oikean laista äitiysvalmennusta? Kyllä äitiys on paljon muuta kuin hengitystekniikkaa. Synnytyksestähän se äitiys vasta alkaa. Olen seurannut tuota koulujen antamaa kotitalousopetusta.
Reseptitkin on kaikki 1-2 hengelle. Pirtelöä ja pizzaa. Ei niillä eväillä kovin pitkälle pötkitä. Kun itse olin koulussa, meille opetettiin kaikki mahdollinen kodinhoidosta, ruoan terveellisyydestä, vitamiineista. Joka kerta valmistettiin koko ateria alkuruoasta jälkiruokaan ja lisäksi aina joku ryhmä leipoi. Opetettiin myös vauvan hoitoa ja tietysti hygieniaa. Kyllä se oli aika kattava opetus. Meidän piti laskea joka aterialle hinta ja vielä/henki. Itse huolehdimme ruokatilaukset. Opettaja vain jakoi tehtävät ja reseptit, sitten hän häipyi opettajainhuoneeseen ja tuli syömään kun ruoka oli valmis ja pöytä katettu. Meidän piti osata myös kattaa nätisti ja tarjoilla ruoka oikein. Sitten yhdessä syödessämme opettelimme myös ruokapöytäkäyttäytymistä.
Sitten ihan toinen aihe. Minua on alkanut häiritä toi nimitys sijaislapsi, eikö kukaan keksisi parempaa. Eihän noi lapset kenenkään sijaisia ole.
Reseptitkin on kaikki 1-2 hengelle. Pirtelöä ja pizzaa. Ei niillä eväillä kovin pitkälle pötkitä. Kun itse olin koulussa, meille opetettiin kaikki mahdollinen kodinhoidosta, ruoan terveellisyydestä, vitamiineista. Joka kerta valmistettiin koko ateria alkuruoasta jälkiruokaan ja lisäksi aina joku ryhmä leipoi. Opetettiin myös vauvan hoitoa ja tietysti hygieniaa. Kyllä se oli aika kattava opetus. Meidän piti laskea joka aterialle hinta ja vielä/henki. Itse huolehdimme ruokatilaukset. Opettaja vain jakoi tehtävät ja reseptit, sitten hän häipyi opettajainhuoneeseen ja tuli syömään kun ruoka oli valmis ja pöytä katettu. Meidän piti osata myös kattaa nätisti ja tarjoilla ruoka oikein. Sitten yhdessä syödessämme opettelimme myös ruokapöytäkäyttäytymistä.
Sitten ihan toinen aihe. Minua on alkanut häiritä toi nimitys sijaislapsi, eikö kukaan keksisi parempaa. Eihän noi lapset kenenkään sijaisia ole.
Vastaukset 31
Vanhimmat
on hyvä en ajattele että lapsi on jonkun sijalla vaan sijoitettu siihen perheeseen. Eikä nimi laspsen tunnetta/mainetta pahenna vaan siihen on olemassa muita tekijöitä jotka antavat ehkä huonon maineet nimitykselle.
Me jos esittelemme jollekkin perheemme niin sanomme että olemme sijaiskoti Liisalle.
Lapsi taas sanoo että nuo ovat mu Äiti ja Isä muuten kutsuu meitä nimeltä
pääpiirteittäin hyvin samoja asioita, paitsi vauvanhoitoa ei ollut eikä tilattu itse tavaroita. Mutta ruokaa tehtiin laidasta laitaan. Loputtomiin oli teoriaa ruokaympyröistä, miesten paitojen silittämisestä, eri ruokavalioista... eikö se enää mene niin?
Sijaislapsi... sanahan se vain. Jatkumo siihen sijaisäiti, sijaisisä, sijaislapsi. Sanat on sanoja, puhekielessä etenkin. Ei kai sijaislapsi-nimitystä virallisissa dokumenteissa käytetäkään?
olen nyt seurannut tätä nykyistä opetusta lastemme kertomusten perusteella ja selaillut oppikirjoja, niin ei siellä ihan oikeasti opeteta juuri mitään.
Liekö muuttunut opetus siinä vaiheessa, kun myös pojat tulivat mukaan opetukseen. Olen kuullut, että sen jälkeen tunnit muuttuivat lähinnä järjestyksen valvomiseksi, pojat pistivät leikiksi koko homman.
Sijoituslapsi on oikea muoto, eikä kalskahda korvaan.
Ei lapsi ole meidän perheessä sijaislapsi tai sijoitettu lapsi vaan Lapsi. Sattuu, kun joku kysyy, että ketkäs näistä lapsista on teidän omia ja ketkä niitä sijoitettuja. Puhumattakaan kasvattilapsi-nimikkeestä, johon siihenkin edelelen törmää yllättävän fiksujen ja nuorten kielenkäytössä.
En minä ole sijaisisä, en perhekoti-isä, en hoitoisä vaan isä. Ja perheemme äiti on äiti.
Kun lapsi haluaa selventää, puhuuko hän biologisesta vai nykyisestä äidistä, hän selkeyttää keskustelua puhumalla Raija-äidistä (biologinen) ja Leena-äidistä (nykyisen perhen äiti).
Käytäntö on yhdessä sovittu ja tullut käyttöön nimenomaan biologisen syntymä-äidin ehdotuksesta. Ja on toiminut jo viisi vuotta.
Mutta ei varmasti sovi sellaisenaan jokaiseen perheeseen, ei jokaiseen tilanteesen eikä kaikkiin suhteisiin.
Olen huomannut, että mitä paremmin syntymä-äiti on "sinut" huostaanoton ja sijoituksen kanssa ja mitä enemmän hän ajattelee lapsen parasta, sitä lähemmäs äitiyttä ( ja myös isyyttä) hän antaa meidän mennä. Näin voin sanoa viidentoista lapsen, kuuden äidin ja kahdeksan isän kokemuksella).
perheen parissa puhutaan ihan vain isästä, äidistä ja lapsista, ilman mitään sijaisetuliitteitä. Tarkoitinkin ainakin omalla kohdallani sitä, mitä sanaa käyttää yleisessä keskustelussa, vaikka nyt tällä palstalla.
minäkin ihan kutsun noita meidän lapsia etunimeltä, minä olen heille äiti, minun lapseni, siis ne itse tehdyt, ovat meidän hoitolapset omineet sisarikseen, siskojen lapset serkuikseen jne. Ei se perheiden sisällä olekaan ongelma, vaan yleisessä keskustelussa. Sij. vanhemmat ovat oikeasti vanhempien sijaisia, mutta kysyn edelleen, että kenen sijaisia ne sij.lapset ovat?
Minä kun en koe olevani edes isän sijainen, sillä' olen ollut jokaiselle meidän lapselle isä pidempän kuin yhdenkään heidän biologinen isä on ollut.
Joista muuten vain yksi pitää lapseensa yhteyttä.
kyse siitä, mitä kukakin kokee, vaan sanan sijais eli sijainen, sijaisuus merkityksestä. Sijaisuus tarkoittaa, että hoitaa tehtävää joka kuuluu jollekin toiselle, on siis sijainen. Sanoilla on oma merkityksensä ja väärissä yhteyksissä käytettynä voivat johtaa harhaan. Jos et ole lapsen biologinen isä, mutta kuitenkin hoidat lasta kuin omaasi, niin toimit siis isän sijaisena, koet sen sitten ihan miten tahansa. Lapsia ei sen sijaan pitäisi pitää kenenkään sijaisena, joten sijais-nimitys on väärä.
Kasvattilapsi olisi huomattavasti osuvampi ja kuvaavampi nimitys. Valitettavasti siihen on vaan jäänyt huono kaiku jostain ammoisista ajoista, jolloin kasvattilapset saattoivat olla perheissä huomattavasti heikommassa asemassa kuin biol.lapset. Kasvattilapsi olisi hyvin lapsen tilannetta kuvaava. Hänet on annettu meille kasvamaan ja kasvatettavaksi. Pitäisi saada vaan sanalle kauniimpi merkitys nykyaikaan sopivaksi.
Jos lapselle annetaan harha siitä, että jos joku kokee olevansa lapsen isä, vaikka ei oliskaan biologisesti isä, niin tämä lapsihan voi oppia siihen, ettei biologisella isällä ole merkitystä sitten kun hän oman lapsensa maailmaan tekee. Näin se vastuuttomuus siirtyy sukupolvelta toiselle ja jopa saa oikeutuksen. Sijaisisän pitää kokea olevansa toimeksiantoisä, kuten on.
miksi. luuletko että lapsi on tyhmä lapsi kasvaa ja imee tietoa/taitoa ja myös sitä "isän mallia" oli se isä sitten kuka isä tahansa.
Biologinenisä ei ole mikään itseselvyys että lapsi siitä sen mainitseman vastuuttomuuden siirtymisen jne.....
On kovasti hepposia olettamuksia Helinällä.
Lapsensa hyljännyt isä on aina menetetty sukupolvi.
Piirräppäs sukupuu niin näet mitä siitä paljatuu.
Piirrä joka oksalla lapsensa hyljännyt isä tai äiti.
Eipä siihen sukupuuhun sijaisisä ilmesty biologisen isän tilalle, ei sitten millään.
on lapsensa hyljännyt isä tai äiti?
Onko se jostain aatamin ajoista asti ajateltu vai mikä?
Kun ei noita joka oksalle yleensä noita isiä ja äitejä lapsella ole, paitsi heittopussiksi joutuneilla... Taitaa olla 28 sijoitusta ennen 18-ikävuotta Suomen ennätys tuossa asiassa. Siinä pitäisi piirtää jo aika iso puukin ja paljon oksia, että kaikki isät ja äidit mahtuu lapsen elämään.
bioisäkään. Tuntematon ei ole mikään "isä"
Siinä onkin lapsella arvailun varassa kuka enten, tenten... jne... jooo.
kunnan elätti...
Eihän tuollaisia valmennuksia voida äideille tehdä, saatika isillekkään. Elämä valmentaa ja aikuisuuteen kasvetaan ja joillekin vanhemmuus tulee ihan itsestään, jokainen hoitaa ja kasvattaa lapsensa tavallaan, ja jokainen pyrkii siihen että omat lapset voi hyvin ja kehittyy hyvin, tapa miten lasten kanssa elää on sitten toinen asia, jokaista meitä vanhempaa koskee samat velvollisuudet, hoitaa,huolehtia,kasvattaa,antaa turvaa,rakkautta ja virikkeitä lapsille. Ja taata heille turvallinen elämä ja turvalliset vanhemmat, se on se mitä pitäisi painottaa monelle. Myös joskus meille jokaiselle. Mutta kukaan ei voi valmentaa toista hyvään äitiyteen, se tulee kyllä itsestään jos muistaa lapsen perustarpeet.
Bride-koulutuksella on tyhmääkin tyhmempi nimi, joka varmasti saa monet ajattelemaan asiaa ihan sillä>koulutetaan hyviä sijaisvanhempia> mutta todellisuus on että siellä käydään läpi sitä miten tulee ohjata muiden lapsia kuin omia ja hallita omaa elämää vieraan lapsen tultua taloon ja perheeseen. Ottaa sen lapsen tarpeet huomioon ja miten kasvattaa sitä lasta ja kohdata ongelmia jotka on eri perheestä lähtösin kuin omastaan. Monella meistä on tiivis oma elämä ja tiivis perhe-elämä , joten tavallisen perheen missä vain omia biologisia lapsia niin heidän hyvin harvoin tulee kohdattavaksi sijaisperheen asioita tai yleensäkään toisten perheen ongelmia silmästä silmään.
Kukaan ei ohjata edes hyvään sijaisvanhemmuuteen eikä vanhemmuuteen, siihen ei koulutus auta.
olla valmis vanhempi, vaikka olisi saanut minkälaista koulutusta.
Tarkoitin lähinnä tuolla äitiysvalmennuksella sitä, että perheen äideille pitäisi edes jonkun antaa jonkin laiset perusvalmiudet millä pärjätä ihan tavallisista kodin töistä ja lasten hoidosta. Liian moni on aivan tyhjän päällä, kun ei ole saanut kotonaan eikä koulussa minkäänlaista opetusta. Sitten huutavat yhteiskuntaa apuun, eli kodinhoitajaa, kun eivät itse joko osaa tai viitsi. Kyllä tulisi paljon halvemmaksi opettaa äidit itse huolehtimaan kodistaan ja lapsistaan ja annetaan sitä kodinhoitoapua sellaisille, jotka sitä todella tarvitsevat. Kuten esim. Vanhukset, vammaiset tai muuten sairaat ja heikot, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia itse hoitaa vaikka haluaisivat.
Vanhemmuuteen, kuten myös sij.vanhemmuuteen kasvetaan yhdessä lasten kanssa. Eikä meistä koskaan kuitenkaan täysin oppineita tule.
Nykynuorison meininkiä seuratessa on tullut ajatus , että heidät kaikki pitäisi velvoittaa suorittamaan tietynlainen "aikuistumiskoulutus", Jonka läpäistyään vasta voisi esim. hankkia lapsia.
Koulutusaika 1-vuosi nuoren ollessa 17-20 ikäinen.
Oppiaineita :
PUHTAUS, kodin , vaatteiden ,ympäristön ja itsensä . ei siis viinaa -huumeita-tupakkaa.
ASIOIMINEN: rahan käyttö. vakuutukset ym.perheessä tarvittavat virastot ja instanssit tutuiksi
TOISET IHMISET:lasten hoito, vanhusten ja muiden aikuisten hoito, enkä tarkoita mitään sairaanhoitoa , vaan toisten ihmisten huomioimista.
ELÄMÄ:koulutus ammattiin, suhde työhön , oppia vapaa-ajan viettoon , on muutakin kuin kaljanjuonti ja biletys.
Perusarvot ja asenteet viimeistään siinävaiheessa kuntoon. Jos ei opi roskia viemään , siivoamaan, hoitamaan pankkiasioita ja on jotenkin "uhmaikäinen" niin ei perheen perustamis lupaa.
Tietty viisaus ennenvanhaan siinäkin oli kun vaadittiin "rippikoulu ja rokotus" ennekuin oli naimakelpoinen.
Kyse ei ole osaamisen puutteesta vaan siitä, että uraputkiäidit ovat halveksineet kyseisiä kotihommia avoimesti kodeissa ja julkisuudessa tyyliin: "minusta ei ainakaan tule mitään imurin jatketta, minä en ainakaan rupea hiekkalaatikon reunalla istumaan vuositolkulla, minä ainakaan en ole mikään piika, minä en miestä tarvitse enkä passaa". Tästä on seurauksena, että jos "alentuu" tekemään kotitöitä, perheensä eteen, on muka lähes luuseri ja naisrintaman petturi. Siksi kunnon tytön kuuluu nykySuomessa välttää kaikin keinon tekemästä mitään kotitöitä ja hänen tulee laskea tarkoin askeleensa, ettei vaan vahingossa imuroi kertaakaan useammin kuin tohvelin alla kyhjöttävä miehensä.
Sellaset asiat pitäs kyllä neuvolassa sanoa vanhemmille, että röyhtäyttää imetyksen jälkeen eikä siitä saa luistaa vaikka puoli tuntia vierähtäis siihen ja että pikkulapsella pitää olla lakki päässä auringossa. Tämä melkein jo riittää, koska kaikesta muusta saa kysyttäessä tietoa vaikka netistä. Tiedon tuputtaminen vaan ärsyttää ja kärsii inflaation ja johtaa siihen, ettei äidit/isät luota itseensä ja omiin vaistoihinsa oman lapsensa hoidossa. Koko lapsesta tulee yksi projekti muiden projektien joukossa.
Pride koulutus on selvästi pielessä, eivät ole oppineet siellä edes oikeaa asennoitumista toimeksiantoon.
di kodinhoitoapua sen takia tarvita etteivät äidit osaisi, vaan siksi että sairauden tai vamman vuoksi eivät voi tai jaksa. sossun kateus ainostaan estää tätä apua tarvitseville antamasta!
asennemuokkausta tarvitaan. Mutta miksi sitten yleisesti puhutaan ussavuttomien yhä kasvavasta joukosta, jos heitä ei todellisuudessa ole??
Olen sen verran seuraillut mitä ympärillä tapahtuu, että tiedän niitä uusavuttomia olevan aivan liikaa.
Sen lisäksi, että on sitä taitamattomuutta, niin on vielä vastuuntunnottomuutta, eli kyllä jonkun laista opastusta vastuun kantamiseen pitäisi antaa. Mistä luulette, että huost.ottojen tarve kasvaa koko ajan?
Se on juuri sitä vanhempien taitamattomuutta ja vastuuttomuutta, jos perheessä olisi edes äiti, joka vastaisi kaikesta, ei tässä oltaisi. Kyllä oli ennenkin hulttioisiä, mutta äidit kantoivat kuitenkin vastuunsa perheestään, eikä heiltä otettu lapsia pois. Perheissä saattoi olla pulaa kaikesta, kun isä joi rahat ja oli paljon lapsia jne. Kuitenkin äidit veivät perhettä eteenpäin puurtamalla päivästä toiseen, ilman yhteiskunnan tukea. Se oli sitä aikaa, kun naiset olivat vielä NAISIA.
kurssin.
No koska sen kävit jos siitä kauan aikaa niin mene uudelleen.
Olen samaa mieltä Amalian kanssa uusavuttomien määrän lisääntymisestä, on todella surullista nähdä nuorten aikuisten koteja joissa ei ole siivottu kai koskaan tai jossa astiat ovat pesemättöminä päiväkausia kissojen ja koirien hyppiessä pitkin pöytiä ja tuoleja .
Vaatehuolto on sitä että likaiset heitetään nurkkaan ja sängyn alle ja kaupasta haetaan uutta vaatetta.
Lapset puetaan miten sattuu , hatutta ja käsineittä talvipakkasella , lapsi saa itse päättää pitääkö vaatteita vai ei , kyllä vanhemman velvollisuus on huoltaa ja hoitaa lasta , vaikka lapsi ymmärtämättömyyttään väittää vastaan.
Uusavuttomat katsovat kaikenmaailman tositeeveet ja luulevat oikean elämän olevan sitä.
Samoin kaikki saippuasarjat, joissa pääasiana näyttää olevan naimisiinpääsy jokainen vuorollaan jokaisen kanssa.
Vuoden pakollinen elämän oppimiskoulutus kaikkine arkipäiväsyyksineen , ei varmaankaan menisi hukkaan.
kovinkaan paljoa auttaa. kyllä mielestäni elämän arjen mallit opitaan pienestä lähtien ja se on sitten vaan siellä jossakin selkärangassa. muutta voihan se koulu sitten tehostaa sitä opittua.
ummarta, ku mina uritta selvä Suome puhu.
Ei tietenkään tarvitse kouluttaa, jos kerran on kotonaan jotain oppinut. Nyt onkin kysymys niistä, jotka eivät ole kotoaan oppia saaneet niihin arkirutiineihin. Miten ihmeessä ne voi tulla selkärangasta, jos ei sinne koskaan ole mitään talletettu? Mika se on nut kun ei ummarta?
jag bara tänker lite eritavalla utan att jag skrev det teille lukijoille ummarrettavaksi.
Minä ajattelen että ei tämä uusiavuttomuus ole näiden nuorten uusavuttomien oma vika vaan kuka heitä on kasvattanut siis heidän vanhempiensa.
Näitä uusiavuttomia on mielestäni hyvin vaikea kouluuttaa koska se on sellaista melkein verrattavissa olevaa että opettaa oppimaan joka on siis mahdoton toteutettava ajatus.
Olen saanut olla mukana seuraamassa jossa näitä uusiavuttomia on laitettu opinpolulle jossa elämän ohjeita on viljelty.
Vanhemmuuden kurssi esim. oli kuin se asian ymmärtäminen ei olisi mennyt oikein jakeluun.
Eikö se ole vähän niinkin jos siellä elämän- selkärepussa ei ole niitä taitoja, kokemuksia, sekä velvoitteiden ymmärtämistä ja tämä aina lapsesta lähtien. Silloin on varmaan perheelämän arki hakusessa.
Uskon että on hankala nojutua ja rakentaa minkään tyhjänpäälle mitään uutta ilman että ensin lähtee aivan melkein nollasta hakemaan esim. vanhemmuuden mallia.
Lapsi jolta lapsuus kadotettu johon on monia eri syitä ei opi asioita samaan tahtiin kuin lapsi joka elänyt tavallisen terveen normaalin elämän kuvioissa, kehittää itseään kuin askel askeleelta aikuisuuteen. Antaa lapselle mahdollisuus leikkiä taidot itselleen eikä antaa lapselle aikuisen vastuuta sillä se on usein osa kadotettua lapsuutta ja elämän kohtaaminen aikuisena saattaa olla tuhoisa.
Nyt en meinaa kouluviisautta eli teorettista älykkyyttä ja sen oppimista.
Turvallisuuden tunne lapsella on tässä mielestäni hyvin tärkeä ja myös rakentava luottamus tulevaisuuteen on rakkauden osoitus aikuiselta vanhemmalta.
Ihminen kyllä kykenee hallitsemaan paljon erilaisia asioita ei ole uraputkeen lähtevällä mitään syytä jättää elämää heitteille siksi että se ei kiinnosta, onhan elämä kokonaisuus eikä pelkästään jaettu osaalueisiin. Eri ammattia esim. voidaan jakaa osaalueisiin
Siis juuri nämä kotoaan käytännön perheelämän oppia saaneet kyllä omistavat sen kapasiteetin että selviävät stragedioista ja perhearjen touhuissa koska se tieto ja taito on juuri sitä opittua "selkärangasta" lähtevää vaistonvaraista toimintaa.
Kait tiedät itsestäsi mistä ammennat elämän voimaa niihin kohtaamiisi arjen toimintoihin, -vaikeuksiin ja miksi että ei arjen iloihinkin nekin on siellä elämänselkärepussa.
Mutta jos narunpää on tyhjä niin ei sieltä paljoakaan heru.
että nuori ihminen tietenkin haluaa oppia sellaisia asioita, joita yhteiskunta arvostaa ja joita hän on nähnyt yhteiskunnassa arvostettavan. Kotitöitä ei Suomessa arvosteta muuten, kuin palkatun ulkopuolisen tekemänä. Kotiäidin elämää pidetään ei-toivottuna ratkaisuna kaikenkaikkiaan. Milloin kotiäiti on miehensä siipeilijä milloin hän taas ei ymmärrä lastensa parasta, eli päiväkodin etuja, joihin lapsella on oikeus. En jaksa uskoa, että uraputkifemakko patistaisi tyttärensä amalian organisoimille kotitaloustaitokursseille vaikka toivoisin että sekin ihme tapahtuisi. Minusta olisi tärkeintä äiti ja isä huolehtisivat lapsestaan ja tajuaisivat, että lapsella ei muuta turvaa tässä maailmassa oikeastaan viimekädessä ole. Jos on varaa, niin voi palkata siivoojat ja pyykinpesijät, mutta jos ei ole varaa niin silloin kyllä osaa itsekin tehdä kotitöitä kärjistäjien sanottuna salaa silloin kun sen uraputkimummon silmä välttää. Kyse on siitäkin, miten mielletään perhe. Esim. pikkuvauvan hoitajana mies on kömpelö, mutta siitä huolimatta naiset vaativat, että miehen on sitä hoidettava yhtä paljon kuin nainen, sensijaan että naiset antaisivat miehen hoitaa muut asiat, niin että äiti voisi hoitaa huolettomammin sitä vastasyntynyttä. Ei ihan kaikkea taakkaa tarvitse just tasan jakaa. Tiedän jo etukäteen, ettei tätä sepustusta taas ymmärretä, mutta tulihan skirvattua.
kuitenkaan siinä, että ne olisi nuo uraputkifemakot, jotka ovat ensimmäisenä huutamassa yhteiskuntaa hätiin, jos eivät selviydy kotitöistä. Heillä on itsellä varaa palkata ihmiset tekemään kotityöt. Kyllä ne on juuri ne keskikaljafemakot, joiden takia lapset joutuvat kärsimään. Heiltä ne lapset joudutaan ottamaan huostaan, kun eivät kanna minkäänlaista vastuuta sen enempää itsestään, kuin perheestäänkään. Useimmiten ovat vielä ihan kotiäitejä, joiden kuuluisi olla siellä kotona.
Mitä iloa on äidistä, jos on jatkuvasti aivan sekaisin, vaikka olisi kotonakin. "uraputkifemakot" sentään pystyvät huolehtimaan, että hommat on hoidettu, vakkeivät itse kaikkea tekisikään ja kun tulevat kotiin töistänsä, voivat sitten olla lastensa tukena ja turvana, koska ei ole aineista pää sekaisin. Vaikka kotiäidin roolia pitääkin arvostaa, niin en nyt kuitenkaan teilaisi kaikkia työssäkäyviä äitejä. Kyllä monien on aivan pakko, jotta pärjäisivät. Kaikki eivät halua heittäytyä täysin yhteiskunnan elätettäviksi.
Kyllä vielä nykyaikanakin jotkut ihmiset haluavat pärjätä ihan omillaan ja ovat valmiit tekemään töitä niin, että se on mahdollista. Kyllä yritteliäisyyttä pitää myös arvostaa.
Eihän uraputkifemakon tarvitse heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi, jos hänellä on hyväpalkkainen mies, jonka verotuksen valtio hoitaisi niin alas, että se perhe tulisi toimeen sillä yhden tulonsaajan tienistillä sen aikaa kun lapset näitä aikuisia tarvitsevat hoitamaan. Tämähän se ongelma on, että uraputkifemakon tyttäret eivät opi sinun kaipaamiasi taitoja kotonaan eikä uraputkifemakko haluakkaan, että se tytär sellaisia taantumuksellisia taitoja oppis. Lapsi selviytyköön päiväkodissa, uraputkifemakko urallaan ja isä miten parhaaksi taitaa. Ihmettelen, että miksi ylipäätään koko perhe on perustettu. Eivät he ainakaan laatuelämää elä arjessaan vaan puurtavat jokainen kuin prolet ihannevaltiossaan.
suhtautuminen sinulla asioihin. Kuinka näet kaiken niin mustavalkoisena. On olemassa kaikenlaisia variaatioita. Ei ole vain yhtä pahaa "uraputkifemakkoa" vastaan kotiäiti jne. Mielestäni jokainen järjestäköön elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan huolehtii itse itsestään ja jälkikasvustaan. Voihan olla, että esim. "uraputkifemakon" mies onkin koti-isänä tai työttömänä. Kyllä perheissä on varmaan niin montaa mallia kuin on perheitäkin. Uskoisin kuitenkin, että valveutuneemmat kansalaiset, eli myös koulutetummat uraputkessa olevat, ymmärtävät ehkä kuitenkin myös lastensa parasta ja tarpeen vaatiessa osaavat ohjata heidät myös saamaan oppia myös kodinhoidossa ja kyllähän moni osaa myös itse hoitaa kotinsa ja laittaa ruoat jne. voivat siis myös itse opastaa lapsiaan. Ei uran tekeminen tee ihmisestä vielä uusavutonta. Ehkä fiksut ihmiset osaavat organisoida asiansa niin, että heillä jää aikaa myös tärkeäksi katsomilleen asioille, kuten lasten opastamiseen.
Kuinka monta huost.ottotapausta tiedät, missä voi selvästi osoittaa, että on kysymyksessä uraputkifemakon uusavuton jälkeläinen, joka ei selviä vanhemmuuden vastuista juuri siksi, että vanhemmat ovat rakentaneet uraa, kun olisi pitänyt olla perheen kanssa.
Tietysti olisi hyvä, jos äidit voisivat olla kotona niin kauan kuin lapset ovat pieniä, mutta kaikille se ei ole mahdollista, eikä sen takia heitä voi tuomita, jos kuitenkin yrittävät parhaansa mukaan hoitaa kaikki vastuunsa, kuten valtaosa juuri tekee.
Itsekin jouduin menemään töihin esikoiseni jälkeen
neljän kuukauden kuluttua. Kolme kuukautta oli äitiyslomaa ja kesäloma päälle. Kyllä olisin paljon mielummin jäänyt kotiin lapseni kanssa, mutta silloin ei saanut pidempiä palkallisia vapaita, eikä olisi mitenkään ollut taloudellisesti mahdollista ottaa palkatonta. Köyhän on pakko yrittää. Sitäpaitsi kyllä juuri nuorilla koulutetuilla vanhemmilla saattaa olla vielä paljon velkoja opiskeluajoilta, että pakko nekin maksaa ja siksi on myös pakko tehdä töitä.
Eivät kaikki edes ole vapaaehtoisesti töissä, vaan puhtaasti taloudellisen tilanteen pakottamina.
Yhteiskuntaa ja tulonsiirtoja verotuksellisin keinoin pitää muuttaa siihen suuntaan, että yhden tulonsaajan tuloilla perhe pärjää. Nythän on lähes poikkeuksetta molempien vanhempien oltava töissä, jotta perhe eläisi. Niinkään ei voi oikein olla, että toinen olisi työtön ja toinen töissä, koska silloin se työtön ei saa työttömyystukia, vaan työttömyyden kohdatessa on sitten molempien oltava työttömiä, jotta perhe selviäisi. Näihin ongelmiin tarvitaan yhteiskunnassa muutos. Nykyinen lasten ja vanhempien pahoinvointi johtuu pitkälti juuri siitä, että perheet eivät selviä yhden tulonsaajan tuloin. Mitä ideaa on paiskoa hulluna töitä, kun ei palkasta riitä verotuksen jälkeen edes oman perheen normaaliin elämään. Uskon, että huostaanottoja saadaan vähentymään kun toimitaan YK:n suositusten mukaisesti, eli lapsiperheiden verotusta helpottaen ja toimentuloa parantaen. Nykyjärjestelmässä räpiköiminen ei auta ketään, kaikkein vähiten lasta.