Kuinka moni meistä pystyy tekemään töitä normaalisti, moniko on osa-aikaeläkkeellä tms.
Pysyvätkö oireet kurissa ja jos eivät miten sairaus vaikuttaa elämääsi nyt ja huomenna?
Pysyvätkö oireet kurissa ja jos eivät miten sairaus vaikuttaa elämääsi nyt ja huomenna?
Vastaukset 4
Vanhimmat
joten kukaan, joka sen on tutkimuksissa itselleen diagnoosiksi saanut, ei siitä enää halua mitään julkisesti kertoa. Ammattitaudeista ei voi tällä palstalla puhua joutumatta kaikkien hampaisiin. Joten vastauksia et kysymyksiisi saa, kuten olet nähnytkin.
etenee? Vaikenemalla?
Kuten olet tämän palstan asiasisällön perusteella havainnut, niin eivät kaikki homeallergikot saa ammattitautidiagnoosia.
Vain muutama ammattitautidiagnoosin saanut, kirjoittelee tällä palstalla ja heidän kirjoituksiensa pohjalta voit päätellä heidän toimintakykynsä suhteessa työhon tai heidän saamansa eläkelajin.
TTL esittelee itseään maamme homehuippututkimusorganisaationa.
Heillä on takanaan homeammattitautien toteamisen 40-vuotinen historia.
Luulisi, että huippututkimuslaitoksena TTL:ltä olisi saatavissa tilastoaineistoa siitä kuinka moni homeammattitautinen on pystynyt sairauden toteamisen jälkeen palaamaan työhönsä ja kuinka kauaksi aikaa kuin myös tilastotietoa ammattitautidiagnoosin saaneiden kohdalle heille myönnetyistä muista eläkelajeista kuin tapaturmaeläkkeestä.
Jostain syystä tämänkaltaisia tilastotietoja TTL:ltä ei löydy, vaikka heiltä löytyy pilvin tutkimuksiensa tuottamia kaikenlaisia muita tilastotietoja.
En pysty tekemään töitä normaalisti. Bussissa oireilen hometalon hajuisista ihmisistä, hajuvesistä, tupakansavusta. Kaupoissa on hankalaa samat hajut ja hausteet. Päivällä väsyttää ja aina nukun yleensä joka päivä päiväunet. Teatterit, konsertit elokuvat, kirkossa käynti ym. voivat keskeytyä tai pitää vaihtaa paikkaa jos "väärän hajuinen ihminen" aiheuttaa astmakohtauksen.
Kotini ja myös äitini koti on saneerattu ja kaikki pitää olla hajusteetonta. Kukkien multaa en kestä.
En kestä kalan hajuakaan ja olen sen päivän poissa kokonaan äitini luota kun hän tekee kalaruokaa.
En kestä mitään eläimiä (vaikka ei eläinallergiaa todettu) ja en voi kulkea pitkiä matkoja bussilla, koska busseissa kuljetetaan marsuja, kissoja koiria, ym.
Oireet eivät pysy kurissa ja "vähän kaikkea" on vältettävä runsaasta astma- ja allergialääkityksestä huolimatta.
Saan työkyvyttömyyseläkkeen ja odottelen tapaturmaeläkettä.
Ystäviä pitää varoittaa, etteivät he laita hajuvesiä tullessaan meille. Kylässä en voi käydä hometaloissa enkä eläin paikoissa.
Kyllä tämän sairauden kanssa voi elää, kunhan vain yrittää muistaa nuo rajoitukset.
Tällä viikolla taas lisättiin Erdopect lääkkeisiin. Ulkona on lämmintä ja kosteaa ja se on minulle kauhistus. Paras olla sisällä omassa kodissani.
Sairaus ei saa kuitenkaan hallita elämääni. Käyn päivittäin kaupungilla (noin 3 km) ja käyn kaupoissa. Otan kaikkien ihmisten nähden astmapiippuja kun yskittää. Onneksi lääkkeet auttaa.
Immuunipuolustukseni on verikokeiden mukaan alentunut ja oireilu on pysyvää ja loppuelämäni minun on vältettävä hometaloja ja hajusteita ja hajuja.
En parane koskaan lopullisesti. Välillä pitää turvautua erikoislääkäreiden apuun.
Silmiä särkee, nenä on kipeä, päätä ja niveliä särkee. Välillä on helpompia päiviä.
Vakuutusyhtiö "jappasee" asian kanssa ja korvauksia ja tapaturmaeläkettä ei kuulu.Aika epäinhimillistä odottaa yli kolme vuotta jo korvauksia. Papereita ja valituksia on kertynyt monta mapillista.
Jos olisin saanut valita, olisin ollut terveenä kivassa ja mielenkiintoisessa työpaikassani. Voi kunpa se ei olisi ollut homeinen.
Huominen on parempi kuin tämä päivä. Välillä kun olen huonokuntoinen, ajattelen, ettei koko loppuelämäni ole näin kurjaa. Välillä vain "päivä kerrallaan ja välillä "minuutti kerrallaan".
Ystävät ja läheiset ovat tukenani ja välillä minä heidän tukenaan.