahdistamatta iskettävää, kun on paljon muutakin elämää. Esim. kavereita!
t. yhteyttä liianko aikaisin ottanut vai liian myöhään vai menikö se sitten vaan niin... :)
joskus täytyy lopettaa jotkut harrastukset/ jutut, silloin voi olla tyhjän päällä hetken aikaa, eikä silloin ole oikein että toiset syyttää elämättömyydestä, se on se tilanne, mitä jotkut fucking ääliöt ei tajuu!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ihastus sano mulle et hanki elämä. Se et on KAVEREITA on yksi parhaista keinoista nauttia elämästä kaikesta muusta paskasta huolimatta. Ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Kuten esim. tässä tapauksessa "rakastaan". Ainoa paras ja mahdollinen vaihtoehto on sitten hankkia joku sellainen ihminen tai suhde josta saa edes melkein yhtä hyvän tyydytyksen. Toki tämän tyydytyksen voi saada muistakin kuin ihmisuhteista, riippuu ihan siitä mitä asioita henkilö arvostaa yleensäkin elämässä.
..soittanut..??
Olette kaikki nyt hakoteillä:)
Sellaista tekosyytä tai asiaa EI ole, että voisin muuten vain soitella ja tunnustella jotain. Se on hänelle aivan täysin selvä jos soitan jonkun muun takia, että se on tekosyy. Joten miksi vääntää turhasta tikusta asiaa, kun se ei mene läpi. 110% varma tieto.
Ei mun elämää tarvitse hankkia, sellainen on jo. Tuo ulkopuolinen elämä, ilman koneita:) Niin kiireinen, etten ehdi ahdistaa/ahdistella tätä henkilöä. Ja tuosta kaikesta muusta...ei sitä kaikkea saa vaikka kuinka haluaa tai yrittää...nyt en puhunut hänestä vaan kaikesta muusta.
Jos kaikki olisi niin yksinkertaista, ei olisi tarvetta kirjottaa tällaiselle ruikutuspalstalle, selvitän asiat nopeasti.
En soittanut, koska se ei ollut järkevää.
- kuten ei tämäkään - :)
kenelle mietit sitä soittoa?
Hän on mies ja minä olen nainen
ja kysy siten asiaa, että onko hän kiinnostunut!
Sitä en edes harkitse.
Lähetä tekstari, jollet muuten uskalla.
Saat ainakin vastauksen ja molemmin puolin saatte miettimisaikaa. Soittaminen voi tulla liian yllätyksenä.
Jos hän sattuu olemaan varattu, niin ei kyllä tekstiviestiinkään kannata ihan kaikkia totuuksia laittaa. Ja muutenkin kannattaa unohtaa.
Voithan vaikka laittaa, että haluat keskustella
eräästä asiasta, joka on sinua kauan vaivannut.
Soitto tai tekstari, sama kumpi.
Lähinnä tarkoitin yhteydenottoa tai sitten ei.
Ei se ole uskalluksesta kiinni, vain järkevyydestä.
tämä nyt on vanha ja liian sekava juttu, jonka olen omassa mielessäni sekoittanut umpisolmuun. Solmussa ollaan...
ainakin mä tein joskus niin, että löin luurin korvaan (useamman kerran) kun iski "paniikki" eli itkin.
Pelkäsin että eräs tuttuni vihaisi minua siksi,
että olin ymmärtänyt väärin.
Puhumalla asiat selviävät,
mutta tosissaan tekstinä saa aikaa harkita,
varsinkin silloin jos ei ole sanoja 'valmiina' mielessä.