Hei kaikille!
Meillä on puolentoista vuoden yrittämisen ja kyyneleiden jälkeen alkanut ensimmäinen IVF hoito lyhyemmällä kaavalla, siis ei sumutteluja. Mentiin suoraan rankempiin hoitoihin miehen heikkojen siittiöiden takia. Nyt kysyisinkin kokeneemmilta että onko teillä ollut piikittelyn aloitettuanne jomotusta olemmilla puolilla munasarjoissa? Voisiko ne olla vaan normaaleja hormonien aikaansaamia follikkelien "kasvukipuja"..?
Voimia kaikilla ja onnea hoitoihin!
Meillä on puolentoista vuoden yrittämisen ja kyyneleiden jälkeen alkanut ensimmäinen IVF hoito lyhyemmällä kaavalla, siis ei sumutteluja. Mentiin suoraan rankempiin hoitoihin miehen heikkojen siittiöiden takia. Nyt kysyisinkin kokeneemmilta että onko teillä ollut piikittelyn aloitettuanne jomotusta olemmilla puolilla munasarjoissa? Voisiko ne olla vaan normaaleja hormonien aikaansaamia follikkelien "kasvukipuja"..?
Voimia kaikilla ja onnea hoitoihin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen käynyt juuri saman läpi. Meilläkin syy miehessä. Jomotus kuuluu asiaan, todellakin, ja ainakin tietää, että munasarjoissa tapahtuu jotakin :) Lääkäri seuraa ultralla kuitenkin niin tarkkaan asian edistymistä, että sen suhteen ei ole huolta.
Puregonin piikittely oli mielestäni tosi helppo juttu! Siitä jäi ihan hyvät fiilikset. Orgalutran oli vähän hankalampi saada nahan läpi, heh, mutta itse koin, että koko piikitysrumba oli huomattavasti iisimpi kokemus kuin mitä alkuun osasin odottaa.
Punktiossa saatiin parikymmentä munasolua. Kipulääkkeiden vuoksi en tuntenut juuri mitään, ja huvitti jälkeenpäin, miten ihmiset pelottelevat punktion kivuliaisuudella jne. Pari päivää munasarjat olivat sen jälkeen hellinä, ja nyt, kun punktiosta on kulunut vähän toista viikkoa, ei tunnu enää missään. Parina päivänä popsin kipulääkkeitä ja vihlonnat pysyivät sillä kurissa.
Alkionsiirto ei tuntunut yhtään miltään. Nyt jännittelen vielä muutaman päivän, onko se pysynyt kyydissä.
Tsemppiä hurjasti hoitoihin! Väitän, että oma asenne vaikuttaa paljon siihen, miten hoitoputken kokee. Jos lähtee marttyyrilinjalla liikkeelle, prosessi on taatusti sata kertaa hankalampi sekä itselle että puolisolle. Nenä pystyyn! Kyllä sen jaksaa, jos vain haluaa!
Kiitos paljon kun kerroit miten itselläsi on mennyt, itseä vielä vähän jännittää mitä tuleman pitää, mutta reippaalla mielellä ollaan! Hirvittää vaan, että jos munasoluja saadaan ja istutukseen päästään, niin testipäivä on ihan joulun aluspäivinä.. Tulee ehkä vähän liikaa tunnelatausta joulun takia mukaan, mutta katsotaan sitten miten menee.. Miehen takia toivon melkein enemmänkin että onnistuisi kuin itseni, rakkaan kärsimystä on niin vaikeaa seurata sivusta.. Onneksi meillä on hyvä suhde ja nyt vaan lujittunut entisestään, mutta tiedän että hänen miehuutensa on saanut tiedon jälkeen melkoisen kolauksen..
Toivottavasti sinulla ja kaikilla muillakin onnnistuisi! Onneksi on tämä palsta jonka vertaistuki on ainakin itselleni muodostunut korvaamattomaksi :)
Hei! kysyn vähän vierestä menevän asian.. Meillä lapsettomuuden syynä on myös miehen siittiöt. Meillä mentiin kuitenkin suoraan icsi:iin. Mietin vain, miten "huonot" simppojen pitää olla jotta ei ivf:ää kokeilla. Millaisia teidän siittiönne ovat olleet?
Piikitelystä: itselläni ei mitään oireita, mutta silti rakkulat kasvoivat. Tosin asia johtuu siitä (lääkärikin sanoi, että kyllä pitäisi jotain tuntemuksia olla..), että "kipukynnykseni" ja suhtautumiseni siihen on korkealla. Ne vaihtelevat yksilöllisesti =)
meillä sama juttu. Mikäli nyt asiat menevät suunnitelmien mukaan( mikä kyllä usein aika harvinaista näissä lapsettomuus asioissa) on meilläkin raskaustestin paikka suurinpiirtein jouluaattona. Aika pelottavaa...kun muutenkin ensimmäistä kertaa masentaa ja ahdistaa joulu, juuri tämän lapsettomuuden takia. Meillä kylläkin hoitomuotona inseminaatio.
odottelen kovasti ivf- hoitoihin pääsyä mutta edessä vielä ainakin 3 inssiä, koska viimeksi oli sperman pesutulos niin hyvä. En vain jaksa oikein uskoa inssin onnistumis mahdollisuuksiin.. itse en siis pistämisten (mitä nyt pregnylin pistoa takana) ja muitten ivf juttujen kivuista ja muista tiedä mitään..mutta eiköhän se ole aika yksilöllistä miltä tuntuu. Toisilla helpompaa, toisilla vaikeampaa. Kyllähän hormoonitkin vaikuttavat ihmiseen niin yksilöllisesti. Toisilla on myös herkempi iho ja esim. itse piikkikammoisena tiedän että ivf- pistokset pelottaisi kovasti..tottakai sen tekisin jne. mutta asian helppouteen vaikuttaa paljolti muutkin asiat kuin pelkkä asenne. Niinkuin aina elämässä..
Miehelläni on todettu usein myös huonot siittiöt. Mutta se on vaihdellut. Kerran inseminaatiossa oli hyvät siittiöt (Silloin tulin raskaaksi,mutta se meni kesken)ja nyt ivf,ssä. Tietoisesti mieheni vältti tuona aikana alkoholin käyttöä. En tiedä oliko sillä vaikutusta. Edellisellä kerralla siittiöt oli ollu tosi huonoja kun näyte otettiin juhlimis viikonlopun jälkeen...
Hei!
Meille lääkäri ehdotti sellaista, että kun ollaan ensimmäistä kertaa asialla, niin kokeillaan jos onnistuisi IVF menetelmällä, mutta turvataan hedelmöittyminen niin, että osalle munasoluista tehdään ICSI, jotta ei koko hoitorumba menisi hukkaan jos ei IVF riittäisi.. Meistä kuulosti ihan järkevältä ratkaisulta. Sitten jos ei nyt onnistu niin tulevaisuudessa tiedetään kumpaan menetelmään keskitytään.
Meillä siittiöissä liikkuvuus on heikkoa (a 0%,b 30%)ja normaalimuotoisia vain 2 %.