mun kaveri kertoi muutama päivä sitten, että on alkanu oksennella joka päivä, melkeen siitä asti,ku sen poikakaveri jätti sen.. se sano,että nyt tavalliset ruuat menee jo,mut et se syö karkkia kovasti ja oksentaa sitten.. :/ ja et on puhunu tästä muutamalle kaverille..
Mä niin haluaisin auttaa sitä,koska en todellakaan voi jättää sitä yksin tämän jutun kanssa.. oon miettiny, että kertoisin sen äidille,mutta tietenki kaveri kieltää sen.. ja ei se mun kans lähde mihinkään siitä puhumaan..
se kerto tän mulle,koska oon vasta itse eronnu ja halus kai vähän kertoa miten se on voinu sen eron jälkeen..
mitä mä teen? en tosissaan itse edes ole vielä tarpeeks vahva auttamaan sitä...mitä teen?
Mä niin haluaisin auttaa sitä,koska en todellakaan voi jättää sitä yksin tämän jutun kanssa.. oon miettiny, että kertoisin sen äidille,mutta tietenki kaveri kieltää sen.. ja ei se mun kans lähde mihinkään siitä puhumaan..
se kerto tän mulle,koska oon vasta itse eronnu ja halus kai vähän kertoa miten se on voinu sen eron jälkeen..
mitä mä teen? en tosissaan itse edes ole vielä tarpeeks vahva auttamaan sitä...mitä teen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
hän olisi raskaana. Silloinkin moni oksentelee.
en usko.. kuitenki hän on kolmisen kuukautta oksentanut.. kai siinä ois jo huomannu? ja ku se sanoi,et se syö ensin paljon karkkia..
en tajua mitä teen.. :'(
Toi raskaana-olo-juttu oli vitsi, vai mitä? Hyvä että sun kaveri kertoi jo noin aikaisessa vaiheessa, sitä voi vielä auttaakin. Mitä ikinä teetkin, älä VÄHEKSY ongelmaa. Osota että välität...
kyllä on jotain pakko tehdä,mut mitä ja miten?
Harmillinen on kaverisi tilanne. Jos se alko ku se ja sen poikaystävä eros, ni loppuisko se sitte ku kaveris on päässy eron yli..Ite bulimikkona toivoisin kavereiltani ainaki enemmä tukea:P, yhelle oon kertonu, ja se kyl ymmärtäää, mut ei me siitä puhuta. Mulla on psykiatri joka auttaa..voisit ehottaa kaverillesi psykiatria, ne oikeesti saa aattelee erilailla, ja ne pistää aattelee tosi paljon:) kunha muistat kuunnella kaverias, mutta älä ahistele asiasta, ei välttämättä hyvä asia. Tuli mielee,et sun kaveris on kertonu siitä jo aikas monelle; niin ehkä se hakee vaa huomiota. Sen ite pitäs ottaa niskasta kiinni.toivottavasti se ymmärtää sen pian.:) tsemppiä
en ole halunnu puhua sen kans asiasta pariin päivään,ettei se ahdistuis.. ajattelin huomenna puhua sille, et se lähtis jonnekki juttelemaan, helppoa ei tule olemaan,mut en anna periksi, koska en halua kertoa sen porukoille, koska jos menee tarpeeks huonosti, se voi pahentua..
pitäskö mun odottaa jonku aikaa ja puhua sen jälkee kaverin kans.. en oo jutellu moneen päivään, se hermostuu siitä niin paljon
ehkä hän ei kertonut oikeaa bulimian kestoa.
Itse kun kerroin oksentelusta, niin sanoin, että silloin tällöin ja oksennellu muutaman kuukauden ajan. En kehdannut sanoa, että monta kertaa päivässä ja 4 vuoden ajan. Mutta oli pakko kertoa, kun en jaksanut enään..
lähimpään lääkärikeskukseen!!!! Kaveri ei olis kertonnu sulle, jos ei haluais apua. Saatat saada aika paljo pas... päälles ku soitat mut apu on pakko saada ja ite se sun kaveri ei sinne tuu soittamaa. Tilaa sille aika ja halaa sitä ja sano et sä välität siitä ja meet sen mukana jos se haluaa.
Monesti bulimiaan liittyy masennusta (oikeestaa varmaa aina) ja bulimikot voi henkisesti tosi pahasti. Ilman puhumista siitä ei selviä!!!