Kaikki bulimikot ja ahmimishäiriöiset: keksikää
muuta tekemistä. Muu ei auta.
Miettikää mitä elämästänne puuttuu, mitä yritättä
korvata ahmimisella.
Yleensä se on yksinäisyys.
Joo, ei rumana ja läskinä ole kovin helppo
lähteä ihmisten ilmoille, mutta se on
ainoa keino.
Terapia ei ainakaan auta jos itse ei osaa auttaa itseään. Mulla ei auttanut ainakaan. Vielä kun tää terapeutti oli 180 cm, hemaiseva ja uskomattoman pitkäsäärinen...siinä ei olo muuttunut ainakaan paremmaksi.
Varmaan nuoret bulimikot, alle 20-v. on liian kypsymättömiä tekemään mitään itsensä hyväksi, mutta kun vanhenee niin kyllä sitä saa uusii näköaloja elämään ja bulimiasta alkaa paraneen tai sitten ei.
muuta tekemistä. Muu ei auta.
Miettikää mitä elämästänne puuttuu, mitä yritättä
korvata ahmimisella.
Yleensä se on yksinäisyys.
Joo, ei rumana ja läskinä ole kovin helppo
lähteä ihmisten ilmoille, mutta se on
ainoa keino.
Terapia ei ainakaan auta jos itse ei osaa auttaa itseään. Mulla ei auttanut ainakaan. Vielä kun tää terapeutti oli 180 cm, hemaiseva ja uskomattoman pitkäsäärinen...siinä ei olo muuttunut ainakaan paremmaksi.
Varmaan nuoret bulimikot, alle 20-v. on liian kypsymättömiä tekemään mitään itsensä hyväksi, mutta kun vanhenee niin kyllä sitä saa uusii näköaloja elämään ja bulimiasta alkaa paraneen tai sitten ei.
Vastaukset 1
Vanhimmat
-Olen onnellisesti naimisissa, seurustelin sitä ennen monta vuotta nykyisen mieheni kanssa
-Asun edullisella vuokralla ihanassa talossa
-Minulla on hyvät suhteet perheeseeni
-Minulla on paljon ystäviä
-Opiskelen haluamaani alaa
-Minulla on myös työpaikka, josta pidän
-Minulla on harrastuksia
-Minua ei masenna mikään muu kuin liiallinen syömiseni, jonka vuoksi en myöskään pidä itsestäni
Mitä minulta puuttuu? Rakkaus itseenikö?