kärsin 1.lk jo lievää masennusta. ajattelin että ''sitten kun pääsen yläasteelle, tapan itteni!''. 1-5.lk minua kiusattiin, isosta koosta johtuen ja sain tarpeekseni 5.lk lopussa ja laihdutin yli 15kg n.2kk:ssa. se oli rankkaa aikaa myös kun väsytti eikä ruoka maistunut enää ja alkoi masennus enemmän vaivaamaan. aloin syömään normaalisti ja niin nopean laihdutuksen vuoksi, lihosin 7.lk 15kg takaisin. en vain ollut mikään lihava kun olin kasvanut pituuttakin. 7.lk haukuttiin pissikseksi ja tuntui että kaverit lähtivät, kukaan ei välittänyt, isä oli unohtanut, toivo mennyt. yhtenä iltana masennus oli kasvanut jo niin syväksi etten tiennyt mitä tehdä. menin vanhempieni lääkekaapille ja otin sieltä kourallisen unilääkkeitä, kourallisen tuntemattomia ja muutamia särkylääkkeitä. pistin ne naamaani ja menin nukkumaan. aamulla äiti löysi minut puoli kuolleena sängystä ja minut vietiin sairaalaan. sieltä sitten vietiin nuorten psykiatriselle osastolle, harjavaltaan. siellä oli kamalaa ja minut siirrettiin sitten poriin. siellä olin.. kuin olisin ollut kotona. siellä en tuntenut minkäänlaista kipua (masennusta). olin kotoa pois yli kaksi kuukautta ja kun palasin kotiin, muutaman viikon sen jälkeen ongelmat palasivat takaisin. tiesin kuitenkin että nyt minusta välitettiin ja sain isänikin takaisin elämääni.
oli 7.lk loppu puoli ja muutettiin toiselle paikkakunnalle. kävin seiskan loppuun, menemällä joka aamu linja-autolla ja tulemalla takaisin samalla kyydillä. olihan se raskasta mutta en halunnut uuteen kouluunkaan mennä.
kesäloma tuli ja meni ja JOUDUIN sitten menemään uuteen kouluun. ensimmäinen päivä oli kamala. sain uusia ystäviäkin. yksi ystävistäni on vain sellainen.. ns. ''pomo'' ja voi heittää kaverin pois piiristä. hän suuttuu TODELLA helposti... siksi pelkäänkin aina että hän jättää minut pois siitä ja joudun olemaan yksin. ja yksi pelko on myös koulussa eräs henkilö, joka raiskasi minut viime kesänä. vielä rinnakkaisluokalla.
olen monta kertaa miettinyt itsemurhaa ja palannut melkein lääkekaapille ja miettinyt uusia itsemurha -keinoja. käyn terapiassa kyllä, mutta ei sekään nyt auta oikein.. kävin 5-6.lk psykiatrilla ja vaihdoin sitten terapeutille. kumpikaan ei ole auttanut, ei yhtään.
sydän on särkynyt, toivo mennyt, ei jaksa. tää on varmaan sitä murrosikää, mut ei sitä jaksa enää kun on käynyt jo anoreksiat, itsemurhat ja sunmuut läpi.
ei vain enää tiedä mitä tehdä.
oli 7.lk loppu puoli ja muutettiin toiselle paikkakunnalle. kävin seiskan loppuun, menemällä joka aamu linja-autolla ja tulemalla takaisin samalla kyydillä. olihan se raskasta mutta en halunnut uuteen kouluunkaan mennä.
kesäloma tuli ja meni ja JOUDUIN sitten menemään uuteen kouluun. ensimmäinen päivä oli kamala. sain uusia ystäviäkin. yksi ystävistäni on vain sellainen.. ns. ''pomo'' ja voi heittää kaverin pois piiristä. hän suuttuu TODELLA helposti... siksi pelkäänkin aina että hän jättää minut pois siitä ja joudun olemaan yksin. ja yksi pelko on myös koulussa eräs henkilö, joka raiskasi minut viime kesänä. vielä rinnakkaisluokalla.
olen monta kertaa miettinyt itsemurhaa ja palannut melkein lääkekaapille ja miettinyt uusia itsemurha -keinoja. käyn terapiassa kyllä, mutta ei sekään nyt auta oikein.. kävin 5-6.lk psykiatrilla ja vaihdoin sitten terapeutille. kumpikaan ei ole auttanut, ei yhtään.
sydän on särkynyt, toivo mennyt, ei jaksa. tää on varmaan sitä murrosikää, mut ei sitä jaksa enää kun on käynyt jo anoreksiat, itsemurhat ja sunmuut läpi.
ei vain enää tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi ei kamalaa. Luulin että vain minulle voi käydä hunosti, mutta en ole ainoa. Se on sinänsä hyvä, on muitakin kiusattuja jotka voivat tukea toisia.
Tuntuiko kirjoitus rentouttavalta? Joskus voi olla vaikea puhu vieraalle ihmiselle, kun käyt terapissa.
Kirjoitus voi olla itselleen myös asia joka selvittää tunteita.
Sinulle oli saattanut myös kerääntyä nii paljon paineita että olisit jossain vaiheessa räjähtää.
Ystävälläni on sivu jonne voi kirjoittaa ongelmistaan. Hän haluaa tukea nuoria ent. koulukiusattuna. Jos haluat käydä kirjoittelemassa hänelle... Hän aina avoin, eikä tuomitse.
Hanki oikeita ystäviä, joskus niitä voi olla vaikea saada, mutta joskus kohtaa Sen Oikean Ystävän.
Ystäväni netti osoite on: www.freewebs.com/skynhelppi
En halua mainostaa vaan auttaa.
Toivon että jotenkin autoin sinua.. piristää edes. Nauti joulusta
Toivo ei ole mennyt, kadonnut. Toivoa on aina, muista se =)
Vaikka tuntuisi kuinka surkealta, aina JOKU sua rakastaa, et ole koskaan yksin.
Tämä "pomo", joka voi tipauttaa ringistä pois "jäseniä", ei ole oikea ystävä. Ystävät eivät tee sellaista, ei ikinä. Onko mahdollista, että etsit uusia ystäviä? Tai onko mahdollista että nykyiset ystäväsi ja sinä juttelette tämän "pomon" kanssa kaikki yhdessä, ja kerrotte miltä tämä tämmöinen tuntuu? Älkää välittäkö, antaa suuttua; jos hän määrää jonkun pois ringistänne, lähtekää, poistukaa kaikki ja muodostatte oman rinkinne. Näin se sitten olikin, että "pomo" joutuikin pois ringistä, ja hän saa ajattelemisen aihetta. Tiedän, että käytännössä tämä on erilaista ja vaikeampaa, mutta pystyisitkö edes ajattelemaan asiaa ja ottamaan puheksi tovereittesi kanssa?
Oletko tehnyt ilmoituksen tosta kundista, joka raiskasi sut? Jos et, niin miksi? Et menetä mitään, jos teet. Tiedän, on vaikea ottaa asia puheeksi silmätysten, mutta monet ovat tehneet näin, miten kehoitan sinua.
Se sun täytyy myös tietää, jos suunnittelet itsemurhaa, se ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan. Ja jos tekisit niin, monet, monetmonet ihmiset jäävät sua kaipaamaan. Ehkä tässä kysyisit, että "ketkä muka?". Johon vastaisin: "Perheesi, sukulaisesi, ystäväsi, opettajasi, luokkatoverisi jne."
Vaikka susta tuntuisi kuinka kurjalta, ja siltä "ettei musta kukaan välitä/rakasta/pidä", olet aivan väärässä. Sua rakastetaan. Susta välitetään! Olet ainutlaatuinen ihminen, ja onneksi olet olemassa! *Hali* (Toivo ei ole mennyt! Ei koskaan)
"Älkää murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään"
Sulla on varmasti vaikeeta, mutta muista ettei itsemurha ole ratkaisu mihinkään. sä tiedät että susta välitetään, kyllä sua rakastetaan ja varmasti on ihmisiä jotka haluaa olla aidosti sun ystäviäs. ei kaikki oo niin pinnallisia kun tuo sun kaveripiirin "pomo". tollainen on inhottavaa.
mä olen itsekin ollu kaks kuukautta osastolla, viime keväänä. kyllä se siitä. elämä on tosi rankkaa ja potkii aina päähän, mutta nyt mulla on alkanut mennä hyvin, vaikka välillä tuntui et ittensä tappaminen ois vaan ainut tapa pelastaa tilanne. haluan siis vaan sanoa, että koeta toivoa ja usko siihen parempaan huomiseen. Mä tiedän miten vaikeeta se on kun en itsekään siihen uskonut ennen kun sain sen itse kokea. Koeta piristyä ja saada jostain kiinni. Kyllä elämä on elämisen arvoista, oikeasti!
Elämä on vaikeeta ja suhun varmasti sattuu, mutta itsemurhalla sä et voita mitään. koeta puhua terapiassa, puhua sillä tavalla että saisit siitä jotain apua. Ja no masennuslääkkeitä voi tiesti kokeilla, joillakin ne varmasti auttaa tilanteeseen. Puhuminen ja asioiden jakaminen auttaa!
Voimia sinulle, koeta jaksaa. elämä on kuitenkin ihan elämisen arvoinen juttu :P koeta jaksaa, oikeesti!
Hevonenki kaatuilee neljällä jalalla niin saati sitte ihminen kahdella. Jokaisella meillä on eri elämänvaiheissa kovat vastoinkäymiset ja ahdistukset läpikäytävänä. Mutta ilman niitä me ihmiset emme osaisi arvostaa hyviä asioita elämässämme. Ja muista: Jumala ei luotuansa hylkää!
Kysyppäs jos vanhempasi suostuisitvat johonkin lemmikkiin. Koira on hyvä, sen kanssa voi liikkua ajattelematta että se on liikuntaa! ja koira kuuntelee AINA! :)