sijainen YLÄasteella??

Mulla on muutama kokemus... Ja noin yhteenvetona voisin sanoa, että olen kyllä mieluummin sijaisena ala-asteilla :) Olen naisimmeinen mutta aika topakka ja työskennellyt myös ns. "ongelmanuorten" kanssa, mutta siltikään en todellakaan haluaisi olla vakkari ylä-asteen ope. Omat kokemukset muutaman päivän sijaisuuksista ovat ihan ok eli mitään kauheuksia en ole kokenut, mutta yleensä ylä-asteilla sijaisope saa varautua oppilaiden "testaukseen". Ollaan pipot päässä tunnilla ja jauhetaan purkkaa , hölistään jne jne. Yleensä levottomimpia ovat kasit. Seiskat on vielä aika kilttejä ja ysit jo sen verran isompia, että ovat ehkä sitä kautta vähän jo fiksumpia. Tätä ei tietenkään voi yleistää, eli voi olla ihan mukaviakin luokkia, mistä sen tietää.
Sijainen tarvii tosiaankin ylä-asteilla jämäkkyyttä, täytyy osata panna persoona peliin ja mennä vaikka ottamaan se pipo päästä jos tarve vaatii. Opetuksessa kantsii käyttää esimerkkeinä ajassa olevia ilmiöitä jos mahdollista ja tuota ikäluokkaa koskettavia aiheita.Tsemppiä jos oot menossa sijaiseksi:)

:) Mulle(tyttö, 20v.) sijaisuudet ovat ollet antoisia ja mielenkiintoisia kokemuksia. Välillä ya on kuin eläintarha ja kurkku on kipeä "kovalla" äänellä puhumisesta. Myös edellinen kirjoittaja puhuu asiaa; nuoret eivät jätä persoonaa rauhaan, vaikka itse haluaisikin pysyä vain ns."asialinjalla". Nuorilla on elämää elettävänään, eivätkä kouluaineet(liian usein ainakaan) ylitä mielenkiintokynnystä... Ajankohtaista, omakohtaista ja mielenkiintoisesti puhuttua settiä kuunnellaan, tosin sijamuodoista tai alkuaineista ei välttämättä saa sellaista. Luovuutta peliin!
Itse pidän nimenomaan nuorista, koska he ovat a) AITOJA b) viriilejä ja c) yllättävän älykkäitä persoonia! Murrosikä on meneillään ja maailma näyttäytyy jatkuvasti heille yhä isompana. Kun vaan saisi erilaisia mahdollisuuksia ja tsemppiä nuorille viestitetyksi!
Yleisesti koulutyöstä sanottakoon, että tunnit kannattaa suunnitella hyvin, asiat ON OSATTAVA ja istumajärjetykset ja NIMILISTAT on hyvä olla opettajalta. Ja punapäänä kiljumista kannattaa välttää, ei ole kovin vakuuttavaa edes teinien mielestä... Itse käytän verbaalia näpsäkkyyttä luokkien jatkuvassa ope-oppilaat-sodassa, joka käydään usein nimenomaan verbaalisti; oppilaat testaa, kuka on pomo. Kun vaan tiedät peruskäytännöt(rangaistukset, aikataulut, hierarkiat jne.) voit olla johdonmukaisen rauhallinen ja vakuuttava. Sitäpaitsi ainahan "oma ope tietää parhaiten"; sijainen pyrkiikin lähinnä pitämään kaikki hengissä ja ehkä saamaan opetusta vähän eteenpäin jos mahd. Tai näin ainakin hankalilla yläasteilla/luokilla.
Oppilaat kiroilevat, haistattelevat ja nalkuttavat ja valittavat, mutta jos itse ei lähde edellisiin mukaan, he myös RAUHOITTUVAT. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Miehille sijaisuudet ovat varmasti iisimpiä, koska auktoriteettiä/henk.koht. juttuja tuskin niin paljon testataan. Mutta naisilla on usein aika herkät anturit siitä, miten käsitellä erilaisia nuoria. Kun on kriisi kotona, ei fysiikka maistu ja sehän on INHIMILLISTÄ.
Tsemppiä sulle!

voi omiin kokemuksiinsa verraten vastata kysymykseesi: erilaista miehelle / naiselle?