Miksen katso isääni silmiin
harvoin luonansa käydessäni
jälkeen vuosien, meitä vieneiden
hän olla voisi jo ystäväni?
Hampaansa happoinen viini vie
tallin nurkalla tissuteltu
äidin silmiltä mukamas salaa
siellä pulloja piiloteltu
Minne jäikään sitten tuo aika
lapsuuden haavemaan
kasvoin lapsesta, lapsia itse
saatoin jo maailmaan
Silloin kotia puunata jaksoimme
aina mattoja tampattiin
pölynimuri soi, moppikin heilui
siihen lapsia tarvittiin
Varastoiksi vanhan maailman
huomaan jo huoneiden
eläkeläiselle kahdelle
alle pölyisten kerrosten
Miksen katso isääni silmiin
niissä itseni vanhana nään
asuu lohduttomuus sanaton
sumuisissa silmissään
harvoin luonansa käydessäni
jälkeen vuosien, meitä vieneiden
hän olla voisi jo ystäväni?
Hampaansa happoinen viini vie
tallin nurkalla tissuteltu
äidin silmiltä mukamas salaa
siellä pulloja piiloteltu
Minne jäikään sitten tuo aika
lapsuuden haavemaan
kasvoin lapsesta, lapsia itse
saatoin jo maailmaan
Silloin kotia puunata jaksoimme
aina mattoja tampattiin
pölynimuri soi, moppikin heilui
siihen lapsia tarvittiin
Varastoiksi vanhan maailman
huomaan jo huoneiden
eläkeläiselle kahdelle
alle pölyisten kerrosten
Miksen katso isääni silmiin
niissä itseni vanhana nään
asuu lohduttomuus sanaton
sumuisissa silmissään
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunne välittyi, liikutuin. Muoto on paikoin kömpelöä mutta jotenkin se sopiikin tähän. Runo paranee loppua kohden, pääset vauhtiin:
"asuu lohduttomuus sanaton
sumuisissa silmissään"
Aitoa surua menetetystä mahdollisuudesta. Hyvä!
vaikka pitäisi keskittyä muuhunkin kuin runojen lukemiseen.
Kaunis runo - vaikkakin surullinen.
Halusin vain sanoa, että joskus voi olla liian myöhäistä katsoa vanhempiaan silmiin.
Ja samoin kuin sinä näet itsesi "isäsi silmissä"
hän ehkä näkee sinut "sinun silmissäsi" ja todennäköisesti on tyytyväinen siihen, että sinusta on tullut se mitä olet.
(
Enemmän
Himoitsen olla enemmän kuin olen:
valtias maan, jota nöyränä polen,
voittaja itseni, myös opas muiden,
lohduksi sydänten ahdistetuiden,
Himoitsen tehdä enemmän kuin teen:
taikoa tähtiä pimeyteen,
loihtia kukkia liejuun ja multaan,
verhota maan liat helmiin ja kultaan.
Himoitsen nähdä selvemmin kuin näen:
yön läpi singota, säihkyvä säen,
ratkoa jumalten salaisuudet,
tuntea menneet ja tulkita uudet.
Himoitsen käydä kauemmas kuin käyn:
portille kuulaimman kaikkeusnäyn:
kirvota kahleista karkean ajan,
liukua puhtaana pois yli rajan.
by Yrjö Jylhä
Niin miksi Aimo et katso?