Vuori, vuori
ikuinen kuulijani,
aina äärelles palaan
sinä vankka valtija metsän.
Olet kätkenyt salani monet
olet nöyränä hyväksynyt kaiken
olet itkuni kasvoillesi valuttanut.
Kun minä tunteideni sokeudessa
olen syvissä vesissä uinut,
niin eteesi
aina lopulta löydän
suudellen poskeas kylmää.
Jokainen pudonnut unelmani
lepää harteides päällä.
***
Mitä kauemmas kuljen
sitä raskaampaa on,
kantaa huomisen unikuvaa
ja herätä
aina uudelleen tuntemaan
- kuinka kaipaus syntyy ja kuolee -
ikuinen kuulijani,
aina äärelles palaan
sinä vankka valtija metsän.
Olet kätkenyt salani monet
olet nöyränä hyväksynyt kaiken
olet itkuni kasvoillesi valuttanut.
Kun minä tunteideni sokeudessa
olen syvissä vesissä uinut,
niin eteesi
aina lopulta löydän
suudellen poskeas kylmää.
Jokainen pudonnut unelmani
lepää harteides päällä.
***
Mitä kauemmas kuljen
sitä raskaampaa on,
kantaa huomisen unikuvaa
ja herätä
aina uudelleen tuntemaan
- kuinka kaipaus syntyy ja kuolee -
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinä se jaksat näitä oikein tekemällä tehdä
boring
ei tarvitse tekemällä tehdä, syntyy melko
helpolla. Ja - tämä on runopalsta HUOM !
Yksi päivässä, noin keskimäärin minulta.
Kumma, että viitsit kuitenkin lukea - hah !
Minä en ainakaan vaivautuisi edes lukemaan, jos
nicissä olisi jotain niin kutsutusti ärsyttävää.
Luen tekstisi ihan mielenkiinnolla
siksi kun seuraan kehitytkö
ja olet oppinut ainakin pilkkujen ja turhien pisteiden poisjättämisen.
Runopalstalla kuuluu olla myös kritiikkiä.
vai sellaista, no mikäpäs siinä.
Julkista riistaahan nämä runot täällä ovat, että
pitää osata suhtautua kaikkeen/kaikkiin.
En viljele ylimääräisiä merkkejä, ja muutenkin
yritän olla aina hyvin tarkkana
oikeinkirjoituksen suhteen.
Tottakai kuuluu kritiikki, ja niin kauan kun se
on asiallista, on se mielestäni ok.
Että - kiitos vaan taas vaivannnäöstäsi.
Olen seurannut Relluttaren runoilua jo pitemmän aikaa ja huomannut hänen kehittyneen paljon. Esimerkiksi aiemmin silmille pomppineet ylimääräiset välimerkit ovat kadonneet kuvasta lähes kokonaan. Yhä minusta silti tuntuu, että (Rellu) teet näitä runojasi vähän väkisin. Aiheet ovat kai kaikki rakkaudessa ikiaikaiset ja moneen kertaan käytetyt, mutta niistäkin voisi ajatuksensa ilmaista vähän omaperäisemmin. Vaikka runot syntyisivätkin helposti -1/päivä- kannattaa aina odotella kunollista inspiraatiota ja miettiä, onko sen kertaisessa runossa todellakin jokin ajatus takana. En halua loukata, ja kuten sanottu, olen huomannut kehityksesi. Kirjoitat kauniista aiheista, mutta minusta toistat joskus itseäsi.
Kuppinurin, kritiikin voi ilmaista niin monella tavalla. Pyydän anteeksi asiaan sotkeentumistani. Arvelen kuitenkin, että yllä olevassa on paljolti samoja ideoita kuin rakastettavassa ilmauksessasi "boring". Minä ottaisin mieluummin vastaan tuon oman versioni, vaikka sekin toki kirpaisisi.
Rellu, mitä ikinä sitten runostasi ajattelen, se ei aivan myötäile ensimmäistä kappaletta tässä vastauksessa. :) Jokaisella meillä on omat kuuntelijamme, jotka äänettöminäkin voivat kantaa osan murheestamme ("jos näillä seinillä suu olisi...") Toden teolla minua ärsyttää vain tuo kaava, jota runoissasi nykyään tunnut toistavan: tähdin erotetut osuudet ja lopussa irrallinen säe ajatusviivoilla tehostettuna. Tuo kikka sopii säästeliäästi käytettynä, mutta ei tuo ainakaan tehoa lisää, kun käytät sitä niin monessa runossasi. Taasen tämä on vain minun mielipiteeni. Tiedäthän, etten pahalla milloinkaan! Viikonloppuja. Kolisen maililaatikossasi tässä taas jonain päivänä. ;)
PS. Kammottava pätemisen tarve vaivaa minua tänään, huomaan.
tuota, tuota ...
En osaa sanoa, onko niitä väkisin synnytetty vai
ei, mutta joka päivä kuitenkin kirjoitan.
Ja - aina on keskeneräisiä, joita yritän myös
saada valmiiksi.
Inspiraatiohan nyt ei synny väkisin, eli siis
kirjoitettu teksti, mutta tulokset tietysti aina
vaihtelee, sehän on selvä.
Eivät oikeat, suuret runoilijatkaan aina onnistu
kaikissa tuotoksissaan. Eino Leino lienee ollut
kuitenkin poikkeus - varmaan syntynyt
runoilijaksi.
Eipä tarvitse pyytää anteeksi.
Kuten sanoin, runot ovat julkista riistaa täällä,
joten kaikki pitää ottaa vastaan - siis
kritiikki. Asiattomuudet on luku sinänsä, kuten
tuonne aiemmin laittamaani runoon " tuhansia
sanoja " muistaakseni, tuli todellinen törky,
mutta onneksi yön jälkeen yp oli poistanut sen.
Lienee ollut sama kuppinurin siinäkin takana.
Toistosta.
Kyllä varmaankin siinä on perää, että toistan
itseäni, mutta luulen myös sen olevan meidän
kunkin pienoinen vika. Ainakin, jos puhutaan
meistä, jotka säännöllisesti tänne tuotoksiaan
tuovat. Ja - kyllä se muuten on monen oikeankin
runoilijan vika. Esimerkiksi nuo Elisabet
Laurilan runot, joita olen parisen viikkoa
ahmimalla ahminut, niin olen huomannut että
hänelläkin sitä toistoa esiintyy, ainakin
määrättyjä sanontoja hän toistaa useissa
runoissaan.
Erotan tähdillä yleensä osan, jos loppu jollakin
tavoin " erottuu " alkuosasta.
Se siinä on ajatukseni, ja mielestäni sillä runo
selventyy, mutta voi olla että olen väärässä.
Juu - tiedetään, tiedetään * hymy *
Siis, että et pahalla sano sanomisiasi.
Ja, kiitän rehellisestä mielipiteestäsi nyt,
kuten aina.
Viikonlopun rippeitä sinnekkin, ja odotan jo
postiasi, kunhan kiireiltäsi ehdit -
kaivannutkin jo kantaaottavia ja mielekkäitä
ajatuksiasi.
Moi, moiiiiii ....
Tuota... Edellisessä kommentissani vain viimeinen kpl (joka siis alkoi sanalla "Rellu") on suunnattu sinulle. Ensimmäinen kpl on hivenen hienotunteisempi väännös tuosta yllä olevasta boring-jutusta. Sillä halusin vain kertoa nimimerkille kuppinurin, mitä mieltä olen hänen kyvystään antaa rakentavaa kritiikkiä. Yritin siis sanoa saman, kuin ko. nimimerkki vähän vähemmän töykeästi. Näyttää, että tölvimistä on turha puolustella kritiikin tarpeellisuudella, jos kritisoida ei kerran osaa muuten kuin tölvimällä. huuu :) Eli toisin sanoen... Ei mitään, ei yhtikäs mitään, enää. Juu, siinä se oli.
juu - kyllä minä ymmärsin, että se alkuosa oli
tarkoitettu kuppinurin henkilölle.
Mutta, halusin poimia siitä kuitenkin joitain
asioita, joihin kommentoin.
Tölvimistähän täällä on viime aikoina riittänyt
yllin kyllin, tosin harvemmin omiin runoihini,
onneksi.
Ja - unohdin viime kommentissani mainita
kiitokseni siitä, kun mainitsit kehityksestäni.
Eiköhän sitä koko ajan kirjoittaessa kuitenkin
jollakin tasolla aina kehity - täytyy ainakin
toivoa niin.
Lepposaa iltaa =)
Täällä sitä vaan jaksetaan tapellaan! Tarvikko apua? :)))))
Tuo kakkonen oli todella hyvä!!
Jotain, sanoisimpa, ijäistä! :)
Sääskiä tässä hätyytellyt noin muutoin. Niin, kivaa joulukuuta! :)
oon just ja just pärjäilly * nauraaaaa *
Täytyyhän sitä jokaisen saada sanansa sanottua,
helpottaa kummasti, ei tuu ylimääräsiä paineita -
kait.
Kiitz, uskoinkin että kakkonen enemmän sinun
mieleesi, hiukan tunnen jo makuasi.
Höh - vai sääskii, elä höpäjä
* mie alan eppäilee kohta, näätkö sie ennää oigeen *
Juups, kiwaa joulun odotusta vaan nyt sitten,
ja ollaan kiltteinä, ettei tuu risupuskaa
aattona.
Heii Rellutar.
Eikö oo ihanaa,
et luonto on syli avoin.
Monet itkut on tuntureille ja
näille sammalmättäille vuotannu.
On jotain suurta,
koen sen se on rakkautta.
Saa sellaisenaan tulla ja olla.
Ei toru ,ei selkäänsä käännä.
Niin minullekki surussani tullu
nuo Luomistyön kauneudet rakkaiks.
Uskollisuus sielä vartioi,
ottaa suojaansa särkyneen.
Vaikuttavasti .
"Jokainen pudonnu unelmani
lepää harteides päällä".
Rakkaus ei kuole.
Kiitos runopolusta vuorille.Liisa
luonnon syli, johon voi laskeutua murheineen ja
itkuineen on koskettavaa, mutta sydäntä hellivää.
Ja, kun käytän useissa runoissani tätä vuori ele-
menttiä - kertoo oikeasti " vuoresta "
Täällä on suuri kallio, vuorimainen paremminkin,
joka on historian kirjoissa nimetty x-vuoreksi.
Olen usein sillä seisoskellut, pohtinut elämää ja
kuunnellut luonnon rauhaa ja hiljaisuutta.
Pudotellut niitä unelmiani harteille sen ...
Kaunis kiitos Liisa sanoistasi, osaat sanoa niin
paljon, sydämestä.
Kynttilöitä iltaas ja rauhaa.
jonka seinämiin saat kertoa surusi ja ilosi kenenkään muun sitä kuulematta.Rellu teit sen taas mahtavan runon jonka läheisyys ja rakkaus luontoon voi ihmiselle antaa, upeaa luettavaa, kiitos!
Luonto antaa niin paljon, ja kun asun sen
keskellä, siitä on helppoa kirjoittaa.
Kiitoksia sinulle ystäväni, ja oikein hyvää tätä
päivää. Palaan palstalle myöhemmin, tulin vain
nyt piipahtamaan, kun huomasin, että oli tullut
kommentti.