Olen laihtunut reippaasti syömistä vähentämällä. Laihdutus sai sysäyksen kun halusin pienentyä omiin häihini (en ole aivan nuori, 25 ) ja paikkareissa se onnistuikin. Pudotin 61 kilosta 53:een ja olen 160 cm pitkä. Pari vuotta siinä meni, ja tuli kriisejä elämään. Paino lähti putomamaan, koska en syönyt kunnolla. En jaksanut syödä, ei ollut ruokahalua, kaikki oli sekaisin, avioliitto vaakalaudalla, kuolemantapaus lähipiirissä, töissä rankkoja aikoja.
Nyt painan suunnilleen 45kg. En haluaisi enää laihtua, pelkään terveyteni puolesta, mutta pelkään hulluna että lihoan takaisin "läskiksi". Mitä hoikemmaksi tulen, sitä tiukemmaksi normini muuttuvat. Olen ollut näin hoikka viimeksi 13-vuotiaana. Välillä herkuttelen, syön mitä haluan, mutta käyn puntarissa vähintään kolmasti päivässä. Hälytysraja on 46,5kg, siinä vaiheessa kiroan ja hyvä etten purskahda itkuun, sovitan kaikki pienimmät vaatteeni läpi ja jos jostakin kiristää, aloitan parin päivän kirin pudottaakseni "ylimääräiset".
En siis ole anorektikko, en ole buliminen, taidan olla vain vähän neuroottinen. Pelkään kuitenkin että tämä voi lipsahtaa joskus vielä sairauden puolelle, sillä vahdin painoani koko ajan. Kriisitilanteessa ainoa, mistä olin salaa tyytyväinen, oli laihtuva vartaloni joka herätti ympäristössäni kysymyksiä onko kaikki hyvin. Sain siis huomiota, josta aloin tulla jo riippuvaiseksi! Toisaalta naisvaltainen työpaikka antoi myös positiivista palautetta (olet laihtunut paljon, vau, miten teit tuon). Ristiriitaisia viestejä, toiset onnittelevat, toiset kysyvät miksi ihmeessä, ala syödä jotakin.
Milloin pitäisi huolestua? Pelkään että sairastun, vaikkei mitään "rajuja" oireita vielä olekaan, en oksenna, en liiku pakonomaisesti ja painokin on vielä suht terveen rajoissa. Kuukautisiin on ilmaantunut heittoja ja välivuotoja joita ei ole koskaan aiemmin ollut, mutta ainoatkaan eivät ole jääneet vielä väliin.
jos joku osaisi analysoida tai viitsisi kommentoida kokenein silmin mun tilannetta, olisin kiitollinen.
Nyt painan suunnilleen 45kg. En haluaisi enää laihtua, pelkään terveyteni puolesta, mutta pelkään hulluna että lihoan takaisin "läskiksi". Mitä hoikemmaksi tulen, sitä tiukemmaksi normini muuttuvat. Olen ollut näin hoikka viimeksi 13-vuotiaana. Välillä herkuttelen, syön mitä haluan, mutta käyn puntarissa vähintään kolmasti päivässä. Hälytysraja on 46,5kg, siinä vaiheessa kiroan ja hyvä etten purskahda itkuun, sovitan kaikki pienimmät vaatteeni läpi ja jos jostakin kiristää, aloitan parin päivän kirin pudottaakseni "ylimääräiset".
En siis ole anorektikko, en ole buliminen, taidan olla vain vähän neuroottinen. Pelkään kuitenkin että tämä voi lipsahtaa joskus vielä sairauden puolelle, sillä vahdin painoani koko ajan. Kriisitilanteessa ainoa, mistä olin salaa tyytyväinen, oli laihtuva vartaloni joka herätti ympäristössäni kysymyksiä onko kaikki hyvin. Sain siis huomiota, josta aloin tulla jo riippuvaiseksi! Toisaalta naisvaltainen työpaikka antoi myös positiivista palautetta (olet laihtunut paljon, vau, miten teit tuon). Ristiriitaisia viestejä, toiset onnittelevat, toiset kysyvät miksi ihmeessä, ala syödä jotakin.
Milloin pitäisi huolestua? Pelkään että sairastun, vaikkei mitään "rajuja" oireita vielä olekaan, en oksenna, en liiku pakonomaisesti ja painokin on vielä suht terveen rajoissa. Kuukautisiin on ilmaantunut heittoja ja välivuotoja joita ei ole koskaan aiemmin ollut, mutta ainoatkaan eivät ole jääneet vielä väliin.
jos joku osaisi analysoida tai viitsisi kommentoida kokenein silmin mun tilannetta, olisin kiitollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei oikein hyvältä vaikuta. Syömishäiriöiset yrittävät kontrolloida syömättömyydellä tai ylensyömisellä ahdistustaan, jonka syyt olisi selvitettävä. Kerroitkin, että oli monenlaisia kriisejä ja lopulta olit niin ahdistunut, että painon lisapudottaminen ilmeisesti toi väliaikaista helpotusta. Nyt ei vaan ole enää varaa pudottaa yhtään, vaikka kuinka ja mikä ahdistaisi.
Alipainoa sinulla on paljon pituuteen nähden.
http://www.ya.tyrnava.fi/suomela/private/javat/painoind.htm
Jos et katso tarvitsevasi terapiaa, voisit ainakin omalle terveyskeskuslääkärille kertoa tilanteen ja kysyä häneltä neuvoa.
Minä painoin vielä kesällä 58kg ja olin tyytyväinen. Nyt painoa 52,4kg ja pituutta 173cm, enkä ole ollenkaan tyytyväinen itseeni. En uskalla syödä enempää kuin olen suunnitellut, herkkuja en ole syönyt ollenkaan pian viiteen kuukauteen, ja jos syön kolme leipää kahden sijasta tunnen itseni epäonnistuneeksi. Anoreksiaa en sairasta, koska syön kyllä kolme kertaa päivässä. Olen vaan sellainen etten osaa olla tyytyväinen itseeni. Ajattelin että jos vielä siihen 50 asti pudottais, tosin ei sekään taida mua tyytyväiseksi tehdä...
Se, että syö kolme ateriaa päiväss, ei sulje pois anoreksiaa.
Itse söin anoreksia-aikoinani päivittäin aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Ja usein välipalankin. Söin silti tarkoituksella vähemmän kuin ennen ja paino vain laski.
Lopulta painoin 42 kg, vaikka tarkoitukseni ei ollutkaan laihtua, vaan AINOASTAAN välttää lihominen. Luulin oikeasti olevani koko ajan terve, sillä "minähän söin".
Usein ajatellaan että anorektikot eivät syö lainkaan, mutta kyllä vain syövät. Paras tuntomerkki anoreksiasta on nimenomaan syömisten yletön tarkkailu.
Kannattaa hakea apua jos uskoo sairastavansa anoreksiaa.
sama täällä..samat mitat,samat ajatukset..